Marraskuun mainiot höpötykset

Mulla on vähän samat ajatukset tosta sekstailusta kun Annelsella, et kun toinen tosiaan on jo niin alhaalla niin onpa kiva alkaa tökkimään toista päähän[:'(] Toisaalta, vähemmästäkinhän sitä hermostuis ja alkais pyrkimään pihalle et onhan se kokeiltava niin saa ainakin sanoo et kaikki keinot on testattu!! Ikävää vaan, et kun vauveli vihdoin syntyy niin sen pää on ihan mustelmilla... [:D]
 
Yhä yhtenä kappaleena :( Ja koko katkonainen yö kummallisia ja levottomia unia. Lopullisesti herätessä tuntui siltä, että viitsiikö sitä edes ylös nousta.. Pakko se oli nousta ja nyt sitten taas koittaa saada tämäkin päivä kulumaan.

Eilen oli neuvolassa taas kaikki hyvin ja uusi aika varattiin perjantaille. 

Sulla oli hyviä joluluahjaideoita Ensikko87. Jotain vauva-aiheista ne lahjat varmaan kumminkin tulevat olemaan :)
 
No niin, nyt on testattu se seksikin yhdistettynä lenkkiin ja saunaan. Eipä ollu mitään vaikutusta, mutta tulipahan tuokin ikävä velvollisuus hoidettua pois alta..

Sain eilen ensimmäisen raskaudenaikasen kilarin miehen eessä... Tähän asti oon kilahdellu lähinnä itekseni mutta nyt palo kyllä niin kiinni[:@] Tää kysy ihan pokkana, et ei kai sua haittaa et oon parin viikon päästä viikon helsingissä koulutuksessa? Olin vähän aikaa ihan hiljaa et ihanko tosissaan se tollasia kyselee.. Ja kun edelleen vaan tuijotin tyhmänä suu auki niin jatko vaan, et tää pitäs nyt päättää ja isyysloman alotuspäiväkin pitäs päättää ja ens viikon työvuorot et voisitko sanoo minä päivänä se vauva vois tulla. Siinä vaiheessa lähin ovet paukkuen makuuhuoneeseen ja "heittäydyin" sängylle niinkun mikäkin pikkulapsi ja itkin ihan suoraa huutoo. Kyllä oli mies ihmeissään, nopeesti se kyllä tuli perässä. Annoin sitten tulla kaikki raskauden aikana kertyneet patoutumat, mulla kun on tapana panttailla tunteitani ja ajatuksiani ja näinhän siinä sit aina tasasin väliajoin käy...

Mutta ihan uskomatonta, et se oikeesti tosissaan kysyy et onko ok, jos hän jättää mut viikoks yksin parin viikon ikäsen lapsen kanssa!![&:] Hankala paikka vaan kun miehellä on uus työpaikka ja silläkin aika paljon pelissä, mutta kyllä tuon pikkusen tarpeet pitäs mun mielestä laittaa tässä vaiheessa työpaikan eelle. Ja luulis et työpaikallakin sen verran tajuavat... [>:]
 
Meillä kävi neukkutäti tänään kylässä.

Tyttö painaa 4170g, hyvin on siis syönyt. [:)]
Napatynkäkin on irtoamaisillaan ja oli ihan hyvän ja terveen näköinen napa.
Mutta kaikki on erittäin hyvin [:)]
 
Hei te vielä odottavat, älkää ottako paineita siitä, että miten voisitte saada synnytyksen käynnistymään. Mä nimittäin testasin KAIKKI poppakonstit useaan otteeseen ja kehittelin vielä omiakin. Tunsinpa vielä jotenkin epäonnistuneeni, kun en saanut pojua tulemaan ulos. :P
Parempi levätä ja kerätä voimia synnytykseen ja synnyksen jälkeiseen elämään. Toki ehkä niitten poppakonstien kokeileminen toi itselle jotain mielenrauhaa, kun oli edes jotain tekemistä eikä vaan odottamista.
 
Meilläkin kävi eilen neuvolantäti. Tytöllä painoa 4420 g, eli 10 g vaille syntymäpainon [:)]

Me ollaan nyt annettu tytölle sekasten tissimaitoa ja korvikkeita, kun tuntuu että toi alkaa puklaamaan ihan hirveesti aina imetyksen jälkeen ja mahaakin tuntuu vääntävän enemmän tissin jälkeen. Ja tuntuu että tytölle jää aina vähän nälkä jos antaa pelkästään tissimaitoa. [&o] Neukkutätihän veti puoli kasvimaata nenäänsä kun kerroin korvikkeiden annosta. Se sai kuulostaan asian siltä että me vihataan lastamme ja että korvikkeet on tyyliin pahinta myrkkyä mitä voi antaa....  Itkin sitte loppu päivän sen sanomisia. [:(]
 
Neuvola taas takana ja seuraava aika varattuna perjantaille... Ensi viikolle kylläkin on varattu jo kotikäyntiaika, mutta naureskelin neuvolatädin optimismille. Iloisesti hänkin tänään tokaisi että eikös sen pitänyt jo syntyä (kun rv 35+6 jo lupailtiin koska vaan syntyväksi ja käynnistyminen kävi lähellä rv 38+0)! [:D][:D]

Ensi viikon perjantaina (42+2) kuulemma viimeistään HÄN saapuu ulkomaailmaan halusi tai ei. Jotenkin edes tuo ei saa tajuamaan että sieltä ollaan tulossa.

Aamulla 07:20 oli YKSI järkkysupistus, sellainen ettei liikkumaan pystynyt. Ehdin jo hetken (taas) ajatella että nytkö? Mutta siihenhän sekin jäi. Äsken tuli vähän verta liman seassa. Varmaan sen aamuisen supparin jälkimaininkeja. En todellakaan enää usko että tämä nyt tästä lähtee itsekseen. Mieskin on tänään yötöissä... Eikös nyt sen pitäisi auttaa? Laitoin kylläkin jo viestiä, että on siellä ihan rauhassa - täällä on hiljaista kuin huopatossutehtaalla. [8|]
 
Carinat jo on teillä inhottava terveydenhoitaja! Tässä taas huomaa kuinka nuo "ammattilaisten" mielipiteet vaihtelee. Meillä terkka on kehottanut antamaan korviketta illalla lisäksi jos vauveli roikkuu koko ajan rinnassa. On siis sitä mieltä ettei tuosta korvikkeesta ole todellakaan mitään haittaa. Toistaiseksi ollaan menty vielä rintamaidolla mutta kyllä tarpeen vaatiessa annan korviketta jos vauva sitä tarvitsee. Mutta kieltämättä kuulee välillä niin hirveää paasausta korvikkeita vastaan että alkaa arveluttamaan että näinköhän sitä on hirveä äiti jos antaa lapselleen korviketta vaikka imetyskin onnistuu...

Onko muilla kokemusta lisämaidon antamisesta illalla? Piteneekö yöunet ja väheneekö tissin lutkuttaminen?? Kun ei tuosta oikein ota selvää että onko nälkäinen vai imeekö vaan imemisen ilosta. Kun tuntuu ettei sieltä maitoa enää siinä vaiheessa juurikaan tule...
 
Inhottavaa käytöstä tosiaan teitä kohtaan Carinat.
Me kun sanottiin että muutaman kerran on annettu korviketta kun minä olen ollut liian väsynyt keskittymään imettämiseen, niin täti vain sanoi että sehän on vain hyvä että antaa itsensä levätä ja mies hoitaa välillä. Ettei korvikkeessa ole mitään pahaa.

Parempi tarjota korviketta kuin pitää lasta nälässä!
 
Nannuli: et ehkä uskokaan kuinka hyvin minä sinua ymmärrän. Nimittäin meillä aivan sama tilanne, paitsi että isäntä olis 12. päivä lähdössä 5 pv:ksi Italiaan ukko porukalla koneita kahtomaan [8|]... sitten kenties käy pyörähtämässä kotona pariksi päiväksi ja painelee eri porukan kanssa Saksaan... Meillä tilanne on edelleen pysynyt sillämallilla, ettei ipana meinaakkaan syntyä... ja jos lääkärit meinaa odotuttaa sen 2 vko yli, niin sitten kun aletaan käyttämään starttipilottia, niin meidän isäntä seikkailee Etelä-Euroopassa eikä siten ole paikalla kun synnytys tulee... No mutta olen kai jotenkin unenpuutteen seurauksilla niin vajaalla käyvää sorttia, etten edes osaa olla ukolle siitä pahalla päällä ( jonka jalon taidon minä kyllä myönnän osaavani[:D]). Onneksi isäntä kuitenkin suhtautuu reissuun lähtöön aika varovaisesti ja on vähän antanut ymmärtää ettei lähde jollei pirpana ole syntynyt ennen reissuun lähtöä.. Haluaisi kuitenkin nähdä millainen "pökäle sieltä vönkii" (uskokaa vain, tuo oli aika paljon sanottu meina ukon suusta) [:D]

Ei kai tässä auta muutakuin odottaa... huomenna olis kyllä heti aamusta neuvola, että auttaisko jos esittäisin tätille oikein surkeana käynnistyksen harkitsemista yms... perusteluinahan voisi käyttää tuota isännän reissua, ipanan kokoa (yli 4 kg) ja omia kipuja... En kyllä ole mikään valittaja enkä draama kuningatar, mutta alkaa vaan jo vähän tympäistä tämä pingviinin leikkiminen ( aina kävellessä tulee lasten laulu VIlle Viluinen mieleen) ja se kun ei edes mamma vaatteet mahdu päälle.. Että koitetaan nyt vielä jaksaa!
 
Tsemit vielä odottaville!! Kyllä se sieltä tulee ja pari muuta kliseetä... [:D][:D]

Me käytiin tänään toka kertaa neuvolassa laittamassa laapista poitsun napaan. Pikkuriikkinen valkonen kohta näky, ni paranee ainakin. Samalla punnittiin. Maanantaista oli painoa tullut 65g lisää!! Apua, tuohan painaa kohta 5kg, heh!! Nooo, nyt siis painoa 3640g...syntymäpaino oli 3360g. Ja poju on siis 2 vkoa ja 2 pvää.

Kysyin, jos vois antaa välillä korviketta... Sano vaan, ettei kannata, ku noin hyvin kasvaa pelkällä tissillä. Jaaa...on vaan välillä niin pirkaleen kipeet nännit!! Varsinkin se eka imasu...AUTS!! Sanonkin aina pojalle, et josko vähän pienemmälle laittasit sitä imua [:D][;)]

Oon laittanu Lanoliini-voidetta, mut ei se mun mielestä kyl auta. Joskus harvoin ei satu yhtään, mut yleensä kyl. Oon kattonu, et asento ois oikee jne. Terkkakin katto tänään, ku piti antaa tisua neuvolassa, et ote on oikea ja imee hyvin. Siis, yleensä se kipu menee siinä kymmenessä sekunnissa ohi, mut kun tisut on täynnä, sattuu myös pitempään. Äsh...hankala selostaa [:)]

Saatiin eilen hommattua Philipsin itkuhälyt. Tänään, kun poju nukku ulkona, silti kävin muutaman kerran oven raossa kuuntelemassa... Nukku oikeen kaks tuntia, sit tuli nälkä [:D]
 
Carinat, se on juuri niin kuin TuuliEnkeli sanoi: sinä tunnet sun lapsen parhaiten. paljon paremmin kuin kukaan vieras terveydenhoitaja. Jos jatkossakin joudut asioimaan ko. ihmisen kanssa, niin kasvata paksu nahka ja tee selväksi että nämä arkiset päivittäiset päätökset kuuluu sulle ja sä toimit lapsesi parhaaksi. Joku voi olla eri mieltä, mutta se on sitten hänen ongelmansa. 
 
Täälläkin illalla on meininki ollut välillä ihan mahdoton, kun on tuota tississä roikkumista. Tuntuu että muksu ottaa parit huikat ja nukahtaa, sitten viiden minuutin päästä on taas maailman nälkäisin. Ja tätä rallia jatkuu kauankin. Ei ole kantapäästä hieronnat auttaneet [&o]  Nyt olen lypsänyt valmiiksi yhden satsin, niin mies saa antaa loppuillasta maitoa, ehkä itse voisi nukkua sitten pari tuntia ekstraa. Saa nähdä malttaako mamma nukkua.

Ärsyttävää kun korvikkeen anto ja jopa tuttipullosta syöttäminenkin on välillä jonkin sortin hirveä synti. On tässä maailamssa ehkä suurempiakin paheita olemassa...
 
Samovaarille onnittelut täälläkin :)

Mulla on vähän päinvastasia kokemuksia tosta korvikeasiasta, tuntuu et neuvolantäti tyrkyttää niitä jatkuvasti. Syynä siis vauvan paino, joka nousee tarpeeks mut ei sit muka kuitenkaan tarpeeks. Tai siis tilanne on se, että paino putos synnärillä 10%, ja ensimmäisen kotiviikon aikana nous 170g, joka on tarpeeks, mut ei todennäkösesti oo vielä nyt kaks viikkosena syntymäpainossa. Mut ei hän voi ottaa niin isoo pudotusta helpolla kiinni. Eriasia ois tietty jos paino ei olis pudonnut niin paljon. Mut mä en mitään korvikkeita syötä, kun en näe tarpeelliseks. Vauva on virkee, ja saa varmasti rinnasta tarpeeks, kun kerran paino nousee. Ja pumppaamalla saan kuitenkin 80ml hyvin ulos, niin tietää et maitoa riittää.
*muoks* En siis mitenkään oo korvikkeiden syöttämistä vastaan, jos kokee tarpeelliseks.

Tosta pumppaamisesta tosiaan, jätin vauvan tänään ensimmäisen kerran hoitoon äitille, kolmeks tunniks vaan. Äitini (joka on siis ollut vuosikausia synnärillä töissä ennen eläköitymistään) nauroi katketakseen kun aamulla totesin, etten varmaan voi jättää vauvaa hoitoon, kun en oo saanut pumpattua kuin 180 ml maitoa. Mullahan ei siis ollut mitään käsitystä kuinka paljon vauvat syö. Lähin veikkaus olis varmaan ollu et puolisen litraa kerralla. Äiti sitten totes, että tuskin syö ainakaan enempää kuin 60ml. Ja mä olin ihan hämmästynyt :) Lopputulos oli kuitenkin se, että vaavi nukku koko kolme ja puol tuntia kun olin kampaajalla, eikä mun pumppaamia maitoja edes tarvittu :)

Kävin eilen muuten isyyden selvityksessä, ja annoin lapsen isän tiedot sit kuitenkin. Olin epäröinyt asiaa koko raskausajan, mut nyttemmin alkanu tuntumaan, et on reilumpaa lapselle, jos on edes jokin tieto isästä jossain. Mut nää on niitä asioita joihin ei oo välttämättä oikeeta eikä väärää ratkasua.

Keskustelin tänään myös papin kanssa ristiäisistä, oli tosi outo pappi. Rupes multa tenttaamaan kasteen merkitystä, ja jotain kaste ja lähetyskäskyä jotka oon kyllä joskus rippikoulussa opetellu vuonna nakki. Ja oli aika pahana kun en saanu sanaa suustani. Lisäks soitti väestörekisterikeskukseen vauvan nimestä, että saako varmasti antaa, kun on muka ulkomaalainen nimi. Höpö höpö sanon minä, paljastettakoon nyt etukäteen, et vauvan nimeks tulee Miona Mathilda. Onhan toi Miona harvinainen nimi, mut kirjotus- ja lausunta asultaan ihan suomalainen. Mut sitä samaa ne sano siel väestörekisterikeskuksessa.

Sit vähän ikävämpää asiaa, mul on jatkuvasti sellanen olo, etten seurustele vauvan kanssa tarpeeks. Jotenki mun päässä on ajatus, et pitäis sylitellä koko ajan kun hän on hereillä, ja jutella jatkuvasti, mut mun on pakko usein laittaa sitteriin et saan touhuttua kaikkee muuta ruoanlaitosta pyykinpesuun...

Anteeks jättipostaus, on vaan paljon asiaa tänään. Nyt äkkiä tiskaamaan ja sit nukkumaan kylvystä tulleen tuoksuvan tuhisevan käärön viereen <3
 
On se ikävää että herkässä alkuvaiheessa äideille annetaan vielä huono omatunto vauvan ruokinnasta. Eiköhän jokainen korvikkeen ostaja kuitenkin seiso siellä hyllyllä valkkaamassa sitä terveellisimmältä vaikuttavaa vaihtoehtoa ja ajattele vain lapsen parasta. Oma äitini vieläkin surkuttelee sitä kun minä en aikoinaan suostunut imemään, olin koliikkinen ja aika äkkiä maito tuosta ehtyi, annettiin korviketta ja siirryin täysin kiinteisiin ja velleihin kolmikuisena. Ikävää kun tuollainen epäonnistumisen tunne jää kalvamaan loppuiäksi. Eikös neuvolan olisi juuri tarkoitus ehkäistä tuollaisen käsityksen syntyä? Ehkäpä tämä Carinatin ikävä nevolahenkilö pelkäsi maidon loppuvan jos imetykseen ei usko eikä siksi tajunnut kokonaistilannetta?

Minulla ei ole todettu allergioita tai muutakaan tuosta alkuvaiheen ravinnosta johtuvaa ongelmaa. Eli enpä usko että tuo puolen vuoden kokoimetys mitä nyt mainostetaan ykkösvaihtoehtona olisi terveyden kannalta ainakaan mitenkään tosi ratkaiseva. Ennemminkin mietin sitä miten nämä ohjeet ovat saaneet muutaman tutun lykkäämään kiinteiden aloittamista niin kauan että se sitten on muodostunut ongelmaksi.

Ensikko87: sano vaan rohkeasti miehellesi miltä sinusta tuntuu jos joudut olemaan alussa yksin. Muuten voi olla että sanomatta jättäminen harmittaa myöhemmin. Sekin jo että asiasta on kunnolla puhuttu, vaikei se sitten johtaisikaan mihinkään, on parempi kuin olla marttyyri ja sitten saada babyblues/burnout. Ehkä löydätte jonkin ihan uuden ratkaisun, esim. jonkun ystävän/sukulaisen joka voi tulla seuraksesi matkan ajaksi. Itse ajattelisin näin: vauva on alle kuukauden vanha vain kerran elämässään. Niitä hetkiä ei sitten pysty kokemaan uudestaan jos sattuu olemaan pari viikkoa matkoilla juuri silloin. Puhuisin asiasta myös neuvolassa.

Minua pelotti eniten se ettei mies pääsisi mukaan synnärille. Onneksi vaavi ei vielä ole tullut, niin mahikset saada mies mukaan ovat nyt suuret!

ohhoh, tulipa tekstiä... nyt telkkarin ääreen.
 
Joo taidan luopua kokonaan imetyksestä... kokeilin neuvolan tädin painostuksesta pelkkää rintamaitoa ja pikkunen huutanu monta tuntia mahaansa [:(] Neukkutäti meinas ettei tissimaito voi vaikuttaa mitenkään tohon mahaan, kun mietein että pitäiskö mun muuttaa omia syömisiä jos tyttö olis allerginen jollekkin.
 
Carinat - aika tylyä tekstiä neuvolasta.
Ensimmäisen lapsen kohdalla en jotenkin osannut kyseenalaistaa neuvolaa, vaan otin sieltä tulleet ohjeet hyvinkin kirjaimellisesti ja koin epäonnistuvani, jos asiat ei mennyt kuten oli neuvolassa neuvottu.
 
Vuosi sitten kun poika syntyi tein neuvolassa hyvin selväksi, että sujuvasti kuuntelen ja otan vastaan neuvoja. Paasausta en kuuntele, minä olen kuitenkin lapsen äiti ja teen päätökset, he vaan tarjoavat vaihtoehtoja ja neuvoja. [:)]

Joten jos itse koet, että korvikkeen antaminen on hyvä juttu, niin sitten muiden kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pääasia, että te olette tyytyväisiä ja voitte hyvin! [:)]

Mä kanssa kuulin neuvolasta, että mun syöminen ei vaikuta tissimaitoon.... on taas vaihtunut tieto. [:D] enkä kyllä usko tuohon, varmasti jotkin syömiset vaikuttavat maitoon.

Meillä nuo kolme aiempaa lasta eivät juurikaan ole vatsavaivoja valitelleet, tämä neljäs kyllä heidänkin puolesta. Enkä ole huomannut, että olis juurikaan vaikutusta mitä syö. Paitsi, että kiinalaista kun söin(aika tulista) niin tyttö huusi koko illan. Että ehkä se vaan on niin, että suolisto on kypsymätön ja siitä vatsavaivat, helpottavat kun aikaa menee ja ikää tulee.

Toisaalta taas, jos vauva rauhoittuu rinnalle tai pullolle, niin vatsavaivat vaan pahenevat kun syö ilman kunnollisia taukoja. Pitäis olla se 3-4 tuntia syöttöjen välissä. 

Sormustin - no olipas kyllä aika outo pappi... [:D] ja ole tyytyväinen jos saat tehdä rauhassa kotihommia tai muita juttuja ja vauva viihtyy muualla kuin sylissä. Älä suotta pode huonoa omaatuntoa. [:)] Ei tarvitse sylitellä ja höpötellä koko ajan.

Lenita - auttaisko, jos heität vauvalta vaatteet pois, ottaisit ihoasi vasten?

Tsempitykset teille jotka odotatte käärön saapumista. [:)]

Mä olen päässyt viimein kokemaan millaista on, kun on vaativa vauva. Eipä ole kokemusta tällaisesta pakkauksesta ja tuntuu, että olis ensikertaa tullut äidiksi. [&:] Onneksi tuo 1v. on hirmu helppo tapaus, niin tekee kyllä sen puoleen tästä arjesta suht toimivan. Puuttuis, kun poika vielä roikkuis lahkeessa ja olis koko ajan vailla ohjelmaa. [:)]

Joten sympatiat koteihin joissa vauvat eivät nuku päivisin kuin pikkupätkiä ja syli olis se paikka missä viihtyy paremmin kuin hyvin.
 
Ensikko87, kiva kuulla et mulla on kohtalotovereita[:D] Hyvä et sielläkin on kuitenkin mietitty reissun jättämistä väliin jos vauva ei ole siihen mennessä tajunnu tulla pihalle. Meillä sentään mies pääsee mukaan synnytykseen, sen jos jättäs välistä niin ei kyllä hyvä heiluis [:D]

Täällä taas yks tapahtumaköyhä yö takana... tai no painajaisunien puolesta oikein vilkas, mutta supistelurintamalla on edelleen hyvin hiljasta. Zil  on kyllä ihan oikeessa siinä, et ei pitäs ottaa stressiä tosta synnytyksen käynnistämisestä kotikonstein, mut jotenkin tuo ympäriltä tuleva painostus on niin kovaa[:@] Kaikilla muilla kun tuntus käynnistyneen synnytys seksin, saunan ja siivoomisen jälkeen et on se kumma kun meillä ei tapahdu mitään vaikka sekstailis kuumassa saunassa harja kädessä [:D] Kyllä mäkin oon jo ehtiny miettiä et miten huono äiti mä oikein oon, kun en saa ees yhtä synnytystä käynnistymään vaikka tiedostan kyllä et oikeestihan se ei oo mun päätettävissä...[:(]

Noh, huomisaamuna yliaikakontrolliin, sen jälkeen ollaan varmaan vähän viisaampia taas[:)]

Ihana lueskella, miten kaikkien vauvautuneiden pikkuset on kasvanu hurjasti[:)] Jotenkin ei osaa ite vieläkään ees kuvitella miltä se oman lapsen saaminen tuntuu, vaikka se alkaa ollakin jo hyvin lähellä..
 
Nannuli, se menee niinpäin, että koska olet jo nyt niin hyvä äiti, ei vauvalla ole mikään kiire ulos. Koska tähänkin asti hänestä on pidetty niin hyvää huolta siellä masussa, niin hän haluaa vielä jatkaa oleskelua siellä. [:)] Mutta joo, noi sun tuntemukset on oikein tuttuja...

Sormustin, hui mikä pappi! Senhän sais varmaan vielä vaihtaa... ;) Meidän kastepappi kuulosti puhelimessa mukavalta, mutta jos alkaa saarnaamaan tms, niin pappi lentää kyllä sitten vaihtoaitioon. Mies käski mun vinkata sille, jos pappi ei tunnu mukavalta, niin hän hoitaa "irtisanomisen" [:D]

Riikka33, joo... musta tuntuu kehittyvän ainakin aika taitava yksikätinen, kun asiat täytyy tehdä yhdellä kädellä ja toisella kannatella pojua. Hän saattaa nukkua kuin tukki sylissä, mutta kun hänet yrittää varovasti asetella omana koppaansa, niin hän herää noin 5 minuutin päästä viimeistään ja sitten alkaa ihan hirvittävä huuto ja sitten lepytelläänkin seuraava 15 minuuttia. Jos hän on oikein puhki ja hänet saa oikein kivasti kapaloitua turvalliseen koloonsa koppaan, niin saattaa nukkuminen sielläkin onnistua. Mutta usein öisinkin välillä mä nukun vauvan kanssa sohvalla tai vauva nukkuu mun vieressä sängyllä tai sitten mies on lähtenyt alakerran sohvalle nukkumaan vauvan kanssa. Aamulla on hämäriä muistikuvia, että missä vaiheessa kuka nukkui missäkin. [:D] Masulääkkeet on onneksi tuoneet vähän helpotusta, kun vauvan unipätkät on pidentyneet.
 
Katkonaisen yönkin jälkeen koittaa aamu... Taitaa tällä vauvalla olla sitten syntymänsä jälkeen tuossa yhden ja kolmen välillä yösyöttöaika, kun pitää jo nyt siinä välissä mua öisin hereillä. Ei ole väliä mihin aikaan sänkyyn pääsen tai saan unen päästä kiinni, niin hereillä olen samaan aikaan. Ja viimeyönä oli oikein jumppatuokio tuolla masussa.

Mä olen tänään päättänyt luopua "häätöyrityksistä" ja ajattelin yrittää viettää päiväni siten, että saan itseni paremmalle tuulelle. Eilen oli taas niin mieli maassa, kun mikään ei sujunut.

Itse olen huomannut, että neuvolan ohjeet ja suhtautuminen eri asioihin ovat valtavasti kiinni siitä kenen kanssa keskustelee. Imetys taitaa olla toisille se "sydämen asia" ja siihen kannustaminen saatetaan ottaa turhankin vakavasti. Harmi vain, jos sillä saadaan aikaa tuoreelle äidille paha mieli. Kyllä ammattilaisen pitäisi osata ottaa kokonaistilanne huomioon. Itseäni vielä kovasti jännittää juuri tuo tulevan imetyksen sujuminen. Siinä kun tuntuu olevan kovin monta asiaa, jotka voivat mennä pieleen. Toivon, että kohdalleni osuu omaan tyyliini ja luonteeseeni sopiva opastaja. Ensimmäistä kertaa kun opetellaan..

Del, rv 40+5
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top