Numea
Näppärä viestien naputtelija
Kyllä, kaikki ollaan onneksi erilaisia ja on erilaiset tavat nauttia. Lisäksi toiset nauttivat siitä marttyyrin osasta, eli "pakko" raataa ja valittaa että kaikki on perseellään ja silti ei voi muka mitään tehdä toisin. Mutta olen huomannut että tämäkin on toisille se tapa elää ja ehkä nauttiakin. Hakea huomiota ja tuntea itsensä tärkeäksi. Minä en yhtään kestä sellaista tapaa, mutta meitä on moneen junaan ja tähänkin olen törmännyt todella paljon.
Mulla tuli ihan mieleen mun ex anoppila kun luin näitä juttuja
.. Siellä jo aamu varhaisella Anoppi kolisteli keittiössä. Kun aamupala oli saatu pöytään niin sitten ainakin pestiin ja kiillotettiin patoja vaikka ne olisi jo valmiiksi puhtaita ja kiiltäviä. Sen jälkeen ruvettiinkin sitten heti valmistamaan lounasta. Kun lounas oli syöty niin koko koti siivottiin. Sen jälkeen alettiin valmistelemaan iltapäiväteetä ja sitten saattoi olla muutaman tunnin hengähdystauko saippuaoopperaa katsellen, kyläillen tai naapureiden kanssa kahvitellen (siksi kodin pitikin olla tip top ettei naapurit juoruile).
Iltaruoka valmistettiin, leipä leivottiin ja appiukko tuli kotiin kaupan kautta. Anoppi sätti appiukkoa kun oli ostanut vääränlaisen kattilan/liian vähän perunoita/liian kallista lihaa jne
. Syötiin, ehkä mökötettiin ja sitten siivottiin keittiö ja nukkumaan.
Eikä siinä mitään jos kaikki tämä tehtäisiin hymyssä suin ja tyytyväisenä, mutta kun joka päivä selkää särki, pyörrytti, verenpaine oli korkea tai matala, kuumetta, kukaan ei arvosta vaivannäköä, kukaan muu ei tee mitään. Mutta auta armias Jos ehdotin että mennään vaikka ulos illalla syömään tai että antaa siivouksen olla, ei kukaan edes huomaa onko imuroitu niin ei kyllä todellakaan käynyt päinsä. Kuka siellä muuten sitten siivoaisi, olisi kamala sotku! Ja pitäähän miesten saada ruokaa pitkän päivän päätteeksi! Ei mitään järkeä syöttää isoa perhettä ulkona (ei vaikka minä ja exäni olisimme maksaneet).
Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat.
Mulla tuli ihan mieleen mun ex anoppila kun luin näitä juttuja
.. Siellä jo aamu varhaisella Anoppi kolisteli keittiössä. Kun aamupala oli saatu pöytään niin sitten ainakin pestiin ja kiillotettiin patoja vaikka ne olisi jo valmiiksi puhtaita ja kiiltäviä. Sen jälkeen ruvettiinkin sitten heti valmistamaan lounasta. Kun lounas oli syöty niin koko koti siivottiin. Sen jälkeen alettiin valmistelemaan iltapäiväteetä ja sitten saattoi olla muutaman tunnin hengähdystauko saippuaoopperaa katsellen, kyläillen tai naapureiden kanssa kahvitellen (siksi kodin pitikin olla tip top ettei naapurit juoruile).Iltaruoka valmistettiin, leipä leivottiin ja appiukko tuli kotiin kaupan kautta. Anoppi sätti appiukkoa kun oli ostanut vääränlaisen kattilan/liian vähän perunoita/liian kallista lihaa jne
Eikä siinä mitään jos kaikki tämä tehtäisiin hymyssä suin ja tyytyväisenä, mutta kun joka päivä selkää särki, pyörrytti, verenpaine oli korkea tai matala, kuumetta, kukaan ei arvosta vaivannäköä, kukaan muu ei tee mitään. Mutta auta armias Jos ehdotin että mennään vaikka ulos illalla syömään tai että antaa siivouksen olla, ei kukaan edes huomaa onko imuroitu niin ei kyllä todellakaan käynyt päinsä. Kuka siellä muuten sitten siivoaisi, olisi kamala sotku! Ja pitäähän miesten saada ruokaa pitkän päivän päätteeksi! Ei mitään järkeä syöttää isoa perhettä ulkona (ei vaikka minä ja exäni olisimme maksaneet).
Kärsi, kärsi, kirkkaimman kruunun saat.


