^no sano sille miehelle sitten, että te meette keskustelemaan perheneuvolaan sitten siitä kun ongelmia ei ole. Ja kerro sille, että ei ne teitä siellä perheneuvolassa turhaan kattele... Mitähän tuo "masennushoitaja" mahtaa tarkoittaa...? Jos on esim. neuvolapsykologi, niin kannattaa ehdottomasti mennä. Ei sitä mun mielestä tarvi ajatella niin, että on oltava jotenkin tosi sairas, että apua voi hankkia. Kiva se on päästä puhumaan toisen kanssa niitä asioita läpi. Selkiytyy ehkä omat ajatuksetkin samalla. [;)]
Marraskuun makeat
- Ketjun aloittaja Ang1
- Aloituspäivämäärä
tättärä
Puuhakas puhuja
Voi Mystis, rutistus sinulle... Tiedätkö, tuo on niiiiiin tuttua, tosin meillä ei ollut riitoja eikä perheneuvolatarvetta, mutta etenkin ensimmäisen yhteisen lapsen syntymä (ja vielä keskosena kuten teilläkin) oli kuitenkin aika iso muutos elämässä ja sitä kumpikin haki paikkaansa. Valvominenkin on raskasta jo sinänsä saatikka sitten kaikki ne myllerrykset molempien mielessä - ja etenkin kun asioista ei osata tai haluta puhua (meillä on samaa puhumattomuutta ollut aika usein, ja sitten sitä alkaa olettaa asioita). Yksi helpotus on varmasti piakkoin edessä, kun vauva alkaa löytää rytmiä elämäänsä ja alkaa oikeasti nukkua enemmän yöllä ja valvoa päivällä..... Juuri nyt sinusta voi tuntua siltä, että sellaista aikaa tuskin tulee, mutta uskopa vain, ensimmäinen vain muutaman syötön katkaisema yö voi olla ihan nurkan takana - viimeistään kahden!
Meillähän tilanne oli sinänsä erilainen, että aikanaan, kun tapasin nykyisen mieheni (siis näiden neljän nuoremman isän), minä toin mukanani liittoon silloin nelivuotiaan esikoiseni, olin totaali yh, poika ei ole biologista isäänsä koskaan tavannut eikä tule tapaamaankaan. eli meille oli lapsiperhe-elämä alusta alkaen tuttua, mutta vauva on kuitenkin aikalailla eri juttu kuin isompi lapsi.
Siihen asti kun tuo yhteinen ensimmäisemme syntyi meillä oli välillä lapsivapaatakin, kun minun vanhempani ottivat poikaa luoksensa välillä viikoksi pariksikin kerrallaan, mutta vauvan synnyttyä nuo yhteiset ajat loppuivat... Kyllä siinä oli aikalailla totuttelemista vauvaelämään - etenkin kun ensimmäiseni kanssa sain toimia täysin omalla tavallani eikä ollut miestä sotkemassa väliimme. Ei siinä ensimmäisinä kuukausina todellakaan oltu parina onnemme kukkuloilla, ja välillä ajattelin miten paljon helpompaa olisi ottaa pojat kainaloon ja painua jonnekin, jossa saisi elää vapaasti. Ajan kuluessa kuitenkin elämä asettui uomilleen ja jotenkin siinä taas löysi sen kadonneenkin puolen itsestään ja muisti, miten ja miksi tuota ukkoa rakastaa ja arvostaa. Jonkin aikaa sitten ajatteli, että vauvarumbaan ei enää kyllä kuuna kullanvalkiana tahdo alkaa, mutta mitenkäs sitten kävikään........... toisen tai kolmannen yhteisen lapsen syntymä olikin jo paljon pienempi mullistus ja tästä meneillään olevasta tapauksesta odotan enää pientä maanjäristystä vaikkeihän tuota koskaan etukäteen voi tietää.
Meillähän tilanne oli sinänsä erilainen, että aikanaan, kun tapasin nykyisen mieheni (siis näiden neljän nuoremman isän), minä toin mukanani liittoon silloin nelivuotiaan esikoiseni, olin totaali yh, poika ei ole biologista isäänsä koskaan tavannut eikä tule tapaamaankaan. eli meille oli lapsiperhe-elämä alusta alkaen tuttua, mutta vauva on kuitenkin aikalailla eri juttu kuin isompi lapsi.
Siihen asti kun tuo yhteinen ensimmäisemme syntyi meillä oli välillä lapsivapaatakin, kun minun vanhempani ottivat poikaa luoksensa välillä viikoksi pariksikin kerrallaan, mutta vauvan synnyttyä nuo yhteiset ajat loppuivat... Kyllä siinä oli aikalailla totuttelemista vauvaelämään - etenkin kun ensimmäiseni kanssa sain toimia täysin omalla tavallani eikä ollut miestä sotkemassa väliimme. Ei siinä ensimmäisinä kuukausina todellakaan oltu parina onnemme kukkuloilla, ja välillä ajattelin miten paljon helpompaa olisi ottaa pojat kainaloon ja painua jonnekin, jossa saisi elää vapaasti. Ajan kuluessa kuitenkin elämä asettui uomilleen ja jotenkin siinä taas löysi sen kadonneenkin puolen itsestään ja muisti, miten ja miksi tuota ukkoa rakastaa ja arvostaa. Jonkin aikaa sitten ajatteli, että vauvarumbaan ei enää kyllä kuuna kullanvalkiana tahdo alkaa, mutta mitenkäs sitten kävikään........... toisen tai kolmannen yhteisen lapsen syntymä olikin jo paljon pienempi mullistus ja tästä meneillään olevasta tapauksesta odotan enää pientä maanjäristystä vaikkeihän tuota koskaan etukäteen voi tietää.
Mystis
Näppärä viestien naputtelija
Kiitos tättärä! Tuo helpotti niiiiiin paljon,nyt tiedän että tää on siis jotenkin normaalia eikä pysyvää[:)]
Joo ilmeisesti se on joku psykologi mut käytti sanaa masennushoitaja..Ja sano kyl ettei tarvii olla masentunu että siellä voi käydä muuten vaan juttelemassa..Ja ehkä pitäskin kun ei ole oikeastaan ketään kenelle voisi kaikista asioista puhua ilman että tulee sanomista..Äitille nyt soittelen vähän väliä mutta silläkin oma elämä ja välillä tuntuu jo ettei se edes kuuntele mitä selitän ja ymmärrän kyllä,ei muakaan kiinnostas joka päivä kuunnella miten jonkun kersa nyt on yönsä nukkunu vai onko nukkunu ollenkaan..
Nää kaikki oli kyl tiedossa raskausaikana ja monesti tutut kerto kuinka tulee olemaan vaikeeta,mut ei sitä sillon uskonu,sen uskoo vasta nyt kun se iskee päin naamaa..
tättärä oliko esikoisesi isä ollenkaan kuvioissa mukana?
Joo ilmeisesti se on joku psykologi mut käytti sanaa masennushoitaja..Ja sano kyl ettei tarvii olla masentunu että siellä voi käydä muuten vaan juttelemassa..Ja ehkä pitäskin kun ei ole oikeastaan ketään kenelle voisi kaikista asioista puhua ilman että tulee sanomista..Äitille nyt soittelen vähän väliä mutta silläkin oma elämä ja välillä tuntuu jo ettei se edes kuuntele mitä selitän ja ymmärrän kyllä,ei muakaan kiinnostas joka päivä kuunnella miten jonkun kersa nyt on yönsä nukkunu vai onko nukkunu ollenkaan..
Nää kaikki oli kyl tiedossa raskausaikana ja monesti tutut kerto kuinka tulee olemaan vaikeeta,mut ei sitä sillon uskonu,sen uskoo vasta nyt kun se iskee päin naamaa..
tättärä oliko esikoisesi isä ollenkaan kuvioissa mukana?
tättärä
Puuhakas puhuja
Meilläkin muuten silloin aikanaan ekojen tenavien kanssa kotona ollessani mies vielä joskus saattoi sanoa jostakin asiasta, jos en ollut hänen mielestään ollut tarpeeksi ahkera ja siivoillut riittävästi, että senkin voisi joskus tehdä... Ne huomauttelut ja naljailut loppuivat siihen, kun odotin sitten toista yhteistä tenavaamme ja jouduin sairaalaan ja mies joutui pari viikkoa olemaan keskenään poikien kanssa - sen jälkeen minulla on ollut varsin avulias ja kotitöihin osallistuva mies, joka ihmettelee miten ihmeessä aina on puhtaita vaatteita kaapissa ja suht puhdasta (siististä ei voi puhua...) ja vieläpä kaksi kotitekoista ateriaa useimpina päivinä ja lapset hyvin ulkoilutettu ja........ ja vielä askartelen ja leivon ja milloin mitäkin tenavien kanssa (paitsi nyt kun roikun päivät netissä supistelemassa.
Että jos tulee naljailua siitä, että kotityöt on huonosti tehty niin mystis antaa tenavan miehelle ja pyytää hoitamaan muutaman päivän YKSIN ilman anopin apua niin tämä huomaa, että ei se pienikään (ja etenkään pieni) vauva ole niin nopeasti hoidettu, ja se on kuitenkin muita hommia tuhannesti tärkeämpi hoidettava!
Että jos tulee naljailua siitä, että kotityöt on huonosti tehty niin mystis antaa tenavan miehelle ja pyytää hoitamaan muutaman päivän YKSIN ilman anopin apua niin tämä huomaa, että ei se pienikään (ja etenkään pieni) vauva ole niin nopeasti hoidettu, ja se on kuitenkin muita hommia tuhannesti tärkeämpi hoidettava!
Mystis
Näppärä viestien naputtelija
No kyllä isompi herra on saanu nukuttua,ei edes herää vaikka istuisin sen vieressä huutavan lapsen kanssa[:D]
Jos on väsynyt niin aivan itseaihetettua kun pitää netissä pelailla vaikka voisi hyvin nukkua..En enää viitsi sitä yöllä herätellä poikaa syöttämään kun koko ajan hokee pojalle että syö nyt nopeempaa yms..
Ja kun olin sairaalassa niin mies sanoi että nyt mun pitäs vaan levätä että toi haava paranee,nyt sit pitäs kuitenkin kyykkiä astianpesukoneesta astioita ja imuroida yms,ja oon kyllä tehny selväks että mun mahassa on aukinainen haava ja ehkä ei kauheen hyvä että rasitan sitä kyykkimällä ja nostelemalla koska se tulee siitä kipeeks..Vähän tästä saa varmaan kuvan et mun mies on ihan kauhee,mut ei se nyt niin ole..Ärsyttää vaan kun kaikki jää mulle..
Jos on väsynyt niin aivan itseaihetettua kun pitää netissä pelailla vaikka voisi hyvin nukkua..En enää viitsi sitä yöllä herätellä poikaa syöttämään kun koko ajan hokee pojalle että syö nyt nopeempaa yms..
Ja kun olin sairaalassa niin mies sanoi että nyt mun pitäs vaan levätä että toi haava paranee,nyt sit pitäs kuitenkin kyykkiä astianpesukoneesta astioita ja imuroida yms,ja oon kyllä tehny selväks että mun mahassa on aukinainen haava ja ehkä ei kauheen hyvä että rasitan sitä kyykkimällä ja nostelemalla koska se tulee siitä kipeeks..Vähän tästä saa varmaan kuvan et mun mies on ihan kauhee,mut ei se nyt niin ole..Ärsyttää vaan kun kaikki jää mulle..
peekay67
Näppärä viestien naputtelija
Hei Mystis, ymmärrän TÄYSIN mitä tarkotat, ku sanot että saa kuvan kuinka mies on kauhee, vaikkei niin kuitenkaan oo! Mä joudun kans aina välillä selitteleen ja puolusteleen miehen sanomisia ja tekemisiä esim just äitille, jos sille satun kitisemään jostaki asiasta, joka mua ärsyttää.
Mehän muutettiin sillon 1.10. ja vieläkin on vähän kamat sekaisin täällä uudessa kodissa. Mies on vihjaillut useamman kerran ja toisinaan ihan suoraankin valittaa, että etkö nyt saa tätä ja tätä asiaa tehtyä ja etkö voi siivota ja mitä sä teet täällä kaiket päivät, kun siis oon nyt ollu äippälomalla jo 1.11. alkaen.
No sit kuitenkin kun mulla on vähänkään heikompi olo ja mainitsen siitä, niin sit mies sanoo heti, että no et sitte saa rasittaa itteäs ja älä stressaa niistä tavaroista ja sun tarvii levätä yms. [:D] Vähän on ristiriitaista ja just tosi ärsyttävää.
Ja meillä on kans jonkin verran tässä kolisteltu sarvia yhteen, eikä se pieni vielä ole ees maailmassa... Elättelen kuitenki toivoa, että kaikki menee ihan hyvin [:)]
Jiu: Voih, tsemppiä sinne kovasti!!
Mehän muutettiin sillon 1.10. ja vieläkin on vähän kamat sekaisin täällä uudessa kodissa. Mies on vihjaillut useamman kerran ja toisinaan ihan suoraankin valittaa, että etkö nyt saa tätä ja tätä asiaa tehtyä ja etkö voi siivota ja mitä sä teet täällä kaiket päivät, kun siis oon nyt ollu äippälomalla jo 1.11. alkaen.
No sit kuitenkin kun mulla on vähänkään heikompi olo ja mainitsen siitä, niin sit mies sanoo heti, että no et sitte saa rasittaa itteäs ja älä stressaa niistä tavaroista ja sun tarvii levätä yms. [:D] Vähän on ristiriitaista ja just tosi ärsyttävää.
Ja meillä on kans jonkin verran tässä kolisteltu sarvia yhteen, eikä se pieni vielä ole ees maailmassa... Elättelen kuitenki toivoa, että kaikki menee ihan hyvin [:)]
Jiu: Voih, tsemppiä sinne kovasti!!
tättärä
Puuhakas puhuja
Jiulle halaus täältä ja toivotaan pienelle pikaista toipumista. Toivottavasti mistään kamalan vakavasta ei ole kyse.
Ja Mystis: huomasin sitten eilen tuolla edellisellä sivulla viestisi, että mies kyllä nukkuu ja muokkasin hieman viestiäsi, olit sillä välillä ehtinyt jo vastatakin aiemmin kirjoittamaani... mutta toivotaan, että teillä asiat alkaisivat seljetä. Antakaa aikaa tunteillenne ja koittakaa kestää toisianne, toivottavasti mieskin oppisi pitämään pahimmat mölyt mahassaan, kun muutenkin on kovilla uuden edessä niin mitään turhia riitoja jostain lattialle unohtuneesta puklurätistä ei kannattaisi kehittää. Ikävintä on tuo, että tosiaan vielä olet toipilaskin ja ukko olettaa, että reippaasti saisit kaiken hoidettua, sinun pitäisi ottaa tuo mukaan neuvolaan/lääkätiin, jotta tuo saisi kuulla millaiset toimintaohjeet sieltä annetaan - niinhän minäkin sain oman ukkoni vasta taysiin raahattuani uskomaan kun vuodelepovaiheessa vielä oltiin, että en todellakaan omasta päästäni keksinyt sitä, etten saanut touhuta. Ja sen sisäistäminen tuntui tuolle olevan vaikeaa, vaikka ei ole eka kerta, kun raskauteni meni tällä tavalla.
Ja Mystis: huomasin sitten eilen tuolla edellisellä sivulla viestisi, että mies kyllä nukkuu ja muokkasin hieman viestiäsi, olit sillä välillä ehtinyt jo vastatakin aiemmin kirjoittamaani... mutta toivotaan, että teillä asiat alkaisivat seljetä. Antakaa aikaa tunteillenne ja koittakaa kestää toisianne, toivottavasti mieskin oppisi pitämään pahimmat mölyt mahassaan, kun muutenkin on kovilla uuden edessä niin mitään turhia riitoja jostain lattialle unohtuneesta puklurätistä ei kannattaisi kehittää. Ikävintä on tuo, että tosiaan vielä olet toipilaskin ja ukko olettaa, että reippaasti saisit kaiken hoidettua, sinun pitäisi ottaa tuo mukaan neuvolaan/lääkätiin, jotta tuo saisi kuulla millaiset toimintaohjeet sieltä annetaan - niinhän minäkin sain oman ukkoni vasta taysiin raahattuani uskomaan kun vuodelepovaiheessa vielä oltiin, että en todellakaan omasta päästäni keksinyt sitä, etten saanut touhuta. Ja sen sisäistäminen tuntui tuolle olevan vaikeaa, vaikka ei ole eka kerta, kun raskauteni meni tällä tavalla.
Hei, voitaisko pitää tuo Syntyneet -listaus ihan vaan listauksena vauvojen tiedoista - ihan kuin aiemmin sovittiin, niin kuin ekassa viestissä kerrotaan? Ehkä pontso10 ja *PP* eivät tuota huomanneet... Jos saataisiin selkeyttä kuitenkin jatkossa tuohon listaukseen. Eli kommentoinnit ja onnittelut muihin ketjuihin, eikö? [;)]
tättärä
Puuhakas puhuja
Kuka sen ketjun avasikaan (no, Evehän se oli, piti luntata), voisit käydä vaikka pistämässä paksulla sinne sen, että vain syntyneiden tiedot tähän ketjuun ja onnittelut ym kommentit muihin ketjuihin.
T: syntyneet vauvelit ketjun ensimmäinen terrorisoija, joka elättelee toivoa, että sittenkin saa taas pikapuolin käydä sinne viestimässä vaikka tokkopa niin käy...
T: syntyneet vauvelit ketjun ensimmäinen terrorisoija, joka elättelee toivoa, että sittenkin saa taas pikapuolin käydä sinne viestimässä vaikka tokkopa niin käy...