Maaliskuun murinat

Täällä on eletty osittain kauhunhetkiä, kun oon jo saanu tosissaan pelätä et pieni lähtee syntyy! Oon aivan keskellä korpea vanhempien luona maalla ja synnärille/äpolille matkaa 100km.

Edellis iltana 18:30 aikaan alkoi aivan _järkyttävät_ alavatsakivut. En pystynyt liikkumaan, makasin sikiöasennossa lattialla ja huusin välillä kivusta.. Kivut kesti 1-10min putkeen ja sitten hävisivät aina kokonaan pois. Tulivat kuitenkin aina 20min-1h välein uudestaan, aina vain pahempina. Tätä kesti yhteen asti yöllä..

Ikinä en keksinyt että mistä nää johtui, en osaa edes yhdistää näitä supistuksiin, sillä supistaessa koko kohtu kovettuu aina ja nyt ei mitään kohdun kovenemista. Ja äitini sanoi että jos ois kipeitä suppareita ni tuntuis koko alavatsalla ja selässä, mut mulla tää kipu oli vain oikealla puolella yhdessä kohtaa. Olin jo yhdessä vaiheeessa soittamassa äpolille, mut kynnys lähteä noin pitkälle niin väsyneenä mitä olin, oli todella suuri.. Kivut sit loppu kokonaan, menin lopen uupuneena nukkuu ja koko yönä ei mitään. Eilen aamulla kävin päästää koiran pihalle, alkoi kivut taas, mut hävisivät kun istuin. Sen jälkeen ei oo sattunut ja vauva on liikkunut normaalisti. Moni ois varmaan mun sijalla lähtenyt jo monta kertaa aiemmin äpolille, mut en vaa jaksanu, olin niin loppu. Ja kun vauva liikkuu, niin tuskin hätää on.

Isäni onnistui eilen saamaan naulan sormesta läpi ja oon yrittäny siitä asti suostutella, että lähettäis porukalla käymään joensuussa sairaalassa, mutta ei ainakaan vielä ole suostunut lähtemään ottaa jäykkäkouristusrokotetta (yhtä jääräpää kuin minä.. :D).

Nyt ollut täysin oireeton olo, mut jos vielä jotain tulee niin pitää kai soitella joensuuhun. Toivottovasti ei nyt ainakaan ennen kotiin pääsyä tuu mitään.. Meiltä sentään vaan 10km sairaalaan lappeenrannassa..
 
rosmarinaa sanoi:
Täällä on eletty osittain kauhunhetkiä, kun oon jo saanu tosissaan pelätä et pieni lähtee syntyy! Oon aivan keskellä korpea vanhempien luona maalla ja synnärille/äpolille matkaa 100km.

Edellis iltana 18:30 aikaan alkoi aivan _järkyttävät_ alavatsakivut. En pystynyt liikkumaan, makasin sikiöasennossa lattialla ja huusin välillä kivusta.. Kivut kesti 1-10min putkeen ja sitten hävisivät aina kokonaan pois. Tulivat kuitenkin aina 20min-1h välein uudestaan, aina vain pahempina. Tätä kesti yhteen asti yöllä..

Ikinä en keksinyt että mistä nää johtui, en osaa edes yhdistää näitä supistuksiin, sillä supistaessa koko kohtu kovettuu aina ja nyt ei mitään kohdun kovenemista. Ja äitini sanoi että jos ois kipeitä suppareita ni tuntuis koko alavatsalla ja selässä, mut mulla tää kipu oli vain oikealla puolella yhdessä kohtaa. Olin jo yhdessä vaiheeessa soittamassa äpolille, mut kynnys lähteä noin pitkälle niin väsyneenä mitä olin, oli todella suuri.. Kivut sit loppu kokonaan, menin lopen uupuneena nukkuu ja koko yönä ei mitään. Eilen aamulla kävin päästää koiran pihalle, alkoi kivut taas, mut hävisivät kun istuin. Sen jälkeen ei oo sattunut ja vauva on liikkunut normaalisti. Moni ois varmaan mun sijalla lähtenyt jo monta kertaa aiemmin äpolille, mut en vaa jaksanu, olin niin loppu. Ja kun vauva liikkuu, niin tuskin hätää on.

Isäni onnistui eilen saamaan naulan sormesta läpi ja oon yrittäny siitä asti suostutella, että lähettäis porukalla käymään joensuussa sairaalassa, mutta ei ainakaan vielä ole suostunut lähtemään ottaa jäykkäkouristusrokotetta (yhtä jääräpää kuin minä.. :D).

Nyt ollut täysin oireeton olo, mut jos vielä jotain tulee niin pitää kai soitella joensuuhun. Toivottovasti ei nyt ainakaan ennen kotiin pääsyä tuu mitään.. Meiltä sentään vaan 10km sairaalaan lappeenrannassa..
Click to expand...
Hui...! Minä sinuna soittasin polille ja kertoisin nuista kivuista ja kysyisin heidän mielipidettä.. Ite oon yleensä melkonen jästipää ja pään pitää tyyliin olla kainalossa ennen ku lääkäriin menen, mutta jotenki tän raskauden kans "ei oo leikkiminen", eli pienestäkin ongelmasta ottasin yhteyttä polille/sairaalaan ja kysyisin neuvoja jne.. Siinä ei menetä mitään kun kysyy ja varmistaa :) Toivottavasti sulla ja vauvalla kaikki kuitenki ok! :)
 
Rosmarinaa.. Tuo kuullostaa myös sappikivikohtaukselta. Eli lääkäriin vaan kiltisti jos tulee uudestaan. Tulehtunut sappirakko tässä raskauden vaiheessa vaatii sairaalahoitoa
 
Joo, mä taas oon sellanen et juoksen pienimmästäkin aina saikulle. :grin Täällä taas toi matkan pituus on niin kamala ja mun on tosi vaikee istua autossa, ni en kauheen hevillä lähde saikulle.:confused: Varsinkin nyt kun kaikki on jo hyvin. Jos oltais oltu sillon lpr niin oisin soittanut kyl jo samantien, kun ne kivut alko.

Mut sanoinkin jo eilen et jos nyt tulee vielä uudestaan, niin sit soittelen äpolille ja sit lähdetään porukalla sairaalaan (saa isäkin sen piikin :D). Todella ärsyttävää, kun sinnekkin jos soittaa niin heti käskevät käymään. Ei auta selittää, että matkaa on paljon ja autossa istuminen vie tajun (mulla ongelmaa niiden verenpaineiden kanssa ja autossa istuminen on pahinta) ihan kirjaimellisesti. :grumpy:

Luulen noiden kipujen aiheutuneen ihan silkasta rasituksesta. Mulla kun ei oo korkkarit vaihtunu matalapohjasiin kenkiin vieläkään, niin torstaina pitkään kävely lienee rasittanut aika paljon. :rolleyes: Tai sitten yksi idea oli se, että mulla on ollut viisi vuotta selittämättömiä mahakipuja aina 2-6 kk välein ja kun kivut tulevat, ne kestävät yhdestä päivästä jopa kahdeksaan päivään. Nyt ei raskauden aikana oo ollut ollenkaan, mutta tuo oli juuri vastaavaa kipua ja juuri samassa kohdassa. Niille kivuille ei ikinä ole mitään selitystä löytynyt, vaikka on tutkittu miten. :facepalm: Eli liekkö sitten taas niitä kipuja ollut. :shifty: Yritäppä tässä nyt sit arvailla, et mitä se edellisiltainen oli. :wideyed: Nyt kuitenkin kaikki hyvin! Ei mitään hätää täällä! :happy:
 
Rosmarina: koita jaksaa ja kestää. Jos iskee uudestaan niin ei muutakuin lääkäriin!
Itse en nuku/edes nukahda ilman panadolia illalla. Sen verran on selkä/niska/hartiat jumissa ettei onnistu nukkuminen. Pitää etsiä hieroja josko vähän autais.
Enään 20 päivää töitä ja alkaa mammaloma!
Sattu torstaina töissä välikohtaus toisen ohjaajan ja lasten välillä, itse en nähnyt tilannetta mutta ilmeisen kovasti kolahti lasten sanat kolleegaan koska ei osallistunut loppu päivänä mihinkään vaikka olia tarvinnut apua. Nyt miettinyt et miten asian hoitais ettei tulis mokomaa uudestaan..
 
Täällä alkais äitiysvapaa tiistaina. Ihan hullua miten aika vaan on vierähtäny! Nyt vielä ollaan tunturissa pääsiäistä viettämässä mutta ens viikon aikana pitäisi autoilla noin 2000km... saa nähdä kuinka hommassa käy... :confused::eek:
 
Mulla alkoi eilen äitiysloma!! Ja tänään poksahti 35+0!!
Alettiin miehen kans pohtimaan et pitäiskö vauvan tarvikkeita laittaa jo valmiiksi kun alkaa oleen sellaset ajat että voi syntyä koska vaan :)
Meillä ei oo muuten vielä valmista mikään mutta vaatteita oon pessy ja äitiyspakkaus on purettu että sinne pääsee nukkumaankin :D
 
Mua niin harmittaa, kun en saanut jäädä äitiyslomalle. Olin siitä päivästä jo niin haaveillut: kakkukahvit työkamuille, oppilaiden hyvästely, kiitos- ja hyvästelyviesti oppilaiden vanhemille Wilman kautta. Nyt en vaan loman jälkeen palannut ja kaikki jäi vähän levälleen... :( Onneksi äiti auttoi ostoksissa ja mies toimitti työkamuille pienen herkkukorin kortin kera. En siis oo vakkari, enkä tiedä palaanko tuonne, mutta valtavan hyvin oon viihtynyt. Varsinkin oppilaiden hyvästelemättä jättäminen surettaa :( Mutta kunto ei tosiaankaan salli mennä sinne koulun hälinään edes pienelle käynnille...
 
MaiKhi, etkö voisi laittaa vaikka miestäsi viemään muutaman pussin karkkia ja kortin koululle niin, että joku opettajista lukee kortin ja jakaa karkit oppilaille puolestasi? :)

Muistan itse vuosien takaa, kun opettajani yllättäen jäi sairaslomalle (raskauden takia) ja ei sit tullutkaan enää takaisin, mutta saimme häneltä ihanan kortin ja karkkia. Se oli mukavaa, varsinkin kun opettaja oli aivan ihana muutenkin.

Tietysti en itse ymmärrä että onko se kauheen toimiva idea tai ihan mahdoton toteuttaa, mutta tuli vain mieleeni. :P jäi erittäin hyvä kuva opettajasta.
 
Itse aatelin kans viedä pientä kahviteltavaa töihin aamuksi kun jään pois. Mietein myös jos lapsille veis jotain karkkia yms jota tarjota kun jään pois. Tosin pitää syynätä hyvin ettei ole mitään allergisoivaa karkeissa :D
Itse odottelen myös loman alkua ja sitten olisi tarkoitus kasata kaikki loppuun. Pinnis, siirtää hoitopöytä, pestä sitterin kankaat, kasata sairaalakassia yms.
Kyllä sitä jo odottaa että saa pienen nyytin viereensä koisimaan ^^
 
Samoin täällä! No työttömänä olin 1.5vk ja senki omasta tahdosta..
Paitsi että mie viilaan pilkkua enkä ikinä halua puhua LOMASTA vaan VAPAASTA. Aiettä oon lapsellinen... :D;):eek:
 
pääsiäinen ja yht vajaa 2000km takana.. kotimatkalla viimeset 150km supisteli niin kovasti että huh huh! mies välillä vilkuili vaan ku puhaltelin lähes koko ajan ettei tuntuis niin pahalta :/ nyt kun sais nää muksut vielä nukkumaan..ite olisin kyllä niiiin valmis painaa pään tyynyyn! mt oli ihana käydä reissussa <3 vähän vaihtelua tähän odotteluun :)
 
Meillä olis juuri alkamassa/jatkumassa noin 2000km reissu... eilen 250km aloteltiin ja juuri jätettiin tyttö hoitoon mummolaan ja jatketaan matkaa. 650km olis tämän päivän urakka ja huomenna sama matka takas. Sitte tyttö taas kyytiin ja 250km loppurykäys.. muutama päivä sen jälkeen loman kannalta ja 250km takas kotiin. Me ollaan siis oltu pääsiäinen pohjosessa ja tuli nyt kohdalle sipiva asuntovaunu jota lähdetään lahdesta hakemaan. Sitte mennään vielä yks reissu pohjoseen uudella vaunulla testaamaan mitä tuli vaihdettua :D:p

Lisäys. Sitte ehkä jo olis syytä rauhottua miettiin viimisiä vauvavalmisteluja ja odotteleen tulokasta.
 
Mun on nyt pakko tulla avautumaan tänne, koska mua ottaa niin kovin päähän eikä mulla ole enää ketään, jolle tuosta miehestä valittaisin. Soitin eilen synnärille ja sain ohjeeksi ottaa rennosti. Jos supistelee levossakin, niin on mentävä näytille. No korostin sitten miehelle sitä, että en nyt saisi tehdä mitään raskasta, ettei vauvalla tule kiire ulos. Vihjailevasti puhuin astianpesukoneesta, joka pitäisi tyhjentää ja täyttää sillä puhtaat lasit ja aterimet alkoi olla lopussa. Mies naureskeli, että yritänkö vihjata jotain ja lupasi hoitaa homman, ettei mun tarvitse, sillä astianpesukoneen tyhjentäminen ja täyttö on juuri se, joka mulle eniten aiheuttaa supistuksia. No mitään ei tapahtunut, mutta ajattelin odottaa. Tiskivuori sen kun kasvoi eikä tänään aamulla ollut enää yhtään puhdasta lasia. Mies valitti, että nukkui viime yönä vain kolme tuntia ja meni takaisin nukkumaan oltuaan hereillä tunnin. Ei muu auta, kun tehdä itse. Tyhjensin ja täytin koneen, otin kuivuneet pyykit narulta ja pistin uudet koneesta kuivumaan. Siivosin keittiön ja eteisen ja kävin kiireellä suihkussa, että ehdin laittaa tyttärelle ruokaa ennen tämän päiväunia. No nyt on maailman paskin äiti -fiilis, kun tyttö ehti nukahtaa sohvalle sillä aikaa, kun laitoin ruokaa lautaselle ja mun lonkat ja alaselkä sattuu ihan järjettömästi kaikesta siivoamisesta, mutta mä en aio asua kämpässä, joka muistuttaa kaatopaikkaa enkä jaksa monta kertaa päivässä sanoa samasta asiasta, kun mitään ei tapahdu. Jos niin teen, niin alkaa riita ja valitetaan että mäkätän :banghead: sitten se eilen naureskeli mun vanhempien kanssa, että olen kuin joku Justiina kaulimen kanssa määrämässä miehiä. "Joo se eilenkin käski mun hieroa sen jalkoja!". No anteeksi, en tienny että et voi kuluttaa viittä minuuttia sun päivästä helpottaakses mun oloa edes vähän, kun joka paikka sattuu ja koko ajan on suoraan sanottuna paska olla :grumpy: kaiken lisäksi se meni ottamaan lainaa, jotta saadaan ostettua vauvalle vaunut. Lopulta sain siihen tarkoitukseen vain 45e, jotka hänelle oli viime ryyppäysreissusta jäänyt. Kummasti löytyy aina rahaa, kun on opiskelijabileet mutta sitten ei riitä raha ruokaan tai laskuihin, joita on kertynyt jo monen sadan edestä...
 
nni sanoi:
Mun on nyt pakko tulla avautumaan tänne, koska mua ottaa niin kovin päähän eikä mulla ole enää ketään, jolle tuosta miehestä valittaisin. Soitin eilen synnärille ja sain ohjeeksi ottaa rennosti. Jos supistelee levossakin, niin on mentävä näytille. No korostin sitten miehelle sitä, että en nyt saisi tehdä mitään raskasta, ettei vauvalla tule kiire ulos. Vihjailevasti puhuin astianpesukoneesta, joka pitäisi tyhjentää ja täyttää sillä puhtaat lasit ja aterimet alkoi olla lopussa. Mies naureskeli, että yritänkö vihjata jotain ja lupasi hoitaa homman, ettei mun tarvitse, sillä astianpesukoneen tyhjentäminen ja täyttö on juuri se, joka mulle eniten aiheuttaa supistuksia. No mitään ei tapahtunut, mutta ajattelin odottaa. Tiskivuori sen kun kasvoi eikä tänään aamulla ollut enää yhtään puhdasta lasia. Mies valitti, että nukkui viime yönä vain kolme tuntia ja meni takaisin nukkumaan oltuaan hereillä tunnin. Ei muu auta, kun tehdä itse. Tyhjensin ja täytin koneen, otin kuivuneet pyykit narulta ja pistin uudet koneesta kuivumaan. Siivosin keittiön ja eteisen ja kävin kiireellä suihkussa, että ehdin laittaa tyttärelle ruokaa ennen tämän päiväunia. No nyt on maailman paskin äiti -fiilis, kun tyttö ehti nukahtaa sohvalle sillä aikaa, kun laitoin ruokaa lautaselle ja mun lonkat ja alaselkä sattuu ihan järjettömästi kaikesta siivoamisesta, mutta mä en aio asua kämpässä, joka muistuttaa kaatopaikkaa enkä jaksa monta kertaa päivässä sanoa samasta asiasta, kun mitään ei tapahdu. Jos niin teen, niin alkaa riita ja valitetaan että mäkätän :banghead: sitten se eilen naureskeli mun vanhempien kanssa, että olen kuin joku Justiina kaulimen kanssa määrämässä miehiä. "Joo se eilenkin käski mun hieroa sen jalkoja!". No anteeksi, en tienny että et voi kuluttaa viittä minuuttia sun päivästä helpottaakses mun oloa edes vähän, kun joka paikka sattuu ja koko ajan on suoraan sanottuna paska olla :grumpy: kaiken lisäksi se meni ottamaan lainaa, jotta saadaan ostettua vauvalle vaunut. Lopulta sain siihen tarkoitukseen vain 45e, jotka hänelle oli viime ryyppäysreissusta jäänyt. Kummasti löytyy aina rahaa, kun on opiskelijabileet mutta sitten ei riitä raha ruokaan tai laskuihin, joita on kertynyt jo monen sadan edestä...
Click to expand...
Kuulostaa niin tutulta, eikä kyllä yhtään kivalta! Tsempit <3
 
Täällä on kans tuttua tuo "joo, kyllä hän voi tehä", ootat, vihjailet ja ootat vielä vähän lisää ja lopulta teet ite. Sitte on selkä jumissa ja joka paikka kipeänä ja mies makaa sohvalla suunnilleenki maailmanloppua oottaen ko sattuu päähän tai millon mihinki, eikä varmaan tee yhtään mitään ja ite koitat kipiänä sitte tehä kaiken muunki.
 
nni en kyllä oikein tiedä mitä sanois... meillä auttanut se kun itse lopulta niin kipeä että itkua väännän. Mies reagoi siihen parhaiten sillon kun yritän piilossa itkeä. ja vasta kolmannen raskauden aikana se tajusi että en feikkaa kipujani. tsemppiä sulle kovasti! <3
 
Olen huomannut, että miehille vihjailu ei auta, vaan on sanottava ihan suoraan jos jotain haluaa.
Meillä mies tyhjentää mm kottikärryt kun karsinat siivoan. Eräs kerta meillä oli pientä kinaa ja ilmoitin haluavani tehdä tallityöt yksin. Illasta olinkin niin kipeä, että mies taisi sen huomata, vaikka en hänelle valittanutkaan yhtään. Sen jälkeen en ole yksin niitä saanut enää tehdä, vaan hän aina tulee mukaan vähintään tyhjentämään kottarit.

Astianpesukoneen tyhjennän minä, mutta mies täyttää. Tosin lähiaikoina mies hoitanut molemmat. Onneksi häntä ärsyttää myös likaiset astiavuoret ja meillä astioita on kuin valtiolla veronmaksajia :hilarious: Eipä lopu ihan heti kesken :)
 
no joo... miehet on miehiä... niitä pitää osata käsitellä (riippuu käsittelytapa tietty luonteesta) :p
Meillä auttaa kun sanoo suoraan. Ja jos ei ala tapahtumaan, niin sitten kysäsee että ens vuodelleko meinas asiat säästää. Ja toisaaltaan sanon myös suoraan, että nyt en jaksa/pysty/koskee jne niin menee jakeluun miksi en jotain tee. Itse yritän tehdä edelleen asioita niin kuin ennenkin, mutta välillä vaan olotila ei anna periksi vaikka kuinka itse haluaisi...
Ja jos yrittää omia vaivojaan valitella niin toteampa vaan että tervetuloa kokeilemaan tätä mun olotilaa, itteppähän oot tän saanu aikaseks :rolleyes: Eli nykyään puhisee sitten itekseen jos jotain vaivoja oliskin mutta ei niitä mulle valittele. :cool:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top