MARRASKUU keskustelu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Caarina
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä nukuin pitkästä aikaa ilman vessaherätystä tai kipuja ja sit miehen herätyskello soi kuudelta kun se oli unohtanut siirtää sitä eilen illalla myöhempään. Arvata saattaa kumpi tuhisee sängyssä ja kumpi heräsi keittää teetä :) Onneksi mulla on aina päikkärimahdollisuus.
 
Mä en osaa vaan olla vaikka pystyisin kyllä, kun yksin pyörin kotona päivät. Oon vissiin niin "protestanttisen" kasvatuksen saanu, että jos päivässä ei mitään hyödyllistä saa aikaseksi niin se moraalinen krapula on ihan jäätävä. Eilen esim. pesin saunan lauteet (ähisten, mutta pesin :D ) ja mies aloitti niiden hiomista. Pitää saada öljyttyä ne kuosiin tällä viikolla. Tänään sit kohta lähen koiran kans lenkille ja jatkan sen jälkeen voimien mukaan sitä hiomisurakkaa. Kauppareissu odottaa vielä kans. Mutta kyllä minä aion päikkäritkin ottaa ja jos tuntuu, etten jaksa kaikkea niin sitten en jaksa.
 
Caarina sanoi:
Mäkin mielummin nauttisin, mutta kun isommat lapset ja koti vaatii niin paljon että on vaan pakko painaa vaikka tuntuu pahalle. Kello soi klo 6.00 aamuisin vaikka oon kotona, päivälliset, imuroinnit, läksyt, eläimet kaikki hoidettavana... Mielellään vain makaisin ja kävisin pikku lenkeillä, mutta mä on niin väsynyt ja kipeä illalla päivän askareiden jälkeen ettei toivoakaan omasta ajasta ja itsensä hellimisestä.

Nauttikaa te ketkä voitte :)
Click to expand...

No imuroimaan tuskin pakottaa kukaan muu kuin sä itse. Mitä eläimiä teillä on? Ja etkös sä ole useampaan kertaan sanonut, että sä nimenomaan haluat hoitaa koko kodin itse etkä ainakaan pyytää mihinkään apua. Silloin saa kyllä syyttää ihan itseään, jos on rättipoikki väsynyt.
Tosin, jos lapset on päivät koulussa, niin jos nyt en maatilaa omistaisi, niin pelkkä kodinhoito olis kohtuu rentoa. Päivällä olis kuitenkin monta tuntia aikaa levätä ja käydä vaikka siellä pienellä lenkillä. Siis tällä voinnilla, mikä mulla nyt on. Toki, jos olisin kovin kipiä, niin silloin asia erikseen, mutta silloin sais kyllä mies suosiolla hoitaa raskaimmat hommat, jos samassa taloudessa asuu.
Ja siis en mä rennostiottamisella ja nauttimisella tarkottanu, että päivät menis vaan sängyssä makoiluun. Järki siinä lähtis. Mutta onhan tää nyt ihan luksusta siihen verrattuna että päivästä 9-11 tuntia menee töissä käyntiin ja että joka aamu pitää herätä herätyskelloon.
 
Vadelmamami sanoi:
Rentoudu hyvä ihminen.:Heartred Stressi tekee hallaa imetykselle. Mikäköhän siinä sitten on aiemmin ollu, ettei oo onnistunu..? Oot varmaan tarjonnu tissiä vauvantahtisesti, koittanu nukkua syöttövälit mahd. hyvin, vältelly korviketta jne.. Ootko terkalta saanu niksejä? Imetystukea pitäis saada puhelimitsekin.. "Tampereen napapiiri imetystuki" googlettamalla pitäis ainakin löytyä.

Sänkypuuhista ei kannata mitään pulttia ottaa, eikä ainakaan verrata muiden tiheyteen tms. Puhukaa miehen kanssa, kuiski sen korvaan tuhmia, lähettele päivällä kuumottavia tekstareita sille tms. Just go for it :hug003


Hyvä kasvatusteos, jota perheneuvola kerran vinkkas mulle, on Ihmeelliset vuodet (Carolyn Webster-?), jos jaksat(te) plärätä. Ja tärkeetä tietty sopia miehen kans samat käytännöt eri tilanteissa. Me tehtiin kerran koko sakilla perheen pelisäännöt. Nyt meillä on isojen kanssa sopimus kriittisimmistä pöllöilyistä, joista rankut (pelikieltoa, karkkipäiväkielto yms.) kirjattu ylös. Samalla pelaa kaikkien muksujen kanssa kannustinleimataulu, jota täydennän onnistumisien myötä. Pienet saa 10 leimasta valitsemansa jätskin, isot tarvii 15. Kullakin on omat haasteensa, jotka ollaan siis määritelty tarkkaan leiman saannin kriteereiksi, esim. kohtelias ja hyvätapainen käytös (ja purettu tääkin atomeihin) ruokailussa. Ihan tyytyväinen olen tuloksiin, mitä nyt yhden luupään kanssa on vähä haastavampaa. Kyl se siitä, vaikka tiukille välillä ottaa!!:hello2
Click to expand...

Joo, en minä stressaa <3. Minulle terapiaa on, kun saan askarrella tai tehdä käsitöitä.
Minulle on rintaleikkaus tehty v. 2007 niin, etten pysty imettämään. Mutta nyt on tiehyeitä yhdistynyt enemmän kuin kuopuksen aikana. Joten nyt tosiaan ajatellut, että kokeilla kaikkensa, että saisin maidon nousemaan jne. Nyt pitää pyytää lisä punnittuksia, että riittääkö maito vai eikö riitä ja juurikin vielä niksejä itse asentoon tms. Imetystuki ry:n sivut ollut kovalla lukemisella. Niin nettisivut kuin fb:n sivu. Tosin, kyllähän sitä jo jotain luulis tietävän XD, kun kuudes on kyseessä kuitenkin.

Ja sänkypuuhat.. Niissä tekee eniten se, kun on kilpirauhasen vajaatoiminta ja sitten se, kun tuntuu, ettei muuta huomiota ole.. Ja miehelle se, kun 'hän ja hänen tarpeet/puute jne'. Ei edes halua miettiä miltä minusta tuntuu. Eikä tekstarit/puheet hyödytä XD.
On kokeiltu jne.

Kiitos noista vinkeistä, meillä samat suurinpiirtein käytössäkin jo.
Onko tuo Ihmeelliset vuodet suomeksi? :D Minulla ei kielipäätä ole ollenkaan XD
 
Pakkohan se on imuroida jos ei halua että talo on täynnä puruja (kanit) koirankarvoja, rapaa, leivänmuruja jne. Onhan se noloa kun tulee vieraita että niiden sukat on ihan purussa tms. Meillä on monta kania, meillä on rescue kanila. Plus koira. Että vipinää on.

Ei miehet imuroi. Tai siivoo. Siks mä oon kotona et mies saa keskittyy töihinsä eikä tarvi murehtia kotiasioilla. Kurja olis tulla kotiin kun tääl odottaisi kauhee sotku, kiukkuinen akka eikä olis edes ruoka pöydässä. Me asutaan tääl raamattuvyöhykeellä niin kulttuurieroja löytyy.

En mä oo valittanut tms. Totesin että nauttikaa kun saatte nauttia. Sitten kun tekin teette sitä kolmatta -neljättä tenavaa niin ei voi ottaa enää nii lunkisti. Kyl mäki esikoisen aikana makasin koko päivän ja luin yhden kirjan päivässä. Mies tekee fyysistä työtä ja työpäivän jälkeen on väsynyt. Tulee kotio klo 16 syö ja nukkuu klo 20 asti, herää syömään ja menee yöunille. Mis välis hän kerkeis imuroimaan? :) eri jos istuis jossain toimistossa koko päivän.

Eri asia tietty niinku te muut et jos mä oisin töissä ja osallistuisin sillätavoin kodin ylläpitoon, mutta kun mä saan vain sen 1500€\kk niin pakko mun tehdä sit jotain eteen kun mies joutuu kuitenki maksamaan niin paljon myös mun lasten elämää jotka ei oo hänelle mitään eikä oo velvollinen niitä elättämään. Mä olisin aika epäreilu jos vaan makaisin ja laittasin hänet vielä kotitöihin ja eläisin hänen rahoillaan.
 
Muokattu viimeksi:
Helpottaisko, jos niiden kanien oleskelun rajais yhteen huoneeseen, niin ei olis koko kämppä puruissa? Ei kai sitä rapaa ole kuin eteisessä ja ei sitäkään nyt joka päivä tarvii olla pyynäämässä, jos ei halua. Samoin eikö leivänmurut oo aika rajoittuneita ruokapöydälle?
Mistä se kauhea sotku teille tulee, kun eikös sun lapset ollu jo sen verran vanhempia, että niiltä voi jo jonkintasoista siisteyden ylläpitoa odottaa itseltäänkin? Sitä en tiiä miks oisit kiukkuinen, jos lepäisit enemmän ja siivoisit vähemmän. Miehenkin reaktio on varmaan helppo testata, että huomaako edes, jos imuroitkin vaan joka toienn päivä :)
En mä silti sais itte kulutettua pelkkään siivoamiseen ja ruuanlaittoon kovin montaa tuntia päivässä, vaikka puunais kämpän hammasharjan kanssa.
Ja mitä miehen tekemisiin tulee, niin sä kannat sen lasta, joten siinä on ihan riittävästi syytä pyytää sitä apuun nyt raskausaikana niihin kaikkein raskaimpiin hommiin ja ainakin ottaa tarjottu apu vastaan, mutta välillä kuulostaa että silloinkin sä loukkaannut kuin joku kakara.
 
Ei muuten ole ihan kiva tunne, kun herää uskaltaako nousta sängystä vai meneekö vedet. Tänään oli semmoinen aamu.
 
Härreguud, nukuin kymmeneen! Toki siis heräsin yöllä varmaan 7-10 kertaa eli aina kun piti vaihtaa kylkeä. Vessassa olen vajaan viikon aikana käynyt enää kerran yössä mikä on myös todella outoa. Aiemmin se oli se 3 kertaa.

Koko viikonlopun oli niin kipeä vatsa että nautinnollisuudesta ei tosiaan voinut puhua ja aloin jo toivoa että syntyisi nyt että loppuisi vaivat. Mutta Jospa tää tästä taas helpottaisi niin mielelläni nautin vielä nämä 3viikkoa mitä on laskettuun aikaan. Yli ei kyl tarttis mennä...

Meille ei kyllä neljää lasta koskaan tule (ellei nyt jotain todella hasardia tapahdu) joten suurperheen arjen pyörittäminen viimeisillään raskaana ei toivottavasti tule koskaan tutuksi :woot:.

Eilinen päivä meni ihan kokonaan sohvalla tuskaisena istuen joten jos tänään pääsisin vähän ulkoilemaankin ja vaikka leipoisin pullaa pakastimeen niin siinä jo ohjelmaa kerrakseen.
 
Mun mies tekee 6-päivästä työviikkoa klo 6-17 joka päivä ja todella fyysistä työtä. Vuosi jo näin ilman lomia. Mulla ei minkäänlaisia tuloja tällä hetkellä. Mä hoidan kodin ja ruokakin on pöydässä kun mies tulee töistä kotiin. Silti um mies aina jaksaa leikkiä töiden jälkeen loppuillan meijän pojan kanssa ja tarjoutuu ripustaa pyykit ja ajaa nurmikon jne. Meillä helpottaa suhdetta ja keskinäistä ymmärrystä puolin ja toisin paljon se että ollaan molemmat oltu vuorotellen kotona pojan kanssa ja töissä. Ymmärretään haasteet joita molempiin kuuluu.
 
Kyllähän sitä itselleen voi kaikenmaailman kiireitä ja töitä haalia jos energiaa on. Meillä käy niin harvoin vieraita, ettei tarvii koti olla koko ajan edustuskunnossa. Kyllä minäkin jotain teen joka päivä, mutta paljosta oon joutunu luopumaan supistelujen takia. Siinäs synnyttää ennenaikaisesti jos haluaa, mutta minä haluan kasvattaa vauvan loppuun asti mahassa, jos pystyn kerran omalla aktiivisuudella siihen vaikuttamaan.
Kyllä musta tuntuu että jokainen omalla toiminnallaan antaa miehen livistää kotitöistä, ihan kuin mies ois yksi holhottavista. Kuka aikuinen ihminen voi asua kodissaan ilman mitään velvoitteita (sisällä tapahtuviin kodinhoitotöihin) täysin palveltavana. Kyllä nämä asiat on aikuisten kesken neuvoteltavissa ja jos mies vielä joskus tarjoutuu auttamaan, niin siihen pitäis tarttua.
Sitten kun minä odotan kakkosta ja kolmosta niin kyllä minä oletan että mies katsoo vanhempia lapsia töidensä jälkeen, että minäkin saan levätä raskausväsymystä pois. Ja jos mulla asuu vielä perhettä samalla paikkakunnalla, niin aion todellakin pyytää heitä lapsen kanssa ulos tai leikkimään, jotta saan itse hengähtää. Siitähän ne ystävät ja sukulaiset tykkää.
 
Meillä myös mies rakennusalalla, ettei ehdi työpäivinä kyllä istuskelemaan. Itse olen ollut kaupassa töissä, eli käytännössä voinut olla mihin aikaan vain klo 05-22 välillä töissä. Sen lisäksi, että olen käynyt töissä, olen myös poikkeuksetta hoitanu ruuanlaiton, siivoukset, pyykinpesut, koiran hoidon ja kaikki tallihommat hevosten ruokkimisesta karsinoiden siivoamiseen. Mies sitten huolehtii polttopuiden tekemiset, kaikki remontit (ja niitähän on riittänyt) ja hevosten treenaamisen. Paljon on hommaa molemmilla, mutta niin vaan ollaan hyvin selvitty ainakin tähän asti. Ja on meillä silti vapaa-aikaakin jonkun verran :)
Viime aikoina mulla ollu jotenkin huono omatunto, kun oon joutunu jättämään miehelle noita raskaampia tallihommia. Ei se ole yhtään valittanut ja tietää kyllä, että joutuu sitä sitten kohta tehdä enemmänkin. Mulle se vaan on kova paikka, kun oon tottunu itse hoitamaan..
 
Mun mielestä parisuhteessa on just niin, että voidaan keventää taakkaa puolin jos toisin tarvittaessa ja miksei jatkuvasti jos niikseen on. Me ollaan miehen kanssa molemmat toimistoihmisiä mutta mies tekee aika usein viikonloppuisin töitä. Minä puolestani ajan töihin sen tunnin suuntaansa ja teen ylitöitä viikossa melko reippaasti jolloin on pakko jakaa kotityöt koska muuten ne ei ikinä tulisi tehtyä.

Nyt kun oon ollut kotona olen hoitanut kevyet kotityöt mutta mies kävi esim. viikonloppuna sahaamassa polttopuita ja samalla teki pientä risusavottaa ja kun tuli sisälle niin imuroi. Mulle ei selkä / kunto kestä enää heilua imurin varressa ja eteenkin huonekalujen nostelu jne. Vastaavasti mä voin pyyhkiä pölyjä ja leipoa sille joulutorttuja :) Enkä oo kuullut kertaakaan, että valittaisi - enemmänkin niinpäin, että huolehtii etten rehki liikaa.

Sit se oman nutturan löysääminen on myös tärkeää.
Meillä pieni talo, valkoiset lattiat ja kolme koiraa jotka viettää paljon aikaa pihalla. Voin kertoa ettei meillä ole valkoisia lattioita kun ehkä päivän pesemisen jälkeen. En silti jaksa stressaa sitä - jos joku tulee kylään ja valittaa lattian paskasuudesta niin sen ongelmahan se on ei mun. Usein suurimmat stressinaiheuttajat ollaan me itse, ei ympäristö.
 
Mun mies ei ehdi, ei sil paljon oo aikaa perheelle. Viikonloput tietty mut pitää hänen raskaan työn päälle saada vapaatakin ja oon suonut että saa mennä vapaasti kavereiden kanssa jos haluaa ja meneekin kyllä kaikki viikonloput. Eihän sen pää kestäis muuten. Mun äiti ja isä auttaa jos tarviin itse vapaata, mutta harvoin tarviin kun ajoitan menoni siihen kun lapset on koulussa niin saan illat pyhittää lapsilleni <3 eilen äidin kans vitsailin että vauva saa syntyä aikaisintaan 15.12 kun alkaa äidilläni loma ja voi hoitaa lapsia. Ja mielellään syntyis niin että kalenterissa lukis tarkka päivä ja aika, kun mä ja äiti ollaan muina aikoina kiireisiä :P

Mä alussa luulin että vauva syntyisikin liian aikaisin, mutta huomasin että mun kohdunkaula taitaa olla titaania kun mikään rehkiminen ei sitä oo kypsyttänyt :D luulis et näillä viikoilla jo jotain, mutta ei. Supistellut on ja selkä kipeä, mutta harmittomia kaikki ollut. Kohdunkaula samoissa kun ekassa lääkärineuvolassa vaikka on syöpää.
 
Tänää neuvola ja koko perhe saa samalla influenssarokotuksen, jos en vauvaa oottais niin en sitä ottais, mut ku se suojaa nyt sit sitä kun se syntyy niin päätettiin ottaa. Esikoinen reppana jo näki rokotusunta, se ku pelkää piikkejä :(
 
Yksinkertasesti, kaikki ollaan erinlaisia. Toisille on ok et kämppä on kutakuinki kondiksisa, vaikka on koirankarvat yms yms pitkin lattioita. Toiset nauttii et on puhdasta, siistit lattiat ja tavarat siellä missä pitää. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan. Toiset vaatii saada omaa aikaa kerran vuodessa, jos silloinkaan. Toiset kerran päivässä, tai ees joka toinen päivä, et henkinen kantti kestää. Toiset on luotuja touhuamaan, toiset makaamaan sohvalla ja syömään pullaa. Toisilla on ollu päivä täynnä töitä jos on pessyt koneen pyykkiä. Toiset pesee päivässä sen kolme konetta pyykkiä, valmistaa lounaan ja päivällisen, siivoaa, ulkoilee lasten ja eläinten kanssa, huolehtii ruokaostokset, huolehtii vielä mummosta ja isomummostaki. Ja se on ok.

Itse voi vaikuttaa siihen et tekee sen mitä pystyy ja kykenee, mut itsellä ei kestä henkinen puoli jos en touhua jotakin. En nyt tietenkään koko aikaa mut oisin melko mennyttä jos makaisin vaan sohvalla. Oman jaksamisen ja kropan tuntien touhuaa ni kaikki on hyvin.

Onneksi ollaanki erilaisia.
 
EIhän siitä mitää tulisikaan, jos jokainen meistä olisi samanlaisia. Se on vain rikkautta, kun ollaan erilaisia.
Itse en ole mikään puunaaja.. Toisaalta olen - toisaalta en ole.. Perussiisteyden pyrin pitämään.. Ja olen opetellut löysentämään pipoa. Juurikin tuon takia, että miksi minä rehkin hullunlailla, kun muut eivät pistä tikkua ristiin.
Joskus olen ahkerampi ja joskus taas en.. Mutta näillä mennään, jos jotain ärsyttää, niin siinäpähän rupeaa siivoamaan..
 
Anteeksi, mutta nauratti toi "eikö leivänmurut rajoitu keittiönpöydän lähettyville" :joyful: Niitä kyllä löytyy mitä uskomattomimmista paikoista vaikka ruoka syödäänkin pöydässä. Mutta joo, asiat ei ole niin mustavalkoisia kun on jo lapsi/lapsia. :)

Mun mies kyllä hämmästytti tänään! Sanoin viime viikolla, että mä en aio enää imuroida ennen vauvan syntymää, niin vaihtoehdot on palkata siivooja tai että hän imuroi. Tänään aamulla sit sanoin, että tänään pitäisi imuroida ja hänhän imuroi!:woot: Ei mitenkään tyytyväisenä, mutta kuitenkin:grin
 
ampiaispesä täällä mennään samoilla linjoilla. Eli pyrin pitämään paikat sillai perus siistinä. Joskus vähän pääsee lipsumaan, mutta sit taas toisella kertaa teen hiukan enemmän. Koitan jaksottaa päivän ja viikon ohjelman sillä tavalla, että ehdin hyvin kaiken eikä tarvitse ihan kieli vyön alla juosta tekemässä kaikkea mahdollista. Esim imuroin suunnilleen joka toinen pv, sit taas niinä välipäivinä teen jotain muuta, pesen pyykkiä tai puuhailen ulkona. Tai sitten olen tekemättä. Joka tapauksessa yritän stressitason pitää mahdollisimman matalalla, kun tiedän, ettei se homma lopu vaikka kuinka tekisi.
 
Meilläkin onneksi asuu mies, joka imuroi (paremmin kuin minä!). Me ollaan pyritty toteuttamaan tuota, että se tekee vähän enemmän joka kevyemmässä tilanteessa milloinkin on. Mielelläni ite teen kotihommia, joa ja kun jaksan, mutta jätän myös tekemättä jos en!
 
Muokattu viimeksi:
Mä oon luonteeltani tällänen elohiiri, kokoajan pitää puuhata, Kattelin tässä kaksi elokuvaa digiboxilta ja samalla siivosin 5 laatikkoa romuista ja järjestelin uudelleen, vaikka alunperin etsin vaan verenpainemittaria. Nyt pitää lähteä hakemaan lapset koulusta ja kokkaamaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top