Marraskuun mainiot höpötykset

tinztinz

Satasella mukana keskusteluissa
Marraskuu on täällä taas...osalla se vauva sitkeästi pysyy vielä masussa, mutta ei onneksi kauan enää, toisilla taas ne vauvat on jo kotona ja maailmaa ihmetellään kera pienin nappisilmin. Juttelua siis vaikka joulunodotuksesta tai ihan mihin tahansa liittyvästä...unohtamatta sitä perhe-elämää[:)]
 
Mahtavaa marraskuuta kaikille:)

Täällä meni hermot noihin roikkuviin kiloihin mitkä ei ole liikkuneet mihinkään suuntaan, nyt alkaa operaatio "Läskit lähtee" ...(tsemppauksia otetaan matkan varrella vastaan)
Eilen ostin ihan kotiinkin sen läskimittarin(siis vaa'an) , tilauksessa kotiin on crosstrainer, kun ei tää mamma oikein pääse minnekään harrastuksiin tai saleille. Koirakin onneksi talosta löytyy, joten vaunulenkit on taattuja ja matkaa olenkin pikku hiljaa oman kunnon mukaan pidentänyt. Ruoasta mietin josko niitä hiilareita kokeilis vähentää ja sitten joskus poistaakin. kuitenkin olis se 10kg tiputettavaa ja aikaisempia kiloja muutama lisänä.
 
Tsemppiä tinztinzille painonpudotukseen! Mä satuin kävelemään eilen kuntosalin ohi ja huh, mikä ahdistus iski samantien... Kattelin ikkunan läpi kun ihmiset hölkkäs hikihatussa juoksumatolla ja kysyin melkein tippa linssissä mieheltä et "tonneko mun pitää kohta mennä..." Jäsenyys on jäissä marraskuun loppuun asti ja sen jälkeen alkaa taas kk-maksut juosta mutta jotenkin pelkkä ajatuskin kuntoilusta on ihan kamala [:D] Tää on ollu siinä mielessä kuitenkin niin ihanaa aikaa kun on saanut herkutella ja laiskotella ihan surutta ja silti massu on ollu niin kiinteä ja napakka! [;)] Tosin se asia taitanee muuttua tässä lähiviikkoina...

Tosiaan, ei syntyny meidänkään pikkuinen lokakuun puolella. Kohta neuvolaan ja sitten perjantaina yliaikakontrolliin ihmettelemään. Mukava oli lukea, että ei muillakaan oo välttämättä ennakkoon ollu minkäänlaisia tuntemuksia synnytyksestä. Antaa vähän ees toivoa tähän supistelemattomuuteen ja "olottomuuteen". Viime yönä kun heräilin kesken unien moneen kertaan niin oli jotenkin sellanen fiilis et pian tapahtuu. Tietäs vaan et millon tuo "pian" on!! [:)]
 
Oho, mun hb oli 96, ku kävin poitsun kaa neuvolassa. Rautatabuja pitäs alkaa nyt tosissaan syömään.

Synnytyksen jälkeen hb oli 94, ku meni litran verran verta. Sairaalassa alotin rautakuurin, mut jätin kotona kesken, ku ajattelin, et vaikuttaa vaavin mahaan. Nyt täytyy ottaa edes yks tabu päivässä imetyksen jälkeen aamusella, ni jospa alkas arvot nouseen [:D]
 
Viimeisessä raskaudenseurannassa käyty neuvolassa, uutta aikaa en enää saanukaan. Vähän ylimäärästä jännitystä saatiin vielä näin viime metreillä, kun sydänäänet kuulukin ihan eri paikasta kun mistä ois pitäny ja neuvolatätsyt alko arpomaan, että näinköhän vauva ois sittenkin väärinpäin [:o] Siinä kävi useempi nainen kopeloimassa ja herran jestas kun ne paineli lujaa. Eipä tullu asiaan painelemalla selvyyttä niin tarkistivat vielä ultralla. Vehkeet oli niin antiikinaikaset et ite en kyllä pystyny sanomaan oliko se pää vai peppu mikä siellä alhaalla oli ja pitkään ne naisetkin sitä tuumaili (??), mutta kai mun on luotettava siihen, et neuvolassa osaavat hommansa. Kotiin kun pääsin niin pääs kyllä niin lohduton itku, mikä ei meinaa loppua millään [:(] Haluaisin niin kovasti tän tyypin vaan ulos, että nään et kaikki on varmasti kunnossa eikä tarttis enää miettiä ja murehtia![&o]
 
Voimia sinulle Nannuli!! Minä ainakin pidän peukkuja ja toivoa yllä sen puolesta, että siellä masussa oltaisiin ihan oikein päin. <3

Meilläkin täällä elellään nyt ensimmäistä päivää "jatkoajalla" ja voi tuota kyselyiden määrää... se suorastaan räjähdysmäisesti kasvoi viime päivistä, mutta kun en millään jaksais kaikille vatvoa "että kyllä se sieltä tulee..." Mulle ainakin saavat kohta hirmuisen hermopaineen aikaiseksi, kun muita tuntuu enemmän haittaavan tämä minun suurensuuri vatsanseutuni, kuin mitä minua itseäni.. Tekisi joskus mieli huutaa että, "Haloo!!! minähän tässä raskaana olen eikä esim. naapurin mummo, ja minuahan tämän mahan pitäisi ahdistaa ja vaivata..."
Isäntäkin tuossa on joutunut siirtelemään reissu suunnitelmia uusiin uomiin, kun työ hommat pitäisi kuitenkin saada hoidettua, mutta haluaa kuitenkin olla paikalla kun lähtö laitokselle tulee ja tietysti olla sitten kotona ihmettelemässä esikoistamme. Mutta todennäköisestihän homma menee niin, että kun isäntä lähtee ulkmaille asti reissuun, niin silloin pirpana päättää tuppautua maailmaan [:D] Ainakin meillä on kaikissa hommissa ollut se käänteinen tuuri myötä... Eli jos isäntä siirtämällä siirtää reissua, niin mitään ei tapahdu, mutta jos se lähtee pois kotoa niin varmastihan se tulee sitten laitokselle lähtö ja isäntä lentää sitten Virosta tai Italiasta kiireenkyytiä takasin kotia.. Noh, mutta olipas vaikeasti selvitetty, toivottavasti ymmärsitte [:D]
Saas nähdä tapahtuuko ennen torstain neuvolaa mitään vai pääsenkö taas kiusaamaan neuvolan tätiä [:D]
 
Jatketaan nyt tuolta vauvautuneista tänne ketjuun...
 
Täälläkin on tullut noita hormoninäppyjä ilmeisesti, otsa kukkii kivasti.
 
Miten mulle sattuukin aina öisin. Viime yönä muksu oksenti maidot hoitopöydälle ja sitten piti vaihtaa vaippaa lopulta kolme kertaa kun ehti rupsauttaa löysät housuun. Ei yöllä paljon naurattanut...[;)] 
 
Tsemppiä niille jotka eivät ole vielä jakautuneet. Ei minullakaan mitään ennakko-oireita ollut. Ei kiinnityskipuja tai mitään, ei ollut aavistustakaan viimeisenä iltana että aamulla alkaisi supistukset.
 
 
Juu tsemppiä niille ketkä ei oo vielä jakautuneet.
Mullakin vähän on mukava muistella niitä loppupäiviä kun oon lukenu vauvan epikriisiä jossa lukee, että hän on syntynyt rv 42+1. [:'(]

Että täällä odotettiin oikein pidemmän kaavan mukaan mutta kyllä se sieltä loppujen lopuksi ulos tuli, vaikkakin vähän piti käynnistellä. [:)][:)]
 
Ennakko oireita ei mullakaan ollut, limatulppakin alkoi lähtemään supistusten myötä.

Meiänki vauvalla taitaa olla noita hormoninäppyjä, viime yön aikana ilmestyny toiselle puolen naamaa.

Oli kyllä ihana päästä vähän tuulettuun miehen kans ilman vauvaa. Miehen isä jäi meille vahtimaan tyttöä ja me käytiin tunnin kävelyllä :)

Miten toi isyyden tunnustus menee? meillä olis huomenna aika lastenvalvojalle..
 
Alkaa vissiin olla monilla jo vauvakiireet sitä luokkaa, että netti jää kakkoseksi. Ainakin kirjoittelu on nyt vähentynyt. :)

Meillä ollut tänään superihana päivä. Ei vatsanväänteitä juuri nimeksikään ja poika on nukkunut kuin tukki. Muutenkin alkaa poika enemmän reagoimaan tapahtumiin, tapittaa silmillään maailmaa ja tänään näki kovasti unia nukkuessaan. Välillä itki unissaan (suu mutrulle ja kulmat kurttuu) ja sitten ilme vaihtui yhtäkkiä ja kulmakarvat vaan heilui. Näitä vauva-ajan ihmeitä. [:)]
 
Tää on jo uskomatonta, mun vaavi ei nuku :( Aamuneljältä heräs yöunilta (jotka tosin oli ihanan pitkät, melkein 5 tuntia) Sen jälkeen ei oo nukkunu oikeestaan kun tunnin vaunulenkin ajan. Nukahtaa syliin, mut n.10 minuutin päästä siitä kun oon laittanu sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, jne. herää kitisemään. Nälkä ei ole, kun ei tissi kelpaa joka kerta kun herää, enkä usko et on vatsavaivojakaan, kun ei sylissä kitise. Ei nuku vaikka ite nukkuisin vieressä...

Toivottavasti nukkuis nyt edes yöllä, aamukahdeksalta pitää jo olla lastenvalvojan luona kuulusteltavana... Ärsyttää koko isyyden selvitys muutenkin...
 
Moro kaikille odottajille ja vauvautuneille.

Odottajille toivotan vielä viimeisille päiville kärsivällisyyttä. Ittelleni se oli viimeisinä päivinä TODELLA
hermoja repivää, kuten varmman osa täällä sen huomasikin. Tuli todella sellanen epätoivoinen olo, et
eix se koskaa tuu ja sit ku koko aja joku viel jaxo muistuttaa asiasta et joko on tullu jne.. U know.

Ajattelin laittaa et mitä tein viimeisenä päivänä.. 24.10..
Käytii viiden kilsan kävelylenkillä, mis oli paljo ylä-ja alamäkiä mieheni kanssa. Kun katottiin tanssii tähtien kanssa
pompin koko sen ajan jumppapallolla, saunoin, seksiä x2orkut. Illalla ei ollu mitää tuntemuksia ja olin kyl jotenkin tosi pettyny.
Sit meni viel yö närästyksen merkeissä..
Kirjotan tonne synnäriosioo sit noi toiset tapahtumat..

Ja seuraavana aamuna se sit käynnisty. En usko varsinaisesti et noil oli mitää merkitystä mut viiden kilsan lenkki teki kyl omalle pipolle hyvää-hetkex.

Toukka on nyt viikon vanha ja ollaan kyllä ukon kanssa niiiiiiiiiiiin onnellisia. Nyt ymmärrän vanhemmuuden onnen. Varmaan se vanhemmuuden taakkakin joskus tulee koettua.. No kamala huoli on jo toisesta ;P Varsinki ku nukkuu tosi pitkiä pätkiä.

Neuvolatäti kävi meil tänää ja kerroin kasvavista kivuistani hänelle ja sanoi et seurataan tilannetta.
Ite olen käyttänyt kotona ukkoni boxereita ja harsoja siteinä kun alappää on ollu aika kipee ja tavalliset terveyssiteet takertu
haavakohtiin. Neuvolatäti sano et on hyvä menetelmä.

Imetys lähtenyt sujumaan ihan hyvin alusta alkaen ja maitoa tuntuu tulevan välillä liikaakin..

Maaru oli laitttanu jotain mainintaa kestixistä. Me ollaa käytetty nyt molempia. Imse vimset haisee pissaamisen jäljiltä ainaki täällä iha kamalalle.. Pitää kokeilla noit muitaki vaippoi täsä vielä..

Delirium mun ei sit tarttenu sitä yliaikaiskontrollia varata.. ;P
 
carinat, isyyden tunnustuksessa laitetaan vaan nimet papereihin.. meille se äijä vaan kerto kaikki miten asiat menee lainmukaan.. eli olisko meillä kestäny siellä 15 min.. ei iso homma.

täällä sitä taas vietetään kahdestaan iltaa pikku ukon kanssa. nyt tais just nukahtaa, on kyllä niin yliväsynyt ettei mitään järkeä..sylissä vaan pitäis olla[8|] sylivauva, heh..

hui kun joulu tulee vauhdilla...alkaa iskemään ressi..pitäis keksiä lahjoja kaikille...tökkii kyllä tosi paljon ..pää ei toimi, hyviä ideoita?oon yrittäny netistä etsiä ideoita..mut ei oikein oo löytyny...
, jotain valokuva juttuja varmaan mummeille ym..??

ja kohta on isäinpäiväkin..mitä olette miettinyt tuoreille isille, itse ajattelin ihan isä mukia tai jotain muuta pientä..

taidanpa mennä hakemaan itselle jäätelön kun poika tosiaan nukahti vihdoin, alko jo epätoivo iskeä kun hengaili vaan hereillä.
[:D][:D]
 
Jihuu Vastaan täällä sulle. Meillä aluks kun kotiin tultiin niin koira ei edes vilkaissut koko vauvaa kun niin ikävissään minua tervehti ja vinkui.

Sitten nuuski vauvan läpikotaisin, mutta ei sen kummemmin tunkeillut. Ensimmäiset päivät koira oli mustis kun vauva sai enemmän huomiota ja nyt se ymmärtää sen että ensin tulee vauva ja sitten kun esim vauva nukkuu niin saa enemmän huomiota.

Paljon nuuskii aina vauvan hiuksia ja peppua etenkin kun pissa haisee. Ja käy aina tarkistamassa että vauvalla on kaikki hyvin.

Mutta ihanasti on koira suhtautunut! Eikä onneksi ole vihainen jos joku  muu pitää vauvaa sylissä. [:)][:)]
 
Mukavaa marraskuuta kaikille!

Päivät kuluu täällä vaihtelevin mielialoin.. Onneksi saan kannustusta odotuksen jatkuessa :) Siivous yms. hommiakin itselleni keksisin, mutta jotenkin en jaksa kuitenkaan tarttua töihin. Välillä ajattelen, että kun on hommat tekemättä, niin josko se synnytyskin käynnistyisi. Ja jotenkin on niin väsynyt olo.. Tulee vaan roikuttua tietokoneella. Tänään sentään sain nenäni ovesta hetkeksi ulos. Huomenna olisi ohjelmassa neuvolassa käynti.

Jihuu, hokasin, että taisit päästä synnyttämään :)
 
Delirium, juu minäkin tosiaan vielä "panttaan" ( kuten eräät ihmiset jo asian ovat ilmaisseet) täällä tätä meidän vaavelia, ettet ole yksin :) Minä en pysty enään ulkona paljoa liikuskelemaan, mutta on viimmesen päälle ylpeä olo, kun on kaikki vaatehuoneet, komerot ja kaapit viimesen päälle järjestyksessä ja turha rompe (jota löytyi muuten uskomattoman paljon) hävitettynä edestä pyörimästä. On käyty läpi liinavaatteet ja vanhat lääkkeet, pakastimeen on valmiina vähän ruokaa ja pyykkivuori on selvitettynä ja limpattuna kaappiin... että näiden tämmöistenkin asioiden oaslta sais se vaavi jo tulla [;)]

Piiuska: Minulle tuli mieleen, kun noista joululahjoista kyselit, niin miten olis semmonen kipsivalu härdelli? Olen nähnyt jossain semmoisia kipsivalu tauluja, joihin voi muistoksi painaa vauvan käden tai jalan kuvan ja sen voi vaikka maalata halutessaan. Minä olen omalla kohdallani miettinyt, että se olis kiva tehdä sitte joko itselle muistoksi tai tosiaankin isovanhemmille, kummeille yms. Tai miten olisi erittäin helppo, halpa ja yksinkertainen: vesiväreillä vastaavanlainen muistotaulu ( vesiväriä tai sormiväriä jalkapohjaan ja painetaan paperille, sitten jonnekkin merkintä kuka ja minkä ikäisenä), kehykset vain ympärille ja on taatusti uniikki, mutta simppeli lahja joka ei jätä kylmäksi. Mutta tietysti jos on käyttää enemmälti rahaa lahjoihin, niin valokuvista saa nykyisin teetettyä kaikenmoista ihanaa [:D]
 
Kaunis kiitos kaikille tsemppaajille [:D] Mukava, että te jo vauvautuneet ette oo vielä unohtanu loppuajan odotuksen tuskaa ja manaa mielessänne et mitä me täällä oikein ruikutetaan.. [;)] Ja lohduttavaa sekin, että en oo sentään ainoo lokamamma joka ei oo vielä jakaantunu...

Jihuullahan on ollu aika aktiivinen tuo synnytystä edeltävä päivä, pitänee laittaa illalla samat aktiviteetit kehiin! Meillä on kokeiltu lähestulkoon kaikkee muuta paitsi seksiä kun ei oo ollu niin minkäänlaisia haluja kummallakaan. Tai mies ei ainakaan myönnä [;)] Mut kai se seksikin on hoidettava alta pois, se on nyt kuitenkin se mistä koko homma kiikastaa [:D]
 
Nannuli: sehän pitää tietysti kokeilla, jos se vaikka olisi se kaiken a ja o [:D] Sillähän sen saa kuulemma pois millä se on sinne laitettukin, mutta mitenkäs keinohedelmöityksen kohdilla??? Mennäppä ja metsästää se oikea tohtori ja patistaa [:D] ( nojoo!!! huomaa taas, ettei ole tullut nukuttua ja koko yö roikuttua koneella...)
 
Hmm... Vauvan pää on niin alhaalla, ollut jo yli kuukauden verran, että eipä kyllä kiinnosta yhtään. Ällöttää ajatus vaavin päänahan kutittelusta... Sauna ja siivoaminen tai kävelylenkit eivät täällä ole auttaneet. Ei myöskään silittäminen tai leipominen tai autossa istuminen, eikä ruokakassin kantaminen lähikaupasta, eikä jumppa sellaisen rentoutuspallon kanssa (se laitetaan ristiselän alle ja pyöritellään lantiota yläselkä ja jalkapohjat lattiassa).

Yöllä tuntui kuin alapää olisi räjähtämässä. En meinannut vessaan päästä omin jaloin ja istuminen sängynlaidallakin oli ihan tuskaa. Alkoi mietityttää, että mitäs sitten kun mennään supistusten kanssa pitkin sairaalan käytävää? Päädyn varmaan vielä kärrättäväksi [:o]

Eilisessä neuvolassa alettiin jo puhua käynnistelystä. Toisaalta olen itsekin tullut 10 päivää LA:n jälkeen, eli ei kai sitä vauvalta voi odottaa enempää kuin itseltäkään. Tuossa vaiheessa vaan istukka oli jo kalkkeutunut, enkä haluaisi että vaavi voi masussa huonosti [&o]. Olo on itsellä tosi vetämätön. Hyvä kun jaksaa päivävaatteet laittaa. Onneksi huomenna on taas neuvola, niin tulee jotain pakkoactionia elämään.
 
Moikka tänne pitkästä aikaa!

Jaksamisia vielä kovasti teille jotka odotatte lähtöä... [:)]

Mä olen enemmän tuolla fb:n puolella kirjoitellut, mutta täällä kyllä päivittäin kirjoituksianne lueskelen.

Meillä on arki ollut enemmän ja vähemmän sairastelua. Poika oli tässä osastollakin keuhkokuumeen takia ja molemmissa korvissa oli märkivä tulehdus. Onneksi mies oli pojan kanssa yöt sairaalassa, niin ei tuo imetys kärsinyt. Olisin saanut vauvan ottaa osastolle mukaan, mutta ajattelin että en pysty olemaan pojan sylinä jos pienin mukana. Päivällä sitten päästin miehen sieltä pois kotiin ja menin itse pojan kanssa.

Jorvissa on kyllä niin mahtava henkilökunta. [:)]
 
Takaisin
Top