Maaliskuun mutinat

Heips!

Oon elelly hiljaiseloa vau.fi suhteen, mutta kyllä mä täällä roikun :) Kohta alkaa jo rv18, ekaa siis odotellaan ja ollaan miehen kanssa molemmat noin 3-kymppisiä. Asutaan maalla joten landepaukkuvauva tulossa! ;D

Odottelen kovin malttamattomana ekaa kunnon monotusta, mutta ei :/ Ei sillä kai mitenkään kiire, mutta kun muutama viikko sitten tunsin eräänä iltana sellasta selvää kutittelua ja kuplintaa ja tulkitsin ne pienen liikkeiksi, niin siitä lähtien oon kuulostellut tarkasti. Toistaseksi turhaan. Vaan ei mikään kyllä viittaa siihenkään että jotain pielessä olisi, vaan ehkä siihen että pikkuinen tulee minuun ja on jo masussa laiska! heh.

Meillä on parin viikon päästä jo seuraava neuvola (ollut kerran neuvola, ultra, lääkäri) ja sitä seuraavalla viikolla jo puolenvälin ultra! :o Herttinen sentään. Ja kun tietää miten hektistä on elämä maatilalla kesällä, niin johan meidän papunen on pian täällä.

Masu on viime viikkoina pullahtanut kunnolla esiin, ja kohdunkin tunnen kasvaneen. Ei siis enää pysty peittelemään, eräskin puolituttu pysäytti ja kysyi "Millon sulla on laskettu aika?"

Kevään jatkoja teille ja meille kaikille! :)

 
Iltaa kaikille!

Olen taustalla jo hetken lueskellut, mutta jotenkin en ole saanut aikaiseksi kommentoida yhtään mitään.

Nyt on alkanut järkyttää noi osan neuvolakäyntikokemukset, tai oikeastaan niiden puute!
Itsellä tänään 16+0 (ensimmäistä ootellaan) ja mulla on ollu jo kaks neuvolaa, lääkäri ja NP-ultra. Lisäksi kun en ole ihan hirveän positiivisella mielellä (vain heikosti positiivinen) neuvolasta ohjattiin juttelemaan tuntemuksista toisellekin hoitajalle, jolle ens viikolla jo toinen käyntikerta. Eli kyllä meilläpäin huolehditaan tosi hyvin.

Erityisesti huolestutti kuulla ettei kaikkialla oteta edes Hb:ta joka käynnillä. Itsellä nimittäin oli jo tässä vaiheessa Hb romahtanut 150:stä 105:een. Ei ihme että väsytti. Ja tämmöinen muutos muutamassa viikossa. No, rautaa kehiin.

Pitikö vielä kertoa ittestä jotain? LA 9.9., 32-v, SH, miehen kanssa molemmat käydään töissä, OKT, Pirkanmaa. Hössöttävä anoppi (niille eka lapsenlapsi), omat vanhempani ovat jo iso-isovanhempiakin.. Iloisia, mutta ilman turhaa hössöttämistä.
 
Hankinnoista: Ei ollut tarkoitus tehdä vielä hankintoija, mutta viikonloppuna tarttui appivanhempien luota mukaan turvakaukalo ja vaunut! :) Saatiin Brion yhdistelmävaunut, eivät ole uudet, mutta uuden veroiset (olleet miehen veljen lapsella). Olin haaveillut Emmaljunga City crosseista, mutta nämä käy nyt tosi hyvin. Turvakaukaloon en ole ihan tyytyväinen, mutta toisaalta se varmaan menee kyllä! :) Nämä oli meille ilmaisia. Itse olen ostanut yhden pehmolelun ja petivaatteet (kun olen jo kauan ollut ihastunut Finlaysonin Aappa kuosiin :) Hankintojen suhteen olin ajatellut, että voi pikku hiljaa 12+, mutta nyt tuntuu et odotan ainakin sinne sinne rakenneultraan. Suurin syy taitaa olla se etten oo tainnu vieläkään oikeen tajuta, että oon oikeesti raskaana! :) Tosin oltiin viikonloppu kyläilemässä ja sain kyllä jo kommenttia mahan koosta eli ei tätä enää voi olla huomaamatta eli eiköhän se nyt kohta ala menemään omaanki tajuntaan! : D
 
Nyt on isännän lomaviikko ohitse ja remontti eteni mukavasti, kun oli mun isä meillä muutamana päivänä työapuna. Saivat miehet maalia ja tapettia seiniin ja miehelle jäi remppainto päälle, niin jaksoi vielä perjantaina ja lauantainakin ahertaa yläkerran parissa. Myös alakerran vessan seinät saivat uuden kuosin lauantaina meidän "tyttöjen" ollessa tallilla. Esikoinen oli ratsastamassa, kun ratsastaa minun maksettuja tunteja pois. Sunnutai menikin kotioloissa kuumeista pientä neitiä hoidellessa. Tai kävinhän minä katsomassa, olisiko pyhäkouluun ollut tulijoita, mutta yksinpä muutamia minuutteja odottelin. Palmusunnuntaina sitten. :)

Täällä on nyt kovasti puhuttu näistä neuvolakäynneistä ja niiden erilaisuudesta eri puolilla maata. Minä kävin ensimmäisen kerran keskustelemassa neuvolassa 6+2 raskaustestin jälkeen. Tuolloin hb ja verenpaine painon ja purkkiin pissaamisen lisäksi. Alkuraskauden ultra 8+0 ja koska lapsen "ikä" ei ollut tuolloin täysin varma, niin 9+0 uusi tarkistus ja viikko pois alkuperäisestä "iästä". Niskapoimu-ultra oli 12+3 ja seuraavan kerran menen neuvolaan tulevana keskiviikkona 14+2. Ultrat on olleet lääkärikertoja ja seuraava ultra on ilmeisesti toukokuun 9, jolloin on vuorossa rakenteet. Ja näiden lisäksi on aina ollut mahdollisuus soittaa neuvolaan ja kysyä, jos joku painaa mieltä. Meillä 50+ terkkari ja itse pidän hänestä kovasti, ennemminkin harmittaa, jos joudun häntä sijaistavalle nuorelle naiselle, joka on toisinaan tosi koppava.

Edellisessä viestissäni taisin kertoilla huoltani sokerirasituksesta, mutta siihen saatiin selvyys niskapoimu-ultrassa. Lapsi kasvaa hienosti ja rauhallisesti. Ultranneen lääkärin kanssa asiasta keskustelimme ja hän oli sitä meiltä, ettei rasitusta tällä kertaa tarvitse tehdä. Hänelle riittää se, että haen neuvolasta sokerimittarin ja mittaan aina välillä sokeritasoani. Siis yksi kivi vähempänä tästä raskaudesta. :) Näillä mietteillä keskiviikko odotellen.

Jontzu: Sun tilanne kuvaa hyvin mun tilannetta. Meillä kanssa reilu 2-vuotias esikoinen ja mulla ikää 32. Pikkukakkosen laskettu aika on 24.9.12. Hupaisinta tässä on se, että esikko syntyi 13.9.09 ja alkuperäinen laskettu aika oli 24.9.09, vaikka nappula näki päivänvalon jo aiemmin, isänsä 30-vuotissynttäripäivänä. Anopille siis oli suurensuuri ilonaihe, kun oma lapsenlapsi syntyi oman pojan synttäripäivänä ja tästä on muistanut mainita joka vuosi synttäreitä juhlittaessa. Ja nyt hän sitten toivoo POIKAA, koska hänellä itsellään on tyttö ja poika. Sanoipa tuossa tammikuulla tyttärellemmekin, että tehdään joulupukille toivomus, että ensi jouluna hänellä olisi pikkuveli tai edes sisko. Onneksi lapsi ei sitä ymmärtänyt silloin. Ja nurinkurista tästä tekee se, että sama muori joulun aikaan kertoi kirkkain silmin lapselle, ettei joulupukkia ja tonttuja ole olemassa, vaan ne on satuolentoja. Ei lapsi vissiin saa elää sadun maailmassa edes varhaislapsuuttaan, vaan totuus on lyötävä vasten kasvoja heti. No nyt tämä anoppi ei tiedä vielä tästä raskaudesta, vaikka kovasti yrittikin sitä kysellä. Pidin silloin vain palopuheen, että lapsia kun ei tule ihan kaikille ihan helposti ja lapsi tulee, kun on tullakseen, jos on tullakseen. Ja hänkin sitten tietää asiasta, kun aika on. Mutta odottakoon nyt tietoa vielä jonkin aikaa, kun on melko tehokas sananlevittäjä pienellä kylällä, enkä halua hänen kertovan asioitamme eteenpäin. Esikoisenkin synnyttyä kerkisimme juuri kotia, pari päivää kotona, ja anoppi tuli meille kera 3 siskonsa ja vajaa viikko myöhemmin uudelleen toisten siskojensa kanssa passattavaksi, vaikka olisin halunnut tutustua itsekin vauvaan ja levätä kotona rauhassa. Tämän lapsen synnyttyä en samanlaista "kansainvaellusta" meille halua, mutta tästä meillä tulee miehen kanssa olemaan vielä henkevät keskustelut, hän kun ei ymmärrä tilannetta, koska oli itse näiden muorien meillä ollessa töissä. Hänelle oli suurempi ongelma se, että minun kummitätini kävi muutaman tunnin meillä lapsen ollessa reilun kuukauden ikäinen. Mutta silloin mies olikin kotona, koska elettiin viikonloppua. No tässäpä tätä narinaa ja valitusta reilun kahden vuoden takaa. Nyt lukemaan lapsoselle kirjaa, joten jatkan tarinoitani toisen kerran. :)
 
Mulla alkaa olemaan kans vähän semmonen olo, että kohta ei enää jaksa (en tiedä johtuuko kenties väsymyksestä, hb 106), ja ajattelin seuraavalla neuvolakäynnillä siitä sanoa/kysyä, että oisko mahdollista useammin päästä vaikka juttelemaan tuntemuksistaan? Kotona nyt on oma ukko mut sille olen vuodattanut samat asiat jo tuhat kertaa, eikä se oikein muuta osaa siinä asiassa tehdä kuin voivotella ja halata ja silitellä. :D Mutta se kyllä mulle riittääkin sen osalta. Kavereille en jaksa edes valittaa mun olotilasta, että miten vähän väliä vaan masentaa ja pelottaa kaikki. :( Tosi perseestä tämä. Toivottavasti laantuu... 
 
Ja vielä vähän, nyt kun tuo pieni tyttönen lähti viemään satukirjaa olohuoneeseen. Siis eilen illalla tunsin ensimmäiset liikkeet kohdusta. Painoin kättä vatsaa vasten selällään maaten ja siellä pieni liikkui hyvin hentoja liikkeitä. Ihankuin olisi asentoaan vaihtanut ja sitten vähän potkinut alaspäin. <3<3
 
Heippa vaan kaikille!
Tänään käyty sitten np-ultrassa ja voi sitä pientä ihmettä,äiti oli aivan myyty jo nytten.
Meillä jo "kolmas" lapsi tulossa,on vaan kerennyt tuossa ajassa unohtamaan oikeastaan kaikki,miten vauva on jo nytten niin vauvan näköinen,heh. Kaikki siis oli ultrassa kunnossa ja saatiinkin paljon kuvia mukaan.
Minulla siis viikkoja 13+3 ja tämä oli jo 4 kerta lääkäris/neuvolas,aikas paikkakunta kohtasta kuin usein pääsee.
Hieman meistä itse 27,mies 28 ja oma tyttö7 ja miehen tyttö 6. Toimin varaosamyyjänä ja mies varastohommissa.
 
Heips taas!

Täälläkin on jonkun verran ollut keskustelua siitä, miten usein tai harvoin alkuraskaudessa on seurantaa. Itselläni oli ensimmäinen neuvolakäynti 15.2. ja seuraava sovittiin n. 2 kk päähän 11.4. Siinä välissä oli 12.3. np-ultra ja 10.4. käyn sokerirasituksessa, jotta tulokset ovat valmiit seuraavan päivän neuvolakäynnille.

Toista lasta odottaessani en kaipaa tässä vaiheessa tiheämpää seurantaa: aluksi kk välein, sitten 2 vkon ja lopulla 1 vkon välein. Jos/kun ongelmia tulee (kuten viime viikon säikähdys!), niin sitten tietysti yhteydenottoa. Toisaalta, oman mielenrauhani vuoksi hommasin sellaisen kotidopplerin, jolla nyt sydänäänetkin saa jo kuuluviin (viime viikosta alkaen)  ;)

Paikkakuntakohtaiset erot ovat kyllä valtavat, kun osalla syyskuulaisistakin on ollut jo neuvolalääkäri (vai sekoitanko toiseen keskusteluketjuun?)!

Käynnit terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanotoilla (Espoo.fi>>)
RV Vastaanotto
* kävin yksityisellä varhaisultrassa 7+4 ennen 1. neuvolaa
7–9 Terveydenhoitaja (15.2.)
10–12, 19–20 Sikiön seulontatutkimukset synnytyssairaalassa (12.3. ja 8.5.)
14–16 Terveydenhoitaja (lääkäri tarvittaessa) (11.4. + sokerirasitus 10.4. - mulla ei lääkäriä, koska ei "ongelmia") 
22–24 Terveydenhoitaja (osa laajaa terveystarkastusta = mies mukaan)
26–28 Lääkäri (osa laajaa terveystarkastusta)
* käymme todennäköisesti yksityisellä 4D-ultrassa about kesäkuun loppupuolella
30–32 Terveydenhoitaja
32–34 Terveydenhoitaja  
36 Lääkäri
37–41 Terveydenhoitajan vastaanotto viikoittain

Viime viikon säikähdyksestä sen verran, että kaiken varmuudeksi otetut labratestit ovat nyt valmistuneet ja kaikki olivat negatiivisia. Huojentavaa sinänsä, mutta mitään selitystä vuodolle ei siis löytynyt. Todennäköisimmin kuivat limakalvot;( Onneksi vuoto ei jatkunut eikä ole uusinut! Nyt tietysti seuraan tilannetta tosi herkkänä koko ajan - mutta YRITÄN olla stressaamatta;)
 
14+2 ja neuvolassa käyty tänään. Sydänäänet kuului hyvin doplerilla, vaikka vähän piti etsiä etuseinäistukan vaimentaessa kuuluvuutta. Hb oli jo hieman laskusuuntainen, mutta edeltävän kerran mitattu 2kk sitten, ja kuitekin vielä yli 130. Kaikki oli hienosti. Esikko odotteli mummun kanssa meillä kotona paluutani. On onneton ollut vähän kuumeinen viikonlopusta alkaen ja tänä aamuna käytin hänet lääkärillä, eikä mitään erityistä löytynyt. Pitänee vain hoidella pienokaista kotosalla hellässä huomassa. Tämän viikon harrasteetkin ovat lämpöilyn takia jääneet pois, ei käyty muskarissa eikä perhekerhossa eikä huomenna olla menossa jumppaankaan. Katsotaan lauantaina, mennäänkö tallille, olisi tyttösellä ratsastustunti. Minä kävin eilen itse jumpalla, toisiksi viimeinen kerta tälle keväälle. Ja tänään on sitten ollut itselläkin vähän tukkoinen olo, mutta mitäpä sitä voi odottaakaan, kun pieni lentsuilija halailee avoimesti. :) Mutta pitänee vähän valmistella pääsiäisaskarteluja, jos muutaman kortin saisin lapsen kanssa tehtyä ja ne vielä postiin asti. Pitäisi tuo pieni neitonen kohta herätellä päikkäreiltäkin, että riittää unta yöksi. Meni tänään näiden normaalista poikkeavien kuvioiden takia myös päikkärit myöhäiseksi, ja nyt on nukkunut noin tunnin ajan ja se riittää.
 
Raskauden raskaudesta... Huh ja huokaus. Missä viipyvät hehkuvat posket ja energinen toinen kolmannes? Täällä rv 17+1, väsymys ei hellitä ja ällötykset pitää pintansa. Ei sentään pönttöä ole tarvinnut tervehtää. Kenties olen normaalitilassa niin energinen, että luonto on päättänyt tasapainottaa homman raskauksien avulla :)

Muutama viikko sitten taisin vollottaa miehelleni, kuinka epäonnistunut nainen olenkaan, kun en meinaa millään sietää raskaana oloa. "Hyvinhän sinä pärjäät!" vastasi toinen... No niinpä. Ja sen jälkeen olen pärjännyt vielä paremmin, kun olen jotakuinkin hyväksynyt, ettei raskaudesta ole pakko tykätä. Tavallaan tiesin jo yrittäessä, että rankkaa tulee olemaan esikoisen raskauden perusteella. Mutta eihän tässä raskaana olla raskauden vuoksi :)

Sellainen onnenpotku on minun kohdalleni sattunut, että lähelläni on paljon ymmärtäviä ja samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Perheen piirissä (sisarukset ja isovanhemman mukaan lukien) olemme jo pitkään yrittäneet laskea avunpyynnön kynnystä, sillä tämä "täytyy selvitä itse"-kulttuuri tuntuu välillä melko pöhköltä. Vaikka ei avunpyyntö siltikään niin helppoa ole, kun haluaisi olla super-äiti ;) Mutta useimmiten pelkkä seura riittää moneen hätään ja omat voimat tuplaantuvat, kun vieressä on tarvittaessa apua.

Raskaudesta muuten: maha on jo sen kokoinen, ettei ulkopuolisellekaan jää kuulemma epäselväksi, mikä tila on kyseessä. Herkkuja tekee hurjasti mieli, mutta paino ei ihme kyllä ole juurikaan noussut. Liikehdintää aloin tuntea viikosta 15, mutta yhtään selvää potkusarjaa ei pikkuinen ole vielä heittänyt. Esikoinen taisi keskittyä alusta alkaen voltteihin, eikä jättänyt epäselväksi, mikä mahassa liikkui. Kärsimättömänä odotetaan rakenneultraa, jos vaikka sukupuoli paljastuisi... Enää (tai vielä) noin 5 kuukautta ja pääsemme näkemään, minkälainen kullannuppu tästä tapauksesta on leipoutunut! Sitten perhe onkin koossa :)
 
Heips, mulla tosiaan helsingissa on ollut vasta 1 neuvolakäynti, np-ultra, ja sokerirasitustesti. Ei vielä muuta, ens viikolla olisi toinen neuvola tiedossa. Mut en mä kyllä oikeen ole enempää kaivannutkaan käyntejä. Voi kyllä johtua siitä että ei ole ensimmäinen raskaus, ja olen lisäksi voinut tosi hyvin koko ajan.

Se mua vaan ihmetytti kun multa ei otettu ekalla kerralla neuvolassa mitään pissakoetta eikä mitään muutakaan. Paino ja verenpaine pelkästään. Viimeksi raskaana ollessani asuin tampereella, ja joka ikisellä kerralla otettiin verensokeri ja pissanäyte. Onko tässä vaan kaupunkiero vai onko mun neuvolakäynnissä ollut joku häikkä?

Oletteko ottaneet esikoisia mukaan neuvolaan? Tuli vaan tässä mieleen kun viime kerralla esikoinen oli mummin luona neuvolan ajan, mutta tuntuu hullulta että aina pitäisi järjestää hoitaja siksi aikaa kun käyn neuvolassa.
 
Väsymyksestä: Täälä se hellitti pariksi viikkoa, mutta tämä viikko on väsyttänyt taas.. en tiedä jos se johtuu tuosta kellon siirtämisestä! ;) ei vaan uskon kyllä, että hb on saattanut laskea alas, kun se oli vajaa 2 kk sitten  jo119! Nyt väsymys kuitenkin erilaista kuin silloin aluksi.. Onneksi ensi viikolla neuvola niin pääsee tarkastamaan asian.
 
Jokos teillä muilla masua havaittavissa? Itelle on tullut melkoinen pallo jo, vaikkei painoa oo tullu.. Useampi tuttu jo ihmeissään todennu, et "onpa se kasvanu jo hurjasti". Kai se alkaa sitte jo se raskauspömppis olemaan :))
 
Täällä on alkanu masu näkymään kans ja pitää lähteä anoppilaankin sitä näyttämään kuulemma. :D Ei ole appivanhemmat nähneet koko raskauden aikana mua nyt niin varmaan kiinnostaa onks se maha nyt kui hirveesti pyöristynyt. :D Itse en huomaa oikeestaa minkää näköstä muutosta mut kyllä kaikki muut ympärillä toitottaa kasvavasta rantapallosta. 
 
Reipasta menoa vaan riittää. Eilen oli ystävän 2v tyttö leikkimässä meillä äitinsä käydessä asioilla naapurikaupungissa. Hyvin tytöt pärjäsi leikeissä ja mukavaa oli. Itsellä vaan tosi kurja olo, kun nyt se flunssa pukkaa mullekin ja eihän näin vauvaa odotellessa ole oikein lääkkeitäkään, millä flunssaa helpottaa. Iltapäivästä tehtiin viimein muutama pääsiäiskortti ja tänään ne pitäisi postiin saatella.

Noppu: Kyselit, onko esikko mukana neuvolassa, niin mulla ainakin on. Mielellään se siellä pelaa palapeleillä ja leikkii pöydällä olevilla leluilla. Paitsi viime neuvolassa, kun oli mummunsa täällä meillä käymässä samaan aikaan. Ja nyt on sitten "julkistettu" tämä meidän odotuskin. Pienen liikkeitä voi jo kuunnella liki päivittäin, kun vaan malttaa rauhoittua hetkeksi. 14+4.
 
Vähän pitänyt taukoa täällä ravaamisesta ja yrittänyt saada kotia kuntoon, ettei menisi ihan koneella istuskeluksi tämä touhu :)

Tänään olis sitten 16+0 ja fiilis ok. Tosin koin tänään paniikin hetkiä ollessani asioilla vanhempieni kanssa. Yhtäkkiä kaupassa alkoi heikottaa ja menin istuskelemaan laatikkopinon päälle, kun alkoi huippaamaan. Hetken aikaa istuskelin ja luulin että tilanne meni ohi. Nousin ylös ja kävelin muutaman metrin, niin se iski uudestaan kahta kauheammin. Uudestaan istumaan lähimmän kasan päälle. Tuntu kuin sementtisäkki olisi heitetty harteille, maailma pyöri silmissä, pää tuntu raskaalta ja oudolta. Totesin vain äidille, että kohta lähtee taju. Äiti lähti hädissään ostamaan juotavaa ja mentiin ulos istumaan autoon. Raittiissa ulkoilmassa olo helpottu heti ja kun sain juotua. Ikinä ole noin hirveätä tunnetta ollut ja se säikäytti kyllä pahemman kerran. Tais verensokeri romahtaa totaalisesti. Yritin aamulla syödä huonosta olosta huolimatta, mutta vatsa meni niin sekaisin, että jäi syöminen kesken. Tankkasin maitoa ja tuoremehua ennen lähtöä ja arvelin pärjääväni niillä sen lyhyen reissun. Nyt en kyllä poistu enää kotoa ilman vesipulloa ja pientä naposteltavaa, etenkään jos en ole saanut syötyä kunnolla ennen lähtöä.

Mittasin verenpaineenkin tuossa kaiken varalta ja hyvältähän nuo paineet ainakin näytti.
Vois kyllä pyytää terkkaria tarkistaa nuo veriarvot, vaikka syönkin tuota multivitan raskaus plussaa ja arvot oli ensimmäisellä käynnillä todella hyvät.
Sain yhden taakan alkuviikosta pois harteiltani, kun kävin pelkäämässäni sokerinrasituksessa. Seuraavana päivänä kyselin neuvolasta tuloksia ja hyvät nekin arvot oli, eli ei huolta siitä. Se oli kyllä niin suuri helpotus, että puhelun jälkeen se kaikki ahdistus ja pelko purkautu itkun kautta.

Uskon tunteneeni tällä viikolla myös ensimmäisen potkun, joka sai aikaan niin mielettömän onnen tunteen, että olin pakahtua <3
Sain sovittua ylimääräisen käynnin neuvolaan ensi tiistaiksi, että pääsen kuuntelemaan pikkuisen sydäntä :)
Maha tuntuu lähinnä turvonneelta rantapallolta. Jostain syystä tökin jatkuvasti itseäni ylävatsaan, joka tuntuu todella kovalta ja kovasti jaksan ihmetellä asiaa :D
Paino ei ole noussut lainkaan, päinvastoin hieman laskemaan päin...
Itse en ole vielä hirveästi uskaltanut mitään hankkia pikkuiselle. Yhden musta-valkoisen vaatesetin tilasin, siinä se. Ehkä sitten seuraavan ultran jälkeen lisää jotain pientä. Taidan suosiolla jättää pinnasängyn, hoitopöydän ja vaunujen hankinnan kesän loppuun (mikäli maltan). Olen kyllä netistä ne valmiiksi jo katsellut, ettei tartte kuin käydä hakemassa/tilata.

Odotan pikkuisen tuloa päivä päivältä enemmän ja enemmän. Alkaa kärsivällisyys olla koetuksella ja vielä on niin pitkä odotus edessä. Toivottavasti aika kuluisi kesällä nopeammin, koska tämä alkuvuosi on ainakin laahannut paikallaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top