Marraskuisten mietteet

[Sointu-Helmiina]

Aika hassu, mä en edes ennen tätä foorumia tiennyt mistään varhaisultran mahdollisuudesta.

Nt-ultraa kutsutaan myös varhaisultraksi. Olisikohan terveydenhoitaja tarkoittanut sitä?[/QUOTE]

Ei varmasti, kun siihen kuitenkin olen menossa, ja alkoi sitten hiukan huokaisten katsomaan, mihin asti se menisi. Voi tosin olla, että oli vaan käsittänyt puhelinkeskustelussa väärin ja päivitteli sitä, ja mä vaan raskaushormonimörkönä ylitulkitsin.

 

[Maiconii]

Varhaisultrassa syke näkyi vahvana ja sielä hän köllötteli itekseen (onneksi vain yksi). Kuhan nyt pysyis vahvana loppuun asti koko vastasi viikkoja eli 7+2 meneillään:angelic:

 

[Mustekurki]

Omituista miten tähän raskaana oloon vain alkaa tottua, vaikka ensireaktio olikin kauhu

Nyt pahoinvointia ja kuvotusta on ollut hieman vaihtelevasti, minkä vuoksi välillä ajattelen, että olenkohan yhä raskaana. En ole käynyt yksityisellä varhaisultrassa, mutta eipä nt-ultraankaan kai kovin montaa viikkoa enää ole kun olen jo viikolla 7+6.

Millaisia fiiliksiä muilla on ollut? Onko aika mennyt hitaasti vai nopeasti?

 

[LareS]

Omituista miten tähän raskaana oloon vain alkaa tottua, vaikka ensireaktio olikin kauhu

Nyt pahoinvointia ja kuvotusta on ollut hieman vaihtelevasti, minkä vuoksi välillä ajattelen, että olenkohan yhä raskaana. En ole käynyt yksityisellä varhaisultrassa, mutta eipä nt-ultraankaan kai kovin montaa viikkoa enää ole kun olen jo viikolla 7+6.

Millaisia fiiliksiä muilla on ollut? Onko aika mennyt hitaasti vai nopeasti?

Mun mielestä aika on vaan hurahtanut ohi, pari viikkoa kärvistelin pahoinvoinnin kanssa ja normiarjen lisäks nukun niin pitkät yöunet että paljoa ei muuta ehdi arkirutiinien lisäks tehdäkkään

 

[Bumble]

Ultrassa tänään viikkoja vastaava pieni

 

[ikuisestiväsynyt]

Oon alkanut miettimään onko vatsassani yhden sijaan kaksi 8+5 ja masu on ihan jäätävän kokoinen jo. Ensiraskaus kuitenkin ja yleensä rasvakin kertyy jalkoihin ja pyllyyn eikä ikinä mahaan.

 

[Sointu-Helmiina]

Oon alkanut miettimään onko vatsassani yhden sijaan kaksi 8+5 ja masu on ihan jäätävän kokoinen jo. Ensiraskaus kuitenkin ja yleensä rasvakin kertyy jalkoihin ja pyllyyn eikä ikinä mahaan.

Mahdollista on! Hormonit saavat myös nopeasti aikaan raskausvatsan näköisen mahan, vaikka itse kohtu on vielä pieni. Just naurettiin puolison kanssa, miten mun masu on äkkiä muuttunut kuudelle kuukaudelle. Olen reilusti ylipainoinen, ja ylimääräistä riittää joka puolella. Aikaisemmin en kuitenkaan näyttänyt olevani raskaana, enemmän sellainen tasapaksu. Nyt on ihan selvä raskausvatsa, vaikka sisältääkin enimmäkseen vielä vararavintoa.

 

[Mustekurki]

Mun mielestä aika on vaan hurahtanut ohi, pari viikkoa kärvistelin pahoinvoinnin kanssa ja normiarjen lisäks nukun niin pitkät yöunet että paljoa ei muuta ehdi arkirutiinien lisäks tehdäkkään

Minä nukun myös paljon, suoraan sanottuna voin nukkua kellon ympäri! Toisaalta tätä ongelmaa minulla oli jo ennen raskautta mm. työväsymyksen takia. Nyt on vaikea hahmottaa, mikä osa väsymyksestä tulee raskaudesta ja mikä muusta. Kiva että sinulla pahoinvointi kesti noin lyhyen aikaa!

 

[Queenofperala]

Musta tuntuu että aika vaan matelee kuluis varmaan paremmin jos ois energiaa tehdä mitään mutta työpäivien lisäksi makaan paikoillani ja pohdin että pitäskö varalta hakia ämpäri viereen tai työntää pää pönttöön vai menisko joku ruoka alas

Ja sekin tuo oman haasteensa että oon aina rakastanu hyvää ruokaa ja nauttinut syömisestä ja nyt ei vaan tee mieli ja kaiken työnnän suuhuni tosi väkisin. Yks aamu oksensin aamupuurot ja se harmitti kun puuro on niin hyvää. Sen jälkeen mun syömisen filosofia on ollit lähinnä "minkä oksentaminen ei haittaa"

Ens viikolla eka neuvola, päivä kerrallaan

 

[Sudensylin]

Omituista miten tähän raskaana oloon vain alkaa tottua, vaikka ensireaktio olikin kauhu

Nyt pahoinvointia ja kuvotusta on ollut hieman vaihtelevasti, minkä vuoksi välillä ajattelen, että olenkohan yhä raskaana. En ole käynyt yksityisellä varhaisultrassa, mutta eipä nt-ultraankaan kai kovin montaa viikkoa enää ole kun olen jo viikolla 7+6.

Millaisia fiiliksiä muilla on ollut? Onko aika mennyt hitaasti vai nopeasti?

Mulla on toooosi samat fiilikset. Oireet ei oo olleet kovin kummoiset missään kohtaa ja nyt 8+0 kun mennään, on ensijärkytys alkanut laantumaan ja, kun mitään uutta ei ilmene, niin on lähinnä epäuskoinen, että onko tässä raskaana ollenkaan. Toki se myös huolettaa, että onko tuolla oikeasti ketään, mutta yritän pysyä positiivisena.

Mäkään en oo varannut varhaisultraa, toisaalta haluaisin, mutta eipä se toisaalta juuri mitään muuttaisi. Aika on kulunut toooosi hitaasti, just kun tuntuu, ettei mitään tapahdu. Odotan vaan ekaa neuvolaa kuun lopussa ja, että saatais eka ultra-aika. Tai että tulis edes isommin jotain oireita.

 

[Mustekurki]

Mulla on toooosi samat fiilikset. Oireet ei oo olleet kovin kummoiset missään kohtaa ja nyt 8+0 kun mennään, on ensijärkytys alkanut laantumaan ja, kun mitään uutta ei ilmene, niin on lähinnä epäuskoinen, että onko tässä raskaana ollenkaan. Toki se myös huolettaa, että onko tuolla oikeasti ketään, mutta yritän pysyä positiivisena.

Mäkään en oo varannut varhaisultraa, toisaalta haluaisin, mutta eipä se toisaalta juuri mitään muuttaisi. Aika on kulunut toooosi hitaasti, just kun tuntuu, ettei mitään tapahdu. Odotan vaan ekaa neuvolaa kuun lopussa ja, että saatais eka ultra-aika. Tai että tulis edes isommin jotain oireita.

Tsemppiä odotteluun! Oon ite 8+3, mutta neuvolaan pääsen jo tällä viikolla. Siellä ei kuulemma kyllä tehdä vielä mitään ihmeellistä, mutta ainakin tuntuu että asiat etenee. Minun olo on ollut tosi kuvottava ja väsynyt, että kun sohvalle käy niin kotityöt jää kyllä tekemättä! Toivon että olo tästä paranee vielä. Tutulla, joka sai jo aiemmin lapsen, ei ollut kuulemma minkään näköistä pahoinvointia.

 

[Pihla]

Moikka.
Täällä uusi odottaja. Olen aktiivisesti kirjoitellut huhtikuiset 2016 - ryhmään täällä foorumilla jo 5,5 vuoden ajan, enkä ole osannut muihin ryhmiin sen jälkeen liittyä. Nyt kuitenkin ajattelin, jos pääsisin purkamaan ajatuksiani samassa tilanteessa olevien kanssa.

Tilanne on siis se, että olen 35-vuotias 3 pojan äiti. Meille tuli tämä raskaus yllätyksenä ja keskeytystäkin pohdittiin. Kävin varhaisultrassa rv 7 ja sieltä paljastui 2 alkiota! Päätimme antaa raskauden jatkua. Tässä on ollut aika paljon sulattelemista asiassa, sillä suurperhe ei ole koskaan ollut meidän haaveena. Nyt kuitenkin sitä kohti mennään kovaa vauhtia.

Ehkäpä yhden lapsen odottajana olisin tyynempi enkä kokisi enää tarvetta jakaa ajatuksia raskaudesta, mutta nyt olen niin uuden edessä, että tuntuu että on pakko päästä avautumaan jonnekin!
Uutta monikkoketjua en täältä löytänyt.

Paljon olette jo kirjoitelleet, mutta yritän päästä juttuun mukaan.

Laskettu aika on siis 24.11. ja viikot nyt 9+3.

 

[Maiconii]

Moikka.
Täällä uusi odottaja. Olen aktiivisesti kirjoitellut huhtikuiset 2016 - ryhmään täällä foorumilla jo 5,5 vuoden ajan, enkä ole osannut muihin ryhmiin sen jälkeen liittyä. Nyt kuitenkin ajattelin, jos pääsisin purkamaan ajatuksiani samassa tilanteessa olevien kanssa.

Tilanne on siis se, että olen 35-vuotias 3 pojan äiti. Meille tuli tämä raskaus yllätyksenä ja keskeytystäkin pohdittiin. Kävin varhaisultrassa rv 7 ja sieltä paljastui 2 alkiota! Päätimme antaa raskauden jatkua. Tässä on ollut aika paljon sulattelemista asiassa, sillä suurperhe ei ole koskaan ollut meidän haaveena. Nyt kuitenkin sitä kohti mennään kovaa vauhtia.

Ehkäpä yhden lapsen odottajana olisin tyynempi enkä kokisi enää tarvetta jakaa ajatuksia raskaudesta, mutta nyt olen niin uuden edessä, että tuntuu että on pakko päästä avautumaan jonnekin!
Uutta monikkoketjua en täältä löytänyt.

Paljon olette jo kirjoitelleet, mutta yritän päästä juttuun mukaan.

Laskettu aika on siis 24.11. ja viikot nyt 9+3.

Tervetuloa mukaan :) varmasti shokki aluksi mutta ihminen on sopeutuvainen uusiin tilanteisiin ja ootte varmasti onnellisia uusista tulokkaista onnea!

 

[Pihla]

Kiitos! :) Onhan tämä enimmäkseen positiivinen asia. Pääsee tässä vielä kokemaan vauva-ajan oikein extremenä.

 

[Jenviko]

Kävin ultrassa. Sieltä löytyi syke ja vauva rv 7+3!! Gyne huomasi, että kyseessä on ollut kaksoisraskaus. Toisessa pussissa ei ollut elämää. Tämän arveltiin olevan syynä verenvuodolle aiemmin. Toinen oli vuotanut pois ennen kuin oli lähteny kehittymäänkään.

Olen onnellinen tästä yhdestä pienestä sykkeestä. Nyt pahoinvointia on helpompi sietää.

Sama homma siis kuin mulla. :) Paljon onnea!

 

[Jenviko]

No nyt on varattu aika seuraavaan neuvolaan ja sokerirasitustestiin. Yhhh, odotan sitä kauhulla kun inhoan neuloja ja siellä saa olla tökittävänä vähän väliä, hyi. Vielä pitäisi varata aika hammaslääkäriin, kunhan kello tulee 11.
Mitäs teidän aamuun?

 

[Sointu-Helmiina]

No nyt on varattu aika seuraavaan neuvolaan ja sokerirasitustestiin. Yhhh, odotan sitä kauhulla kun inhoan neuloja ja siellä saa olla tökittävänä vähän väliä, hyi. Vielä pitäisi varata aika hammaslääkäriin, kunhan kello tulee 11.
Mitäs teidän aamuun?

Heippa vaan! Liikuttuneena luin takana olevasta taipaleestasi, olet sinä sitkeä. Onneksi olkoon!

Minä käyn kohta kiinni (koti)töihin! Ihan hirveästi rästissä tekemistä. Kolme kuukautta poissa pelistä tai vajaatehoisena vie kummasti huushollin kadotukseen meillä.

 

[Jenviko]

Heippa vaan! Liikuttuneena luin takana olevasta taipaleestasi, olet sinä sitkeä. Onneksi olkoon!

Minä käyn kohta kiinni (koti)töihin! Ihan hirveästi rästissä tekemistä. Kolme kuukautta poissa pelistä tai vajaatehoisena vie kummasti huushollin kadotukseen meillä.

Oi kiitos paljon! Sitkeästä en tiedä, kun todella rikkinäinen olen ollut, mutta itsepäisyyttä tämä on vaatinut että olen jaksanut edelleen yrittää. Tai ehkäpä sitkeys ja itsepäisyys on aika sama asia lopulta. :)

 

[Maiconii]

No nyt on varattu aika seuraavaan neuvolaan ja sokerirasitustestiin. Yhhh, odotan sitä kauhulla kun inhoan neuloja ja siellä saa olla tökittävänä vähän väliä, hyi. Vielä pitäisi varata aika hammaslääkäriin, kunhan kello tulee 11.
Mitäs teidän aamuun?

Mä ilmoittelin just esimiehelle kans mun labra-aikoja, neuvola-aikoja ja sokerirasitushommia.. työmotivaatio on täys 0, ainoa mikä laittaa jaksamaan on, että kesälomaan on 11 viikkoa ja siitä ei oo enää ku 3kk mammalomaan
Söin just ruokaa ja ny makaan loppu lounastauon sohvalla ja toivon etten nukahda

 

[Carolana]

Täällä on ollut aika ahdistus koko päivän. Meillä erikoinen matkalla ja jotenkin koko muuttuva elämäntilanne alkoi tänään ahdistaa. Ollaan etsitty taloa jota ei ole löytynyt ja miehen työtilannekin muuttui tosi epävakaaksi. Stressaa ja ahdistaa et mihin tuli ryhdyttyä eikä pysty yhtään nauttimaan tästä tilanteesta. Lisäks tajusin että oon katsonut ekan ultrankin väärin ja se menis vasta viikolle 13. Aiemmin luulin et ois jo viikolla 11. Jotenkin epätoivo iski ja mietin että en ehkä jaksakaan odottaa. Pahimmillaan todetaan sitten sillon vasta ettei kohdussa mitään elävää olekaan ja joudutaan vielä kaapimaan pois.

Ootteko te käyneet varhaisultrassa? Jos ootte niin millä viikoilla olitte silloin ja miksi halusitte varhaisultran tai pääsittekö kenties julkisen kautta?