Maaliskuun mutinat

Pääsin alkuviikosta pitkästä aikaan jumppailemaan työporukan kanssa.. Ihanaa saada hiukka ohjattua liikuntaa, mutta meinasin revetä kun vetäjä alkuun totesi että "tänään itseasiassa voiskin keskittyä vähän enemmän tohon keskivartaloon". Just. Siis eihän siinä mitään, hyvähän se on keskivartaloa kehittää... Mietin että katsoikohan hän että nyt on nuorella naisella keskivartalossa vähän ylimääräistä, tarttee tehdä jotain!

Muuten ihan jees, mutta selkälihaksia ei kyllä pystynyt vatsallaan maaten tekemään. Tuntui pahalta, ei varmaan masuTyypistäkään erityisen kiva kokemus ollut kun yritin... Vatsalihaksia uskaltauduin tekemään, kokoajan tuntemuksia kuulostellen. Ei kai niistä haittaakaan voi olla... Nyt onkin jännä olo kun on tämän mahapallon sisällä lihakset pinkeinä näin oudokseltaan. :D
Tuli jälkikäteen mieleen, että ei kai tuommoiseen liikuntaan pitäisi vielä mitään estettä olla, jos se tuntuu noin muuten ihan hyvältä?
 
Mua ihan surettaa, kun nykyään kakut on tollasia massalla päällystettyjä. Lasten kakutkin on ihan syömäkelvottoman näkösiä minusta, ku on Puhia ja ties mitä kuvana. Kermakakut kunniaan :D!

Ei nyt sillä, etteikö sinänsä olisi nätti luomus Lolamon :wink
 
Kyllä mun mielestä Jebsu saa niin paljon rutistella kun vaan jaksaa :) Jotkut vatsalihasliikkeet oli pannassa? En tiiä, ku en oo ikinä oikeen perusjumppien perään ollu :)
 
Alkopa tekee mieli leivonnaisia. Viikonloppuna vasta...
 
Joo kermakakkua ite tässä kans haaveilen, harjotella pursottamista ja eri kikkoja. Ja toki se syöminen.. ;D
Tolloin oli vaa pakko tehä tommonen matalampi ja vähä vähempi sotkeva kakku ku mul oli vaa matala kupu ja tiesin et kakku joutuu seistä pöydässä yhtäkyytiä vähä kauemmin, kermat ois ollu lattialla.. :D nii ja toisaalta, halusin vähä totaki harjotella. :wink
Yleisesti ku tulee ajatus täytekakusta, se on kermakakku kinuskilla tai mansikalla ymym.. :p
Ja tekee sikanaa mieli nyt! :D
 
Liikuntaan ei ole esteitä, jos ei itsestä pahalle tunnu. Kroppa kertoo yleensä tosi hyvin, mikä tuntuu hyvältä, mikä ei. Näin keskiraskauden aikaan, kun vatsalihakset alkavat erkanemaan sivuille, niin on jo hyvä välttää suorien vatsalihasten tekemistä (perus istumaannousut esim.). Kun keskivartalon hallinta alkaa olla hakusessa, niin myös salilla kannattaa pienentää käyttämiään painoja, koska tuki ei ole yhtä jämäkkä kuin ennen.. Käsilihaksia voi treenata esimerkiksi jumppapallon päällä istuen, jos tuki ei seisten tunnu pitävän.
Muutenkin asentoja muuttamalla, saa raskaanakin liikuttua erinomaisesti ihan vaikka loppuun asti! Selkälihakset kannattaa tehdä esimerkiksi polviasennosta, niin ei tarvitse kuvun päällä keinua, selällään voi tehdä esim ojentajat ja rintalihakset, kun nostaa pään puolta vähän korkeammalle :)
Cyclingiä, reippaita lenkkejä ym. voi harrastaa aerobisena. Cyclingissä ei ole kaatumisen vaaraa, kun pyörä on paikallaan, ja pyörien monipuoliset säädöt mahdollistaa sen, että kasvavasta mahasta huolimatta, pystyy pyörää polkemaan (tangon nostaminen selkeästi satulan yläpuolelle). Nämä nyt näin parina esimerkkinä..
 
Muokattu viimeksi:
Hei tällä kertaa Naistenklinikan osastolla, eilen ottivat sisään kohonneiden tulehdusarvojen takia.
 
Laitan tänne saman, minkä tonne salaisellekin puolelle: "Täällä on asioiden huonontuessa jouduttu eilen lähteä käynnistämään synnytystä :sad001. Viikkoja nyt 23+1 joten mahdollisuudet pienen selvitä ovat aika olemattomat. Tuntuu, että tämä, ei nyt ollut se meidän lapsi. Päässä soi jatkuvasti Johanna Kurkelan laulu Prinsessalle." Odotellaan mitä tapahtuu, huonolta näyttää.
 
Voi ei Annika. :sad001 Ei varmasti ole helppoa ja pahalta tuntuu sun puolesta, jopa niin ettei sanat riitä. Paljon paljon tsemppiä tulevaan, vaikka varmasti on sellainen kokemus ettei nyt jaksa tulevaisuutta ajatella. Iso voimahali! :Heartred
 
Annika, voimia kovasti! Olet ollu koko päivän mielessä. Sanattomaksi vetää :'( koita jaksaa, jos edes vähän toivoa olisi :Heartred
 
Mulla tuli kyllä nyt itku . Annika voimia sulle ja miehellesi.. ♥ ei oikein tiedä mitä sanois.. :'/
 
Sitä haluaisi sanoa Annnika sulle jotain lohduttavia ja hyviä toivorikkaita sanoja, mutta se taitaa olla niin ettei sellaisia oikein ole olemassa... Kun sanat ei vaan riitä. *halaus*
Siltikin saa kai toivoa pientä ihmettä vielä.
 
Takaisin
Top