Maaliskuun mutinat

Mulla on ihan sama juttu! Ei siis kiinnosta lähtee mihinkään ja nähdä ihmisiä... Tuntuu että ihmiset vaan tuijottaa suut auki kun vaapun menemään maha pystyssä, en tiiä, ehkä sitten oon niin vetävän näkönen tai jotain ;DDD

Vaikka oon nauttinut tästä raskauden hehkeydestä, niin kyllä tää yleisesti tukala ja "ylikypsä" olo alkaa vaikuttaa siihen mitä ajattelee omasta kropastaan. Oon siis tähän asti ollut hyvin tyytyväinen ulkonäkönei muutoksiin ja nauttinut siitä naiseudesta ja pyöreydestä, mut nyt huomaan et ajoittain jo vähän häpeen sitä.... Kyllästyttää että on vaan ne muutamat vaatteet joita enää käyttää ja nyt kun on pääosin vaan kotona niin ei tuu paljoa panostettua.... Herää aamulla tukka sekasin jossain kamalassa riepu-yöpaidassa ja huomaa että tissien kohdalta paita on märke - jei, oonpa HOT. tai sitten NOT. :D

Tänään on yks kaveri työpaikalta tulossa käymään ja siellä on noro-epidemia alkanu just, mut annoin sen luvan tulla. En oo mikään kauheen bakteeri/viruskammonen ihminen kun oon kuitenkin pari vuotta työskennelly tolla osastolla joka on koko ton sairaalan infektio-osasto, eli oli mikä pandemia tahansa niin sinne ne potilaat lykätään, eli oon altistunu kaikelle mahdolliselle, enkä jotenkin usko että se noro nyt tarttuu kun vasta yks työkaveri on sen kourissa.

Mulla oli taas sellanen yö että mietin tuleeko lähtö sairaalaan tänään. Hirvittävä paineen tunne lantiossa ollut koko yön ja vihlonut toosaa ihan yhteen menoon, sen lisäks menkkamaista jonotusta. Mutta ei säännöllistä supistelua kylläkään.
 
Sista81:
sen verokortin kelaa varten saa ihan soittamalla verotoimistoon.
Ne kysyy sulta, että paljonko oot saanut palkkaa tähän mennessä ja paljonko on mennyt ennakonpidätystä.
Sitten ne kysyy että paljonko saat loppuvuonna Kelan tukea (sulle varmaan on se päätös jo tullutkin) ja laskevat sitten sen veroprosentin. Joka on Kelan tuista aina vähintään sen 20%.
Sun ei tarvii sen enempää tehdä: ne laittaa sen tiedon suoraan Kelaan ja kysyvät vielä, että sopiiko että laittavat. That's it. :)

Eli katot vaan jo valmiiksi tänävuonna ansaitut palkkatulot/etuudet ja niistä menneet/menevät ennakonpidätykset ja sitten sen summan mitä Kela maksaa sulle äitiys- ja vanhempainrahaa loppuvuoden aikana.
 
Ihme byrokratiaa kyllä tämäkin. Mä en ymmärrä, mitä merkitystä sillä on, että muutosverokortissa ei lue "sosiaalietuuksia varten". Saman vuositulon mukaanhan nuo kai kaikki prosentit lasketaan. Ei tuosta nyt mitään vaivaa ollut, kun muutoskortti tuli postissa kotiin ja neuvolakäynnillä kävin kääntymässä kelan paikallistoimistossa, jossa olin ainut asiakas. Kunhan vain ihmettelin.
 
Huomentapäivää :)

Muakaan ei kiinnosta ei sit yhtään lähtee kavereita tai ketään muutakaan moikkaa. Mielelläni kaffet keitän jos joku tänne tulee mut ei muuten. Ja kaupunkiin en tykkää lähtee, tai mihinkään muuallekaan kävelee kun seistessä on koko ajan pissahädän tunne :P Et tosi kivaa juu!

En mä ainaskaan vielä oo lähössä synnyttää, täällä ollaan yhessä koossa! Eilisen tuli sitä limatulppaa ja oli menkkakipuilua mutta sit supistuksia oli ehkä kaks tunnissa, ne tosin oli aika kipeitä ja taas rinnat valu huolella aina samalla kun tuli supistus mut kai tää on sitä raskauden lopun alkua :DD Toivon ainakin!!!
Vaikka eihän mulla oo kun vasta 35 viikkoo täynnä niin on tää huomattavasti parempi kun sillon kun olin viikolla 22 ja pelättiin et tää ulostautuu. Että olen ihan todella onnellinen et ollaan nyt tämmösillä viikoilla <3 Oon mä lukenu et joillain on voinu mennä muutamakin viikko limatulpan jälkeen et on synnytys alkanu mut en jotenkin jaksa uskoa että tää menis ainakaan laskettuun aikaan asti. Se on max. 2 viikkoa ja meil on vauva :D Ainakin toivottavasti!!! Oon miettiny et toi aprillipäivä eli tän viikon perjantai ois hauska synttäripäivä :D "Tähdätään" siihen siis ;D

Herätin esikoisen muuten tänään kasilta että lähtee kouluun, ni herra hoiteli ite kaikki aamutoimet ja aamupalat ja huikkas vaan ovelta et moikka mä lähen ja jatkettiin sit nuoremman kans unia ja kas, herättiin tuossa 15 vaille 11 :D Onneks mun pojat on ollu aina tommosia aamu-unisia :)
 
Huh, lähetin juuri miehen lähikauppaan luumupussin ostoon kun ei maha tahdo toimia enää ollenkaan. Rasittava vaiva. :p

Aamulla käytiin kontrolliultrassa pojan painoa arvioimassa, ja hyvinhän tuo oli omilla käyrillään kasvanut. :) Ei kuulemma syytä enää tarkempaan seurantaan. Painoarvio oli nyt siinä 2900g:n hujakoilla, eli varmaan sellainen kolmen kilon pötkylä sieltä putkahtaa jos laskettuna ainaka syntyy (mitä kyllä jaksan vieläkin epäillä).
Kohdunkaulassa ei ollut kahdessa viikossa tapahtunut mitään muutoksia, paitsi että oli (sikäli kun niistä lääkärin puheista jotain ymmärsin) tullut "alaspäin" ? Mitä lie meinaa. Sisätutkimus tosin aiheutti pientä ruskeaa vuotoa, niin että ehkä se olisi vähän jotain siellä kohdunsuulla tehnyt. :) Vaikka sen verran saisi vauva kyllä vielä odottaa että saan tämän flunssanpoikasen selätettyä.
 
Mesore:
aika hyvä ja lempeä, luonnollinen keino tohon kovaan vatsaan on myös apteekista saatava mallasuute. Oisko ollut IhaNainen joka siitä mulle vinkkasi ja hyvin toimii!
Ruokalusikallisen otin aina iltaisin, niin pehmentää vatsaa sopivasti.
Se ei oo kamalan hyvää, maistuu aikalailla mämmiltä ja on koostumukseltaan semmosta siirapin tai hunajan kaltaista. Eli tahmeaa.
Hörpin aina jotain makeaa mehua ja sitä vuorotellen, niin hyvin meni alas. Siis eihän se oikeastaan pahaakaan ole, mutta jotenkin niin "täyteläisen" makuista että meni paremmin alas tolleen. :)
Ja jos ei tule käytettyä noin, niin sen avulla leipoo aivan superhyviä sämpylöitä! Ja vauvan kovaan vatsaan sitä voi kanssa käyttää lääkkeenä.
 
Mesore: mulla ei luumut tuntuneet tepsivän (ei kuivatut, tuoreet eikä sosekaan). Sen sijaan olen saanut apua kiivien syönnistä, jostain vanhasta vauvalehdestä tästä luin. Toivottavasti joku keino tepsii ja parannut tuosta flunssastakin!
 
Mulla on kyllä ihan täysi tohina päällä, kotona en viihdy laikaan yksinäni.  Siispä kavereiden luona/kanssa kahvilla, vanhempien luona, siskon luona, kaupoilla ymym...

Tänään alkoi tosissaan painaa tonne lantioon, ja nyt vauvelin mylläykset tekee tosi kipeää. Supisteleekin jkv, mut ei mitään säännöllistä.
Kunpa tää olis lähtölaukaus.

Toisaalta pelottaa tuleva synnytys ihan törkeästi, lähinnä siis avautumisvaiheen kipu, kun siihen ei mitään kunnon lääkettä saa ennen kuin on auki jo sen 3-4 cm.  Millä sitä pärjää siihen asti, jos nyt jo sattuu näin paljon?!   
 
Aamuraportti:

synnytys ei käynnistynyt tänäkään yönä.
Unien saldo yhteensä 3,5h. emoticon

Tää on niiiiiiiin perseestä! Enkä tällä kertaa herännyt edes nälkään, niinkuin normaalisti. Vessareissun jälkeen ei vaan kertakaikkiaan tullut enää uni. Huoh!
Jospa tässä aamupäivästä sais nukuttua, edes pari tuntia. Rasittavaa tämmönen.

Mua ei jännitä tuleva synnytys niin paljoa, että se valvottaisi tai mitään. Kunhan vaan. Ei riitä unta. Voi kele.

satuj:
avautumisvaihe, joo... Se on kovin yksilöllistä että miten ja minkälaisilla kivuilla sen kukin kokee. Muista kuitenkin, että sähän voit ihan hyvin olla jo esim 1,5-2cm auki jo tässä vaiheessa. Siksihän niitä harkkasuppareita, menkkajomotuksia ja muita tässä on viimeaikoina itse kullakin ollut.
Eli sitten kun synnytys käynnistyy (miten ikinä se sitten määritelläänkään), voi se pari senttiä mennä aika nopsaankin. Kotona voi seisoa/istua vaikka lämpimässä suihkussa sen aikaa.
Itse pystyin ihan hyvin kotona olemaan kokonaisen päivän niiden alkuvaiheen suppareiden kanssa - otin pari Panadolia ja vaan lepäsin, söin, kellotin supistuksia ja jänskäsin tulevaa. Laitokselle mennessä olin 3cm auki ja supparit niin säännöllisiä, että ei muuta kun sairaalan yöpaita päälle ja ilokaasumaskiin roikkumaan. :)
Ja siitä eteenpäin siellä onkin kaikki konstit käytössä. Eli tsemppistä vaan! Kyllä sen kuuluukin jännittää, mutta pelkääminen voi olla turhaa.


Itseasiassa jälkeenpäin kun synnytystä mietin, ihmettelin vähän että siitä koko avautumisvaiheen supistuksista ja synnytyspoltoista on tehty niin iso juttu... Siis totta hemmetissä se tekee kipeetä, mutta mun mielestä se meni yllättävän helposti. Ja hyvin ajoitettu epiduraali vaan tuki tätä tunnetta.
Mulle henk.koht. se ponnistusvaihe oli se, mikä jätti aika ikävän muiston... Mutta siinä tilanteessa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vain ponnistaa, niin mikäs siinä sit. Toiset taas kokee just ponnistusvaiheen ihanan helpottavana ja vapauttavana tunteena. Mulla tosin oli kaikki kivunlievitys jo kulunut pois siinä vaiheessa, eli se toki vaikutti. Täytyy tällä kertaa vaatia ajoissa lisää epiduraalia ja kunnolla...

Uuh, nyt vois ehkä vetäytyä takaisin nukkumaan. Alkaa silmät luppasta mukavasti. Kiva vaan, että talo ja tienoo herää näihin aikoihin niin täällä on näitä elämisen ääniä taas ihan kiitettävästi... Noh, korvatulpat. <3
 
Ääh, ei kiva Cava :(

Mä just muistelin mun synnytyksiä ja alko oikein ärsyttää meinaa mä en muista esikoisen syntymästä oikeestaan mitään! Mä en muista sattuko mua vai ei.. Ei varmaan kovin paljoo... Ponnistusvaiheesta muistan vaan sen että en päästäny ääntäkään kun poitsua pihalle pusersin, keskityin vaan siihen ponnistamiseen. Ja sen muistan että mun silmästä katkes verisuoni ku ponnistin ekaks vähän väärin :D
Kuopuksen syntymästä muistan sen verran että avautumisvaiheessa siihen neljään senttiin ei ollu mitenkään kovat kivut. Kotona istuskelin miehen kanssa ja välillä sit puhisin ja puhkin kun tuli se supistus ja kun mentiin sairaalaan olin sen 4 senttiä auki ja "sain" peräruiskeen ni siitä alko ihan järkky kivut! Kyllä pääs iso itku! Mä olin sillonkin jo viikolta 30 supistellu niitä kipeempiä suppareita ni ehkä jotenkin turtu siihen kipuun niin, että se tuntu normaalilta :D Mutta joo, mullakin on huonot muistot ponnistusvaiheesta. Kun meinaa se puudutuksen vaikutus loppu siihen. Muistan kun huusin sille kätilölle "että ottakaa se vittuun sieltä, ei se tuu pihalle" :D Näin jälkeen päin naurattaa mut sillon kyllä sattu niin maan perkeleesti! Mutta siitä kätilöstä jäi kyllä ihan mainiot muistot. Oli aivan ihana, semmonen nuori "vastavalmistunut" ja vaikka huusinkin sille pää punasena ni toinen vaan tsemppas koko ponnistusvaiheen ajan. Ihana!! Voi kun nytkin sattuis semmonen kätilö synnytykseen emoticon

Mulla on huomenna neuvola, mitäköhän sanoo vaavelin tarjonnasta! On tää maha taas laskeutunu enkä ite aineskaan tunne että vauvan pää olis tuossa häpyluun yläpuolella, onkohan siis laskeutunut sinne syvemmälle lantioon :D
 
Just sitä mä pelkäänkin, niitä tuntikausia (päiviä???? emoticon ) kestäviä kipuja, joita pitää vaan kestää kun synnytys ei ole vielä kunnolla käynnissä. Toi eilinen oli jo niin kipeää ettei tarttis ottaa uusiksi.  En todellakaan odota/ halua seistä kipeänä suihkussa vain odottamassa että kivut pahenee! 

Voi kun tää kääntyis mukkelismakkelis ja heittäis kuperkeikan perätilaan, niin sais sektion.  Mä en kestä niitä kipuja!  Taitaa vaan olla turha toivo kun on pikkuinen ollut kiltisti pää alaspäin jo kuukauden päivät :(  

Ja kohdunsuu mulla ei ole vielä auki,  Ei sitten yhtään.
Ja kohdun kaulaakin vielä jkv jäljellä!  PRKL! 
(... juu, kokeilin toiveikkaana... ) 
 
Onks sua Satuj nyt vasta alkanut pelottaa nuo? Että ootko neuvolassa esim. kertonu aiemmin peloistasi? Hyvähän se on toisten sanoo "että kyllä se siitä", "kyllä sä pärjäät".. Jokainen kun tuntee kivun erilailla, mulla itelläni on tosi korkea kipukynnys. Ihmisillä joilla on matala kynnys, saattaa jo itkeä ja kiemurella kauheissa tuskissa silloin kun itellä on vielä semmonen "hyvin pärjään"-olo. Toivon vaan sinulle, että et tuntisi kipua niin kovana avautumisvaiheessa ja että kipukynnyksesi olisi vaikka yhtä korkea kuin mulla emoticon Ei voi tietää!!!
 
satuj:
mulla ei ole kokemusta sektiosta, mutta muistan etäisesti ajatelleeni samaa ennen ensimmäistä synnytystä.
Nyt oon kuitenkin yhtä kokemusta rikkaampi ja sitä mieltä että en missään nimessä tahtois sektiota, jos se vaan suinkin on vältettävissä!
Sitä ei turhaan sanota, että kroppa palautuu aivan sata kertaa nopeammin alatiesynnytyksestä. Se synnytys kestää kuitenkin vaan esim. 12h, palautuminen synnytyksestä viikkoja. Ja mitä kivuttomammin sen ajan pystyy olemaan, sen parempi kaiken kannalta. Sektiohaavan kipu ei ole missään nimessä positiivista tai voimauttavaa ja sitä kestää pitkään. Käsittääkseni.

Ja ne synnytyskivut... noh. Tottakai ne pelottaa. Mutta ootko lukenut esim. sen Vau:n kierrekantisen "raskaus viikko viikolta" opuksen mukana tulleen tilauskupongin kautta saatavaa Vauvan syntymä -vihkosta?
Mun mielestä siinä on todella mainiosti selitetty sitä synnytyskipua ja siitä selviämistä. Mulla oli ne "opit" elävästi mielessä synnytyssalissa ja onnistuin vaipumaan semmoseen ihan omaan maailmaani, transsiin, jossa ei ollut muita kuin minä, ilokaasumaski ja mun kropan tuntemukset. Olin siis todella rento ottaen huomioon mitä oli tapahtumassa.
Ja samoin ponnistaessa, vaikka se kesti yli puoli tuntia, en huutanut, kiroillut, itkenyt, kiljunut... keskityin vaan siihen mitä olin tekemässä.

Eli se mitä yritän sanoa, ja minkä TIEDÄN ettei se kuulosta uskottavalta tai ainakaan tuo lohtua, on se, että se kipu on oikeasti vain yksi osa sitä kokemusta. Ja lässytys siitä, että se on täysin poikkeavaa kipua, positiivista kipua... Noh, se on ihan totta. :)
Kun se synnytys on ohi, ymmärrät täysin mitä tarkoitan. En missään nimessä halua nyt kuulostaa paapovalta "kokeneemmalta naiselta", koska synnytys on kuitenkin jokaiselle aina oma ja ainutlaatuinen kokemus. Mutta yritän ehkä luoda sellaista mielialaa, että se on vaan kipua, siitä kyllä selviää. Ja koska se kipu on laadultaan mitä on, ei siinä oma kipukynnys ihan kamalasti loppupeleissä sanele.

Toivotaan meille kaikille, että se käynnistelyvaihe, latenssivaihe, ei olisi semmosta kivuliasta ja pitkäkestoista, vaan sujuisi mukavasti! :)
 
Cava kirjoitti:
Sektiohaavan kipu ei ole missään nimessä positiivista tai voimauttavaa ja sitä kestää pitkään. Käsittääkseni.

Tuota tuota... tarttuipa silmään tämä kommentti ja jäin miettimään, miten Cava, oot muodostanu mielipitees tämän asian suhteen. Ite sektion, tai ylipäätään synnytyksen läpikäyneenä en ymmärrä mitä tarkotat ettei sektiohaavan kipu oo positiivista kipua tai voimauttavaa ja että sitä kestää pitkään. No, lisäsit kyllä käsittääkseni -sanan, onneksi.
Minä voin kertoa, että sektiohaava ei ollu kipee ollenkaan. Se, kun puudutus alko lähtee sektiopäivänä, sattu helvetillisesti ehkä parin tunnin ajan, mutta sillonki sain vielä käyttää morfiinia kipupumpulla sekä lisäksi Panadolia ja Buranaa. No voihan olla, että minä paranin sektiosta nopeammin ku yleensä, siitä mulla ei oo käsitystä miten kauan se yleensä kestää, mutta kerron vain omakohtaisen tietämykseni. Hankalinta sektion jälkeen oli sängystä ylösnousu.. piti vaan tsempata ja nousta ja pahimmalta tuntu täysin suoristaa selkänsä, mikä sekin oli tärkeetä tehä kiinnikkeiden synnyn välttämiseksi.
Kaikenkaikkiaan en pidä sektiota lainkaan pahana tapana synnyttää lapsi maailmaan. Toki sen myönnän, että normaali alateitse tapahtuva synnytys on se Luojan suunnittelema tapa, mutta aina kaikki ei mee niinku elokuvissa...
Pois turha pelko ja pelottelu sektiolla ja siihen liittyvillä kivuilla! Sektiokipu on oletettavasti ihan samanlaista kipua kuin alateitse synnyttämiskipukin.

 
Pikkuenkeli:
juu, niinkuin sanoin, niin sektiosta mulla ei omakohtaista kokemusta ole. Perustan käsitykseni täysin siihen, mitä mulle on kerrottu. Esim. mun sisko on synnyttänyt molemmin tavoin, samoin iso liuta ystäviä. Ihan tähän toipumisprosessin kuvailuun heidän kertomusten perusteella tuo mun käsitys perustuu.
Ja tuo sanavalinta "positiivinen kipu" taas tulee täysin sieltä vaun Vauvan syntymä -läpyskästä. Eli ehkä huonosti valittu, olin vaan niin siinä sen kirjasen maailmassa kun tuota kirjoitin.
Ja aina pitää toki muistaa, että kipu on hyvin subjektiivinen käsite, eikä ihmiset tosiaan koe sitä samalla tavalla edes samanlaisissa olosuhteissa. 
Sittenhän sen tietää kun sen kokee. :)


Ja vaikka tästä itse on ns. normaaliin synnytykseen suuntaamassa, niin sehän on ihan totta, ettei voi tietää mitä tapahtuu. Eikös IhaNaisellakin sitten lopulta päädytty sektioon? Jokainen synnytys on aivan ainutlaatuinen tapahtumansa, eikä sen kulkua voi ennalta nähdä.

Toivottavasti tuosta mun edellisestä ei saa sitä kuvaa, että jotenkin väheksysin sektiota synntyksenä - hyvänen aika, en sentään! Se on mun mielestä ihan yhtä oikea tapa synnyttää kuin alateitsekin!
 
Mun kaveri synnytti myös sektiolla ja hän sanoi, että ei ollut kipeä juuri ollenkaan sen jälkeen. Voisiko tuohon vaikuttaa mm. fyysinen kunto, lihaskunto...?
Mä en pelkää juuri kumpaakaan synnytystapaa erityisesti,  ylipäätään vaan sitä kivun määrää. Mulla kun ei niin kivuliaita supistuksiakaan ole ollut, niin en yhtään tiedä mitä odottaa. Ja koskaan aiemmin en ole juurikaan pahaa kipua joutunut kokemaan. Sen tiedän, että yhtä helvettiä se varmaan on.
Mun verenpaineet on alkanu muuttua ihan kummalliseksi. Yleensä mulla on ollut koko raskauden ajan jotain alle 110 ja n. 70 eli 110/70 paineet. Tänä aamuna oli 105/80. Eli suhteessa alapaine on noussut aika paljon.Ne on tässä viikon ajan jos kyllä hieman tuohon suuntaan alkaneet muodostua. Eli ei tuo yhtäkkinen nousu ole. Mutta tuo tän aamuinen suhde on hieman erikoinen. No huomenna on neuvola, mutta kertookohan tuo jostain? Vai pitääkö molempien arvojen kohota...vai onkohan tuokin yksilöllistä?
Taas on shoppailut hoidettu. Tarjoustalossa pyörähdys. Sielläkin  on muuten kivoja vauvanvaatteita ja sain hauskat Tutan puolipotkarit halvalla. Vaatteita on jo niin paljon, että alan ostelemaan isompia kokoja jo. Tääkin oli 80 cm.  Mutta kyllä on rankkaa tuo kaupoissa pyöriminen, siellä tulee ihan hiton hiki emoticon
Viikonloppuna pitäisi jaksaa vielä kestitä vanhemmat ja appinvanhemmat, kun ne tulee kaikki meille syömään. Mies kyllä onneksi tekee ruoan, mutta mulle jää kakun teko kun juhlitaan samalla miehen synttäreitä.Meillä on miehe kanssa noin kuukauden ero synttäripäivissä (vuosissa kyllä hieman enemmän) ja tää muksu tulee syntymään siihen väliin. Eli meidän perhessä on sitten joko kaksi oinasta tai kaksi härkää. Oikein sarvipäiden perhe emoticon
 
Enkuli85: Oikeastaan tää alkoi eilen niistä kivuista. 2 panadolia ja todella voimakas vihlova kipu silti. Ja tää ei siis vielä ollut mitään synnytyskipuhin verrattuna? 
Juu kyllä rupes pelottamaan. Ei musta ole tähän! 

Kun oon nähnyt ja kuullut juttuja avautumisvaiheen kivuista. Kun supistaa ja supstaa, ja sattuu ihan jumalattomasti, eikä kohdunsuulla tapahdu silti mitään!  Ja mikään kun ei voi niihin antaa/ ottaa. Toi panadoli on vitsi. Kuumaa vettä? vesirakkuloita selkään? sähköä? Hierontaa?
Hei haloo! Mä haluan kunnon kipulääkkeen, sen epiduraalin jo ekasta supistuksesta! En näe mitään "positiivista" tai "eheyttävää" kivussa... Tai iloa!!! Ei.

Mulla oli olkapää murtuneena kesällä, ja toi eilinen oli silti ihan kamalaa siihenkin verrattuna! 

Sektiokipu on normaalia haavakipua, johon on normaalit kivunhoitomenetelmät. Joita annetaan ja kehitetään, eikä kukaan tule lässyttämään kivun "luonnollisuudesta tai eteenpäin vievyydestä"  Tai omien rajojen työntämisestä eteenpäin.

Ja ei sen alatiesynnytyksenkään jälkeen täysin kivuton ole!   Kunnon repeämä tai episiotomia kyllä muistuttaa itsestään! 
 
Nou hätä, Cava! Ei todellakaan saanu sellasta käsitystä, että olisit väheksyny tai jotain. Mä vaan ihmettelin niitä sanavalintoja kun peilasin niitä omakohtaseen kokemukseeni eikä ne kohdanneet ;)
Mä voisin äkkiseltään jopa väittää sektionjälkeisen kivun olevan pienempää ku normaali teitse synnytyksestä tuleva kipu. Alateitse synnytyksessä ja avautumisvaiheissa sun muissa kun menee aikaa ja kipu kestää kauemmin. Ehkä se sen takia voi tuntua "kivuliaammalta" ku sektio. En tiijä.
Ja totta sekin, että kivun sieto on jokaisella omanlaisensa. Se missä toinen kestää kivutta vaikka puotettais kerrostalon katolta alas, voi toinen tosiaan tehä kuolemaa samassa tilanteessa. NO OLIPAS TAAS HYVÄ VERTAUSKUVA! emoticon  Mut toivottavasti tajuatte mitä mä yritän sanoo..
 
Satuj, itsekin mietin välillä sitä synnytyskipua, että millaista se on ja kestänköhän sen... Mutta yritän olla ajattelematta, ja odotan vain mitä tuleva tuo tullessaan... Mutta se tunne kun saat sen vauvan rinnalle, on jotain aivan ihanaa. Vaikka olenkin ensisynnyttäjä, mutta siskoni sai vauvan 4kk sitten, ja hänen ystävänsä kuvasi ponnistusvaiheen, ja pääsin katsomaan sen videon. Aivan ihana video oli. Hänkin sanoi että sattuuhan se avautumisvaihe, mutta kyllä se on sen arvoista, kun saa sen vauvan! :)
Itselläni on melko matala kipukynnys, mutta en kyllä pelkää synnytystä. Ehkä sun kannattaisi puhua neuvolassa sun peloistasi? Varmasti osaavat siellä auttaa. :)
 
Huomenia kaikille =) Vihdoinkoin taas täällä, piti siinä aloittaa viimeviikolla takkahuoneremppa ja oli sitten tietokonekin pois käytöstä.. Mutta edelleen yhdessä koossa =( Eilen oli neuvola ja täti siellä totesi, että poitsun pää alkaa oleen aivan hollilla, joten ei muuta kun lähtöä odotellaan =)

Minkäslaisia painoarvioita te muut olette saaneet? Meillä sanottiin loppuraskauden uä:ssä, että jos laskettuun aikaan asti poika sisällä pysyy niin max. hän on kolmekiloinen, tosin esikoinenkaan ei ollut syntyessään kuin 3290, mutta pientä rääpälettä siis odotellaan =)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top