Piatta
Jostain jotain jo tietävä
Mulle tehtiin suunniteltu sectio esikoisen aikana hänen suuren kokonsa vuoksi.
Aamulla mentiin sairaalaan ja pikkuhiljaa alettiin valmistelemaan leikkaussaliin menoa. Asetettiin kanyyli ja katetri ja sain jonkun esilääkityksen. Sit kun sali oli vapaa niin mut kärrättiin sängyllä sinne ja mies ohjattiin pukeutumaan toiseen huoneseen. Sillä välin mulle laitettiin spinaalipuudutus paikallispuudutuksessa. Mies tuli sit viereen tueks ja nostettiin lakana eteen, ettemme nähnyt itse toimitusta. Ensin desifioitiin maha, mikä tuntui aika jännältä ja kun puudutus oli kunnolla tehonnut niin alettiin leikata. Siitä ei tiedä oikein mitään itse (ainakaan kun ite olin niin paniikissa etten tajunnu enää mitään). Välillä tuntuu ehkä samalta kun vessanpöntöstä kun sitä pumpataan sillä imukupilla jos se on tuossa :D Pian kuulu vauvan parkaisu ja hoitaja näytti meille tulokkaan. Muuten en itse saanut nähdä vauvaa vähään aikaan. Mies lähti vauvan kanssa pois pesulle ja mitä lie tekivät ja minä jäin tikattavaks. Kun mut oli kurottu taas kasaan niin mut vietiin heräämöön ja hoitaja sanoi että jos ei ole kiirettä osastolla niin he tulevat näyttämään pikkuista, mutta ei he tullet. Josain vaiheessa joku kävi kertomassa vauvan mitat ja sain antihistamiinia kun sain selkäydinpuudutuksesta allergisen reaktion. Heräämössä olin tunnin ja pääsin vihdoin miehen ja vauvan luo osastolle.
Ensmmäiseen päivään en saanut nousta yhtään sängystä. Hoitajat pesi minut kosteulapuilla ja joku toi ruuat sängyn viereen. Toisena päivänä sain käydä vessassa ohjatusti ja sit sitä mukaan vaan jaloilleen heti kun kykenin. Hain jo omat ruokani ja sain käydä suihkussa. Vatsalihaksia ei aanut juurikaan käyttää vaan sängystäkin piti nousta kyljen kautta.
Sairaalasta pääsin neljäntenä päivänä ja kotona vielä käytin pari päivää särkylääkkeitä aika reiusti, mutta muutamassa päivässä lopetin särkylääkkeet, ellei jostain syystä alkanu koskemaan. Kuukauteen ei olisi saanut nostella mitään vauvaa painavampaa ja olisi pitänyt olla rauhallisesti (mikä pääsi aika ajoin unohtumaan kun paranin todella hyvin ja nopeasti).
Aamulla mentiin sairaalaan ja pikkuhiljaa alettiin valmistelemaan leikkaussaliin menoa. Asetettiin kanyyli ja katetri ja sain jonkun esilääkityksen. Sit kun sali oli vapaa niin mut kärrättiin sängyllä sinne ja mies ohjattiin pukeutumaan toiseen huoneseen. Sillä välin mulle laitettiin spinaalipuudutus paikallispuudutuksessa. Mies tuli sit viereen tueks ja nostettiin lakana eteen, ettemme nähnyt itse toimitusta. Ensin desifioitiin maha, mikä tuntui aika jännältä ja kun puudutus oli kunnolla tehonnut niin alettiin leikata. Siitä ei tiedä oikein mitään itse (ainakaan kun ite olin niin paniikissa etten tajunnu enää mitään). Välillä tuntuu ehkä samalta kun vessanpöntöstä kun sitä pumpataan sillä imukupilla jos se on tuossa :D Pian kuulu vauvan parkaisu ja hoitaja näytti meille tulokkaan. Muuten en itse saanut nähdä vauvaa vähään aikaan. Mies lähti vauvan kanssa pois pesulle ja mitä lie tekivät ja minä jäin tikattavaks. Kun mut oli kurottu taas kasaan niin mut vietiin heräämöön ja hoitaja sanoi että jos ei ole kiirettä osastolla niin he tulevat näyttämään pikkuista, mutta ei he tullet. Josain vaiheessa joku kävi kertomassa vauvan mitat ja sain antihistamiinia kun sain selkäydinpuudutuksesta allergisen reaktion. Heräämössä olin tunnin ja pääsin vihdoin miehen ja vauvan luo osastolle.
Ensmmäiseen päivään en saanut nousta yhtään sängystä. Hoitajat pesi minut kosteulapuilla ja joku toi ruuat sängyn viereen. Toisena päivänä sain käydä vessassa ohjatusti ja sit sitä mukaan vaan jaloilleen heti kun kykenin. Hain jo omat ruokani ja sain käydä suihkussa. Vatsalihaksia ei aanut juurikaan käyttää vaan sängystäkin piti nousta kyljen kautta.
Sairaalasta pääsin neljäntenä päivänä ja kotona vielä käytin pari päivää särkylääkkeitä aika reiusti, mutta muutamassa päivässä lopetin särkylääkkeet, ellei jostain syystä alkanu koskemaan. Kuukauteen ei olisi saanut nostella mitään vauvaa painavampaa ja olisi pitänyt olla rauhallisesti (mikä pääsi aika ajoin unohtumaan kun paranin todella hyvin ja nopeasti).
Tosin esikoinen ei pullosta alkuun juurikaan juonut (välillä vettä helteellä+lisämaitoa), joten ehkä sen takia kävi tuuri eikä saanut steriloimattomista pulloista mitään. Tuttikaan ei heti alkuun maittanut. Vasta muutaman kuukauden ikäisenä alkoi jatkuvampi tuttien ja tuttipullojen käyttö. Mutta kyllä nyt ajattelin keitellä sen minkä vain jaksan, etenkin jos se pullojen ja tuttien käyttö alkaa heti syntymästä...
