Marinaketju

Meil on miehen kans nyt joku 7 vuoden kriisi. Tai mulla on ainakin... Tuntuu et ollaan ihan eri planeetoilla!
 
En mä tiedä vielä, saan ensi viikolla sokerimittarin. Mulla on ihan älytön sukurasite diabetekseen, joten tätä nyt vähän pelkäsinkin. Ensi to siis neuvontaa, mut noin pienillä arvoilla mun mielestä ruokavaliohoito ja seuranta. Vaikka ruuat on melko hyvässä kunnossa nytkin...
 
Voihan vattu! Koko päivän saanu olla vitutuksessa kun meidän paikkakunnalla on niiin ärsyttävä lastenlääkäri! Siis aamusella käytiin esikon kans siellä ja saanu taas ku paskan mielen sieltä! Nykyajan vanhemmuus on vaan sellanen että jonkun kukkahattutädin mielestä oot aina tehny jotain väärin lapses kohdalla! Sä et voi onnistua! Ärrr! Ja sama lääkäri tulee juniorillekin sitten, jippii!
 
Tää on niin tätä... Mun kriisi on jo ohi! Perkeleen raskaus kun saa tunteet heittelemään miten sattuu. Hyvin nukuttu yö ja eiliset "kriisin aiheet" tuntuu jo taas paljon pienemmiltä... Ja hyvä seksi toki lievittää näitä "oireita" :wink
 
Mua ärsyttää miehen käytös ja välillä oon niin turhautunut! Se osaa olla niin hemmetin vaikee. :mad: En nyt todellakaan tässä vaiheessa/tilassa kaipaa tollasta mielen masentajaa!! ÄRRR!!
 
Nyt alkoivat häpyluun ja SI-nivelen kivut ihan kunnolla. Kävelin eilen pitkään hangessa ja ajattelin vaan, että onpa kivaa kun tulee perslihakset helliksi, tulee treenattua niitä samalla... No, yöllä selvisi ettei tarpominen ottanut vain lihaksiin. Ai perhana. Oon hädin tuskin liikuntakykyinen.
 
Vaikkei mulla olekaan liitoskipuja, tunnen suurta sympatiaa sua kohtaan HKI00550, koska tiedän mitä helvettiä on SI-nivelten kipu, koska mulla ne välillä tulehtuu ja on useamman vuoden vaivannut ennen kuin saatiin selville, että se on sakroiliitti, alkava selkärankareuma. Sulla se toki varmasti liittyy liitoskipuhin, mutta I feel you.
 
Miu on tehny miel nii ostaa vaatteita itelleni! Mut ei viitti nyt isona ostaa mitään ja kesäks mitää valmiiks myöskään ko ei todellista kokoa voi tietää.. Lantio on miulla ainaki levinny. Mitenköhä toi lantion palautuminen synnytyksen jälkee? Palautuuks normiksi vai jääkö tällei?
 
Kai se siitä hyvin hitaasti vähän palautuu, mutta ei välttämättä entisiin mittoihin. Mulle on kuulemma vaikee ostaa synttärilahjaa kun ei voi ostaa mitään vaatteita nyt. Sanoin kyllä että ihan sama miten pientä ostaa niin kyllä ne tulee sopimaan...en vaan vielä tiedä et millon. Kyllä munkin tekis mieli ostaa välillä jotain kivaa itelleni ja voisinkin ihan hyvin ostaa jos olis rahaa. Ärsyttää vaan ihan suunnattomasti se että raha on nykyään niin rajottava tekijä koko ajan! En ees raaski leipoa enää koska se on niin kallista :sad001
 
Mulla palautui, mutta se kesti 1,5 v.. Vaikka n. 7 kk sisällä olin omassa painossani..
Mun fb-kamu sai omat farkut jalkaan jo 2 päivää synnytyksestä, tosin oli tosi siro koko raskauden, poltti röökiä ja ei syönyt mitään.. Sen ei pitäisi vaikuttaa lantion kokoon kuitenkaan, mutta kyllähän joidenkin paino pelkästään tippuu vasta muutamien kuukausien jälkeen synnytyksen. Ja jos haluaa imettää niin en itse alkaisi laihduttamaan, mutta jokainen tavallaan :)
 
Itse en aatellu millekään ihan laihikselle ruveta, mutta lihasta ajattelin ruveta pumppaamaan synnytyksen jälkeen, mutten ihan muskelimammaksi vaisinkaan vaa kohtuudella :p Mutten ajatellu kyllä lihoakaan, se on varppi!
 
Meillä sama juttu ton sotkun kanssa! Tosin mie oon nykyää se sottapytty, kun mie en vaan jaksa siivota eikä mieskään.. En jaksa mittää muutakaa hirveesti nykyään! Eikä hirveesti inspaakaa suursiivousta tehä puol väkisin, kun parin viikon päästä muutto.. Ja onneks siin kämpäs on 30neliöö lisää! Mie kyllä tykkäisin siivota, mut ei vaa oo voimia.. Siinäpä ollaan paskan keskellä seuraavat pari viikkoa, iha sama. Uudes kämpäs saa sentää paljon isomman vaatehuoneen ansiosta kaiken turhan sinne viereksimästä nurkista..
 
Mulla oli esikoisenkin aikana terveellinen ruokavalio, mutta kun imetys alkoi se meni vielä terveellisemmäksi (kai ne hormonit vetää sitten oikeaa ruokaa hakemaan)? :) En siis ymmärrä miksi kukaan karsisi tärkeitä aineita ja kävisi kitudietille kun imettää ja vauvan maidossakin tulee olla tärkeitä rasvahappoja jne..
Mulla ei esikoisen aikaan ollut autoa, joten tein päivässä jopa 2 kertaa 10 kilsan lenkin..
Moni ihmetteli "eikö yh:t vaan masennu sohvalle yksinäisyyteen", mutta kyllä minä vaan jaksoin :) Se oli kunnon hyötyliikuntaa se, eikä pakkopullaa, se on autottoman plussia että liikuntaa tulee joka päivä pirusti enemmän..
Tämän 2. Kanssa aion myös lenkkeillä ja hölkätä vaunujen kanssa, että saa molemmat raitista ilmaa..
Mutta en laita hulluja tavoitteita niinkuin en esikoisen kanssakaan laittanut mitään "1 viikko ja housut mahtuu jalkaan", kyllä siitä vauva-ajasta kannattaa nauttia, eikä liikaa miettiä miltä näyttää. Mikään bikinikunto ei korvaa ekoja kuukausia tai ekaa vuotta mikä menee juosten ohi :'( Eilen viimeksi Itkin kun mietin esikoisen vauva-aikaa, se on jo niin iso ja nyt on uusi yksilö tulossa ja uusi vauva-arki..
Onneksi esikoisen kanssa kerkesin käydä muskarissa ja muissa, nekin muistot on kultaaaa :Heartred
Toivon että voin olla yhtä hyvä äiti tällekin pienelle vaikka on niin vaikea kuvitella itselle toista vauva-arkea kun yhden on yksin elänyt :D
 
Mua ärsytti kun esikoinen syntyi sektiolla, että pelkkä käveleminenkin oli aloitettava alusta lenkkeilystä puhumattakaan :) Muistan kun viikon jälkeen syntymästä lähdin polleena lenkille vauvan ja vaunujen kaa ja kävelinköhän mä about 20m sellaista mummokävelyä kun oli pakko kääntyä takaisin. Puuskutin kuin höyryveturi ja tuntu et taju lähtee.... Hieman hitaasti lähti mun niin kovasti suunnittelema kova lenkkeily kesä silloin. Nyt toivottavasti syntyisi ihan normisti ettei ole niin kipeänä niin pitkään....
 
Mutta se on kumma, vaikka mullakin oli peruskunto hyvä raskauden aikana... Niin silti ekalla vaunulenkillä olin ihan hiestä märkä, läkähdyksissä kuin läähättävä koira..
Mutta onhan raskaus mullistus keholle, ensin saa 22 kg, 11 kg synnärille ja verimäärän palautuminen normaaliksi yms :)
 
Mut hei, kyllä se lihasmuisti siellä säilyy.. Ensin vähän peruskuntoa niin johan alkaa rullata! Eikä tosiaan kannata luoda liian suuria tavoitteita, yllättävän pumpulissa menee ne pari ekaa kuukautta ettei ehdi paljon treenausta miettiä :) se on niin pieni aika kun se vauva on vauva ja treenata ehtii koko loppu elämän!
 
Plus univelat päälle, niin esikoisen aikana pelkkä 3-6 kertaa yössä herääminen aiheutti mulle sellaisen krapulaolon, että ei ihme että kävely vähän hengästytti.. :D Ei se välttis johdu aina peruskunnosta se huono olo raskauden jälkeen ja ainiin, hemppa oli alhaalla 2 viikkoa synnytyksestä, sehän pistää läähättämään kans. :)
 
Mite toi hemo muute tasottuu synnytyksen jälkee? Äsken kysyin miehelt samaa. Onks se imetyksenki takia alhasempi vai paraneeks, kun saanu vaavin mahasta ponkastuu?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top