Marinaketju
- Ketjun aloittaja Aretha
- Aloituspäivämäärä
Itse en menettänyt synnytyksessä verta juuri ollenkaan, koska tuli vain 2 pieniä tikkiä.. Mutta jos menettää paljon verta niin sehän on sen takia jo alhainen, äidillä oli pitkään tositosi alhaalla se sektion ja jonkun siihen liittyneen ongelman takia..
Liittyykö se sit jotenkin niihin imetyshormoneihin? Valvomiseen (ei kai??).. Itsekin ihmettelin sitä silloin..
Liittyykö se sit jotenkin niihin imetyshormoneihin? Valvomiseen (ei kai??).. Itsekin ihmettelin sitä silloin..
Mulla on hemppa pudonnut kahden viimeisimmän synnytyksen jäljiltä 80 ja se on raudan syönnin sekä muun palautumisen myötä noussut normaaliin yli 120 jälkitarkastukseen mennessä, eli aika pian on hemppari palautunu. Liitoskivut sen sijaan on jatkuneet raskauden jälkeen sellaisina, ettei juosta kärsinyt ennen kuin laps oli 6kk. yksilöllistähän se palautuminen toki on.
Mun pumpuli on kestänyt viimeiset 5 vuotta.
Mutta ihan oikeasti ens kesä neljän pienen kanssa, kun pakertaa enimmäkseen itsekseen, niin ei ehkä treeni oo ekana mielessä, vaan et saa kaikki muksut hoidettua sen päivän aikana, niin et kaikki saa ruokaa ja jotain tehtyä yhdessä. Taitaa mennä pitkälle talveen tai jopa myöhemmäksi ennen kuin ehtii ajatella muutakin kuin tätä arkiliikuntaa ja koiran lenkitystä.
Ja joo, mulla on jumppavideota ja muuta, mut se on aika mielenkiintoista jumpata kotosalla, kun isommat tulee hetivälittömästi siihen mukaan, eikä siinä mitään, kiva kun jumppaavat. Mut jossain vaiheessa ne keksii aloittaa sen äitin jumppaamisen häiritsemisen, jolloin jumppa keskeytyy sata kertaa, kun on niin kiva tulla äidin päälle istumaan kun se makoilee milloin mitenkin päin tekemässä vatsoja tai selkälihaksia... Meiltä on melko pitkä matka saleille kaupunkiin, että imeväisikäisen lapsen kotiin jättämistä ei voi edes harkita, eikä muutenkaan, kun järvien sula-ajan mies on 14-16 tuntia vuorokaudesta töissä. Ehkä jonkun mielestä tekosyitä, mut ei auta kuin odottaa, että tää pikkulapsivaihe menee vähän ohi, niin voi aloittaa jonkun kunnollisen ja säännöllisen liikuntaharrastuksen.
Mutta kyllä, olen hieman kateellinen miehelleni, joka on koko ajan pystynyt harrastamaan säännöllistä ja mieleistä liikuntaa, kun itse on päässyt sellasia satunnaisia pätkiä harrastamaan tässä viimeisten vuosien aikana.
Mun pumpuli on kestänyt viimeiset 5 vuotta.
Mutta ihan oikeasti ens kesä neljän pienen kanssa, kun pakertaa enimmäkseen itsekseen, niin ei ehkä treeni oo ekana mielessä, vaan et saa kaikki muksut hoidettua sen päivän aikana, niin et kaikki saa ruokaa ja jotain tehtyä yhdessä. Taitaa mennä pitkälle talveen tai jopa myöhemmäksi ennen kuin ehtii ajatella muutakin kuin tätä arkiliikuntaa ja koiran lenkitystä.Ja joo, mulla on jumppavideota ja muuta, mut se on aika mielenkiintoista jumpata kotosalla, kun isommat tulee hetivälittömästi siihen mukaan, eikä siinä mitään, kiva kun jumppaavat. Mut jossain vaiheessa ne keksii aloittaa sen äitin jumppaamisen häiritsemisen, jolloin jumppa keskeytyy sata kertaa, kun on niin kiva tulla äidin päälle istumaan kun se makoilee milloin mitenkin päin tekemässä vatsoja tai selkälihaksia... Meiltä on melko pitkä matka saleille kaupunkiin, että imeväisikäisen lapsen kotiin jättämistä ei voi edes harkita, eikä muutenkaan, kun järvien sula-ajan mies on 14-16 tuntia vuorokaudesta töissä. Ehkä jonkun mielestä tekosyitä, mut ei auta kuin odottaa, että tää pikkulapsivaihe menee vähän ohi, niin voi aloittaa jonkun kunnollisen ja säännöllisen liikuntaharrastuksen.
Mutta kyllä, olen hieman kateellinen miehelleni, joka on koko ajan pystynyt harrastamaan säännöllistä ja mieleistä liikuntaa, kun itse on päässyt sellasia satunnaisia pätkiä harrastamaan tässä viimeisten vuosien aikana.
Kyllähän se niin on, että elämän prioriteetit muuttuu hiukan, kun vauva syntyy perheeseen. Se oma napa ei olekaan enää tärkein, ei äidillä eikä isällä. Kyllä sitä ajattelee lapsen parasta ja tinkii omasta hyvinvoinnistaan.
Meillä kun tuo mies on yrittäjä ja välillä tekee 23 tunnin työvuoroja, ni eipä tullu mieleenkään viedä lapsia papalle hoitoon 9 tunnin hoitopäivän jälkeen, että äiti pääsee jumppaan.
Ja jos vaatekoko muuttuu synnytyksen jälkeen, ni älkää unohtako jalan kokoa. Se voi hiukka yllättää. Mulla meni lähes kaikki korkkarit uusiks, kun sen verran levis jalka esikoisen syntymän jälkeen.
Meillä kun tuo mies on yrittäjä ja välillä tekee 23 tunnin työvuoroja, ni eipä tullu mieleenkään viedä lapsia papalle hoitoon 9 tunnin hoitopäivän jälkeen, että äiti pääsee jumppaan.
Ja jos vaatekoko muuttuu synnytyksen jälkeen, ni älkää unohtako jalan kokoa. Se voi hiukka yllättää. Mulla meni lähes kaikki korkkarit uusiks, kun sen verran levis jalka esikoisen syntymän jälkeen.
Mulla muuttui kans jalan koko numerolla. Kyllä tuntui kurjalta laittaa kaikki kengät kirpparille myyntiin. Ne ei enää mahtunut, vaikka kuinka yritti pinnistellä.
Mä haluun kans nähdä unia juoksemisesta ja saada sen kauheen kuntoilu draivin päälle. Miks mulla ei ole tuommosta.
Mulle se kaikki on kyllä tuskien taival ja joka kilo niin tiukassa. Keväällä sain laihdutettua 4kg 4kk:n aikana ja olin niin ylpeä saavutuksistani. On se hidasta touhua, mutta kyllä se vaatekoon pienentyminen tuntuu hyvältä.
Mä haluun kans nähdä unia juoksemisesta ja saada sen kauheen kuntoilu draivin päälle. Miks mulla ei ole tuommosta.
Mulle se kaikki on kyllä tuskien taival ja joka kilo niin tiukassa. Keväällä sain laihdutettua 4kg 4kk:n aikana ja olin niin ylpeä saavutuksistani. On se hidasta touhua, mutta kyllä se vaatekoon pienentyminen tuntuu hyvältä.
Neljän suora
Puuhakas puhuja
Mulla ei oo jalka kasvanu, mutta ehkä hämäläiset geenit vaikuttaa ja huomaan tän raskauden jälkeen omaavani siron jalan kokoa 45... :)
Toi hengästyttäminen on mulla ilmenny synnytyksen jälkeen ihan vessan ja kylppärin välilläkin. Tosin tossa toisessa synnytyksessä mullakin meni reilusti verta ja Hb oli siinä 80 huitteissa, joten sekin vaikutti. Silloin tais jälkitarkastuksessa olla Hb 140, joka on mulle todella korkea. Epäilin et olin juonu silloin liian vähän. Tokihan imetys syö myös rautavarastoja, mut ei kuitenkaan kait samassa määrin ku raskaus. Tai kai sekin on yksilöllistä.
Toi hengästyttäminen on mulla ilmenny synnytyksen jälkeen ihan vessan ja kylppärin välilläkin. Tosin tossa toisessa synnytyksessä mullakin meni reilusti verta ja Hb oli siinä 80 huitteissa, joten sekin vaikutti. Silloin tais jälkitarkastuksessa olla Hb 140, joka on mulle todella korkea. Epäilin et olin juonu silloin liian vähän. Tokihan imetys syö myös rautavarastoja, mut ei kuitenkaan kait samassa määrin ku raskaus. Tai kai sekin on yksilöllistä.
..
Muokattu viimeksi:
..
Muokattu viimeksi:
..
Muokattu viimeksi:
Mullakin kasvoi jalka.. Ja samoin luulin siskoni pelottelujen jälkeen käyneen mun lantiolle "mulla ei ikinä lantio palautunut", se pelotteli ja hölmönä annoin mun kaikki pienet farkut pois!
Älkää luopuko mistään pariin vuoteen, voi mennä aikaa että kaikki palautuu, niinku mullakin meni lantion suhteen :)
Älkää luopuko mistään pariin vuoteen, voi mennä aikaa että kaikki palautuu, niinku mullakin meni lantion suhteen :)
M
Mannaryyni
Vieras
On pakko sanoo, et miust ei oo turhamaisuutta pitää itsestää huolta ja sitä ettei laittaisi lastaan itsensä edelle. Olkoo kuka vaa haukkumassaminua huonoks äidiksi, mutten jätä itsestäni huolehtimista. Eihä se vaadi kun päivästä 10min kun vedät hikitreenin vaikka kun laps nukkuu. Jos ei halua välttämättä lösähtää. Sehä on jokaisen oma päätös. Itsestään kun huolehtii nii muutki voi hyvin. Keho kun on balansissa niin on psyykekin.
Mannaryyni: Mä en missään nimessä pidä itsestä huolehtimista turhamaisena, etenkään liikunnan harrastamista. Mutta en myöskään pidä liikunnan harrastamattomuutta itsestään huolehtimatta jättämisenä. Jokainen huolehtii itsestään parhaaksi katsomallaan tavalla, ja kaikilla se ei ole hikitreeni, vaan jotain muuta. Se voi olla, et jos päivässä suodaan se 10minuuttia omaa aikaa, niin hikitreeni ei olekaan se ykkösjuttu, minkä haluat tehdä huolehtiaksesi itsestäsi.
Tuohon jalan kasvuun sen verran, et vaikka kaikki muut paikat on levinneet, niin jalkaterä on edelleen pysynyt sirona ja nättinä. Varmaan repisin hiukseni, jos nekin leviäis uusiin ulottuvuuksiin..
Tuohon jalan kasvuun sen verran, et vaikka kaikki muut paikat on levinneet, niin jalkaterä on edelleen pysynyt sirona ja nättinä. Varmaan repisin hiukseni, jos nekin leviäis uusiin ulottuvuuksiin..
M
Mannaryyni
Vieras
No en tietenkään sanonu, et se on kaikilla se hikitreeni jolleki se voi olla just se makeahetki tai iha muuten vaa. Lähinnä pointti oli se ettei lapsi oli este omalle hyvinvoinnille, että lapsi voisi pahoin jos äiti tai isä nyt haluaa itselleenkin palasen mielihyvää. Itsestään huolehtimista on monenlaista. Se voi olla vaikka kahvihetki ystävän kanssa. Luin vaan jostai rivien välistä, että äidin pitää olla 24/7 silmäkovana lastaan vahtimassa, että muuta ei saisi olla. Ja tietty pitää ollakkin lastaan katsomassa, mut ymmärrät varmaan pointin tässäkin..
Mannaryyni: Ymmärrän pointin. Mut huvittaa tää kaksijakoisuus: hikitreeni tai makeahetki.
Mulle itselle oli ihan shokki ja kamalaa tajuta se esikoisen synnyttyä, että joku ihan normijuttu vie tuplaten tai triplaten enemmän aikaa, ja mitään minkä aloitti, ei voinut onnistua niin, että olisin saanut sen loppuun tehtyä saman tien. Tää oli mulle tosi vaikeaa ja mun vauva oli helppo. Mutta jostain syystä aina kun aloin jotain ihan simppeliä tekemään suitsaitsukkelaan, esim tiskaamaan tai pyykkiä laittamaan, niin se keskeytyi, kun vauva "ei suostunutkaan" nukkumaan just sillon.
Siks mua huolettaa nää tällaset "vaatimukset" tai "odotukset" mitä asetatte itsellenne, että toivon todella, että pystytte ne toteuttamaan, mut se ei välttämättä ole ihan niin yksinkertaista. Se vauva ei aina toimi niin kuin itse ajattelee. Mulla on vauvat nukkuneet usean tunnin pätkissäkin, mut en välttämättä ole etukäteen tiennyt lasta nukkumaan laittaessa, että nukkuuko se tällä kertaa sen neljä tuntia vai muutaman minuutin. Ja takuuvarmasti, kun suunnitteli tekevänsä jotain vauvan nukkuessa, vauva heräsi puolen tunnin sisällä vaatimaan evästä. Esikoisen syntymä oli mulle luopuminen oman ajan hallinnasta ja se oli vaikeaa. Itsekin kuvittelin pystyväni vaikka mihin, kun vauva nukkuu, mut siinä se meni sinnitellessä, et sai edes normaalit kotityöt tehtyä, vessassa käytyä ja syötyä.
Eikä oo tarkoitus pelotella, vaan sanoa, että se muutos on ihan oikea ja voi viedä aikaa totutella siihen, että se vauva päättää sen rytmin ja ajankäytön aluksi.
Ja vaikka meille tulee neljäs ja tässä on muidenkin lasten päivärytmi elettävänä ja muuttujia enemmän. Silti se vauva päättää sen rytmin. Itsellä pitää vaan sit olla kyky esimerkiksi imettää vauvaa ja syöttää reilu vuoden vanhaa yhtäaikaa ja valvoa isompien lasten ruokailua. Itse syön sitten kun mulla on se 10min aikaa tehdä se.
Lapsen syntymä ei saa olla este vanhempien hyvinvoinnille, mut usein ne lapsen tarpeet vaan ajaa vanhempien tarpeiden edelle.
Mulle itselle oli ihan shokki ja kamalaa tajuta se esikoisen synnyttyä, että joku ihan normijuttu vie tuplaten tai triplaten enemmän aikaa, ja mitään minkä aloitti, ei voinut onnistua niin, että olisin saanut sen loppuun tehtyä saman tien. Tää oli mulle tosi vaikeaa ja mun vauva oli helppo. Mutta jostain syystä aina kun aloin jotain ihan simppeliä tekemään suitsaitsukkelaan, esim tiskaamaan tai pyykkiä laittamaan, niin se keskeytyi, kun vauva "ei suostunutkaan" nukkumaan just sillon.
Siks mua huolettaa nää tällaset "vaatimukset" tai "odotukset" mitä asetatte itsellenne, että toivon todella, että pystytte ne toteuttamaan, mut se ei välttämättä ole ihan niin yksinkertaista. Se vauva ei aina toimi niin kuin itse ajattelee. Mulla on vauvat nukkuneet usean tunnin pätkissäkin, mut en välttämättä ole etukäteen tiennyt lasta nukkumaan laittaessa, että nukkuuko se tällä kertaa sen neljä tuntia vai muutaman minuutin. Ja takuuvarmasti, kun suunnitteli tekevänsä jotain vauvan nukkuessa, vauva heräsi puolen tunnin sisällä vaatimaan evästä. Esikoisen syntymä oli mulle luopuminen oman ajan hallinnasta ja se oli vaikeaa. Itsekin kuvittelin pystyväni vaikka mihin, kun vauva nukkuu, mut siinä se meni sinnitellessä, et sai edes normaalit kotityöt tehtyä, vessassa käytyä ja syötyä.
Eikä oo tarkoitus pelotella, vaan sanoa, että se muutos on ihan oikea ja voi viedä aikaa totutella siihen, että se vauva päättää sen rytmin ja ajankäytön aluksi.
Ja vaikka meille tulee neljäs ja tässä on muidenkin lasten päivärytmi elettävänä ja muuttujia enemmän. Silti se vauva päättää sen rytmin. Itsellä pitää vaan sit olla kyky esimerkiksi imettää vauvaa ja syöttää reilu vuoden vanhaa yhtäaikaa ja valvoa isompien lasten ruokailua. Itse syön sitten kun mulla on se 10min aikaa tehdä se.
Lapsen syntymä ei saa olla este vanhempien hyvinvoinnille, mut usein ne lapsen tarpeet vaan ajaa vanhempien tarpeiden edelle.
M
Mannaryyni
Vieras
No siis äh. Ei tää ole laiha - läski asettelua jos haet sitä takaa tolla minun tahattomalla vastakkain asettelulla.. Olkoon makean kohdalla vaikka nokoset taikka joogahetki tai ihan sama, rauhallinen vessareissu vaikka! Mut olkoon, ei oo tarkotus saada mitää "rasismikiistaa" aikaan
Ja tietenkin se vauva sanelee ajankäytön. Ei vauva kulje kello kaulassa eikä kulje vanhemmatkaan. Mutta voin sanoa, että varmasti vauva-aikana edes yksi 10min löytyy vaikka sen ekan 3kk:n aikana ja JOS ei löydy niin se vie vaan aikaa kunnes se omahetki löytyy jollon voi tehdä sitä mitä on pitkään halunnut. Ei pie vaan asennoitua siten, et elämä loppuu kun vauva syntyy. Tottakai se vie aikansa totutella arkeen uudella tavalla ja täytyykin totutella.
Ja eikä ne asiat mihinkää katoa vaikka ne keskeytyisi. Vaikka ne tiskit, ne kyllä löytyy edelleen sieltä ja jatkaa voi kun jaksaa/on aikaa.
Lapsen syntymä ei saa ollakaan este vanhempien hyvinvoinnille ja tottakai laitetaan lapsi (toivottavasti) omien edelle, mutta omat tarpeet voi täyttää myöhemminkin eikä just nyt, et voi kamala vauva heräs ja nyt täytyy lopettaa tyystin. Itselläni on ainakin sellainen asenne, että asiat kyllä hoituu sitten omalla ajallaan.. Et ei maailmaa kaada jos ei saa tehtyä sitä mitä oli aikonukin, mutta edelleen itse haluan jos vaan mahdollista suoda itselleni sen treenihetken, koska se on miun oma tapa rentoutua/päästää höyryt ja auttaa jaksamaan. Ja mulle on sama vaikka tämä hetki tulisi vasta, kun vauva on esimerkiksi 8kk ikäinen.. Kunhan se ensin omia hautajaisia tulee.
Ja tietenkin se vauva sanelee ajankäytön. Ei vauva kulje kello kaulassa eikä kulje vanhemmatkaan. Mutta voin sanoa, että varmasti vauva-aikana edes yksi 10min löytyy vaikka sen ekan 3kk:n aikana ja JOS ei löydy niin se vie vaan aikaa kunnes se omahetki löytyy jollon voi tehdä sitä mitä on pitkään halunnut. Ei pie vaan asennoitua siten, et elämä loppuu kun vauva syntyy. Tottakai se vie aikansa totutella arkeen uudella tavalla ja täytyykin totutella.
Ja eikä ne asiat mihinkää katoa vaikka ne keskeytyisi. Vaikka ne tiskit, ne kyllä löytyy edelleen sieltä ja jatkaa voi kun jaksaa/on aikaa.
Lapsen syntymä ei saa ollakaan este vanhempien hyvinvoinnille ja tottakai laitetaan lapsi (toivottavasti) omien edelle, mutta omat tarpeet voi täyttää myöhemminkin eikä just nyt, et voi kamala vauva heräs ja nyt täytyy lopettaa tyystin. Itselläni on ainakin sellainen asenne, että asiat kyllä hoituu sitten omalla ajallaan.. Et ei maailmaa kaada jos ei saa tehtyä sitä mitä oli aikonukin, mutta edelleen itse haluan jos vaan mahdollista suoda itselleni sen treenihetken, koska se on miun oma tapa rentoutua/päästää höyryt ja auttaa jaksamaan. Ja mulle on sama vaikka tämä hetki tulisi vasta, kun vauva on esimerkiksi 8kk ikäinen.. Kunhan se ensin omia hautajaisia tulee.
Itsestään huolehtiminen voi tosiaan olla monenlaista - ja komppaan kyllä edellisiä siinä että saa olla myös itsekäs, itselle se on nyt tarkoittanut eläinten kanssa olemista, yhteen aikaan se oli töissä käymistä, pyöräilyä ja juoksemista (pois se aika lapsilta) - henkistä irrottautumista äitiydestä hetkeksi-joskus saa joku kiukuta nälkäänsä hetken pidempään tai toinen tahkota yksin vaikean läksyn kanssa kun äiti "hoitaa itseään". Yhteen aikaan en keksinyt mitään harrastamista ja katkeroiduin miehelle hänen menoistaan, hirveän raskasta oli kantaa sitä tuskaa-nyt ei tarvitse toiselle kiukuta kun itsellä on niin hyvä olla:)
tämä on myös tarkoittanut, että lapset harrastaa rajallisesti, sitä mitä lähellä voi tehdä ja mihin pyörällä pääsevät. Aikani ei riitä kuskata parinkymmenen km päähän päivittäin. parikertaa viikossa ja kesällä useammin joutuu jokatapauksessa kuskailla jo nyt- kasvavissa määrin lisääntyy kuljetukset kun vuosia tulee voin kuvitella..
Oma hyvinvointi on kuitenkin oleellista perhettä hoitavalle taholle, hoidetaan itseämme, kukin omalla parhaaksi katsomallamme tavallaan!
Vauvan kanssa elämä on tietysti kiinni hetkessä, mutta silloinkin löytyy kyllä keinot jos tahtoa on.
tämä on myös tarkoittanut, että lapset harrastaa rajallisesti, sitä mitä lähellä voi tehdä ja mihin pyörällä pääsevät. Aikani ei riitä kuskata parinkymmenen km päähän päivittäin. parikertaa viikossa ja kesällä useammin joutuu jokatapauksessa kuskailla jo nyt- kasvavissa määrin lisääntyy kuljetukset kun vuosia tulee voin kuvitella..
Oma hyvinvointi on kuitenkin oleellista perhettä hoitavalle taholle, hoidetaan itseämme, kukin omalla parhaaksi katsomallamme tavallaan!
Vauvan kanssa elämä on tietysti kiinni hetkessä, mutta silloinkin löytyy kyllä keinot jos tahtoa on.