Marinaketju
- Ketjun aloittaja Aretha
- Aloituspäivämäärä
Ihana ketju!! Mulla kun harvoin on mitään hyvää sanottavaa =)
Meillä 2veen kans on kans toi pukemis homma on myös yhtä hampaiden kiristelyä.. se menee joka kerta ihan pelleilyks ja karkailuks ja sit ku seittemännellä kerralla ärähtää, niin tulee itku... ja sit alkaa itteensäkin itkettää
4. vakuutusyhtiö hylkäs meidän vauva-vakuutuksen, *****!!!!! ja mua ahdistaa noi seurakuntahommat, kummi asiat ja anoppi on yhtä idiootti ku aina ennenkin!!!!!! grrrrrrrr....
ai niin ja mäki VIHAAN MUN TYÖTÄ!!!! olen lähihoitaja myös, mielenterveys puolella, ollu jo useamman vuoden.... alotin työt tässä "uudessa paikassa" viime vuoden tammikuussa.. kaikki oli tosi hyvin, työkaverit kivoja, esimiehet ihania ja toiveet toteutui, kunnes tulin raskaaksi.....
sit alko hirvee pa*kan puhuminen selän takana, esimiehelle valitettiin, mut mä kuulin asiasta toisen yksikön hoitajilta!!! isoin esimies vaan totes ku kävin asiasta kysymässä, että "älä välitä niistä" ja paasas MULLE kuppikunnista...?!
Mä olin järkänny meidän yksikön pikkujouluja jo pari kuukautta ja loppujen lopuks meitä oli tasan 2 paikalla, kun 8 oli ilmoittautunu.... kukaan ei ollu viittiny ilmoittaa, ettei olekaan tulossa... olivat sopineet omat pikkujoulut, eikä meitä 2. (ketkä molemmat oltiin paksuna) kutsuttu ollenkaan mukaan...
Mut viimenen tikki oli ku lähiesimies loukkaantui työnohjauksessa jostain mitä mä sanoin ja käänsi kirjaimellisesti selkänsä mulle mun nenän edessä.. ei vaivautunu sanomaan että mikä hiertää.. kysyinkin pari kertaa, se vaan vastas, että "ei mikään", käänsi selkänsä ja lähti pois... se ei enää tervehtiny mua ja raportit ruvettiin pitämään toisessa toimistossa eri aikaan kuin ennen eikä mulle ilmoitettu mitään.... jouduin joka h*lvetin päivä lukemaan raportin koneelta... Mä ku yritin vuoronvaihdossa antaa raporttia, niin kukaan ei kuunnellu, kaverit juorusi tän esimiehen kanssa omista henk.koht jutuista.....
Nyt oon ollu 2kk jo saikulla, selän takia, (mut enpä ole edes viittiny käydä yrittää töissä) ja en todellakaan ole palaamassa takaisin ä.loman jälkeen!!!! otin yhteyttä liittoonkin asian tiimoilta, mut totesin et just nyt mulla ei todellakaan ole voimavaroja ruveta taisteleen mistään työpaikkakiusaamisesta...... blaah......
Meillä 2veen kans on kans toi pukemis homma on myös yhtä hampaiden kiristelyä.. se menee joka kerta ihan pelleilyks ja karkailuks ja sit ku seittemännellä kerralla ärähtää, niin tulee itku... ja sit alkaa itteensäkin itkettää
4. vakuutusyhtiö hylkäs meidän vauva-vakuutuksen, *****!!!!! ja mua ahdistaa noi seurakuntahommat, kummi asiat ja anoppi on yhtä idiootti ku aina ennenkin!!!!!! grrrrrrrr....
ai niin ja mäki VIHAAN MUN TYÖTÄ!!!! olen lähihoitaja myös, mielenterveys puolella, ollu jo useamman vuoden.... alotin työt tässä "uudessa paikassa" viime vuoden tammikuussa.. kaikki oli tosi hyvin, työkaverit kivoja, esimiehet ihania ja toiveet toteutui, kunnes tulin raskaaksi.....
sit alko hirvee pa*kan puhuminen selän takana, esimiehelle valitettiin, mut mä kuulin asiasta toisen yksikön hoitajilta!!! isoin esimies vaan totes ku kävin asiasta kysymässä, että "älä välitä niistä" ja paasas MULLE kuppikunnista...?!
Mä olin järkänny meidän yksikön pikkujouluja jo pari kuukautta ja loppujen lopuks meitä oli tasan 2 paikalla, kun 8 oli ilmoittautunu.... kukaan ei ollu viittiny ilmoittaa, ettei olekaan tulossa... olivat sopineet omat pikkujoulut, eikä meitä 2. (ketkä molemmat oltiin paksuna) kutsuttu ollenkaan mukaan...
Mut viimenen tikki oli ku lähiesimies loukkaantui työnohjauksessa jostain mitä mä sanoin ja käänsi kirjaimellisesti selkänsä mulle mun nenän edessä.. ei vaivautunu sanomaan että mikä hiertää.. kysyinkin pari kertaa, se vaan vastas, että "ei mikään", käänsi selkänsä ja lähti pois... se ei enää tervehtiny mua ja raportit ruvettiin pitämään toisessa toimistossa eri aikaan kuin ennen eikä mulle ilmoitettu mitään.... jouduin joka h*lvetin päivä lukemaan raportin koneelta... Mä ku yritin vuoronvaihdossa antaa raporttia, niin kukaan ei kuunnellu, kaverit juorusi tän esimiehen kanssa omista henk.koht jutuista.....
Nyt oon ollu 2kk jo saikulla, selän takia, (mut enpä ole edes viittiny käydä yrittää töissä) ja en todellakaan ole palaamassa takaisin ä.loman jälkeen!!!! otin yhteyttä liittoonkin asian tiimoilta, mut totesin et just nyt mulla ei todellakaan ole voimavaroja ruveta taisteleen mistään työpaikkakiusaamisesta...... blaah......
Kai se ajatteli et saatas asunto nopeemmin ku oon vanhemmilt pois muuttava ja mies ei.. Menee vaan hermot.. Pää on ihan sekasin.
Kyfixfix: Kuulostaa tosi karsealle, mutta toisaalta just niin tyypilliselle akkojen touhulle. Onneks lähärit saa töitä helposti, että työpaikkaa vaihtoon vaan. Itseä ei kyl ainakaan huvittais palata lomien jälkeen tollaseen paikkaan, kun sit alkaa se marina siitä, jos lapsi on kipeänä tms.
Meillä onneks työporukka on suht hyvä, ei oo pahemmin mitään paskanjauhamista ja vaikka ollaan kaikki hoitoalan naisia, niin jos on jotain sanottavaa, niin palaute annetaan suoraan henkilölle itselleen. On kyl kokemusta harjottelujen ja työnteon kautta tältä alalta, et naisvaltaisuuden monesti huomaa ja suurimmassa osassa työporukoita on kireitä välejä, eristämistä ja selän takana puhumista tosi paljon ja se on raivostuttavaa. Etenkin ne, jotka eniten selän takana jauhaa, ei koskaan sano epäkohdista suoraan sille henkilölle itselleen.
Meillä onneks työporukka on suht hyvä, ei oo pahemmin mitään paskanjauhamista ja vaikka ollaan kaikki hoitoalan naisia, niin jos on jotain sanottavaa, niin palaute annetaan suoraan henkilölle itselleen. On kyl kokemusta harjottelujen ja työnteon kautta tältä alalta, et naisvaltaisuuden monesti huomaa ja suurimmassa osassa työporukoita on kireitä välejä, eristämistä ja selän takana puhumista tosi paljon ja se on raivostuttavaa. Etenkin ne, jotka eniten selän takana jauhaa, ei koskaan sano epäkohdista suoraan sille henkilölle itselleen.
Tuhinamurmeli, nyt pistät äiteen kuriin ja sanot, ettei sillä ole mitään asiaa teidän juttuja sotkemaan. Te olette nyt miehesi kanssa perhe. Kyllä lapsiperhe saa varmasti asunnon ihan yhtä helposti kuin yh-perhe. Taitaa vain olla sun äidille kova paikka, jos muutat kotoa pois.
Muokattu viimeksi:
M
Mannaryyni
Vieras
Ja jos tuota asuntojuttua meinaa niin kyllä isoperhe paremmin saa asunnon, kuin yh jolla ei oo sittenku omat "tulot"..... Aikamoinen ratkaisu mutsiltasi....
Joo kyllä hyvä työporukka ja esimies on tosi tärkeitä työpaikassa!!! Esim oma pomoni kehoitti itse mua jäämään sairaslomalle nyt kun olen kokoajan tukossa. Tänään kun soitin et lepään nyt päivän pari niin sanoi et ehdottomasti olet myös huomisen pois! Ei tartte huonolla omalla tunnolla "saikuttaa"...
M
Mannaryyni
Vieras
No voi vit** kun suututtaa.. Oon istunut 6h koulutuksessa ja sitten, kun päästään kotiin ni mies lämmittää itelleen pizzan ja jatkaa omia hommiaa.. Jääkaappi iha tyhjä ja mie tääl yksin vituspäissäni (nälissäni) mietin, et onpa kiva kun on otettu miutki huomioon..
Pistän äidin kyl kuriin. Mikäpä se on mun elämää määräämään. :)
Kyfixfix: Mua alko NIIN raivostuttamaan sun puolesta. Toi on niin selkeetä ulkopuolelle jättämistä! Kiusaamista! Sun työkavereiden ja esimiehen pitäs todellaki kuulla kunniansa. Ja miks lähiesimies ylipäätään on työnohjauksessa(meilläki on, mut must ei tarvis aina olla). Työnohjauksessa pitäs nimenomaan pystyy nostaa kissa pöydälle, mut kuulostaa et sun esimies ei osaa ottaa palautetta kehittävästi. Jos käyt työterveyshuollossa kerro siel et koet et sua kiusataan töissä. Tiedän, et monet tyhmistyy joukossa ja lähtee mukaan kaikenlaiseen naljailuun. Se et ei kuunnella ku puhuu on niin loukkaavaa. Ja puhumattakaan siitä et jätetään kutsumatta johonki yhteiseen, jonka yhdistävä tekijä on duuni.
Mä oon kans joskus tuntenu epäkunnioitusta kun mua ei oo kuunneltu. Mulla täl hetkel duunis yks työkaveri, joka irvailee mulle miltei joka työvuorossa kun kohdataan. Se muistaa aina nauraa, kuinka "jäässä" mä olen. Näin univaikeuksista kärsivänä se on alkanu loukkaamaan, sama kun sanois lihavalle et oot läski. Mä olen monet kerrat valvonu senki vuoks yöllä, et mietin kuinka nasevasti vastaan seuraavan kerran ku kuulen jotain "vitsikkäitä" kommentteja itsestäni. Nyt mä oon päättäny, et lähen toimistosta pois jos se alottaa kommentoimaan mua jotenki ikävästi, haluan et se tuntee nahoissaan et sen jutut kiinnostaa mua just niin vähän. Olen myös sanonu sille et pliis, oon raskaana, älä jaksa mä oon herkillä, mut jotenki viesti ei vaa mee sen kaaliin. Päätin, et sanon mun esimiehelle kehityskeskustelussa siitä, et sillä tyypillä on tapana hiillostaa ihmisiä ja naljailla. Et jospas esimies voisi vaikka hänen kehityskeskustelussaan mainita tavasta jolla työkavereita kuuluu puhutella.
Mä en oo koskaan pitäny mistään nokkimisjärjestyksestä, olen aina huolehtinu et uusilla tai aroillakin ihmisillä on mun seurassa arvostettu olo. Ja vaik en jostain tykkäiskään, niin työpaikka ei oo se paikka missä se näytetään, vaan kaikkia kohdellaan samanarvoisesti.
Mulla katos just punainen lanka ajatuksista.. Tsemppiä sulle ja toiv. voit vaik saikuttaa koko loppuajan
Mä oon kans joskus tuntenu epäkunnioitusta kun mua ei oo kuunneltu. Mulla täl hetkel duunis yks työkaveri, joka irvailee mulle miltei joka työvuorossa kun kohdataan. Se muistaa aina nauraa, kuinka "jäässä" mä olen. Näin univaikeuksista kärsivänä se on alkanu loukkaamaan, sama kun sanois lihavalle et oot läski. Mä olen monet kerrat valvonu senki vuoks yöllä, et mietin kuinka nasevasti vastaan seuraavan kerran ku kuulen jotain "vitsikkäitä" kommentteja itsestäni. Nyt mä oon päättäny, et lähen toimistosta pois jos se alottaa kommentoimaan mua jotenki ikävästi, haluan et se tuntee nahoissaan et sen jutut kiinnostaa mua just niin vähän. Olen myös sanonu sille et pliis, oon raskaana, älä jaksa mä oon herkillä, mut jotenki viesti ei vaa mee sen kaaliin. Päätin, et sanon mun esimiehelle kehityskeskustelussa siitä, et sillä tyypillä on tapana hiillostaa ihmisiä ja naljailla. Et jospas esimies voisi vaikka hänen kehityskeskustelussaan mainita tavasta jolla työkavereita kuuluu puhutella.
Mä en oo koskaan pitäny mistään nokkimisjärjestyksestä, olen aina huolehtinu et uusilla tai aroillakin ihmisillä on mun seurassa arvostettu olo. Ja vaik en jostain tykkäiskään, niin työpaikka ei oo se paikka missä se näytetään, vaan kaikkia kohdellaan samanarvoisesti.
Mulla katos just punainen lanka ajatuksista.. Tsemppiä sulle ja toiv. voit vaik saikuttaa koko loppuajan
Neljän suora
Puuhakas puhuja
Mulla ei oo anopin kanssa ikäeroa ku parikymmentä vuotta ja tiedän entuudestaan, että taas ku se mut seuraavan kerran näkee ni alkaa se taivastelu mun mahan koosta ja epäillään oisko vauvoja kuitenkin kaksi. Sivulauseessa kysytään tietty painoa ja kuinka polvet ja selkä kestää ku oot tommonen valas En jaksa välittää, juntti mikä juntti. Toivottavasti vauva ehtii syntyä ennenku hän päättää tulla meille taas tehomummoilemaan... Oon kyllä alkanu harrastamaan piilovittuilua tai joidenkin mielestä ihan suoraa vittuilua anopille, mutta eihän toi onneton edes ymmärrä että avaudun sille.
En jaksa välittää, juntti mikä juntti. Toivottavasti vauva ehtii syntyä ennenku hän päättää tulla meille taas tehomummoilemaan... Oon kyllä alkanu harrastamaan piilovittuilua tai joidenkin mielestä ihan suoraa vittuilua anopille, mutta eihän toi onneton edes ymmärrä että avaudun sille.
Ärsyttää ja harmittaa... Miehen kanssa puhuttiin että ei kumpikaan tykätä jos joku oikean elämän tuttu täältä lukee mun ajatuksia varsinkaan perheeseen liittyen tai sellaiseen. Enkä nyt hirveesti tykkää että kaikkia mun raskausoireitakaan tai tunteita pääsee kukaan tuttu lukemaan, ja oonhan mä tienytkin että on todella helppoa vaan etsiä (kun tietää että odotan) niin paikkakunnan mukaan mut täältä.
Silti oon kirjotellut vähän liikaakiin arkaluontosia asioita tänne ja eilen oli hirvee homma kun piti alkaa muokkaamaan vanhoja tekstejä kun ei niitä voi suoraan poistaakkaan
Tää on vaan ollut niin kiva paikka jutella kaikesta raskauteen liittyvästä ja saada vertaistukea, ja siinä on sitten innostunut kertomaan vähän liian avoimesti asioista mutta nyt meni" filtteri päälle" mulla ja mietin tarkkaan mitä tänne kerron. Tosi harmi, vaan ei voi mitään
Koska haluan kuitenki oikeassa elämässä itse päättää mitä kerron kellekin, enkä niin että niistä voi lukea kuka vaan tätä kautta.
Silti oon kirjotellut vähän liikaakiin arkaluontosia asioita tänne ja eilen oli hirvee homma kun piti alkaa muokkaamaan vanhoja tekstejä kun ei niitä voi suoraan poistaakkaan
Tää on vaan ollut niin kiva paikka jutella kaikesta raskauteen liittyvästä ja saada vertaistukea, ja siinä on sitten innostunut kertomaan vähän liian avoimesti asioista mutta nyt meni" filtteri päälle" mulla ja mietin tarkkaan mitä tänne kerron. Tosi harmi, vaan ei voi mitään
Koska haluan kuitenki oikeassa elämässä itse päättää mitä kerron kellekin, enkä niin että niistä voi lukea kuka vaan tätä kautta.
Tässä on puolensa. Munkin mielestä on tosi helpottavaa kirjoitella tänne ja ehkä jopa pienellä mahdollisuudella löytää kavereitakin. Haluaisin uskaltaa avautua ihan kaikesta, koska täältä saa hyviä ja erilaisia näkökulmia asioihin. Mutta vähän tosiaan arveluttaa paljastaa itsestään asioita, koska en mäkään haluaisi, että kukaan tuttu mua täältä tunnistaisi. Ja helposti tunnistaisikin tiettyjen asioiden perusteella. En tiedä mitä se varsinaisesti haittaisi, muuta kuin olisi jotenkin tosi noloa. Koska ne, jotka voisivat mut tunnistaa, tietävät jo melko paljon näitä ajatuksia, joita tänne kirjoittelen. On kuitenkin muutamia arkaluontoisia juttuja, joita en lähimpienkään tuttujen haluaisi tietävän.
Vituttaa! Sokerirasituksessa eka arvo koholla! Vakuutusasiat eivät etene ja eivät etenkään tämän jälkeen kun tulisi taas rasti kohtaan: äidissä on jotain vika ollut raskauden aikana... Mistään ei varmaankaan saada syntymättömän lapsen varalle vakuutusta, mutta toiveikas sen suhteen että saisi ees syntyvälle ilman, että mun tietoja kysellään.
Aargh. Tajusin just et teoriassa mun opintotuki loppuis nyt tammikuuhun, koska mulla on keväällä niin vähän kursseja että oisin oikeutettu vaan yhteen kuuhun. Ja kursseja sen takia vähän, että ei ollut mitään sopivia kursseja tarjota koululla ja koska vointi ei oo tarpeeks hyvä et menisi työharjoitteluun niin voi voi. Osa-aikaduunihan mulla on, mut sitäkin pari iltaa vko + satunnaisii vknlppja ( mut vointi rajoittaa sitäkin, kaks päivää saikulla hedarin ja yrjöömisen takia täl vklla).Ja sil palkal ei päästä lähellekään tuloja joilla pärjäis. Vituttaa. Olis jo toukokuu, niin monen asian takia!
