Maalismietteet
- Ketjun aloittaja tuulonen
- Aloituspäivämäärä
Se ois pääsiäistä vaille maaliskuu taputeltu, toivottavasti huhtikuu tuo vähän lämpöä ja sais noi lumet jo sulaa. Mitä suunnitelmia teillä on pyhiksi?
Me jatketaan unikoulua ja toivottavasti nukutaan univelkoja pois ja sit nähdään sukulaisia sen mukaan mitä jaksetaan. Mullakin olo alkaa olla parempi, liekö syynä juuri imetyksen vähentäminen ja nyt jo hiukan paremmat yöunet.
Me jatketaan unikoulua ja toivottavasti nukutaan univelkoja pois ja sit nähdään sukulaisia sen mukaan mitä jaksetaan. Mullakin olo alkaa olla parempi, liekö syynä juuri imetyksen vähentäminen ja nyt jo hiukan paremmat yöunet.
Hansu Ransu
Jostain jotain jo tietävä
Me nähdään pyhinä muutamia kavereita kyläillen tai kestiten, laitetaan ruokaa ja ehkä mennään johonkin retkipolulle. Kerrotaan myös vauvauutisia kavereille, nyt kun eka ultra on tehty ja nähty että kaikki on kunnossa.
Eemu
Jostain jotain jo tietävä
Harmi, kun nt-ultra meni tuonne 13.viikolle asti. Haluaisin sinne odottaa ennen opiskelukavereille kertomista. Alkaa olemaan hieman vaikeaa vain, koska opiskelen fysioterapiaa ja teemme toisillemme toistuvasti testejä, joissa täytyy jakaa kaikki terveyteen vaikuttavat seikat, kuten esim. raskaus. Toisaalta ei se kertominen niin paljon ahdista, kun kuitenkin olen jo 11.viikolla ja sydänäänet kuuluu.
Sieltä se lumimyräkkä tulee hiljalleen. Helsinkiin on kertynyt jo ihan kivasti vaikka vasta aamussa ollaan.
Minulla on nyt 13+3 ja vointi on pysynyt hyvänä jo kauan. Viime viikon ultran jälkeen on ollut hyvä fiilis ja aina välillä mieleen palaa pieni vekara pyörimässä ja heiluttelemassa käsiään kätilön näytöllä. Maha on kasvanut, mutta en osaa tuntea vielä sitä kohtua. Syömiset ovat olleet huonot ja luulen että olen vain lihonnut. Tänään alkaa sellainen tsemppauskausi. Kamala syyllisyyden tunto siitä että haluaisi vauvan takiakin syödä oikein hyvin ja silti roikkuu sokerihimossaan. Argh!
Onko täällä muita bujoilun harrastajia? Olen vähän vaihtelevalla tahdilla hurahtanut tuohon bullet journal -touhuiluun ja eilen tuli idea, että kokoan vauvakirjan bujo-tyyliin. Onneksi tänään on Helsingissä ainakin pari kirjakauppaa auki ja pääsen etsimään sopivaa muistikirjaa. Paljon tuli kerättyä ideoita Pinterestistä, ja lisäksi etsittyä erilaisia vauvakirjoja vinkkaamaan kivasta sisällöstä. Törmäsin Oot niin ihana -vauvakirjaan, joka melkein sai luopumaan tästä bujo-ideasta kun oli niin kiva, mutta taidan vain kuoria kermat päältä siitäkin ja soveltaa omaan opukseeni. Olen vähän sellainen näpertelijä ja kaikki taiteellisemmat touhut ovat jääneet kiireisessä open arjessa. Nyt kesäloma siintää mielessä, sen perään äippäloma, ja sormet syyhyää päästä tuhertelemaan kuitukärkikynien kanssa.
Missä meidän kevät viipyy?
Minulla on nyt 13+3 ja vointi on pysynyt hyvänä jo kauan. Viime viikon ultran jälkeen on ollut hyvä fiilis ja aina välillä mieleen palaa pieni vekara pyörimässä ja heiluttelemassa käsiään kätilön näytöllä. Maha on kasvanut, mutta en osaa tuntea vielä sitä kohtua. Syömiset ovat olleet huonot ja luulen että olen vain lihonnut. Tänään alkaa sellainen tsemppauskausi. Kamala syyllisyyden tunto siitä että haluaisi vauvan takiakin syödä oikein hyvin ja silti roikkuu sokerihimossaan. Argh!
Onko täällä muita bujoilun harrastajia? Olen vähän vaihtelevalla tahdilla hurahtanut tuohon bullet journal -touhuiluun ja eilen tuli idea, että kokoan vauvakirjan bujo-tyyliin. Onneksi tänään on Helsingissä ainakin pari kirjakauppaa auki ja pääsen etsimään sopivaa muistikirjaa. Paljon tuli kerättyä ideoita Pinterestistä, ja lisäksi etsittyä erilaisia vauvakirjoja vinkkaamaan kivasta sisällöstä. Törmäsin Oot niin ihana -vauvakirjaan, joka melkein sai luopumaan tästä bujo-ideasta kun oli niin kiva, mutta taidan vain kuoria kermat päältä siitäkin ja soveltaa omaan opukseeni. Olen vähän sellainen näpertelijä ja kaikki taiteellisemmat touhut ovat jääneet kiireisessä open arjessa. Nyt kesäloma siintää mielessä, sen perään äippäloma, ja sormet syyhyää päästä tuhertelemaan kuitukärkikynien kanssa.
Missä meidän kevät viipyy?
Heippa vaan!
Menen nyt viikoilla 15+2 (esikoista odotellaan) ja koko raskauden ajan on "vaivannut" tunne etten ymmärrä oikein olevani raskaana ja että vauva on oikeasti tulossa. Luulen että kun työstressi on helpottanut ja olen saanut nyt enemmän aikaa ajatella omia juttuja, tajusin yhtäkkiä että "Meille tulee vauva!" ja olen ollut ihan taivaassa ajatuksen kanssa :) Tuntuu että energiaa on loputtomiin ja ensimmäiset vauvahankinnatkin tein tässä huumassa. Aiemmin on myös ollut ajatus että toivoisin tiettyä sukupuolta olevan lapsen mutta sekin on nyt väistynyt, tuntuu että se välittäminen (rakkaudeksi en ihan vielä osaa sanoa) on vihdoin alkanut. Tuntuu että maailmassa on vain minä ja vatsan vauva. Onko tää nyt sitä raskaushuumaa vai mitä? Aurinko ja lämpö myöskin tsemppaa ja elämä tuntuu ihanalta, ehkä kontrastia tuo tuo ensimmäinen kolmannes joka meni vain maatessa ja pahassa olossa. Nyt osaa nauttia tästä kaikesta täysin rinnoin!
Anteeksi jos kirjoitus on jonkun makuun liian pirteä, täytyy vaan kerrankin jakaa näitä iloja kun raskauden alku oli niin tahmeaa. Mukavaa maanantaita kaikille!
Menen nyt viikoilla 15+2 (esikoista odotellaan) ja koko raskauden ajan on "vaivannut" tunne etten ymmärrä oikein olevani raskaana ja että vauva on oikeasti tulossa. Luulen että kun työstressi on helpottanut ja olen saanut nyt enemmän aikaa ajatella omia juttuja, tajusin yhtäkkiä että "Meille tulee vauva!" ja olen ollut ihan taivaassa ajatuksen kanssa :) Tuntuu että energiaa on loputtomiin ja ensimmäiset vauvahankinnatkin tein tässä huumassa. Aiemmin on myös ollut ajatus että toivoisin tiettyä sukupuolta olevan lapsen mutta sekin on nyt väistynyt, tuntuu että se välittäminen (rakkaudeksi en ihan vielä osaa sanoa) on vihdoin alkanut. Tuntuu että maailmassa on vain minä ja vatsan vauva. Onko tää nyt sitä raskaushuumaa vai mitä? Aurinko ja lämpö myöskin tsemppaa ja elämä tuntuu ihanalta, ehkä kontrastia tuo tuo ensimmäinen kolmannes joka meni vain maatessa ja pahassa olossa. Nyt osaa nauttia tästä kaikesta täysin rinnoin!
Anteeksi jos kirjoitus on jonkun makuun liian pirteä, täytyy vaan kerrankin jakaa näitä iloja kun raskauden alku oli niin tahmeaa. Mukavaa maanantaita kaikille!