Tänään on ollut ihan hyvä olo ja sain yölläkin nukuttua. Vuotoa ei ole enää ollut. Aamulla soitin taas neuvolaan ja kyselin, että mitenkä kannattaa tehdä, jos meinais sairaslomaa pitää. Sovittiin sen terveydenhoitajan kanssa, että soitan huomenaamulla hänelle ja hän voi kirjoittaa vaikka puhelun perusteella sen kolme päivää. Että näillä näkymin olis sunnuntaina vasta töihin meno. Jos oon enemmän/pidemmän sairasloman tarpeessa, pitänee käydä työterveyslääkärillä, mut tuo neuvolan täti vähän meinas että saattaa olla että jossei mitään ihmeellisiä kipuja/supistuksia/vuotoja ilmene, niin saattaa olla ettei lääkäri kirjoitakaan välttämättä saikkua pelkän pikkuisen tosi hetkellisen vuototuhrun takia! Vähän tuli mieleen, että en kai mä huvikseni hätäile ja soittele neuvolaan ja hakeudu lääkäriin, perkele sentään. Enkä lukeudu edes niihin työntekijöihin, jotka on vähän väliä mistä syystä tahansa ("flunssa, maha kipee, käsi/jalka/selkä kipee") sairaslomaa hakemassa. Kolmen ja puolen vuoden aikana oon tosiaan ollu sen neljä päivää saikulla keskenmenon/kohduntyhjennyksen takia. Että luulis sen lääkärin sit lomaa kirjoittavan jos sitä kerrankin haen! Tuli vähän jotenkin paha mielikin, että ei mulla oikeesti mitään vaivaa edes ole, kunhan laiskana en viitsi töihin mennä. Mut mä pelästyin ihan tosissani [:(] Vaikkei varmastikaan ole mitään vakavaa. Nyt vaan kuulostelee itseään paljon terkemmin ja jokainen pikku vihlaisu tai kiristävä olo tuntuu sata kertaa pahemmalta kun ennen. Mut jospa tämä tästä menis ohi ja itsekin rauhoittuis. Pitää sitten ensi viikolla mennä oikein lääkärille jos tulee vaivoja, toivottavasti ei. Jotenkin vaan jäi sellainen olo puhelun jälkeen, että turhaan mä mistään saikusta edes puhun, ei mua mikään vaivaa, ja ettei mun työ nyt mitenkään niin vaikeaa ole raskaanakaan tehdä... Että saa synnytys alkaa ennenkun on "oikeus" valittaa. Mies soitteli tänään jo (on siis reissuhommissa) ja kyseli että en kai huomenna ole töihin menossa ja vaikutti jopa hieman kireältä. Voi sitä rakasta, se niin huolestui että onko jotain vialla ja kun on itse siellä useamman sadan kilometrin päässä eikä mahda millekään mitään.
Jasmiini, kaikki riippuu tilasta jolla on töissä [:)] Joissain paikoissa saa mättää talikolla ja kottikärryillä satoja kiloja säilörehua päivässä, kantaa vettä sangoilla selkä väärässä, kantaa polttopuut jotta saa vesipadan lämpiämään, kiipeillä karsinan aitojen yli/välistä, käydä kolaamassa lannat karsinasta elukoiden seasta (ja toivoa ettei ne puske/potki paljon) jne. Joissain on sellaista kevyttä lannan kolaamista ja harjaamista lietekuiluun, tietty aina jonkin verran joutuu kantamaan tavaraa edestakas, mut kyllä mä sellaisesta selviydyn kunnen ihan invalidi vielä ole. Enää ei meinaa oikein hyvässä asennossa taipua lehmän alle lypsämään, varsinkaan jos on potkuri/vihainen/säpsähtelevä elukka. Mut jos työterveyslääkäri on sitä mieltä, että pärjään töissä, niin kyllähän hän sen mua paremmin tietää (nyt taas vihoittelen jo etukäteen mahdollista sairasloman "hylkäämistä"). Varmaan pitäs vaihtaa jo levyä [;)]
Kävin eilen ostamassa muutaman bodyn ja potkuhousut, mut mitään muita valmisteluja en olekaan sit tehnyt. Pitäs vaatehuone siivota (tai oikeastaan raivata, siivous on liian kevyt ilmaisu [:D]) että sais alkaa pestä ja laittaa pikkuvaatteita valmiiksi. Ensi viikolla voi tulla ä-pakkauskin jo, jospa sit sais siitä sellaisen kimmokkeen! Sänky, vaunut, kaukalo on hakematta vielä, saadaan siis tuttavilta. Mut edelleen tuntuu että enhän mä nyt vielä voi alkaa hössöttää jonkun vauvatavaroiden kanssa, herranen aika, vielähän on 11 viikkoa laskettuun aikaan [&:]
Tästä tuli nyt taas ihan omaa napaa ja vuodatusta koko kirjoituksesta, anteeksi.
