No niin, ultra takana ja olipa ihana kokemus
.
Mies ei sitten päässyt mukaan, kuume nousi yli 39 ja oli ihan selvää, ettei mitenkään pysy tolpillaan
, joten jouduin menemään yksin. Oli kyllä vähän ankeeta, kun odotustilassa kaikki muut oli tietty pariskunnittain...
Mut joo, kätilö oli tosi kiva, ja ensin kaikki tarpeelliset mittaukset tehtyään antoi mun kuvata ultrausta vähän miestä varten videolle, joten nyt meillä on vajaa 2min videonpätkä, jossa pikkuinen meille vilkuttelee
.
Sukukalleudet näkyi selvästi, joten poika tulossa. Tiesin, että mies ja erityisesti niiden koko suku odottaa kovasti poikaa suvunjatkajaksi, on nimittäinen sukupolvensa ensimmäinen laatuaan ja tuo sukukin on vielä nuori. Meidän pikku-ukko aloittaa viidennen sukupolven. Aivan mahtava juttu, tippa tuli linssiin vähän jo ultrassakin, ja kun ajoin kotiin (n. 5min ajomatka), niin itkeä vollotin koko ajan.
Tulin sitten kotiin miehen luokse, joka kuumeissaan makasi sängyssä, ja itkin siinä vaiheessa jo ihan hysteerisesti. Mies pelästyi tietty kauheesti, että nyt on jotain tosi huonosti, kunnes sain itkuni lomasta nikoteltua, että kaikki on hyvin, meille tulee poika.
Uskomaton ihanuus, tuntuu, että nyt olen täysin rakastunut tuohon pieneen ihmisenalkuun sisälläni. Harkitsemme nyt myös sitä 3D-ultrassakäyntiä, että tuo mieskin pääsisi näkemään ja kokemaan saman ihanuuden.
Risteily tarvii nyt jättää väliin, on ihan selvää, ettei mies tuossa kunnossa pääse lähtemään, ja ite en viitti ottaa riskiä ja lähteä yksin, jos sairastuisikin vaikka reissun aikana. Olispa kivaa sitten yksikseen laivassa oksentaa ja kuumeilla. Mut ei se oikeestaan enää juuri edes harmita, tärkeintä on tämä pieni ihanuus, ja nyt voin hoidella miestä rauhassa kotosalla, huomenna on joka tapauksessa lomapäivä.