Tässä kuvia ensimmäisistä joululahjoista.
Teejoulukalenteri 1 on siskolle, sekä synttäri- että joululahja
teejoulukalenteri 2+3 ovat menossa miehen veljelle+vaimolla ja kolmas kampaajalle
Valolaatikot on sitten 2 siskolle sekä synttäri- että joululahja.
tänä iltana ois tarkoitus tehdä 1 joulukortti jo malliksi.. sitten niitä pitäis ruveta tekee liukuhihnalla, kuten kynttiläkirjakortteja..
------
Itsellä alkanut kyllä nyt tunteet heittelemään laidasta laitaan.. Lapset eivät tottele eivät sitten mitään.. Minun on turha heille yrittää puhua yhtään mitään.. Hypitään silmille, haukutaan, huudetaan, että mene pois jne.. minua ei arvosteta mitään, vaikka minä heitä kuskailen kouluun/huolehdin läksyistä.. järjestän kaverisynttärit, sukulaissynttärit jne.. Heidän ei edes pahemmin tarvitse kotitöihin osallistua, mutta jos jotain pyytää, niin se on liikaa vaadittu.. Nyt olen ihan tarkoituksella yrittänyt hellittää..
Kaikkea kyllä ollaan vailla..
Mie oon miettinyt, että sitten, kun vauva syntyy ja tullaan kotiin, niin miten mä tulen pärjäämään jne.. Jos tosiaan minun kunnioittaminen/kuuleminen/totteleminen on tätä samaa luokkaa.. Keskustelu huutamalla. Ja jos en kommentoi takaisin, niin entistä enemmän huudetaan.. ja toisten sisarusten kanssa vain tapellaan..
Tai miten minä huolehdin heidät kouluun, koska pitikö se 2vkoa pysyä ihan totaalisesti kotona?
Vai oisko kuitenkin paras, että minä lähden kävelemään vauvan synnyttyä, koska sitä näkyy jokainen toivovan.. Ja isännällekin olisi paras, koska ei meillä mitään sänkypuuhia ole ja eipä muutakaan läheisyyttä =/.
Tekis mieli vain koko ajan itkeä.
Mietin myös, että ajattelenko/toivonko liian sinisilmäisesti, että nyt onnistuisi imetys, että yritän kaikkeni, teet yms, että maidon saisin nousemaan.. kun aiemmin ei ole onnistunut..