Mä olin tänään 3 h puutarhatöissä ja eilen kaupungilla ja teatterissa. Mitään ei tunnu vieläkään missään...eli kai sitten vaan odotellaan. Jotenkin tuntuu että olis kiva että tuntis edes jotain. Ajattelin tänään yrittää lukea jotain työhön liittyvää kirjallisuutta unettomuuteen. Katsotaan auttaako?
Marraskuu!! :)
- Ketjun aloittaja niinnu
- Aloituspäivämäärä
Piatta
Jostain jotain jo tietävä
Tänään on laskttu päivä. Viikon ajan on supistellu jo jonkin verran kivuliaastikin mut ei vaan lähde käynnistymään. Koko keskivartalo on ihan voimaton ja lantionseutu vähän sellanen puuduksissa olevan tuntunen. Alavatsassa ja alaselässä vähäv kuin olis kuukautiskivut jumahtanu päälle, eikä lähde pois. Iltaisin alkaa supistelemaan ja välillä säännöllisestikin jonkin aikaa mut nukumaan kun menee niin ei mitään. Pari kertaa käyn pissalla ja nukun muuten kuin tukki (paits jos alkaa sellanen hermosärky lonkissa, joka koskee varpaisiin asti). Pitäis varmaan lopettaa nukkuminen niin jos supparit jatkuis :D Limatulppakin tais irtoilla jo kohta pari viikkoa sitten, ettei sekään paljoa enteilly synnytystä.
Puhelin on alkanu soida ja ihmiset alkaa jo kyselemään etteikö vielä oo mitään tuntemuksia. Äiti alkaa olemaan myötätunto kärsimätön :) Serkkukin soiti tänään ja oli nähnyt unta etä synnytin 6,2kg lapsen. Toivottavasti en vaikka varma olen että tämäkin on iso, varmasti yli 4kg.
Paljon ihmiset keskustelee tuolla fb:n rymissä, siitä voi johtua hiljaiselo. Ja toki monet on jo synnyttänyt ja arki vähän erilaista.
Puhelin on alkanu soida ja ihmiset alkaa jo kyselemään etteikö vielä oo mitään tuntemuksia. Äiti alkaa olemaan myötätunto kärsimätön :) Serkkukin soiti tänään ja oli nähnyt unta etä synnytin 6,2kg lapsen. Toivottavasti en vaikka varma olen että tämäkin on iso, varmasti yli 4kg.
Paljon ihmiset keskustelee tuolla fb:n rymissä, siitä voi johtua hiljaiselo. Ja toki monet on jo synnyttänyt ja arki vähän erilaista.
Tänään 39+1 ja neuvolassa käyty, kaikki oli hyvin. Pää on ollut raivotarjonnassa jo kuukausia (elokuusta lähtien), mutta viime viikolla tyyppi oli päättänyt vaihtaa kylkeä missä oleilla. Aina siis ollut niin, että selkä ja peppu mun vasemmassa kyljessä, mutta nyt oleillut reilun viikon oikealla puolella. Neuvolantäti totesi vain, että taitaa olla runsaasti lapsivettä, kun tuo on yleensä enää mahdollista. Isoa vauvaa kun itsekin mielessäni odottelen, mutte ei se nyt kai voi mikään ihan kaamea jättiläinen (yli 5kg) olla jos vielä mahtuu pyörimään.. tai en tiedä, onko muilla vastaavia kokemuksia?
Itsellä myös kuukautiskipujen tapaisia tuntemuksia jo jonkin aikaa ja supistelua on, mutta ei kovinkaan kipeitä. Että vaikka henkisesti oisin täysin valmis jo synnärille, niin kyllä tässä varmaan pitkään vielä menee :/ Neuvolassakin sanoi, että verenpaine ja mun ulkoinen olemus ei vaikuta yhtään siltä, että viikkoja ois noin paljon. Kiva juttu tavallaan, ettei näytä ihan seinästärevityltä (vaikka tää maha on iiiiiso, tosi iso), mutta mielummin oisin kuullut sanat, "ei tässä mene enää montaa päivää, nyt näyttää siltä" :D
Nooh pitää vaan keksiä tekemistä. Onneksi täksikin viikoksi on tekemistä jonkin verran. Tänään siivousta, lakanat pitäisi myös vaihtaa jne., huomenna ois ystävän synttärit ja lahjan etsintää, keskiviikkonakin olisi illalla menoa. Tuntuu, että aika on silti alkanut kulkea hitaammin ja niitä tylsiä hetkiä on liikaa ja kun mielessä on silloin vain yksi ainut asia. Mieskin usein kyselee mitä mietin, kun olen hiljainen. Vastaan vaan, että eihän mun päähän juuri monenlaisia ajatuksia enää mahdu. MILLOIN MÄ SYNNYTÄN.. se on se päällimäinen ajatus, joka valtaa mielen vähän väliä. No mutta yritetään vielä nauttia näistä hetkistä ilman vaavia, niinhän kaikki koko ajan toitottaa.. Yritetään :) Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille jakautuneille ja jakautumattomille!
Itsellä myös kuukautiskipujen tapaisia tuntemuksia jo jonkin aikaa ja supistelua on, mutta ei kovinkaan kipeitä. Että vaikka henkisesti oisin täysin valmis jo synnärille, niin kyllä tässä varmaan pitkään vielä menee :/ Neuvolassakin sanoi, että verenpaine ja mun ulkoinen olemus ei vaikuta yhtään siltä, että viikkoja ois noin paljon. Kiva juttu tavallaan, ettei näytä ihan seinästärevityltä (vaikka tää maha on iiiiiso, tosi iso), mutta mielummin oisin kuullut sanat, "ei tässä mene enää montaa päivää, nyt näyttää siltä" :D
Nooh pitää vaan keksiä tekemistä. Onneksi täksikin viikoksi on tekemistä jonkin verran. Tänään siivousta, lakanat pitäisi myös vaihtaa jne., huomenna ois ystävän synttärit ja lahjan etsintää, keskiviikkonakin olisi illalla menoa. Tuntuu, että aika on silti alkanut kulkea hitaammin ja niitä tylsiä hetkiä on liikaa ja kun mielessä on silloin vain yksi ainut asia. Mieskin usein kyselee mitä mietin, kun olen hiljainen. Vastaan vaan, että eihän mun päähän juuri monenlaisia ajatuksia enää mahdu. MILLOIN MÄ SYNNYTÄN.. se on se päällimäinen ajatus, joka valtaa mielen vähän väliä. No mutta yritetään vielä nauttia näistä hetkistä ilman vaavia, niinhän kaikki koko ajan toitottaa.. Yritetään :) Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille jakautuneille ja jakautumattomille!
Lejon
Vauhtiin päässyt keskustelija
Meille syntyi laskettuna päivänä 14.11. täsmällinen tyttö, joka vei saman tien sekä äidin että isin sydämen mennessään. Kirjoittelen synnytyksestä jossain vaiheessa, kun on enemmän aikaa.
Kotiuduttiin vasta eilen sairaalasta, kun pieni oli niellyt lapsivettä, oksenteli ja oli huono syömään ensimmäiset pari vrk, vaikka mulla maitoa tuli tosi hyvin. Paino laski hieman reilu 10%, minkä vuoksi eivät sitten päästäneet meitä kotiutumaan. Sitten lähtikin pienellä kunnon tankkaus käyntiin ja kerrytti päivässä 100g painoa. Huomenna meillä on sitten vielä sairaalassa painokontrolli. Tyttö on kyllä vetänyt sapuskaa oikein huolella koko eilisen, viime yön sekä tänään aamupäivän. Ei edes malttanut nukahtaa. Simahti rinnalle, mutta kun laskin nukkumaan ja tulin hetken päästä takaisin niin silmät suurella vaan tuijotti mua.
Mun mies oli ihan älytön tuki synnytyksestä ja hänestä tuli isä sillä sekunnilla, kun tyttö syntyi. On tosi luontevasti pienen kanssa. Ihanaa katsoa! Tämän viikon on meidän kanssa kotona. On kyllä ihanaa olla yhdessä koko perhe!
No mutta nyt täytyy jo lopettaa surffailu ja keskittyä vauva-arkeen <3
Kotiuduttiin vasta eilen sairaalasta, kun pieni oli niellyt lapsivettä, oksenteli ja oli huono syömään ensimmäiset pari vrk, vaikka mulla maitoa tuli tosi hyvin. Paino laski hieman reilu 10%, minkä vuoksi eivät sitten päästäneet meitä kotiutumaan. Sitten lähtikin pienellä kunnon tankkaus käyntiin ja kerrytti päivässä 100g painoa. Huomenna meillä on sitten vielä sairaalassa painokontrolli. Tyttö on kyllä vetänyt sapuskaa oikein huolella koko eilisen, viime yön sekä tänään aamupäivän. Ei edes malttanut nukahtaa. Simahti rinnalle, mutta kun laskin nukkumaan ja tulin hetken päästä takaisin niin silmät suurella vaan tuijotti mua.
Mun mies oli ihan älytön tuki synnytyksestä ja hänestä tuli isä sillä sekunnilla, kun tyttö syntyi. On tosi luontevasti pienen kanssa. Ihanaa katsoa! Tämän viikon on meidän kanssa kotona. On kyllä ihanaa olla yhdessä koko perhe!
No mutta nyt täytyy jo lopettaa surffailu ja keskittyä vauva-arkeen <3
Pikaisesti kuulumiset meiltäkin, vauva tuolla juuri heräilee :)
Meille syntyi 10 pisteen 3,8-kiloinen ja 53-senttinen poika 13.11. aamupäivällä
Kuten neuvolalääkäri arvioi, hän oli pitkä ja hoikka poikanen - synnytystä hoitanut kätilö arvasi painon oikein lähes grammalleen. Pituutta väittäisin, et hänellä olis parikin senttiä tuota enemmän. Piiitkä jätkä :)
Vauva on valloittanut meidän kaikkien sydämet, isoveikka halkeaa ylpeydestä, isi on ihan höyrähtänyt, mummu ja vaari kilpailevat, kumpi saa pitää pientä sylissään. Imetystä on harjoiteltu kovasti, vauvalla meni muutama päivä opetella haukkaamaan rintaan kiinni. Maitoa onneksi toistaiseksi tulee, joten pitäisi alkaa opetella pumppaamistakin.
Synnytys oli ihana kokemus - jos nyt niin voi sanoa. Kätilö oli aivan mahtava, kaikki meni nappiin ja kokonaisuudesta jäi hyvä mieli. Heräsin aamuyöllä käymään vessassa, kun sängystä noustessa luulin pissaa lirahtaneen pöksyyn. Lapsivedeksi se sitten osoittautui ja vesien menolla siis alkoi tämä synnytys. Sairaalasta sain ohjeen tulla 8 - 9 aikoihin, kun lääkäri on vaihtunut ja ehtii rauhassa tutkia tilanteen - kun supistukset ei vielä soittaessa olleet alkaneet. Viidestä seitsemään asti kärvistelin kävellen kehää kotona 3 - 5 min välein tulevien supistusten kanssa, silloin lähdettiin sairaalaan ja mummu tuli isoveikan kaveriksi. 3 - 4 cm auki oli kätilön tuomio siinä kohtaa ja miulla aivan kamala olo, kun piti maata paikoillaan. Siirtyminen saliin ja siellä pallon päälle. Olin itse toivonut saavani olla jalkeilla, mutta vatsa alkoi krampata välittömästi, kun yritin seistä ja nojailla lantiota keinutellen. Pallon päällä helpotti ja pääsin tutustumaan uuteen parhaaseen ystävääni ilokaasumaskiin ;) Spinaali laitettiin, kun tuntui etten enää pysty mitenkään olemaan, kätilö sanoi jälkikäteen, että häntä jännitti, riittääkö vaikutus tarpeeksi pitkään. Helpotus oli sanoinkuvaamaton, kun lääke alkoi vaikuttaa ja sain levättyä tovin. Luultavasti olisin voinut alkaa ponnistaa jo saman tien, avautuminen oli mennyt sen verran rivakasti siihen mennessä, mutta lepääminen teki hyvää. Kun aloin taas tuntea paineen, jonka spinaali joksikin aikaa hiivutti, päästiin ponnistelemaan ja 13 min ponnistuksilla poika oli maailmassa klo 10:48.
Fiilis on sanoinkuvaamaton, ihanaa saada tällainen kokemus edellisen synnytyksen ja pelkotilojen jälkeen. Siitä nyt puhumattakaana, mitä saimme palkinnoksi :)
Meille syntyi 10 pisteen 3,8-kiloinen ja 53-senttinen poika 13.11. aamupäivällä
Kuten neuvolalääkäri arvioi, hän oli pitkä ja hoikka poikanen - synnytystä hoitanut kätilö arvasi painon oikein lähes grammalleen. Pituutta väittäisin, et hänellä olis parikin senttiä tuota enemmän. Piiitkä jätkä :)Vauva on valloittanut meidän kaikkien sydämet, isoveikka halkeaa ylpeydestä, isi on ihan höyrähtänyt, mummu ja vaari kilpailevat, kumpi saa pitää pientä sylissään. Imetystä on harjoiteltu kovasti, vauvalla meni muutama päivä opetella haukkaamaan rintaan kiinni. Maitoa onneksi toistaiseksi tulee, joten pitäisi alkaa opetella pumppaamistakin.
Synnytys oli ihana kokemus - jos nyt niin voi sanoa. Kätilö oli aivan mahtava, kaikki meni nappiin ja kokonaisuudesta jäi hyvä mieli. Heräsin aamuyöllä käymään vessassa, kun sängystä noustessa luulin pissaa lirahtaneen pöksyyn. Lapsivedeksi se sitten osoittautui ja vesien menolla siis alkoi tämä synnytys. Sairaalasta sain ohjeen tulla 8 - 9 aikoihin, kun lääkäri on vaihtunut ja ehtii rauhassa tutkia tilanteen - kun supistukset ei vielä soittaessa olleet alkaneet. Viidestä seitsemään asti kärvistelin kävellen kehää kotona 3 - 5 min välein tulevien supistusten kanssa, silloin lähdettiin sairaalaan ja mummu tuli isoveikan kaveriksi. 3 - 4 cm auki oli kätilön tuomio siinä kohtaa ja miulla aivan kamala olo, kun piti maata paikoillaan. Siirtyminen saliin ja siellä pallon päälle. Olin itse toivonut saavani olla jalkeilla, mutta vatsa alkoi krampata välittömästi, kun yritin seistä ja nojailla lantiota keinutellen. Pallon päällä helpotti ja pääsin tutustumaan uuteen parhaaseen ystävääni ilokaasumaskiin ;) Spinaali laitettiin, kun tuntui etten enää pysty mitenkään olemaan, kätilö sanoi jälkikäteen, että häntä jännitti, riittääkö vaikutus tarpeeksi pitkään. Helpotus oli sanoinkuvaamaton, kun lääke alkoi vaikuttaa ja sain levättyä tovin. Luultavasti olisin voinut alkaa ponnistaa jo saman tien, avautuminen oli mennyt sen verran rivakasti siihen mennessä, mutta lepääminen teki hyvää. Kun aloin taas tuntea paineen, jonka spinaali joksikin aikaa hiivutti, päästiin ponnistelemaan ja 13 min ponnistuksilla poika oli maailmassa klo 10:48.
Fiilis on sanoinkuvaamaton, ihanaa saada tällainen kokemus edellisen synnytyksen ja pelkotilojen jälkeen. Siitä nyt puhumattakaana, mitä saimme palkinnoksi :)
Ihania kertomuksia täällä. Onnea vaan kaikille. Mä iloitsen täällä kun eilen ostin Aventin sterilisointilaitteen ja pulloja ja just sellaisen täydellisen hoitolaukun kirpparilta (yht. 14 €). Kyllä shoppailu voi olla hyvää terapiaa. Näitä pieniä iloja kun poika jo myöhässä.
Juuri kun valitin täällä ettei mitään näy eikä kuulu niin johan alkoi tapahtua :) Meille syntyi ma 19.11. klo 8.52 pikkuinen poika. Pituutta 51cm ja painoa 3425g. Tänään varmaankin kotiudutaan :) kirjoittelen sitä synnytyskertomusta sitten kunhan tästä päästään kotiin ja alkaa arki rullaamaan.
Täällä ollaan edelleen kokonaisena (39+1). Eilen neuvolassa todettiin että pää liikkuu vielä niin hyvin ylöspäin, että jos synnytys käynnistyisi lapsiveden menolla niin pitää soittaa ambulanssi hakemaan ja mennä makuultaan synnytykseen. Ilmeisesti koska napanuora voi kietoutua kaulan ympärille. Vauva ei oo siis juurikaan laskeutunu ja alkaa suoraan sanottuna veetuttamaan etenkin äitini kommentit (ja muidenkin) että "ei taida syntyä laskettuna päivänä, että yli menee, kun on niin korkealla vielä masu. Tiedäppä tuota... Vaik ittee ei kyl haittaa et yli menee, tai siis tottakais sitä toivoo et syntyis ajallaan, mut nuo toisten _muka_niin_varmat_kommentit/aavistukset että yli menee ni ärsyttää kyllä! Painukoot mielipiteineen vaik hevokuuseen :D
40+2 kohta pitäs neuvolaan raahautua taasen. Oon niin kyllästyny kyselyihin et joko joko, onko jotain tuntemuksia ymsyms. Paras kuitenkin oli kun anoppi oli eilen soittanu mun parhaalle kaverille (joka on siis mun miehen veljen kanssa yhdessä) ja udellut siltä et onks mulla jotain tuntemuksia yms, ja viisastellu sit viel samaan syssyyn et kyllä Nitan pitäs nyt ruveta ikkunoita pesemään ja siivoomaan niin varmana vauva syntyis. Hohhoijakkaa. :D
No niih, pitäskö täs itelläki alkaa peseen sit ikkunoita ja siivoomaan :D :D Tosin minen oikein usko noihi vanhan kansan poppaskonsteihi.. Ja sit toi mahan korkeuski, tai siis kun maha ei oo laskeutunu, ni se on sit vanhempien ihmisten mielestä vaan sen merkki et synnytys ei oo vielä tulossa. Ja sit vaan manaillaan et yli menee. Hitto sit menee, onks pakko kumminkaa manailla :D
Sit minuu ärsyttää meijän äiti yhes toisessaki asiassa (TAAS, heh) ... ku siis me ostettii nyt talo ni kumminki tost mahasta höpisee ettei oo syntymässä vielä kun on nii korkealla vielä ja samaan syssyyn sit etten saa rasittaa itteeni liikaa niinku ton muuton kaa. (Kumminkaa ei saada avaimia ennen ens viikon keskiviikkoa) Ja sit se voivottelee et toivottavasti kaikki menee hyvin ja voimat riittää synnytyksessä. Voi juma!!! En ole mikään rapakunnossa oleva ihminen, et tuskin nyt iha pienest väsähän ja onhan kaikki muutki jaksaneet synnyttää, ni mitä menee epäileen minun jaksamisia.. että ärsyttää!!! :D
Sit minuu ärsyttää meijän äiti yhes toisessaki asiassa (TAAS, heh) ... ku siis me ostettii nyt talo ni kumminki tost mahasta höpisee ettei oo syntymässä vielä kun on nii korkealla vielä ja samaan syssyyn sit etten saa rasittaa itteeni liikaa niinku ton muuton kaa. (Kumminkaa ei saada avaimia ennen ens viikon keskiviikkoa) Ja sit se voivottelee et toivottavasti kaikki menee hyvin ja voimat riittää synnytyksessä. Voi juma!!! En ole mikään rapakunnossa oleva ihminen, et tuskin nyt iha pienest väsähän ja onhan kaikki muutki jaksaneet synnyttää, ni mitä menee epäileen minun jaksamisia.. että ärsyttää!!! :D
Vähän samanlaista täällä. Oli tänään pakko laittaa mun omille sukulaisille viesti. Ne kun ei asu samalla paikkakunnalla niin ovat yhtäkkiä alkaneet soittaa koko ajan. Jos en vastaa saan puolihysteerisiä viestejä että mitä on tapahtunut??? Miten niin mitä? Olin ehkä vessassa, suihkussa tai synnyttämässä...yksi soitti eilen miehelleni hänen mentyä jo nukkumaan ja toinen soitti minulle 22:30 totesin siis tasavertaisesti eilen kaikille että me ei enään vastata puhelimiin eikä mihinkään muuhunkaan. Ilmoitellaan heti kun vauva on maailmassa siihen saakka kiitos ja näkemiin...
Mä kyllä ymmärrän että ne on huolissaan mutta se ei meitä nyt auta.
Meikkis ollut tän päivän sairaalassa. Aamulla klo. 6 alkoi mennä vedet ja soittelin saarailaan tarviiko tulla, kun kipeeta ei tee yhtään. Sanoivat silti että parin tunnin sisällä ois hyvä tulla. Kasilta olin sitten täällä ja muutamia testejä otettiin. Vaavilla kaikki hyvin ja vettähän se oli, mitä housuihin lorahteli ja lorahtelee yhä :D
No tää päivä on vaan sitten oltu ja ihmetelty, koko päivän aikana kipeitä supistuksia on ollut alle reilu 10, eli ei siis vielä edes synnytys käynnissä. Blääh!! Mutta huojentavaa tietää, että pe viimeistään käynnistetään, jos ei ennen sitä mitään tapahdu. Mulla kun on nyt 39+3, eli su ois laskettuaika. Yli siis ei mee ollenkaan, jei!
Mutta on tää aika turhauttavaa vaan kökkiä, kun ei mitään kunnolla tapahdu. Yökkö kävi just moikkaamassa ja taidan tästä alkaa itsekkin unimaille siirtymään, josko vaikka sais unta. Koskaan kun ei tiiä milloin niitä voimia tosiaan tarvitaan.
Toivottavasti pääsen kirjoittelemaan synnytystarinaa (mukavaa sellaista :D) pian! Öitä ja voimia kaikille!
No tää päivä on vaan sitten oltu ja ihmetelty, koko päivän aikana kipeitä supistuksia on ollut alle reilu 10, eli ei siis vielä edes synnytys käynnissä. Blääh!! Mutta huojentavaa tietää, että pe viimeistään käynnistetään, jos ei ennen sitä mitään tapahdu. Mulla kun on nyt 39+3, eli su ois laskettuaika. Yli siis ei mee ollenkaan, jei!
Mutta on tää aika turhauttavaa vaan kökkiä, kun ei mitään kunnolla tapahdu. Yökkö kävi just moikkaamassa ja taidan tästä alkaa itsekkin unimaille siirtymään, josko vaikka sais unta. Koskaan kun ei tiiä milloin niitä voimia tosiaan tarvitaan.
Toivottavasti pääsen kirjoittelemaan synnytystarinaa (mukavaa sellaista :D) pian! Öitä ja voimia kaikille!
Mulla kans ärsyttää nimenomaan toi kysymys et onko mitään tuntemuksia et synnytys käynnistyis. Perkele ku on ollu jo kaikenmaailman tuntemuksia sen pari viikkoa niin mistä noista tietää. Joka päivä supistelee jossain vaiheessa ja alapää jo tosi kipeenä mut siihen ne aina jää. Ärsyttää vaan sit tosi paljon ku kaikki soittelee ja kyselee ja sit arvuutellaan et kyl se kohta lähtee syntyyn ku tommosia tuntemuksia. Niin ja sit joka neuvolan jälkeen molemmat mummot soittaa ja kysyy mitä siellä sanottiin. Ihan ku neuvolantädillä ois kristallipallo josta se kattois synnytyspäivän. ARGHH!! Joo, hieman turhautuneena täällä aletaan olla ja nyt vasta 40+3!!
En mäkään usko noihin poppakonsteihin. 3 S:ssää on testattu ja samoin tulinen ruoka, muuttopakkailut ja myös esikoisen kanssa touhuan päivät pitkät ja sitä kanniskelen ja nostelen. Saahan noi aina supisteluja aikaan mut sit ku taas istahtaa tai laittaa nukkuun niin ne häviää. No nyt on tosin lapsenvahdit hälyytetty paikalle, joten ajattelin kokeilla uutta tekniikkaa ja rentoutua. Helppoa se ei oo ku meillä muutto pukkaa päälle viikonlopun aikana ja sekin tietenkin stressaa. Muuttoapua on kuitenkin niin kivasti ja ei tän mahan kanssa oo apua siihen hommaan, joten mieluusti oon vaik laitoksella vauvaa hoitamassa muuton aikana. :D
Sori taas tää oma napaisuus mut ei vaan jaksa muuta ajatella taas muuta kuin miks tää ei synny!
Onnea kaikille uusille vauvautuneille ja Sandrille tsempit sinne vauvanhakureissulle sairaalaan!
En mäkään usko noihin poppakonsteihin. 3 S:ssää on testattu ja samoin tulinen ruoka, muuttopakkailut ja myös esikoisen kanssa touhuan päivät pitkät ja sitä kanniskelen ja nostelen. Saahan noi aina supisteluja aikaan mut sit ku taas istahtaa tai laittaa nukkuun niin ne häviää. No nyt on tosin lapsenvahdit hälyytetty paikalle, joten ajattelin kokeilla uutta tekniikkaa ja rentoutua. Helppoa se ei oo ku meillä muutto pukkaa päälle viikonlopun aikana ja sekin tietenkin stressaa. Muuttoapua on kuitenkin niin kivasti ja ei tän mahan kanssa oo apua siihen hommaan, joten mieluusti oon vaik laitoksella vauvaa hoitamassa muuton aikana. :D
Sori taas tää oma napaisuus mut ei vaan jaksa muuta ajatella taas muuta kuin miks tää ei synny!
Onnea kaikille uusille vauvautuneille ja Sandrille tsempit sinne vauvanhakureissulle sairaalaan!
Onnea uusille vauvautuneille :)
Me ollaan täällä jännän äärellä. Juuri kotiuduttiin Jorvista kun epäilin että lapsivettä tihkuu, ja sitähän se olikin. Saatiin tulla yöksi kotiin, mutta huomenna aamulla käynnistykseen ellei yön aikana käynnisty itsestään, apuaaa. Luulin että turha reissu, mutta onneks mies piti päänsä ja raahasi mut käymään tarkistettavana!
Huomenna olisikin laskettu aika, joten voisiko täsmällisempi lapsi olla :P
Me ollaan täällä jännän äärellä. Juuri kotiuduttiin Jorvista kun epäilin että lapsivettä tihkuu, ja sitähän se olikin. Saatiin tulla yöksi kotiin, mutta huomenna aamulla käynnistykseen ellei yön aikana käynnisty itsestään, apuaaa. Luulin että turha reissu, mutta onneks mies piti päänsä ja raahasi mut käymään tarkistettavana!
Huomenna olisikin laskettu aika, joten voisiko täsmällisempi lapsi olla :P
Piatta
Jostain jotain jo tietävä
Me lähdettiin tänään jännin mielin käynnistämään synnytystä, mutta synnytystäpä ei voitu käynnistää, koska vauva arvioitiin 5 kiloiseksi. Maanantaille sektio varattu ja jos nyt viikonloppuna lähtee syntymään, niin äkkiä sairaalaan että kerkeää leikata. Vauvalle olisi liian iso riski sulloutua synnytyskanavien läpi.
Purskahdin itkuun eikä siitä meinannu tulla loppua. Nyt ollaan ravattu äitipolilla kahden viikon välein tarkastamassa tän vauvan kokoa ja 5.pv piti käynnistää, mut ei ollu VASTA kun 3.7kg, et ei niin pienenä käynnistetä. Tais olla vähän mittavirhe, kun nyt reilun kahden viikon päästä onkin 5kg. Nyt hoitaja ja lääkäri molemmat mittaili ja monta kertaa ja sai isokokoisen vauvan joka kerta, et tais se 3,7kg mennä vähän alakanttiin. Ei kai vauva voi lihota 1,3kg reilussa kahdessa viikossa?
Esikoinenkin syntyi sektiolla suuren kokonsa vuoksi, joten saan heittää hyvästit alatiesynnytykselle enää ikinä. Taitaa kyllä olla mun viimenen raskaus, sen verran koville nää ottaa.
Mua taas pelottaa se sektio niin paljon. Ja kuinka hankalaks meidän elämä käy 1,5 vuotiaan esikoisen kanssa. En saa nostaa sitä kun seuraavan kerran jouluna. Onneks mies sai asiat hoidettua niin et se jää heti maanantaina lomalle.
Purskahdin itkuun eikä siitä meinannu tulla loppua. Nyt ollaan ravattu äitipolilla kahden viikon välein tarkastamassa tän vauvan kokoa ja 5.pv piti käynnistää, mut ei ollu VASTA kun 3.7kg, et ei niin pienenä käynnistetä. Tais olla vähän mittavirhe, kun nyt reilun kahden viikon päästä onkin 5kg. Nyt hoitaja ja lääkäri molemmat mittaili ja monta kertaa ja sai isokokoisen vauvan joka kerta, et tais se 3,7kg mennä vähän alakanttiin. Ei kai vauva voi lihota 1,3kg reilussa kahdessa viikossa?
Esikoinenkin syntyi sektiolla suuren kokonsa vuoksi, joten saan heittää hyvästit alatiesynnytykselle enää ikinä. Taitaa kyllä olla mun viimenen raskaus, sen verran koville nää ottaa.
Mua taas pelottaa se sektio niin paljon. Ja kuinka hankalaks meidän elämä käy 1,5 vuotiaan esikoisen kanssa. En saa nostaa sitä kun seuraavan kerran jouluna. Onneks mies sai asiat hoidettua niin et se jää heti maanantaina lomalle.