Piaffi
Jostain jotain jo tietävä
Ihanaa uutta & aurinkoista viikkoa kaikille syyskuulaisille!
Täällä pyörähti 12 vko käyntiin, eli 11+0 / 11+1 riippuen siitä, millä laskurilla lasketaan;)
Viikon päästä maanantaina meillä on np-ultra ja täytyy sanoa, että jännitys alkaa nousta! Onhan kaikki hyvin, jne. pyörii mielessäni koko ajan...! Ultrassahan kuulee tietysti ultraajan kommentit, mutta en itseasiassa vielä tiedä milloin saan "kokonaistulokset" sillä käyn verikokeessa ultran jälkeen. Seuraava neuvola on vasta huhtikuun puolessa välissä, joten sinne on vielä tosi kauan aikaa.
Soittelin äsken vakuutusyhtiöön ja kyselin lapsivakuutusta. Asiallahan ei ole vielä kiirettä, mutta tuli mieleeni, kun tuolla blogien puolella asiasta oli keskustelua. Otimme esikoiselle vakuutuksen aikanaan ja vaikka ensimmäisenä vuotena sille ei juuri ollut käyttöä niin päiväkodin alettua (n. 1v.) oli sitäkin enemmän, joten vanhan kokemuksen perusteella otetaan kyllä kakkosellekin vakuutus.
Eri postauksissa olen varmasti kertonutkin itsestäni, mutta esittäydyn nyt uudelleen, kun muutkin kertovat lisää itsestään. Olen 39-v. toista lastaan odottava nainen Espoosta. Esikoinen on jo reilut 5-vuotta vanha miehenalku ja täyttää syyskuun puolessa välissä 6v. Uuden tulokkaan laskettuaika on eri laskureilla mitattuna 23-25.9., joten saa nähdä, ehtiikö isoveli pitää synttäreitään ennenkuin vauva syntyy. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta ja naimisissa 6 vuotta. Olimme molemmat olleet pitkissä suhteissa aiemmin ja kun tapasimme oli selvää, että halusimme yhteisen tulevaisuuden & perhettä, joten asiat etenivät suht' nopsaan;) Olimme aina ajatelleet, että lapsia voi tulla enemmän kuin yksi, mutta käytännössä asiat ovat menneet nyt näin.. Aluksi esikoisen jatkuva sairastelu 1-2-vuotiaana, minun töihinpaluuni, jne. jatkuva väsymys.. Lapsella ei edes ollut mitään erityisen vakavaa, vaan toistuvia korvatulehduksia ja infektioastma. Olen jälkeenpäin laskenut vakuutuspapereista ja kuiteista, että hän sairasteli tuolloin 2-3 kertaa/kk eli valvottuja öitä ja rästitöitä on ollut riittämiin! Meillä ei ole ketään, joka voi auttaa lapsen hoidossa ja varsinkaan sairaan lapsen (johtuen välimatkoista ja isovanhempien omista sairauksista), joten tuo oli todella rankkaa aikaa kaiken ollessa minun ja mieheni hartioilla yksin. Onneksi minulla oli mahdollisuus tehdä tarvittaessa töitä kotoa käsin, muuten tuo paletti olisi ollut täysin mahdoton. No, se mikä on toiselle vaikeaa on toiselle helppoa, joten niitä on turha sen enempää tilittää... Sen jälkeen opiskelin vähän aikaa, vaihdoin työpaikkaa ja "pikkukakkonen" siirtyi taas vähän eteenpäin. Nyt ollaan vihdoin siinä tilanteessa, että talous- työpaikka- jne. asiat ovat reilassa ja olen superonnellinen siitä, että olemme saaneet tämän mahdollisuuden ja raskaus on edennyt hyvin!
Täällä pyörähti 12 vko käyntiin, eli 11+0 / 11+1 riippuen siitä, millä laskurilla lasketaan;)
Viikon päästä maanantaina meillä on np-ultra ja täytyy sanoa, että jännitys alkaa nousta! Onhan kaikki hyvin, jne. pyörii mielessäni koko ajan...! Ultrassahan kuulee tietysti ultraajan kommentit, mutta en itseasiassa vielä tiedä milloin saan "kokonaistulokset" sillä käyn verikokeessa ultran jälkeen. Seuraava neuvola on vasta huhtikuun puolessa välissä, joten sinne on vielä tosi kauan aikaa.
Soittelin äsken vakuutusyhtiöön ja kyselin lapsivakuutusta. Asiallahan ei ole vielä kiirettä, mutta tuli mieleeni, kun tuolla blogien puolella asiasta oli keskustelua. Otimme esikoiselle vakuutuksen aikanaan ja vaikka ensimmäisenä vuotena sille ei juuri ollut käyttöä niin päiväkodin alettua (n. 1v.) oli sitäkin enemmän, joten vanhan kokemuksen perusteella otetaan kyllä kakkosellekin vakuutus.
Eri postauksissa olen varmasti kertonutkin itsestäni, mutta esittäydyn nyt uudelleen, kun muutkin kertovat lisää itsestään. Olen 39-v. toista lastaan odottava nainen Espoosta. Esikoinen on jo reilut 5-vuotta vanha miehenalku ja täyttää syyskuun puolessa välissä 6v. Uuden tulokkaan laskettuaika on eri laskureilla mitattuna 23-25.9., joten saa nähdä, ehtiikö isoveli pitää synttäreitään ennenkuin vauva syntyy. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta ja naimisissa 6 vuotta. Olimme molemmat olleet pitkissä suhteissa aiemmin ja kun tapasimme oli selvää, että halusimme yhteisen tulevaisuuden & perhettä, joten asiat etenivät suht' nopsaan;) Olimme aina ajatelleet, että lapsia voi tulla enemmän kuin yksi, mutta käytännössä asiat ovat menneet nyt näin.. Aluksi esikoisen jatkuva sairastelu 1-2-vuotiaana, minun töihinpaluuni, jne. jatkuva väsymys.. Lapsella ei edes ollut mitään erityisen vakavaa, vaan toistuvia korvatulehduksia ja infektioastma. Olen jälkeenpäin laskenut vakuutuspapereista ja kuiteista, että hän sairasteli tuolloin 2-3 kertaa/kk eli valvottuja öitä ja rästitöitä on ollut riittämiin! Meillä ei ole ketään, joka voi auttaa lapsen hoidossa ja varsinkaan sairaan lapsen (johtuen välimatkoista ja isovanhempien omista sairauksista), joten tuo oli todella rankkaa aikaa kaiken ollessa minun ja mieheni hartioilla yksin. Onneksi minulla oli mahdollisuus tehdä tarvittaessa töitä kotoa käsin, muuten tuo paletti olisi ollut täysin mahdoton. No, se mikä on toiselle vaikeaa on toiselle helppoa, joten niitä on turha sen enempää tilittää... Sen jälkeen opiskelin vähän aikaa, vaihdoin työpaikkaa ja "pikkukakkonen" siirtyi taas vähän eteenpäin. Nyt ollaan vihdoin siinä tilanteessa, että talous- työpaikka- jne. asiat ovat reilassa ja olen superonnellinen siitä, että olemme saaneet tämän mahdollisuuden ja raskaus on edennyt hyvin!
Oiskohan se hoivavietti mikä asiaa avittaa??