Marraskuun mietteet.

Susq87

Susq87

Näppärä viestien naputtelija
LA lähestyy päivä päivältä... <3 Millä fiiliksillä mennään? Vieläkö töissä jaksetaan, joko kaikki hankinnat on tehty? Jne jne...
 
Tuntuu että kaikki tavarat on jo hankittu. Tai tuntui, ennen kuin aloin surffata babystylen sivuilla. Pitää käydä ostamassa peppuliinoja, sinkkisalvaa, talkkia, pesunestettä, oikeestaan kaikki tollanen on vielä hankkimatta! Sängyn haen tällä viikolla, kärryt tänään, ja kaikki "kiinteä irtaimisto" alkaakin sit olla kasassa, samoin kaikki liinavaatteet ja vaatteet.

Nyt kun on 29+ risat menossa, alkaa tuntua että kyllä vauva etukäteen taitaa tulla ulos. Ei mulla mitään supistuksia ole, eikä kipuja, mutta tietysti sitä alkaa miettiä ihan eri lailla, kun eilen lääkärin vastaanotollakin tohtori vaan totesi muina miehinä että eipä tässä enää hätää olisi vaikka vauva päättäisikin syntyä nyt. Koko eilisen mietin asiaa, yölläkään en saanut nukuttua, kun mielessä pyöri vaan se että mitä jos synnytys käynnistyy.. Siinä sitten iltamyöhäsellä aloin etsiä meidän synnärin numeroa valmiiksi, että tiedän sitten soittaa KUN ollaan tulossa


Töissä en jaksaisi enää. Mulla olis muutenkin enää muutama viikko jäljellä, mutta alkaa kroppa pettää. Tai itse asiassa mun kroppa on petannut pettämistä jo syyskuusta lähtien, ja toivoinkin että saisin jo jäädä kotiin, mutta varsinaisestihan mulla ei ole muuta kuin tajuton väsy koko ajan ja selkä paskana.
 
Mulla vielä päälle kolme kuukautta laskettuun aikaan, kun on ihan tammikuun lopussa se LA.

Upeet on omalla tavallaan fiilikset: just on muutettu puoliks jo uuteen asuntoon joka sijaitsee ihan tässä vois sanoa vanhojen kotien lähellä. Lapsen tarvikkeetkin on kaikki lähestulkoon hankittu ja loppuja rippeitä kerkii hankkia kun ne on jo yhdessä kauppalistassa valmiina. Uudessa kodissamme ei ole rempattavaa muuten kun lapsen huoneen maalaaminen oman näköisekseen. Mut sit on tietty muuttorumba ja tavaroiden järjestelyä ja laittoa ja huonekalujen hankkimista, asenteluhommia jne. Eli ei lopu tekeminen sillai kesken, mut kuitenkin tietää, että aina voi levätä jos haluaa.

Ja vaikka on aikas rankkojakin juttuja taustalla, niin niitä kerkii puimaan sellasissa paikoissa ja semmosten ihmisten kanssa, jotka asiasta ymmärtää ja osaavat antaa apua. Et siinäkin suhteessa tosi helpottunu fiilis ja nyt kun on tää muuttorumba, niin ei tarvia sitä asiaa puida siinä vaan keskittyy nauttimaan "uudesta elämästä".

Työt ja koulu jäikin jo lokakuun alkupuolella ja hyvä niin. Tiedän, ettei monella ole mahdollisuutta lomailuun tässä vaiheessa ennen äitiyslomaa. Mä otan siitä nyt kaiken ilon irti.

^^ Tänään jatkuu muuttokuviot ja pitääpäs aamupäivällä nyt shoppaillakin, kun koiralle on löydettävä tarvittavat aidat ja portit, että se saa olla mahdollisimman vapaasti kodin sisä- ja ulkotiloissa. Rajattava on kuitenkin tiloja, joissa lasta hoidetaan ja käsitellään, niin että koira tottuu jo hyvissä ajoin pysymään omissa oloissaan tarvittaessa.

Mitähän mitähän, sata asiaa liikkuu päässä kun on uudella asunnolla, että mitä pitäs tehdä ja toimittaa että saatas asunto mahdollisimman mukavasti asuttavaks. Huh.. parasta oikeesti istua välistä koneella lörpöttämässä omiaan. :)

Sellasta tänne!
 
Jos mie tänne nyt sit kirjoittaisin meidän kuulumisia. Hemppa niitä olikin kysellyt tuolla Lokakuun puolella... En tosiaan oo täällä päässy pariin viikkoon käymään ollenkaan, eletty aika pelottavia aikoja..

Tosiaan reilu pari viikkoa sitten miulla alkoi pe-la välisenä yönä verta taas vuotamaan, ja soitin Koksiin. Käskivät heti tulemaan sinne, joten soitin äidilleni että tulisi tähän meille, niin lähtään miehen kanssa käymään, eikä tarttisi esikkoa herättää yöunilta. Sairaalassa ottivat miut sisään lepäämään ja aamulla tutkittaisiin tilanne ellei vuoto ihan mene todella runsaaksi. Tuolloin siis viikkoja 25+4. Aamulla sit lääkäri tutki tilanteen ja totesi että ottavat miut vuodeosastolle lepäämään. Istukka siis yhä hiukan kohdunsuun päällä ja rupesivat lääkitsemään miuta veren hyytymistä edistävillä lääkeillä. En saanut lupaa kulkea muualle sängystä kuin vessaan.

Verenvuoto jatkui pienissä määrin koko ajan, joten lepolomaa sit vaan jatkettiin. Taisi olla joku keskiviikko sitten, kun verenvuoto yhtäkkiä taas runsastui ja lääkäri päättikin, että antavat miulle kortisonipiikit, jotta Piiperön keuhkot alkavat kypsyä nopeammin. Helsinkiin lähettämisestä puhuttiin, jollei vuoto alkaisi pian helpottamaan. Ennenaikaisuuden riski oli siis todella olemassa. Pelotti hirmuisesti, koska viikkoja taisi olla tuolloin vasta 26+jotain..

Verenvuoto onneksi helpotti levon ansiosta ja tilanteen seuraamista jatkettiin. Viikko sitten miulla aloitettiin Klexane-piikit, suonitukoksia estämään. Verta tuli vaihtelevasti, mutta vähenemässä määrin. Perjantaina sitten ultrattiin taas, istukan tilanne alkaa olemaan parempi, joten sain viikonloppuna luvan liikkua hieman enempi sairaalassa ja katsotaan miten käy.. Piiperöllä ultran mukaan painoarvio 1150g, eli viikkoihin sopivasti.

Eilen sitten päästivät miut kokeilemaan kotona lepäämistä. Eilen sit taas illalla verta hieman valui, joten täytyy ottaa todella iisiti. Yhtään en saa kävellä tai olla pystyssä ylimääräistä. Eli vessaan saan about liikkua ja syömään that's it.. Ensi viikon keskiviikkona on kontrolliultra taas.. Päivä kerrallaan mennään eteenpäin ja toivotaan että verenvuoto pysyisi vähissä tai kokonaan poissa. Niin monta takapakkia jo tullut siinä vaiheessa juuri kun alkaa ajatella et kaikki menee parempaan suuntaan, niin on kyllä ollut henkisesti todella raskasta aikaa. Nyt vaan toivotaan parasta.. Tänään 28+0.. Hitaasti ne viikot kertyy....
 
Riidalle oikein paljon jaksamisia ja voimia sinne.
Täällä tuntuu aika menevän liian nopsaan :s sänky pitäs viel hankkii ja säilytyslokerikot.Muut meil onkin jo esikoiselta valmiina.Nykyään tekee aivan kipeää sängyssä kyljen vaihtaminen ja vessassa joutuu ravaa muutaman kerran yössä.Ja sit kaiken lisäks esikoisel vaivaa hampaat ja neiti meni aivan sekasin kellojensiirrosta.Ennen tahto iltapuuron 7 aikaa illal ja nykyään 6 aikaa ja jos ei puuroo kuulu ni huudetaan täyttä kurkkuu.Mieskin ku pääsee 4 töist niin ei pahemmin enää minnee vierailee pääsee.Jaksais yhtää lähtee minnee bussienkaa matkustelee eikä kukaa voi tänne tulla ni tulee sit kökittyy vaan kotona :(
Välil kyl tulee haaveiltuu et vitsit kun sais nukkuu edes kerran pitkään ja viettää jonkin rentouttavan hetken ilman että tarttee juosta ympäriisä ja olla silmät seläs.Täytyy vaan toivoo että edes kerran semmosen sais ennen toisen lapsen syntymää.Alkaa jo väsymys niin pahast painaa.
 
Meillä kans kaikki sillä mallilla että nuo vaippa jutut ja öljyt sun muut uupuu, mutta muuten ollaan jo valmistauduttu.

Mulla ollu pari päivää jo sellanen tunne että se ois tulos sieltä pois.. nyt luulen että on ollut supistuksiakin, alavatta vetää kovaksi ja sitte vihloo.. häpyluu on kipeä, kaipa se painaa päällään siihen? Pikkunen oli silloin 4vko sitte jo sen 1200g eli on varmasti nyt jo lähelle 2 kiloa eli se kokokaan ei huoleta...
Ja sit vähäsen oon huolestunu ku muutamaan päivään ei oo sillai kauheesti liikkeitä ollu, toki joka päivä jotain, mutta vähemmän kuin aikasemmin? Doplerilla oon kuunnellu muutaman kerran päivässä ni kyllä se sydän sielä hakkaa.. Mulla ois 7pv äippäpolille aika, uskallanko ootella sinne vai pitäskö varmuuden vuoks kysästä neuvolasta? :o

 
Riida: Jaksuja sulle, aika rankkaa! Koita pitää piiperö masussa mahdollisimman pitkään ja ota ihan rauhassa.

Ja mä olen SAIRASLOMALLA, tosin onneksi vaan tämän viikon. Perjantaina supisteli kipeästi noin 5-10min välein koko aamupäivän. Noh, lähete äippäpolille HETI ja siellä tarkistettiin tilanne, kaikki ok (onneksi). Nyt sitten viikko pitäisi ottaa rauhassa ja lähteä heti takaisin TYKSiin jos supistukset alkavat tai tulee vuotoa. Eipä ole ollut :).

Poikasen painoarvio oli (rv28+6) 1250g ja edelleen on PT:ssa! Onneksi on aikaa vielä kääntyä naama menosuuntaan ;).

 
Upeat on fiilikset, nyt on ihanaa olla raskaana. Aika kuluu nopeasti, ensi viikolla lomille pe 11.11.11 vika työpäivä *jee*. Nyt mennään rv.32 eli 9 viikkoa laskettuun aikaan Lomilla enempi aikaa laittaa kaikki kuntoon, vaikka muitakin hommia piisaa. Kaikki tavarat on jo melkein hankittu, raattaat vielä uupuu, mutta ne ehtii kyllä, vaikka ensi kuussa.

Viime pe olin neuvolassa yli tunnin, katsottiin pikkuista utralla. Olipas outoa nähdä toinen eri asennosta (aikaisemmissa ultrauksissa on köllötellyt vaakatasossa), kädet ja jalat vispasi taas vilkkaasti. Varmistettiin ultrauksella pikkuisen asento. On jo asettunut raivotarjontaan, eikä kuulemma enään käänny eli valmiina ollaan. Nyt voi taputella pikkuisen peppua, kun löytyy tunnustelemalla <3

Pikkuisen pää painaa hieman alaosastoa, vessassa saa ravailla ja potkut tuntuvat kylkiluissa. Päivisin on yleensä vilkkaimmillaan puolen päivän maissa (kun paljon touhuilee syke nousee jopa 170) ja oikeastaan iltaisella on kiltisti hissukseen, kun menen nukkumaan, niin saa nukkua yöt rauhassa.

Kyllä tässä jo lomia odottelee, vaikka neuvolassakin saa jo ravailla kahden viikon välein ja pääsee valmennuksiin, joten ohjelmaa piisaa.
 
mä vielä sinnittelen töissä, tosin aloin tällä viikolla pohtimaan sairaslomaa ja tänään sit neuvolassa asian otin puheeksi. lääkäriin on hankalaa päästä, joten otin vastaan terkkarin ehdottaman kolmen päivän sairasloman, jotta saisin nukuttua edes vähän. toissayö meni pikkuisen liikkuessa ja minä sitten huonounisena jäin niitä seurailemaan ja viime yönäkin valvoin tunnin pikkuisen aloitettua liikkumisen. aamuisin ei oo sit toivoakaan mistään pirteydestä. nyt sit sain nukuttua kissan kans kolme tuntia ja nyt odotellaan pojan kotiutumista koulusta.

mulla nyt pääasiallisina vaivoina toi unettomuus ja ajoittaiset selkäsäryt, tänään säteili kipeästi kylkeen. ilmeisemmin kipu meni pois nukkuessa sellaisessa puoli-istuvassa asennossa. jumppa helpottaa myös selkäsärkyihin. nivusissa tuntuu kipua, muuten on menty harkkarisupistuksilla, jotka menee ohi, kun rauhoittaa kävelytahtia. vuotoja ei oo ollut, ummetus jatkuu, tosin oon oppinut syömään kuivattuja luumuja ja luumusosetta, joten sitäkin saa helpotettua.

mulla edelleen kaikki vaiheessa, eli mitään ei oo kasattu eikä järjestelty. vauvapyykin pesuaineet odottaa avaamattomina kaapissa :D suunnitelmissa ois nyt viimeistään mammaloman alkaessa raivata makkarista ylimääräinen roina varastoon tai roskiin ja sit kasailla pinnasänky ja järjestellä vaatekaappeja. tavaramäärä ei ole lisääntynyt toistaiseksi, mut bongasin netistä pinnasänkyyn kissasuojan, joka on tosin sekin edelleen kaupassa. aattelin hakea tässä kuussa tai viimeistään ensi kuussa kotiin sieltä. meidän kissa ei oleile makkarissa muuten ollenkaan, mutta eihän sitä kukaan voi taata, ettei se pääsisi livahtamaan sinne, pääseehän se nytkin välillä. toi kissasuoja suojaa myös pinnojen välit, joten kissa ei pääse sitäkään kautta pinnikseen.

perhevalmennus ollaan aloitettu ja sitä ois kaksi kertaa vielä jäljellä + oma-aloitteinen tutustuminen synnärille. mä oon ryhmästä ainoa, joka synnyttää Naistenklinikalla. mun mies on kolmatta kertaa perhevalmennuksessa, joten "mikään ei tunnu miltään tai ainakaan uudelta". me ollaan ainoat, joilla on muutakin jälkikasvua, ja onhan mullaki jo kertynyt kokemusta lapsen kasvattamisesta ainakin kolmivuotiaasta ylöspäin.


 
Tais prinsessa tahalleen saattaa äipän hermorohmaduksen partaalle, olin tos suunnillee jo autos tekees lähtöö äippäpolille ku ei liikkeitä tunnu ja sit se alkoki, kauheet ninjailut kestän nyt 2 tuntii, eli maanantaihin asti näil näkymin sitte oottellaan. :) HUH!
 
Äitiysloma lähestyy uhkaavasti... Laskin juuri että työaamuja olisi jäljellä 14 kpl, kun vielä on muutama lomapäivä ja -tunti käyttämättä. Viimeinen työpäivä on 25.11.
Töissä on mukavan rentoa koska mua ei enää kannata buukata pitkiin ja haasteellisiin työtehtäviin, olen siivoillut pöytääni, järjestellyt papereita, vähän autellut tiimikavereita niiden projekteissa... Ihan erilainen syksy ollut mitä kevät, tuntui että keväällä asuin töissä! Nyt kun kävin työmaalla tarkistamassa asennuksia (olen lvi-suunnittelija) niin piti laittaa muistioon että en päässyt yhteen kerrokseen ollenkaan koska en uskaltanut lähteä enää koikkelehtimaan niitä väliaikaisia puisia tikkaita pitkin =D

Kävin juuri tarkistusmittauttamassa verenpaineen, onneksi ovat taas tippuneet sinne 120/80 tasolle mitä on ollut alusta asti. Huh.

Tänään lähdetään miehen kanssa Tukholmanristeilylle, kiva pidennetty viikonloppu.
 
Kauheeta Riida mitä kaikkea siellä on taas tapahtunut. Ei varmaan auta kuin tosiaan päivä kerrallaan mennä eteenpäin.. Jaksuja sinne ja kiitti että tulit kertomaan uutiset, mun mieli rauhottui kummasti (en tiiä miks koska eihän me nyt oikeestaan edes tunneta) :)

Susq87, sielläkin pikkuinen säikytelly.. Kannattaa tökkiä masua joka suunnasta jos ei oo liikkeitä tuntunu, sillon meillä ainakin vauva edes pikkusen venyttelee ja sit kohta alkaa jumppaamaan. Mut jos sekään ei auta, sit tarkistukseen.

Just_Pam, toivottavasti siellä ei supistelut jatku... Eihän ne viel ihan näillä viikoilla tartteis alkaa..

Täällä tuntu toissailtana että vauva olis väkisin ollu tulossa pihalle alapäästä.. Hirvee paineen tunne ja kauhea vipinä kävi koko masussa! Jotenkin ihan kauhee tunne kun ei ollu supistuksia eikä mitään ja silti vaan painetta tuntuu alakerrassa. :D Mullakin on siis synnärin numero jo valmiina puhelimessa, oli jo esikoista odottaessa. Sillon synnytys kesti 7h joten ei varmaan kauaa mee tässäkään synnytyksessä ja meiltä on viel synnärille matkaa 100km!!! Ja siinä välissä tietyömaa! Sitäpä mä oonkin nyt ruennu miettimään et mitenhän me siitä selvitään. Täytyy varmaan mennä ampparilla varmuudeksi jos rupee tuntumaan että omalla ei uskalleta lähtee. Tätä keskustelua oli tuolla pelottaako-ketjussa mut vastaan nyt tänne kun en jaksa sinne erikseen kirjottaa :D

Oon asettanu itselleni takarajan, joulukuun alussa rupeen laittaa pikkuiselle sänkyä ja kaikki muut tarpeelliset valmiiksi, kotiintulovaatteista lähtien. Sitä ennen en koske viel mihinkään vaikka vaatekaappi onkin jo nätissä järjestyksessä. Sitä enne täytyis tehdä ikean reissu josta ostaa esikoiselle lastensänky, sit vaatekaappi ja koreja johon saa pikkuisen ja esikoisen ulkovaatteet (pipot, hanskat) eroteltua. Oikeestaan kaikki muut on jo hankittuna.. Tietysti puhdistuspyyhkeet ja vaipat on vielä kaupassa mut käyn nekin ostamassa sit joulukuussa. :) Haluan kuitenkin laittaa ajoissa kaikki valmiiksi jotta jos tuleekin aiemmin lähtö synnärille, kaikki ei jää miehen vastuulle.
 
Tällä hetkellä saikulla ollaan kans, nyt tuli sitten flunssa tähän selkäsäryn päälle... heräsin yhtäkkiä viime yönä kahdelta sellaiseenkin tuskaan että en tiennyt kuinka päin sitä olis ollut! Maha oli niin tottajukolauta kipeä ja krampissa että tietysti unenpöpperössä ajattelin ekana että nyt se sitten alkas, supistuksia. Vauvakin väänsi mahassa edestakaisin, niin toki ajattelin että synnytys tässä käynnistyy, mitään ei voi. Mutta ei, raahauduin vessaan ja tyhjensin siinä vartin verran suolta itku kurkussa. Ei tullut lasta viime yönä, mutta en tiedä mikä mun mahan heitti niin kipeäksi! (Voiko mennä Panadolista, kun en normaalisti syö niitäkään? Sain siis grammaisiin reseptin ja illalla viimeisenä vedin sellasen.) Sänkyyn kun pääsin takasin, oli niin kova tuskan hiki päällä että mun piti avata lasi ja maata peittojen päällä hetken. Tänään on sitten ollut yskää ja vilunväreitä  Tai oli niitä jo eilenkin, mutta tänään sitten sitäkin enemmän. Kiva kun tuntuu että keuhkoissa asti rohisee ja hengästyttää kun vähänkin yrittää kävellä. Kuumettakin varmaan on ollut, en osaa sanoa, kun digitaalimittarista on patterit loppu.

Hyvä että olin jo valmiiksi saikulla, en nimittäin olisi kyllä töihin kyennytkään ennen puoltapäivää, sen verran kaamea olo oli vielä aamulla. Nyt sitten lääkitsen itseäni Lidlin vaniljajätskillä (niin maailman parasta) ja kinuskikastikkeella! Huomenna vois soittaa terveyskeskukseen ja kysyä että millä olis paras lääkitä tätä flunssaa, mun äidin itse tekemä viinimarjamehukaan ei kuitenkaa ihmeisiin pysty.
 
Hempaa joo toen teolla kyl säikytti, itkua eilen tossa väänsin ku ajattelin et nyt on lähettävä äippäpolille ja sit ne bileet alko siel masussa, tänäänki liikkunu tosi aktiivisesti. :) Maanantaita odottelen että näkis taas pienen ihmeen. :) <3
 
Tääl on nyt koitettu kotosalla pärjätä.. Joka päivä kuitenkin on verta hiukan tullut, ja on joutunu miettimään, että joutuuko tässä lähteä takasin sairaalaan.. Päivä kerrallaan täytyy mennä.. Siihen asti voi olla kotona, kun verimäärä pysyy vähäisenä, mut jos enempi alkaa tulemaan, ni sit se on taas palattava sairaalalepoon ja tarkkailuun.. Koko ajan pelottaa jokainen vessakäynti, että tuleeko verta vaiko eikö.. Ahdistavaa, mut ei auta muu kuin jaksaa vaan..

Muuten meille kuuluu ihan hyvää. Esikoinen on ollut tosi reipas tämän ajan, ja on hyväksyny hyvin että äidin täytyy nyt vaan levätä. Onneksi on ihana mies ja muut tutut tukena ja hoitoapuna, ei tästä muuten mitään tulisi. 

Tääl on nyt kyl kaikki vauvantuloon liittyvät valmistelut jääneet hamaan tulevaisuuteen.. Ehkä sit joulu-tammikuussa jos sais liikkua enempi, niin sais kaivettua vauvan vaatteet laatikoista tonne lipastoon ym. jutut hoidettua kuntoon.. Ehtii ne sit hoitaa.. Nyt kun ei tälle tilanteelle voi minkään ja miehellä on kädet täynnä hommia jo omien töiden, kotitöiden, esikon hoidon, rempan ym. kanssa, niin en voi vaatia sitä enää lisähommia kaiken tuon lisäksi tekemään. Meinaa muutenkin jo väsyttää itsensä loppuun.. :/
 
Äh, miten inhottavia kuulumisia täältä saa lukea.. vaivoja, vaivoja, vaivoja ja ressiä, ressiä, ressiä, mutta tällaista tämä ilmeisesti on. Mulla kans! =/ Olis ihana lukea, miten upeaa ja mahtavaa aikaa tämä on mutta itsellä ei mene yhtään sen paremmin... Tosin fyysisesti on kaikki ok (paitsi nykyään töissä alkaa todenteolla sattumaan mahaan ja ihan niin lujaa, että meinaa oksennus tulla, joulukuuta odotellessa!!) mutta sitten taas henkisesti retuperällä.. mutta näillä mennään, ei auta.

Mä en tajua, kun mulla oli viime vkolla lääkärineuvola, ei sielä tehty minkäänlaisia kokoarvioita kun luin täältä, että teillä muilla oli jo tehty :O ... Olen muutenkin vähän huolissani kun sf-mitta oli laskussa, mutta ei siitä kukaan mitään sanonut, itse vain huomasin...??

Ja EI, en ole vieläkään hankkinut YHTÄÄN mitään.. ehkä joulukuussa sitten.?! Kelaan sain sentään paperit menemään, huh!
 
Mäkin kävin tarkistuttaan sen sf-mitan, jonka lääkäri oli mitannut yläkanttiin olevaksi. Hoitaja mittasi ja totesi, että mennään juuri keskikäyrillä, eli kaikki ok.

Tuntuu ihan ihmeelliseltä miten eri tavoilla ihmisten kropat reagoi raskauteen - toiset on elämänsä kunnosssa ja toiset saa vaivoja ihan liiankin kanssa. Riida - toivotan sulle pitkää pinnaa ja malttia levätä. Hengessä mukana. Veljeni vaimo makasi ehdottomassa vuodelevossa raskauden 4 viimeistä kuukautta, ja sitä seuranneena voin vain kuvitella miten raskasta sen täytyy olla.

Mulla alkaa äitiysloma 13.12, siihen asti jos jaksais. Töissä on tosi rankkaa kun yritän samalla perehdyttää mun työni jatkajat. Ja samalla tiedän, että aikataulut on ihan liian kireät tälle kaikelle. Emme siis ole ehtineet tehdä mitään hankintoja sängyn ja hoitopöydän lisäksi. Jos vaikka viikonloppuna hieman asiaa miettisi. Töiden lisäksi stressaan rahasta - typerää, mutta kuitenkin. Asumme asunnossa, joka on minun - joten lainatkin ovat minun, enkä halua että mies joutuu maksamaan minun lainojani, joten yritän sitten tässä myydä autoni pois, jotta saisin kokoon ensi vuoden lainanlyhennykset. Tiedetään - aina voi pyytää lainavapaan vuoden pankista, mutta jotenkin se tuntuu liian työläältä vaihtoehdolta -kun kuitenkin rahat olisivat ihan saatavilla kun vain saisin tuon koslan lihoiksi. Ensi viikolla sitten.

Toissa aamuna heräsin hirveisiin sydämentykytyksiin ja pulssi olikin yli 100. Kävin mittauttamassa verenpaineet, ja alapaine oli pompsahtanut yli 20 pykälää ylöspäin (64-88). Muutaman mittailun jälkeen sain alapaineet sinne 82 tienoille ja uskalsin lähteä töihin. Nyt on jo parempi olo, mutta sanoin jo pomollekin, että nyt en enää tee mitään ylimääräistä. Esimieheni on lääkäri, joten hän onneksi ymmärsi asian - toi minulle vp-mittarinkin lainaan :-)

Pitäis ryhtyä himmailemaan ja rentoutumaan, mutta henkinen työstressi pitää lujasti otteessaan. Ja kun ei ole oikein ketään kelle hommat voisin vielä nakittaa. Päivä kerrallaan siis.

Tulipas tästä nyt työorientoitunut viesti - pahoitteluni. Kai se niin on, että jotenkin ajattelen, että "kun tämän saan hoidettua, niin sitten ehdin ajatella tulevaakin"...ja samaan aikaan tiedostan, että tämä vauva on 1000x tärkeämpi asia kuin työ. Ähh. Nyt lopetan tämän ja lähden opettelemaan delegointia töihin ....Ihanaa viikonloppua kaikille!
 
Tosiaan, niin ihmeellinen kun ihmiskeho ja mieli onkaan... Jokainen kokee siis tämän ihanan asian niin eritavalla ja toiset tahtomattaan!

Kaikille siis paljon voimia omien tilanteidensa kanssa! Luulen et sit helpottaa kun äitiyslomat alkaa meillä kaikilla niin sit on aikaa keskittyä vaan tulevaan ja voin kokemuksesta kertoa, tylsääkin kerkeää jossain välissä jo tulemaan. :)
 
mä palasin tänään töihin, päätin yrittää vielä jonkin aikaa jaksaa, et josko sinne viralliseen mammalomaan asti pääsisin. en mä kotona sen enempää nukkunut päivällä, vaikka tilaisuus olisi ollut miehen ollessa töissä ja pojan koulussa. nukuin keskiviikkona puolituntia ja eilen en ollenkaan ja yöunetki jäi aika vähäisiksi, koska en malttanut lopettaa neulomista.eilen olin myös pilateksessa ja meidän ohjaaja, joka on myös raskaana, kertoi ettei ole nukkunut moneen aikaan kunnolla ja nyt hänellä on enemmänki ongelmana se, ettei löydä hyvää asentoa. mietin, että vauvan yöriehuminen on aika pientä tuohon nähden, joten kokeillaan nyt taas työntekoa. mun työ ei oo kuitenkaan stressaavimmasta päästä, ja mulla on vain kaksi työtehtävää jäljellä plus työparina olemiset parille työkaverille.

mun uusin harrastus on siis neulominen, tosin en tee vauvalle yhtään mitään, vain ja ainoastaan itselle, miehelle sekä joululahjat siskolleni ja hänen miehelle. aloitin neulomisen lokakuun alussa ja mulla on nyt ollut koko ajan joku käsityö vireillä. ekaksi tein itselleni ja siskolle kierrehuivit ja nyt teen miehelleni villasukkia. kauhean koukuttavaa toi neulominen, olin ehkä kolme päivää ilman neulosta ja heti tuli vieroitusoireet ja kiukuttelu, kun ei ollut mitä väkertää. mulla on edellisistä neulomisista aikaa melkein 20 vuotta, joten oon joutunut aloittamaan ihan aasta. tein harjoitustilkusta kissalle lelun, "neulotun rotan", joka on täytetty tarjoustalon mainoksesta silputulla paperilla (jos vaikka koira keksii popsia rotan, niin ei käy kummempia). lelu on meidän kissan aarre ja se roudailee sitä mukanaan kaikkialle.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top