Marraskuu!! :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja niinnu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Juu kannatetaan tuota ajatusta et järkätään kaikki kunnon isänpäivälahjat eli nyytit kainaloon. :)

Hitsi ku tuntuu melkein ku ois ekaa lähössä synnyttään. Oon koko ajan ajatellut et nyt tokan kohdalla on helpompi ku tietää mitä kipeet supistukset on ja milloin ajoittaa lähtö synnärille. No joo eipä ollu ekan kohdalla tämmöistä et juilii kummallisesti alaselkää ja menkkamaisesti välillä jomottelee alavatsaa. Sit vatsa on välillä ihan sekaisin ja huono olo. Sen lisäksi itku herkässä ilman mitään syytä ja tosiaan vielä unikin hukassa (vaik oon aina ollu hyvä nukkuja, jopa raskaana ollessa). Niin et nyt ei oo mitään hajua mitä nää tarkottaa. Siis tietty väistämättä sitä et synnytys lähenee mut et onks tää jo kohta menoa vai meneeköhän tässä vielä 3 viikkoa. Blääh! Mietin jo et lähdenkö kohta jonnekkin tarkistuttamaan tota alakerran tilannetta. Esikoisesta tosiaan tunsin ekat supparit (ne aavistuksen verran jo kipeemmät) vasta 2 päivää ennen synnytystä. Niin ja niistä en kyl erehtynyt vaan tiesin et ne on nyt niitä joilla pääsee synnyttämään. :) Nyt tosiaan tämmöistä ihme juilintaa joka ei nyt vielä niin kipeetä käy mut joka silti ihmetyttää. Eihän täs muuten mitään mut ku täytyis osata hälyyttää mummo ja pappa ajoissa paikalle esikoista hoitamaan. Matkaa heillä 250 km, joten ei turhiakaan hälytyksiä huvittais tehdä. Huoh!

Semppu: Ihanaa ku on kohtalotoveri! Täällä kans menny herkkujen syönti ihan överiksi. Viime viikolla sain muutaman päivän pidettyä vähemmällä herkuttelulla ku en jaksanu kauppaan lähteä. Muuten itellä ärsyttää koko ajan ku haluttaa vaan syödä jotain hyvää. Ja puntarillahan se näkyy (ja mulla ainaki reisissä). 

Kyl tän palstan tuki näin loppumetreillä on ihana! Huojentavaa ku muutkin tuskailee samojen ongelmien ja ajatusten kanssa! Täälläkin yks joka on välillä niin saamaton, mielessä tuhat ja sata asiaa mitä pitäisi tehdä mut mistäpäs muualta sitä itsensä löytää kuin sohvalta!
 
Pikatsu: Siis mulla on aivan sama tilanne! Ekasta lapsesta oli supparit selvää kauraa heti kun ne alkoi, nyt toisen kohdalla täysin samoja oireita kuin sulla..jomottaa selkää, menkkamaista kipuilua, maha tyhjennelly jo muutaman päivän...ja mulla noi supistuksetkin on...miten nyt sanois, on mitä on! kyllä nyt hermoja koetellaan.
 
Pikatsu & Ninny, voisin liittyä kerhoon. Tänä aamuna taas kaks tuntia supisteli, selkää jomotti ja alavatsassa tuntui samalta kuin ennen menkkojen alkua. Yritin kuitenkin edelleen kölliä, tätä samaa kun on ollut jo useana yönä viimeisen parin viikon aikaan. Nukahdinkin sitten uudelleen ja heräsin vajaata tuntia myöhemmin Kunnon Supistukseen. Oli ihan sellanen jesh viimeinkin -fiilis, että tää on nyt Ihan Oikeesti sellanen supistus ja nyt viimeinkin alkaa tapahtua jotain. Hah. Eipä sit enää yhtikäs mitään sen jälkeen.

Rv 39 tuli täyteen eilen, huomenna on nla (taas eri sijainen, kuulema uuden oman th:mme tapaamme ehkä sitten vauvan kotitarkastuksessa... inhottavaa), jonka piti olla 'niin myöhään, ettei tarvii enää tulla, ku ootte jo synnyttäny'. Tur-haut-taa. Huomenna kyllä pyydän lähetteen äpolille, tai sit vaan meen sinne tyrkylle, jos eivät laita. Kuitenkin sen koon suhteen ollut epäilyksiä jo useamman viikon, eikä tilannetta ole tarkistettu ja viikkoja kertyy.

Imurille kiukustuminen, kaikkeen väsyminen jne teidän turinointi kuulosti myös todella tutulle. Vetistelyn voi aloittaa ihan mistä vain, kiukustuminen iskee ihan puun takaa. Hermo menee jostain ihan ihmeellisestä mitättömästä asiasta. Onks tääkin nyt sit sitä valmistautumista koitokseen? Tarpeeks aggrea, että jaksaa sit pungertaa, kun on saanut jo odottelusta tarpeekseen...

Viime yönä näin untakin jo vauvasta, kaverini siinä kovasti moitiskeli pikkuisemme sylissään, kun emme ole vielä paljastaneet vauvan nimeä :D
 
Semppu, myös mulla herkkujen syönti on lähtenyt ihan käsistä. Olen vedellyt joka päivä useampaan otteeseen jotain makeaa ja yrittänyt olla syömättä, mutta ei vain pysty. Toisaalta mun ei ole hirveesti tehnyt mitään lämmintä mieli, joten parempi kai, että edes jotain syö. Painokaan ei ole noussut huomattavasti, niin en ole jaksanut stressata.

No, nyt mulle tuli stoppi herkkujen syömiseen, kun olin kaksi päivää oksennustaudissa ja voin kertoa teille, että rv 40+oksutauti on järkyttävä yhdistelmä. Siihen vielä yhdistettynä ripuli, niin jo oli fiilikset katossa! Nyt vaan toivon, että ehdin kerätä voimia ja energiaa ennen vauvan syntymää, ja että mies pysyisi terveenä, että pääsisi mukaan sairaalaan.

Myös mä allerkirjoitan tuon, mitä Pikatsu kirjoitti. Esikoisen kohdalla mulla meni vedet ja sitten alkoi selvät, kovat supistukset, mutta nyt tilanne on ollut ihan toinen. Viikon ajan ollut supistuksia, välillä jo koviakin ja alaselkäkipu on öisin kamalaa, mutta mitään ei tapahdu. Uskoakseni paikat on kyllä kypsyneet näiden ansioista, joten sitten kun lähtö tulee, niin se voi käydä nopeastikin. Hassua, miten eri tavalla raskaudet voi mennä!

Tsemppiä kaikille odottaville kohtalotovereille ja ehkä me Vilukissan kanssa törmätään Jorvissa. ;)

 
Uskomatonta että meillä on täällä näin monella sama tilanne. Mulla on LA tänään. Kaksi päivää sitten alkoi alaselän ja vatsan juiliminen. Toissa yönä nukuin todella huonosti kun alaselän särky kesti koko yön. Eilen illalla alkoi sitten kunnon kivuliaat supistukset, jotka jatkui koko viime yön n.10-30min välein. Aamusta kuitenkin loppuivat. Nyt päivällä on välillä myös tullut oikein kunnon supistus ja toive on taas herännyt että nytkö pääsisi lähtemään, mutta ei. Nyt ei taas mitään tuntemuksia. Limatulppa kyllä irtosi noin tunti sitten. Yritä tässä nyt sitten mihinkään keskittyä. Ja nyt taas supistais...huh.. Kuinka monta päivää tätä voi kestää...
Esikoisen synntys 2 vuotta sitten kesti kyllä myös yli 2 vuorokautta, mutta uskoin jo kun kaikki vakuutteli että kyllä se toinen tulee sitten nopeammin...just :)
Tsemppiä kaikille samojen tuntemusten kanssa painiville. Kyllä meidät varmasti isänpäivään mennessä palkitaan!
 
ddrops: heheh sama täällä ton kauppahomman kaa. :D Eikä kyllä toi imuroiminenkaan nyt mitään hauskaa oo, pakko vaan jotain tekemistä täällä himassa keksii, kun ei jaksa mihinkään lähteekkään. Muutenki on välillä niin lyhyt pinna ja tuntuu et se on viel puolittunu tässä loppuu kohti. Oikeestaan ihan sama onko kyse sit imuroinnista, ruuan laitosta, meikkaamisesta vai mistä, mut kaikki valmistuu sellasen huutamisen, kirosanalitanian ja henkisen hermoromahduksen saattelemana et oksat pois... Et toisaalta säästää vaan ihan verenpainetta ja hermoja, kun on tekemättä mitään. :D

Parin tunnin päästä neuvola, jeeee! En oo yhtäkään käyntii siellä odottanu vielä näin paljon!!! Ainakin viimeks sano, et tää tulee olee sit vika ilman vauvaa. Harmittaa vaan vähän, kun toi aika järjesty niin loppuviikosta, et sinne äippäpolille meno jää varmaan sit ens viikolle...
 
Tikru81 Joo, ekan alapääpesunkin hoitaja suoritti niillä pesulauilla... mut eipä se enää siinä vaiheessa tuntunu missään kun kyllä alapäätä sorkittiin ihan tarpeeks muutenkin. Ja Jyväskylän keskussairaalassa kävin synnyttämässä.

Mulla kans on alkanu limatulppa irtoilemaan. Ja toi ripuli kans iski ihan yhenäkin... liittyyks se vai jotenkin synnytyksen lähenemiseen???

 
rv 41+5 synnytysarvio oli tänään. Laskettu aika meni jo niin, että suhahti. Supistuksia ollut ja jomotusta ja limatulpan irtoamisia ja kaikkia mahdollisia vaivoja. Hermot tiukassa ja painoarvio oli 3.8kg sekä neuvolassa, että lääkärissä. Paikat ei auki ja lapsi ollut jo 2kk samassa asennossa pää alas ja tiukasti tulossa jo. Sunnuntaina jorviin käynnistykseen aamulla ja pelottaa synnytys samalla kun toivoisi sen jo syntyvän. Olisi ehkä mukavampi jos lähtee itsekseen käyntiin. Voimia muille odottajille ja voin sanoa että helppoo tää odottaminen ei ole näin pitkään.
 
Täällä mennään hyvin samoilla fiiliksillä. Turhautuneena odottelen, että jotain alkaisi tapahtumaan. Tänään rv 40+6, enkä ole oikeastaan mitään merkkejä saanut, että vauva olisi ihan heti tulossa. Kävin eilen miehelle ostamassa "isäinpäivälahjan", jos tämän varsinaisen lahjan toimitus viivästyy vielä viikonlopun yli. Mun täytyy tänään soittaa ja varata aika äitipolilta aika yliaikaIskontrolliin. Mullakin kyllä suurena toiveena on, ettei synnytystä tarvitsisi lääkkeellisesti käynnistää. Tsemmpiä kaikille näille viimeisille päiville/viikoille!
 
Joo voi vittu täällä ei saa tota aikaa äitiyspolille EDES VARATA sit tohon yliaikaiskontrolliin, kun vasta viikoilla 41+3, eli ens viikolle jää jokatapauksessa. Ja 41+5 saa vasta sen ajan, joka sattuu tietysti perjantaille, eli aletaankohan sitä sit viikonloppuu vasten edes käynnistelee... :)) Hitusen alkaa ottaa ohimoon.
Fiksuna viel lueskelin jostain Iltalehden sivuilta, kun joltain oli kuollu vauva kohtuun 2 viikkoo ennen laskettua aikaa, niin enköhän tästä vielä jonkun paniikin saanu kehitettyy, et nyt tulee sit ihanat painajaiset joka yö.
 
Mä kävin keskiviikkona äitiyspolilla lääkärissä, viikkoja tänään siis tuo 40+5, se sanoi että käy vielä ensiviikolla neuvolassa ja aletaan sitten loppuviikosta pohtia käynnistämistä... huolestuin itsekin tuosta viikonlopusta, mutta lääkäri sanoi että voidaan harkitusti käynnistää myös vasten viikonloppua. Aion kyllä ensiviikolla vaatia että käynnistys aloitetaan viikonlopuksi, on tää niin PIINAAVAA :)
 
Täällä moni menee jo yli ajalla, tsemppiä kovasti teille kaikille! Muistan esikoisesta kuinka tuskastuttavaa se on. Nyt mennään vasta viikoilla 38+5 ja oon ihan kypsä tähän odotteluun. Toivoin kovasti et viikonloppuna pääsisin synnyttämään mut nyt kyl vahvasti vaikuttaa et se on turha toivo. Täytyy tosin et jatella asian positiivista puolta et jos sunnuntaina ollaan vielä kotona niin se on tosi pitkästä aikaa päivä et ollaan koko perheenä kotona. Me rakennetaan ja mies tekee raksalla pitkää päivää, isänpäivä onneksi pyhitetään perheelle. Ostinkin kaupasta kaikkea ihanaa ruokaa sunnuntaille sekä valmiin kakun. Ajattelin pienen voileipäkakun kokeilla jaksaa väsätä ku se on miehen herkkua. :) Et tavallaan odotan kyl sunnunataita vaik ei ois synnytys käynnistynytkään. Mut sit ens viikolla ois parempi alkaa jo jotain tapahtuun. Sit täytynee ottaa tosissaan käyttöön ne 3 S:ssää. ;)

Nyt tuntuu muutenkin siltä et kaikki oireetki on taas hävinneet. Myös vauva tuntuu liikkuvan jotenki vähemmän. Toki oon melkein varma et vauva tiistaina puski ittensä kiinni tonne alas, joten varmaan sitä tilaa on vähemmän. Silti oon välillä tehny vähän liikelaskentaa.

Marjo: Mulle nyt jostain syystä kanssa hyppää silmille kaikki noi kohtukuolema ja kätkytkuolema jutut. Ja vaik ne pitäis jättää lukematta erityisesti tässä vaiheessa niin en vaan voi olla niitä lukematta. Sit oon tietysti ihan varma et meille käy niin. :( Esikoisesta kävi ihan samoin näin loppuajasta et jostain syystä noita juttuja en vaan voinu jättää lukematta. 
 
Oi voi tota mun miestä... Sillä on tänään vapaapäivä ja kysyin, että voitaisko kasata pienen sänky valmiiksi niin saisin laittaa kaiken valmiiksi. Se kysyi, että ei kai vielä tarvi. Kysyin, että koskas sitten... No, ens viikolla. En tiedä ajatteleeko se, että vauva tosiaan tulee kellolleen laskettuna aikana vai miksi noin. Sanoin sitten vaan, että jos sä haluat yksin koota ja pedata niin fine by me, mutta muussa tapauksessa kootaan tänään. Katsotaan nyt mitä mieltä se sitten on, kun se tulee kotiin. Lähti hoitamaan vähän asioita, kun mä heräsin.

Mä en mitenkään saa nukuttua illasta, kun mahassa alkaa bileet aina 11-12 pintaan. Eilen oli niin kovaa menoa, että odottelin jo, että potkii siellä kalvot rikki ja tulee vedet, mutta kyllä se sitten rauhoittui ja jossain vaiheessa oon nukahtanut. Mutta mun rytmi menee kyllä ihan sekasin, kun saan niin myöhään unta niin herään sitten vasta 11 aikaan. No, sama kai se toisaalta kunhan saa levättyä riittävästi.
 
Mulla oli ekaa kertaa semmonen yö etten juuri saanu nukuttua, kun pyörin vaan ja etin hyvää asentoa.. Mut ihme kyllä ei kyllä kauheena nyt väsytä, vaik yleensä sitä on nykyään iha veto pois, et hyvä et jaksaa ylipäätään muuta ku maata sohvalla iha koomassa :D
Mä meinasin laittaa vauvan sängyn vasta sitten kun tullaan pois sairaalasta, siis onha se kasattuna, mut en aukase patjoi yms paketista ennenku tullaan kotiin, iha vaan noiden kissojen takia, ku kumminki menevät karvottamaan sen sängyn ni mulla palaa käpy! :D Katotaan sit vauva-arjessa et onks noi kissat aina menos sinne pinnasänkyyn, jos ovat ni sit makuuhuoneen ovi pysyy jatkuvasti kiinni, eikä kissoilla oo sinne asiaa edes päivällä. Yöthän ne nukkuu makkarin oven ulkopuolella, just sen takia etten haluu meijänkään sänkyyn kissankarvoja.
 
Meillä on kans kaikki patjat ja hoitoalustat viel paketissa just kissojen takia :D 3 kissaa saa uskomattoman paljon karvaa irtoomaan itestään. Ne on kans tottunu nukkumaan makkarissa niin tulee varmaan aika järkytyksenä kun ovi menee kiinni ja makkariin ei oo enää asiaa :D
 
Ihanaa lukea, et oon ihan normaali! Siis nuo kätkyt jutut ja kohtukuolemat juuri ennen LA:aa ovat hypänneet munkin korviin ja silmiin nyt joka paikasta.. Oon ajatellut jo, että nonni se on tietysti enne, et nyt mua valmistellaan siihen. Mutta onneks, siis ONNEKS teitä on muitakin, niin taas saan todeta että oon pahasti luulotautinen :D
 
Meillekin annettiin viimeinen äitipoliaika perjantaiksi, ja sanoivat että sokerilapset käynnistetään viimeistään 40+5 (tää menee kyllä 40+6) eli kyllä he rupeavat silloin kahden viikon päästä perjantaina viimestään käynnistelemään jos ei aiemmin tapahdu mitään.
 
Käydäämpä kertomassa sen verran kuulumisia, että meille syntyi sitten torstai-iltana 8.11 (la 40+2) suloinen poikavauva :) Painoa miehellä oli 3395g ja pituutta 49cm, apgar 9, 9, 10. Ensimmäinen lapsi oli meille, joten mies sai mitä ihanimman isäinpäivälahjan :) Kirjoittelen jossain vaiheessa myöhemmin synnytyskertomuksiin enempi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top