Maaliskuun mutinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lillii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ihanaa uutta & aurinkoista viikkoa kaikille syyskuulaisille!

Täällä pyörähti 12 vko käyntiin, eli 11+0 / 11+1 riippuen siitä, millä laskurilla lasketaan;)

Viikon päästä maanantaina meillä on np-ultra ja täytyy sanoa, että jännitys alkaa nousta! Onhan kaikki hyvin, jne. pyörii mielessäni koko ajan...! Ultrassahan kuulee tietysti ultraajan kommentit, mutta en itseasiassa vielä tiedä milloin saan "kokonaistulokset" sillä käyn verikokeessa ultran jälkeen. Seuraava neuvola on vasta huhtikuun puolessa välissä, joten sinne on vielä tosi kauan aikaa.

Soittelin äsken vakuutusyhtiöön ja kyselin lapsivakuutusta. Asiallahan ei ole vielä kiirettä, mutta tuli mieleeni, kun tuolla blogien puolella asiasta oli keskustelua. Otimme esikoiselle vakuutuksen aikanaan ja vaikka ensimmäisenä vuotena sille ei juuri ollut käyttöä niin päiväkodin alettua (n. 1v.) oli sitäkin enemmän, joten vanhan kokemuksen perusteella otetaan kyllä kakkosellekin vakuutus.

Eri postauksissa olen varmasti kertonutkin itsestäni, mutta esittäydyn nyt uudelleen, kun muutkin kertovat lisää itsestään. Olen 39-v. toista lastaan odottava nainen Espoosta. Esikoinen on jo reilut 5-vuotta vanha miehenalku ja täyttää syyskuun puolessa välissä 6v. Uuden tulokkaan laskettuaika on eri laskureilla mitattuna 23-25.9., joten saa nähdä, ehtiikö isoveli pitää synttäreitään ennenkuin vauva syntyy. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta ja naimisissa 6 vuotta. Olimme molemmat olleet pitkissä suhteissa aiemmin ja kun tapasimme oli selvää, että halusimme yhteisen tulevaisuuden & perhettä, joten asiat etenivät suht' nopsaan;) Olimme aina ajatelleet, että lapsia voi tulla enemmän kuin yksi, mutta käytännössä asiat ovat menneet nyt näin.. Aluksi esikoisen jatkuva sairastelu 1-2-vuotiaana, minun töihinpaluuni, jne. jatkuva väsymys.. Lapsella ei edes ollut mitään erityisen vakavaa, vaan toistuvia korvatulehduksia ja infektioastma. Olen jälkeenpäin laskenut vakuutuspapereista ja kuiteista, että hän sairasteli tuolloin 2-3 kertaa/kk eli valvottuja öitä ja rästitöitä on ollut riittämiin! Meillä ei ole ketään, joka voi auttaa lapsen hoidossa ja varsinkaan sairaan lapsen (johtuen välimatkoista ja isovanhempien omista sairauksista), joten tuo oli todella rankkaa aikaa kaiken ollessa minun ja mieheni hartioilla yksin. Onneksi minulla oli mahdollisuus tehdä tarvittaessa töitä kotoa käsin, muuten tuo paletti olisi ollut täysin mahdoton. No, se mikä on toiselle vaikeaa on toiselle helppoa, joten niitä on turha sen enempää tilittää... Sen jälkeen opiskelin vähän aikaa, vaihdoin työpaikkaa ja "pikkukakkonen" siirtyi taas vähän eteenpäin. Nyt ollaan vihdoin siinä tilanteessa, että talous- työpaikka- jne. asiat ovat reilassa ja olen superonnellinen siitä, että olemme saaneet tämän mahdollisuuden ja raskaus on edennyt hyvin!
 
Onnea Hanhikki tupakan lopetuksesta :)  Itsekkin lopettanut ja vaikeaa teki! Mutta pääsinpähän eroon siitä :) Ja tänään tuli sitten vastaus verikokeista. Normaali.  Ja voishan sitä itsekkin kertoa jotain itsestä. Kokki ammatiltani ja mies on Raksalla.
 
Täällä käyty np ultrassa, ja KAIKKI oli HYVIN :) voi tätä onnen määrää, mutta nyt sit alkaa uudet stressailun aiheet :) se ei lopu siis koskaan.- vauva vastasi tasan 10 viikkoa, eli kahen viikon päästä uudelleen koska niskapoimu juttua ei voitu vielä mitata.

Mies on onnensa kukkuloilla ja esikoinen (kohta 6v) myös :)

Tulin vain ilmoittamaan että ensimmäisen stressin aihe siis loppu.

Muuten onko muilla maha kovana välillä. mulla alavatsa menee välillä ihan kovaksi, ei satu mutta epämiellyttävää, etenkin jos on istunu pitkään ja sitten nousee ylös. ultraaja sanoi että joissain harvoissa tapauksissa toisill tai useimmilla lapsen saaneilla alkaa harjotus supparit jo näillä viikoilla, eli jos ei satu niin ei pitäis huolestua.

Hyvät viikon jatkot
 
Als83: Mulla ainaski on välillä maha kovana istumisen jälkeen.. Ei se satu tai ole kipeä mut tuntuu vaan vähän inhottavalta.. Mut aika hurja juttu jos tässä synnytykses joutuis ramppaa sairaalalla ottaa sitä oksitoonia vai mitä se oli...?? Kaksi edellistä raskautta onkin mennyt aika helposti....
 
Als83: Mukava kuulla, että sait hyviä uutisia! :) Niinhän se on, että vaikka yhdestä stressistä pääsee niin joka vaiheessa tulee varmasti omia stressejä.. Itse olen käynyt jo alkuraskauden ultrassa ja kuullut pari kertaa sydänääniä ja stressaan silti huomista.. siis tietystikkään niitä turvotuksia ei olisi aikaisemmin voinutkaan mitata jne.. mutta stressaan myös, että vieläköhän se sydän lyö.. Meillä onneksi aika huomenna heti aamusta.. voi kunpa kaikki olis niin kuin pitää!!

Virginia: Onnittelut hyvästä tuloksesta!
 
Als83: En muista, milloin tarkalleen alkoivat harjoitussupparit ensimmäisessä raskaudessa, mutta niitä oli joskus rv. 20 jälkeen. Ne eivät olleet kipeitä, mutta juurikin vatsa meni pinkeäksi. Aluksi en itsekään tunnistanut supistuksia, kunnen rv. 28 todettiin, että supistukset olivat lyhentäneet kohdunkaulaa jne. minkä vuoksi jouduin täydelliseen vuodelepoon. Urheilin raskauden alussa paljon, mutta sillähän ei pitäisi olla vaikutusta asiaan, jos on aiemminkin liikkunut. Mene ja tiedä. Mielestäni kannattaa kuitenkin etenkin puolivälin jälkeen mennä helposti tarkistuttamaan tilanne.

Toisaalta harjoitussuppareista ja väliepisodista huolimatta  ensimmäinen lapsemme syntyi rv. 39+3. Vuodelepo on kuitekin sen verran tylyä touhua, että tässä raskaudessa olen paljon varovaisempi. Harjoitussupparit ovat loistava syy nostaa jalat kohti kattoa ja antaa miehen hoitaa taloutta :)
 
Onnea hyvistä ultrauutisista!:)

Täälläkin eilen ultrassa käyty,ja kyllähän se kovasti jännitti.. Mutta yksi pikkanen siellä oli ja näytti voivan hyvin,vastasi viikkoja 10 eli laskettuaika siirtyi 2vk,plaaah :( eli ensiviikolla uudelleen ultraus ja seulat.. Voihan sentään,kamala tunne elää nää 2 viimeistä viikkoa uudelleen :/ No mutta ainakin pahoinvointi tuntuu olevan helpottamaan päin,ja pääasia että vauvalla kaikki hyvin :)

Mulla ollut sitä vuotoa koko ajan,niin siihen ei mitään syytä löytynyt,että ei nyt ainakaan  lääkäriin mukaan sitten hätää pitäisi olla.

Harjoitussuppareista: mulla on kyllä ollut kaikissa edellisissä 5 raskaudessa harjotussuppareita jo aika alusta alkaen,3:ssa taisi alkaa jo vk 8-10,eivät olleet kipeitä.Lepoa mahdollisimman paljon.

 
Siirrynpä  minäkin nyt tänne. Olette kertoilleet itsestänne enemmänkin, joten seuraan esimerkkiä. Olen 33v "pikkukakkosen"odottaja. Työskentelen sairaanhoitajana vanhainkodilla, vaikka nyt olen ollutkin kotona hoitamassa esikkoa syksystä 2009. Mies toimii sähköalalla. Asutaan Pohjois-Savossa, omakotitalossa, jota vielä remontoimme. Kesällä olisi tarkoitus päästä asumaan myös yläkertaan, kun nyt ollaan melko tiiviisti tässä alakerrassa.

Eilen käytiin tyttösen kanssa junamatkalla ystäväni luona katsomassa hänen lapsiaan, kahta poikaa. Samalla oli tarkoitus löytää aurinkolasit neidille, mutta eipä lasten aurinkolaseja löytynyt. Pitää tänään käydä katsomassa, olisiko yhdellä kirpparilla täällä meillä sopivia. Siellä on ainakin ollut lasiteline, mutta onko sitten sopivia. Mitä mieltä muuten olette lasten aurinkolaseista? Meillä tytöllä oli aurinkolasit jo ensimmäisenä kesänä (reilu 6kk:n iässä), vaikkei niitä silloin tykännyt pitääkään. Viime kesänä piti mielellään ja tänä keväänä aloitti pitämisen mielellään, mutta tuo uhmistuhmis aiheutti lasien katoamisen ja uudet lasit ovat etsinnässä.

Raskaudestakin sen verran, että nyt mennään 10+5 ja alkaa tuo alkuraskauden etominen olemaan enää vain muisto. Olo on mitä mainioin, jos ei oteta huomioon toisinaan yllättävää "superväsymystä". Eilen illallakin sai mies katsoa uutiset ihan rauhassa yksin, kun torkuttelin sohvalla. Alituinen nälkäkin on tältä erää taakse jäänyttä elämää, mutta säännöllisesti on kuitenkin jotain evästä saatava. Mieliteoiksi on noussut suolaiset syötävät ja sitrushedelmät, eli samoilla mennään kuin vuonna 2009. :)

Näillä mietteillä nyt ulos nauttimaan aurinkoisesta säästä.
 
Enpä ole pitkään aikaan tänne mitään kirjoitellut kun tuon esikoisen takia ei kauheena kerkiä ja kun se nukkuu päikkärit ja niin minäki nukun ja ajattelin odottaa tota 19pv;n nt ultraa että selviää tarkat viikot ja LA ja muutenki selviää onko kyytiläinen ja kaikki kunnossa.  

Täällä oireita on edelleen vähäsen, väsymys se pahin. Tänään kävin labrassa verikokeissa ja jostaki syystä pisto kohta on tosi kipeä. 

Sitten voisin kertoa itsestäni kun muutkin ovat niin tehny =) ELikkä olen 22v (toukokuussa 23) avomieheni on saman ikäinen kun minä. Nuoresta iästä huolimatta yhteistä taivalta takana 7,5 vuotta =) Meillä on elokuussa 2010 syntynyt esikoispoika ja toista siis odotellaan, lapsukaisille ikäeroa tulisi 2v 2kk. Olen ammatiltani parturi-kampaaja ja mieheni työskentelee turvallisuus alalla. Tampereella asutaan =) Meillä on myös saksanpaimenkoira narttu 4vee =)
 
Huomenta.

Täällä oltu hereillä jo viidestä etiäpäin... neljäs yö kun oon nähny painajaisia, näkeekö muut niitä nyt enempi kun raskaana ? EN oikeestaan koskaan näe painajaisia ja nyt niitä on joka yö :)

Täällä pahaolo helpottaa kuhan muistaa syödä tosiaan aika ajoin.

Niin ja kiva kuulla mitä muutkin täällä tekee elääkseen ja muiden tarinoita, minähän sitä itse aluksi kysin, mutta en tainnut hirveästi itsestämme kertoa :) Eli oon 28, kohta 29v.
Mulla 6v tyttö edellisestä suhteesta ja edelleen ollaan parhaita kavereita tän miehen kanssa. Seurustellu nyt 3vuotta josta vuosi kihloissa.

Kotona äidinkieli englanti, mies ulkomaalainen ja itse asunut paljon ulkomailla ja matkustanu maailmaa muutenkin. Hän valmistuu ens kuussa IT insinööriksi Kuopiosta ja muuttaa sitten luokseni Espooseen jossa minä asun., Tosiaan matkustelu tätä 500km väliä alkaa jo tökkiä...taas ylihuomenna sinne pariksi päiväksi ...

no tässä tämä :)

onpas ollu niin kauniita päiviä että menenpä tuon esikon Adan kanssa ulkoilemaan kohta.

Hyvät loppuviikot, jee huomenna onkin jo perjantai !!

JA HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ MEILLE :)
 
Onnittelut hyvistä ultrakuulumisista niitä saaneille! :) ja mukavaa kuulla vähän kaikista!

Als83: En varsinaisesti painajaisia, mutta normaalisti koskaan en musta näkeväni edes unia, mutta nyt joka yö ja paljon.. :) Ilmat on ollu kyllä mahtavia nyt jonkin aikaa, mutta ne päivät menee täälä töissä motivaation ongelmien kanssa kärvistellen.. Mukavaa, että välit hyvin kunnossa esikoisen isän kanssa (niin ei aina todellakaan ole). Kohta pääsette sitten muuttamaan taas yhteen, nopeasti ne viikot tässä menee eli huomenna onkin taas perjantai..

 
Täällä kans on öisin aika hurjat unet =D ennen ei unia edes aamusin aina muistanu nähneensä.

Mä voisin kans sit itsestäni kertoo ku muutkin on kertonu =)
Elikkä esikoista odotetaan. Oon 25 ku vauva syntyy ja mies 28. Olen kaupassa töissä ja mies on kirvesmies ammatiltaan. Turun lähistöllä asutaan.
Ollaan yhtä pidetty reilu 7 vuotta josta naimisissa ollaan oltu 3.
Viimeinen vuosi meillä on mennyt Talon rakennukseen kun väsättiin talo alusta loppuun itse rankka oli projekti mut nyt on kivaa kun on vauvalle tilaa =)
Vuoden verran yritettiin ennen ku tärppäs (osittain voi olla et kesti tärpätä kun taloprojektista tuli aika paljon stressiä)
Oltiin jo asenoiduttu et ei ole meidän aika saada lasta ja otimme sitten hauvavauvan (sisu/Staffi)  ja kk meni ja sit näyttiki plussaa =D
Onneks ehtii Sisu kasvaa ennen ku vauva syntyy tai ainakin sitä toivotaan.

Aurinkoista naistenpäivää kaikille =)
 

Heips!

Meillä olis myös syyskuussa laskettu aika 1.9. 
Mulla tämä on toinen lapsi ja miehellä eka. Mieheni on syntynyt 8.9. viikon yli lasketun ajan, joten saas nähdä miten tässä käy..:)

Asutaan rivitalossa ja tila riittää vielä vauvallekin. 

Jännältä tuntuu kun ensimmäinen "pikkuinen" on jo 7-vuotias ekaluokkalainen! Tuntuu etten muista yhtikäs mitään vauvoista. 

Väsymys on helpottanut viimein (ja pahoinvointi) ja tällä viikolla olo tuntuu piiitkästä aikaa jopa energiseltä! Ihanaa! Kesälomaan saakka juhannukseen pitäis jaksaa töissä painaa ja siitä sitten suoraan äippälomalle.
Ultrassa oli kaikki kunnossa ja rakenneultra olis huhtikuun lopulla. 
 
Heip kaikille!

Hyviä ultrakuulumisia täältäkin, paljon onnea muillekkin!! :))

Viime ultran jälkeen oli tosi paha mieli, oli niin kaamee se lääkäri joka ultras. Nyt kävi hyvä tuuri ja saatiin oikeen ihana kätilö, joka jaksoi kertoa ja näyttää kaiken mitä teki. 40min siellä vierähtikin :) Oltiin siis np-ultrassa, jossa oli kaikki oikeen mallikkaasti. Laskettiin sormia ja varpaita, nähtiin kuinka vauvalla tuli hikka ja tyyppi rupes kesken kaiken oikeen antaumuksella syömään :)) Äitiinsä tullut :D Kyllä sydän heitti molemmilla kuperkeikkaa <3

 

Jospa tässä ite tulisi vihdoin ja viimein kirjoittelemaan pitkästä aikaa. On siis ollut runsaasti ongelmia raskauden aikana. Aluksi oli tuhrutteluvuotoa, sitten kun siitä selvitty niin n. 11+ tuli runsaat vuodot, johon sain lugesteronin limakalvojen tueksi. Nyt edellisyönä kovat vatsakivut ja hieman tuhruttelua. Ilmeisesti liitoskipuja / kohdun kasvukipuja kipeeseen malliin. Tänään käyty tosiaan kolmannen kerran äippäpolilla ultrassa tarkistamassa että kaikki hyvin. :) Nyt alkaa rentoutumaan raskauden suhteen varinkin kun alkaa maha pömpöttää jo jonkin verran. 

Toissä nyt olen ollut oikein 3 päivää viimeisen kk aikana... ja taas jatketaan levolla. Hoivaosastolla siis töissä ja työ erittäin raskasta. 

Väsymys painaa kovasti vielä, pahoinvointi sentään melkein selätetty vaikka välillä vielä pönttöä pitää käydä halailemassa. 

Ite kans lopetin tupakin polton seinään kun kuulin että olen raskaana. Eikä onneksi ole tehnyt mieli enää ollenkaan. :)

Mutta hyvää naistenpäivää kaikille! 

 
Heips ja hyvää naisten päivää kaikille! :) 

Itse tosiaan noihin uniin liittyen olen nähnyt tosi usein outoja unia ja outoja painajaisia myös ja olen nyt tosi useasti itkenytkin unissani. :D Teen sitä myös normaalisti mutta nyt parin kuukauden aikana olen herännyt omaan itkuun varmaan 6 kertaa mikä olis normaalisti ehkä 2-3 kertaa vuodessa. 

Ja itestäni voin kertoa sen verran, että olen vauvan syntyessä 21-vuotias ja poikaystävästä en tiedä ehtiikö täyttää 23 vuotta 4.9 vai tulisko vauva samaan aikaan vai aikasemmin. :D Mies on metallialalla ja itse saan ensimmäisen vuoden just ja just loppuun opiskeltua elintarvikealaa. Ollaan oltu yhdessä nyt vuosi (mikä näyttää hirveen pieneltä luvulta verrattuna muihin kun kaikki täällä näyttää olevan naimisissa ja ollut pidempään yhdessä :D ) ja uskon aika vakaasti, että tullaan ihan sinne kuolemaan asti yhdessä pysymäänkin. Ja uskon oikeasti, mutta kaikkeahan saa toivoa ja uskoa. :D
Tää päivä ei olekaan ollut mulle mikään ihana naistenpäivä kun on ollut vähän räjähdys altis päivä tänään ja pienen raivarit päästetty taas pihalle. Eikä ole kyllä kukkia eikä onnen toivotuksia tullut mutta eipä haittaa, en niitä ansaitsekaan. :D

Onko kukaan muu saanut mitään "kunnon" raivareita jo, että ihan itseänsäkin pelottaa? 
Valehtelin vähän tossa abortti jutussa tosta meidän ukon kanssa riitelystä näköjään, koska raskauden aikana ollaan vasta alettukin riitelemään mutta oikeastaan kaikki on minun kiukuttelua ja mies yrittää lepytellä, huonolla saavutuksella. :D 
 
Aurinkoista naistenpäivää!
Tänään neuvolan lääkärillä kävin ja kuulin ensimmäistä kertaa pikku nappulan sydänäänet! :) Aika hellyttävää. Harmittaa vaan ku mies ei päässy mukaan, työmatkalla taas kerran.. Ja lääkäri oli nii nopee liikkeissään etten ehtiny äänittää puhelimeen miehelle sitä pientä jumputusta.. No kai sekin aikanaan kuulee. :)
 
Heippa!

Muikku- 12: Meillä oli yritystä takana puoli vuotta kun meidän perheeseen tuli Sisu-koira - kaksi kuukautta koiravauvan kotiutumisesta testi näytti plussaa... taitaa noi Sisut tuoda vauvaonnea emoticon

Viime päivinä olen huomannut uuden raskausoireen. Ylämaha, aivan rintojen alapuolelta on aivan turvoksissa ja kivikova aina syömisen jälkeen... laskeutuu parissa tunnissa, mut sitten onkin jo aika syödä uudestaan :)

Eilen jouduin ostamaan ensimmäiset äitiysfarkut - rupesi ärsyttämään ku oon viimeset neljä viikkoa kulkenut fleecehousuissa kun farkut ei sovi jalkaan...
Paino on pudonnut 2-3kg vaikken ole oksennellut, ehkä säännöllinen syöminen ja pienet annokset auttavat.. Minulla on toiveena että kovin ei paino nousisi koska olen valmiiksi jo ylipainoinen.

Sokerirasituksessa kävin tiistaina, tulos negatiivinen, mikä oli suunnaton helpotus. Itse testi ei ollut läheskään niin paha kuin kuvittelin - piti juoda 1.5 lasia kylmää, aika makeaa litkua ja sitten yhteensä kolme verikoetta, ei siis kovin paha koetus.

Olen nyt ollut polttamatta sunnuntaista, hermo aika kireellä, mutta olen ylpeä että olen tähän pystynyt :)
 
Häyde91: Mä olen pärähtäny pariin otteeseen 0-100 ihan jostain niin turhasta asiasta =D Melkein tuli olo kuin olisi teini-iässä taas. Myös on itku tullut ihan hölmöstä asiasta et kaikki taitaa kuulua tähän ihanaan "tautiin" <3

Pikkukalhu: Sisut on parhaita emoticon  Oiskohan se hoivavietti mikä asiaa avittaa??

Mun oireet on hävinny melkein kokonaan vihlovia kipuja tuntuu silloin tällöin aika kovanakin. Sit iltasin en voi syödä lämmintä ruokaa kun se tulee joka kerta ylös söi sitten minkä verran tahansa?? samoin jos juon vettä illalla enemmän ku "pikkuhörpyn" niin se tulee ylös ja iltaisin mulla ylensä just on kovin jano  et on tää helppoa =D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top