Kriisistä kriisiin. Hitto, että oli eilen iso riita mulla ja miehellä! Oli pakko poistua ajamaan autoa hetkeksi. Nukuin huonolaatuista unta tästä johtuen. En tiedä miten mies sai unta heti ysiltä. Noh, jos tää tästä vielä muuttuu niin ihme. En vaan siedä "mie vaan sanoin"-vittuilua. Eli siis sanotaan todella vittumaisesti ja arkaan paikkaan ja sit otetaankin pikkuhiljaa takas ja pehmitetään koko lause.
Meillä on maailman helpoin vauva. Meillä on rahaa.
Meillä on terveyttä.
Meillä on tyttö ja poika, hyvin kasvatettu.
Mutta, kompasteena taitaa olla tää uusioperhe. En usko, että mies on onnellinen tällä hetkellä, joku sitä vituttaa.
Sanon vaan, että jos tää suhde päättyy, niin en enää lähde tähän hommaan toista kertaa kenenkään kanssa, olen elänyt uusioperheessä lapsena - sekin meni päin helvettiä. En ota enää ketään riitelemään turhanpäiväisyyksistä, meidän ei koskaan pitänyt käydä "sinun lapset, minun lapset riitaa", ei pitänyt paria muutakaan juttua käydä läpi.
Tässä voi a) suhde edetä uudelle tasolle, silmät on niin auki ilman pilvilinnojen sumua ja unelmista unelmiin liitelyä.
b) kaikki saattoi olla tässä.
Sent from my iPhone using Vau Foorumi