Moikka!
ensi alkuun tsempitykset loppumetreillä oleville! jännittävät hetket teillä käsillä! jotenkin haikeana lukee esim. Ensikko87:n, deliriumin ja nannulin tekstejä tuosta loppu-/synnytyksenodotuksesta... kun tietää, että se odotus päättyy siihen ihanaan ensikohtaamiseen vauvan kanssa! [:)][:)] näillä näkymin tämä kolmas oli meille tällä erää viimeinen lapsi... ollaan kyllä vitsiä väännetty, että voihan sitä "iltatähteä" koittaa joskus 10 vuoden päästä jos sitten vielä natsaisi. eli tietää ettei välttämättä enää koskaan ole raskaana ja tunne vauvan liikkeitä mahassa tai koe synnytystä (joka on minulla ollut jokaisella kerralla "hieno kokemus" sen nopeudesta ja kamalista kivusita huolimatta). eikä enää välttämättä koskaan koe sitä tunnetta, joka tulee kun saa vauvan ekaa kertaa syliinsä! <3 eli pakko myöstää, jotenkin kierolla tavalla olen kateellinen, vaikka vielä neljä viikkoa sitten olin niiiiiiin kypsä odottamaan sitä, koska vauva syntyy! [:D] ...eli koitan tässä sanoa, että koittakaahan jaksella mahojen kanssa ja nauttia vielä viimeisistä päivistä ennen tuota ihanaa kohtaamista vauvan kanssa, jolloin saa vihdoin tutustua siihen omaan pikkuiseen!
ensikko tuo turvotus voi kyllä olla aikamoista! mulla oli esikoisesta kanssa jostain viikolta 25 asti aina turvotus kahdella plussalla.sormuksetkaan ei menneet kuukausiin sormiin, ja öisin sai sormia ja jalkoja koittaa jumpata, etteivät olisi ihan tunnottomat jatkuvasti. synnytyksen jälkeen olin innokkaana esittelemässä miehelleni varpaitani: "kato, mun varpaat on kasvanut synnytyksen jälkeen ainakin sentin, voikohan se olla mahdollista?" [;)] mies siihen, että tuollaiset ne on ennenkin olleet, ne oli välissä vaan niin turvoksissa että näyttivät paljon lyhyemmiltä... [8|] mä luulin oikeasti, että mun varpaat ois kasvaneet... [:D] ei siihen turvotukseen kyllä auttanut muu kuin synnytys, joska jälkeen turvotukset alkoivat lähtemään sitten vauhdilla liikenteeseen...
aika hassua, että tässä raskaudessa mulla ei oo ollenkaan ollut turvotuksia, ennen kuin vasta synnytyksessä! sormukset mahtuivat koko raskausajan, mutta synnärillä mun piti ottaa ne pois kesken pahimpien supistusten, kun sormet olivat yht'äkkiä ihan turvoksissa! eivät sitten menneet takaisin sormeen melkein kahteen viikkoon synnytyksen jälkeen... [:-]
tosta
koliikista, meilläkin kahdella edellisellä on se ollut... molemmat huusivat iltaisin jostain kuudesta eteenpäin, johonkin 11-02:n väliin... onneksi sen jälkeen nukkuivat sitten suht hyvin (kunhan siis ensin nukahtivat!
pari keinoa, jotka ainakin meillä noiden edellisten koliikkeihin ovat auttaneet:
kannattaa koittaa "pumpata kakkaa" ulos vaipanvaihdoilla, jos oikein maha kiusaa. meillä mies on oikein "kunnolla" painanut jalkoja koukussa mahaa vasten, aina vähän aikaa kerrallaan, jolloin useasti vauva itse pusertaa vastaan, ja kakka tulee helpommin ulos. tai välillä sitten kakka silloin lentää kaaressa vauvan huutojen tahtiin.
helpottaa kyllä vauvan oloa. tälläkin vauvalla ollaan välillä "autettu" kakkaa ulos kyseisellä tavalla, jos vauva on ollut sen oloinen että kakkaa pitäisi tulla muttei tule.
tuolla vanhemmalla tytöllä koliikkiin auttoi myös säännöllinen iltarutiini, jonka keskolassa töissä oleva serkkuni minulle kertoi. rutiinia käytettiin kuulemma huumeviekkareista kärsivien vauvojen rauhoittamiseen... :/ ajattelin että jos se tehoaa huumeviekkareista kärsiviin pikkuisiin, saa se luvan tehota meidän koliikista kärsivään pikkuiseenkin. eli illalla vauvaa kylvetetään lämpimässä vedessä niin kauan kuin voi (eli vauva ei ihan mahdottomasti huuda ja vaikka huutaisi niin mahdollisimman kauan silti), jonka jälkeen vauva kapaloidaan ja sen jälkeen syötetään. sitten koitetaan nukuttaa vauva siinä kapalossa. itse kapaloin tytön aina peittoon.
kyllä rutiini mielestäni jonkun verran auttoi, viikon jälkeen meni mielestäni jo paremmin... vauva kyllä jossain kohtaa mielestäni oppi yhdistämään rutiinin nukkumaan menoon. vanhempana vaihdettiin kylvetys iltasuihkuun (jossa tyttö käy vieläkin) ja jätettiin kapalointi pois. tosin kapalointi oli meillä molemmilla niin tehokas keino tuon nukkumisen suhteen, että yli puolivuotiaiksi molemmat kapaloitiin (kummallakaan ei kyllä saanut jalkoja kapaloida "pussiin", vaan kapalon piti olla jalkopäästä sellainen suora pötkilö).
lisäksi meillä oli käytössä disflatyl-tipat. cuplatonista meillä ei ollut mitään apua kummallakaan, esikoisella tai seuraavalla.
molempia meitin koliikkivauvoja on mahavaivoissa myös auttanut sellainen asento, jossa pidetään vauvaa ns. käden päällä mahallaan... silleen niitä molempia on kanneltu ekat kuukaudet. eli vauva on laitettu kyynärvarren(?) päälle mahalleen niin, että pää on ollut lähempänä kyynärpäätä (pää poispäin itsestä eli "naama eteenpäin" suunnattuna niin, että poski on sitä omaa kättä vasten). toinen vauvan käsi on "roikkunut" minun oman käteni toiseltä puolen, ja toinen sitten toiseltä puolelta. vauva on juuri sen pituinen, että omalla kädellä on saanut pidettyä hyvin vauva "ulommasta" jalasta kiinni reiden kohdalta ns. peukalo-etusormi otteella. tai siis niin, että peukalo tulee jalan toiseltä puolelta ja loput sormet toiselta, niin saa tukevan otteen vauvasta. "sisempi" jalka on sitten roikkunut käden toiselta puolelta (eli pikkurillipuolelta) yli. tulipas vaikeasti selitettyä, mahtoikohan kukaan tajuta... eli vauva on "roikkunut" siinä käden päällä mahallaan pitkin kättä vähän samalla tapaa kuin laiskiainen roikkuu puun oksalla. [:D] tässä asennossa meillä on lapset rauhoittuneet hyvin ja siinä usein nukkuneetkin! [;)] ottää kyllä käsilihasten päälle pidemmän aikaa siinä kanneltuaan, mutta on ollut tehokas keino pitää vauva tyytyväisenä.
esikoisen kohdalla
pakastin maitoa jääpalapusseissa. niistä sai näppärästi otettua sen verran "jääpaloja" kuin tarvitsi.
pumppausta olen koittanut nyt välttää, olen pumpannut vain, kun on tuntunut, että tissi on niin pinkeänä ja kuumottava, että olen pelännyt rintatulehdusta.silloinkin olen pumpannut vain sen verran, että vähän helpottaa... ekan lapsen kohdalla olin naimisissa rintapumpun kanssa ekan puoli vuotta, kun maitoa tuli sitten aina vain enemmän. nyt olen koittanut pitää maidontuotannon siinä vauvan tarpeessa, ja hyvin on vissiin onnistunut, kun ei ole taas tarvinnut vähään aikaan pumppailla. esikoisen kohdalla oli silloin ongelmana myös suihkutissit, jolloin välillä tuntui että vauva tukehtuu, ja välillä vauva veti kamalia rintaraivareita... silloin oli sitäkin varten sitten taas pakko pumpata. siitä sai kivan kierteen aikaiseksi. [8|]
jos nyt lähtisin johonkin ja pumppaisin maitoa, tekisin sen varmaan niin, että pumppaisin toisen tissin ja antaisin vauvan syödä sitten toisen tyhjäksi. näin sitten useammalla syötöllä...
imetän vauvaa joka kerta molemmista tisseistä, olen huomannut sen kohdallani toimivimmaksi. esikoisen aikana niin kehotettiin tekemään, ja siihen totuin sen verran, ette seuraavan kohdalla osannut enää toimia toisin. tytön kohdalla meinaan neuvottiin, että joka toinen imetyskerta toisesta rinnasta. imetän molemmista rinnoista ihan siitä syystä, että heti kun vauva alkaa imemään ja alan herumaan, tuntuu että toinenkin rinta pakkautuu niin, että tuntuu että se(kin) räjähtää, jos ei siitäkin syötä. jos vauva syö vaan toisesta rinnasta, toinen rinta jää pakottamaan ja oikein pinkeäksi... ei kiva. varmaan rinnatkin tottuisi siihen, että syöttäisin joka toisen syötön toisesta, mutta en viitsi alkaa sitä enää vaihtamaan, kun ihan hyvin sujuu näin.
ja sitten vielä vähän tästä nykyisestä pikkuisesta... [:D] täälläkin on äiti taas ihan myyty, on kyllä ihana tapaus tämä meitin nuorimmainen (ihan niinkuin isosisaruksensa). varovainen hehkutus (joka saattaa kyllä sitten kostautua): saattaa olla, että me saatiin nyt ensimmäinen koliikiton pikkuinen! ainakin vielä tyttö nukkuu tyytyväisenä illat! [:)] voisiko olla niin hyvä tuuri, että "kolmas kerta toden sanoo"... on ihan outoa, kun iltaisin saa istua sohvalla, eikä tarvi tuntikaupalla ravata ympäri kämppää huutavan lapsen kanssa, jonka oloon ei tunnu mikään auttavan. [:-] me ollaan vaan kuultu kerrottavan tälläisistä lapsista, ei meillä ollut hajuakaan että sellaisia on oikeasti olemassa! [;)] muutenkin vauva eroaa sisaruksistaan siinä, että tämä kakkaa vähemmän, nykyään vain kerran tai pari päivässä kun aiemmat ovat kakanneet joka ikisen vaipan. ja kakka on kirkkaan keltaista/oranssia, ei vihreää kuten edeltäjillään. [:D] muuten on tyttö kyllä kuin isot sisaruksensa, ihan saman näköinen kuin edelliset vauvana, ja kuulostaakin ihan samalta kuin isosiskonsa. [:)]
välillä iskee ahdistus, kun huomaa, että aika kulkee niin kamalan nopeasti taas vauvan syntymän jälkeen... ensi viikolla vauva on jo kuukauden, ja vasta hän syntyi! sitten enää 11 samanlaista ajanjaksoa, ja vauva on jo vuoden. [8|] joulukin lähestyy kovaa vauhtia...
