Ah, niin ihana lueskella tutuista fiiliksistä kanssakärsijöiden teksteistä :) Ei siis sillä, että olisi kivaa, vaan nimenomaan sen vuoksi, kun on 'seuraa' näille fiilareille.
Täällä supistelee öisin todella lupaavasti, niin että särkee kunnolla selkää ja alavatsaa ja välillä tuntuu, että on koko lantio tulessa. Aamuun mennessä kaikki loppuu. Turhauttaa. Varsinkin kun lääkärikin viime viikolla tuolle muuttajalle totesi, että alkaa nyt tulla sieltä.
Väsymys iskee väistämättä jossain vaiheessa, kun yöt menee valvoessa - tänä aamuna vetäsinkin pitkästä aikaa sitten melkein neljä tuntia (wohoo...) unta putkeen, kun sitä ennen olin puhissut puoli yötä taas lupaavan alun kanssa. Alkaa jo pelottaa, et josko tohon onkin joku syy, ettei vauva pääse lähtökuoppiin?
Viikkoja tulee siis keskiviikkona 39, et eihän tässä sinänsä oo vielä hoppukaan vaan voi mennä se 3 vkoakin. Mut kun tuo koko on nyt se, mikä arveluttaa. Nytkin supistaa, mutta kohta se menee taas ohi ja sit ei todennäköisesti taas mitään. Totesinkin eilen tälle Tirppuselle, että kyllä kun olisin sillon viikolla 34 tiennyt, että sua saa ootella ja hoputtaa, en olis luultavasti niin pitkään makoillut jarruttelemassa soffalla. (Tottakai vauvan terveys on se prio 1, ja silloin se oli tarpeen. Nyt alkaa vain hermo loppua tän kaiken epämukavuuden kanssa, kun tietää että valmista olisi jo.)
Tsemppiä muille kanssapuhisijoille, ja kiitos että ootte jakaneet fiilareita täällä! :)