Maaliskuun murinat

Meilläkin mies ymmärtää etten jaksa/voi/pysty tekemään kaikkia asioita! Ja niskaakin hieroo jos pyydän. En oo kauheesti pyytänyt ku ei oo ollu tarvetta.
Mies myös suloisesti pohtii haikeena että on mua liian vähän huomioinut raskausaikana! Mutta mä vaan totesin että kyllä mä sit huomioo pyydän jos enemmän tarvin. Vaikka sponttaani jalkahieronta oiskin ihanaa joskus! Mulle riittää kun mies tekee kotityöt mielellään ja ei mulle niistä nurise. Ens viikonloppuna käydään hakemassa pinnasänky ja laitetaan muutenkin kotia vauvakuntoon. Samalla taas kunnon siivous (jonka mies on luvannut enimmäkseen hoitaa kun mä en pysty huonekaluja siirteleen ja imuroimaan.) Mä järjestän sit noita vauvatavaroita paikoilleen...

Tulipas ehkä vähän epäselvä viesti missä ei oo selkeetä pointtia.... :)
 
Meillä mies kyllä tekee kun pyytää, mutta ei yleensä kyllä oma-aloitteisesti siivoa edes leivän muruja pöydältä. Tai ota pyykkejä koneesta/kuivumasta. Tai tyhjennä tiskikonetta. Tms. Oon kyllä sanonut hänelle, että jos pyydän jotain niin sitä ei sitten lasketa mäkättämiseksi, koska ei kerran itse muuten tajua.

Mutta ymmärrän kyllä nni:n turhautumisen täysin! Olisipa raivostuttavaa, jos vielä heitettäisiin huonoja vitsejä tästä olotilasta, tosta rahahommasta puhumattamakaan!! Olisin aivan raivona. :angry
 
Pää lyö ihan tyhjää, mistä aloittaa pakkaaminen? :D muutaman päivän jo miettinyt ja tänään saan muuttolaatikoita, mutta ei vaan saa päähän mitä pakata mistäkin. Kai otan vaan huoneen kerrallaan mietittäväksi, mikä on minun ja mikä miehen tavaraa.
 
viiviva sanoi:
Pää lyö ihan tyhjää, mistä aloittaa pakkaaminen? :D muutaman päivän jo miettinyt ja tänään saan muuttolaatikoita, mutta ei vaan saa päähän mitä pakata mistäkin. Kai otan vaan huoneen kerrallaan mietittäväksi, mikä on minun ja mikä miehen tavaraa.
Click to expand...

Ihan hyvä suunnitelma tuo huone kerrallaan! :happy:
 
Meillä on mies ahkera keittiön siivooja. Minä taas inhoan tiskikoneen tyhjennystä mutta täytön tahdon tehdä itse kun saan koneeseen mahtuun 3x enempi tavaraa ku tuo ukkeli! Vessat on myös miehen hommia.. raskausaikana myös killipoikien vessat.. meillä mennee jotenki paremmin perille ku havainnollistan käytännössä asioita... esim jos sanon jonku jutun mitä tehhä. Ja sitte en vaikka 2pv mainitte vaan ootan. Niin sitte ku sanoo että huomaatko miks pitää "jankuttaa" sanomalla useammin samasta asiasta.. ja aina parempi ko pystyis ihan keskustelun hengessä asioista sanoon mutta paha tapa on räjähdellä ja sitte tuleeki täys laidallinen asiaa mutta suurinosa ihan kuuroille korville. Mutta sen oon kyllä hyvin saanu perille meneen että kun kerran reissutöitä tekee ja minä elän reissulesken arkea niin ne miehen vapaat on kans reissumiehen vapaita eli silloin täytyy tehä enemmän lapsen perheen kodin minun eteeni kuin "normi"perheenisä joka arkenakin osallistuu..

Sekavaa...?! Ehkä vähä. Puhelimella hankala itelläki seurata mitä kirjottelee x)

Lisäystä...
Jotenki ollaam tässä +12v aikana päästy siitä ajatuksesta pois että kaikki sanominen olis mäkätystä.. ja mies on oppinu että oon kova suunnitteleen päässäni asioita valmiiks eteenpäin ja järjestyksen mistä lähetään liikkeelle niin oikeastaan itekki kysyy että mitä nyt tekee ja missä järjestyksessä ;)
 
Kauhea selkäkipu tulee HETI kun yrittää pakata tavaroita :-( no nyt istun keittiön lattialla, laatikko vieressä ja käyn näin alakaappeja läpi ja keräilen laatikkoon omat tavarani :D huomenna sitten jos selkä kestää niin jatkan ihan seisaaltaan pakkailuja...
 
Viiviva, pakkaaminen on kyllä tosi rankkaa näillä raskausviikoilla. :/ Me pakataan jo toista viikkoa koko asuntoa muuttovalmiiksi ja jos mun mies ei tekis suurinta osaa, jäis kyllä muutto tekemättä. Tää rasitus on saanut aikaan supistuksia ja muita kipuja & nyt vielä vauvan liikkeet on vähentyneet, niin alkaa jo itteä vähän pelottaa, että teenkö nyt hallaa itelle ja vauvalle. Mies on kyllä puolipakottanut mua lepäämään, mulle vaan tulee ihan kamala olo kun toinen rehkii ja uurastaa samalla kun itse makaan sängyssä. :/ Mut nyt alkaa olee sen verran vaikeaa, että pakko vaan levätä.

Me käytiin "parisuhdekeskustelut" joskus +1 v yhteenmuuton jälkeen. Koen ainakin itse, että suhde on tasapainoinen ja oon onnellinen mun miehestä. Kyllä meillä välillä riitoja, itkuja ja tiuskimisia on, mutta pystytään keskustelemaan oikeasti ihan kaikesta ja se tekee hyvää suhteelle.

Nyt raskausaikana mies on ottanut isoimman vastuun oikeastaan kaikesta & huolehtii minustakin ihan oma-aloitteisesti. Itse taas oon hirveä hormonihirviö ja väsymys on saanut mut välillä lähes toimintakyvyttömäksi, mut onneks mies on kestänyt kaiken ja vielä lohduttanut mua, kun mulla on ollut kurjaa. Itsestäni vaan tuntuu, etten oo mitenkään ansainnut tätä ja että on epäreilua sälyttää miehen vastuulle kaikki. Hoh, koskaan ei osaa vaan nauttia!
 
Sugarplum Sprite sanoi:
Viiviva, pakkaaminen on kyllä tosi rankkaa näillä raskausviikoilla. :/ Me pakataan jo toista viikkoa koko asuntoa muuttovalmiiksi ja jos mun mies ei tekis suurinta osaa, jäis kyllä muutto tekemättä. Tää rasitus on saanut aikaan supistuksia ja muita kipuja & nyt vielä vauvan liikkeet on vähentyneet, niin alkaa jo itteä vähän pelottaa, että teenkö nyt hallaa itelle ja vauvalle. Mies on kyllä puolipakottanut mua lepäämään, mulle vaan tulee ihan kamala olo kun toinen rehkii ja uurastaa samalla kun itse makaan sängyssä. :/ Mut nyt alkaa olee sen verran vaikeaa, että pakko vaan levätä.

Me käytiin "parisuhdekeskustelut" joskus +1 v yhteenmuuton jälkeen. Koen ainakin itse, että suhde on tasapainoinen ja oon onnellinen mun miehestä. Kyllä meillä välillä riitoja, itkuja ja tiuskimisia on, mutta pystytään keskustelemaan oikeasti ihan kaikesta ja se tekee hyvää suhteelle.

Nyt raskausaikana mies on ottanut isoimman vastuun oikeastaan kaikesta & huolehtii minustakin ihan oma-aloitteisesti. Itse taas oon hirveä hormonihirviö ja väsymys on saanut mut välillä lähes toimintakyvyttömäksi, mut onneks mies on kestänyt kaiken ja vielä lohduttanut mua, kun mulla on ollut kurjaa. Itsestäni vaan tuntuu, etten oo mitenkään ansainnut tätä ja että on epäreilua sälyttää miehen vastuulle kaikki. Hoh, koskaan ei osaa vaan nauttia!
Click to expand...
Mulla on olo nyt ihan superhyvä, paras koko raskauden aikana. Vauvakin ihan yhtäkkiä alkanu liikkuun tosi paljon, ja kokoajan potkut näkyy masun päältä. Ainoa on tää selkäkipu, aina kun vähänkin jotain tekee. Olen pakannut laatikon kerrallaan, sit lepäilen hetken sohvalla ja jatkan :) onneks mulla ei oo koko asunnon tavaroita nyt pakattavana :D ...
 
Täytyy kyllä todeta olevansa kiitollinen miehestä, joka hoitaa kaiken pyytämättä tässä raskausaikana, varsinkin nyt kun on kunto ollut huono. Hoitaa mua, että oon saanut vaan maata ja huolehtii, etten stressaisi mistään. Käy vaikka joka päivä kaupassa, jos kaapissa olevat ei maistukkaan ja hoitaa mun voinnista tiedottamisen jos en ite jaksa.
 
Viviiva: voi olla että sun vointia paranee kun stressi lähtee laukeen, pääset omaan kotiin ja järkkään paikkoja vauvalle ja itelles, eikä tarvi miettii että mitä se mies seuraavaksi räyhää..

Täällä mies on kans vähän semmonen että sanoo kyllä että hän voi siivota/imuroida/tyhjää astiakonetta, mutta kun saiskin aikaseks, yleensä aina se jää mun tehtäväks.:grin Ei se mua kyl sinänsä haittaa, hän tekee pitkiä päiviä töissä, joten kyl mä mielellään hoidan sit kodin. Tosin nyt raskaana oisin kyl toivonut enenmän jelppiä, mut minkäs teet.
Onneks hän sentään hieroo mun niskat/hartiat/selän joka ilta ennen kun mennään nukkuun, ite viellä ehdottaa että kaipaisinko hierontaa :shy:
Eilen kun hieroi niin ihan yhtäkkiä alkoi maitoa tihkumaan rinnoista, vaik eihän niitä edes mitenkään hyväillyt :joyful: Taitaa h-hetki lähestyy... tänään Rv 35+5
 
Joo, meillä kans mies tekee kaikkea ihan oma-aloitteisesti ja pyytämättä. Pikemminkin on ollut näreissään, että mä teen edelleen liikaa, että mun pitäis jättää hänellekin hommia. :D Eilen olin pois kotoa koko päivän ja oli pyyhkinyt lattiat, pessyt kylppärin, siivonnut keittiön ja vissiin pyöräyttänyt yhden koneellisen pyykkiäkin. Kaikki veljensä ovat samaa maata ts ei voi kuin kiitellä miehen vanhempia hyvästä kotikasvatuksesta ja hyvästä parisuhteen mallista. Olen kyllä superiloinen asiasta, kaikki aiemmat parisuhteet eivät todellakaan ole olleet tällaisia...
 
Ootan kyllä niin paljon sitä, että saadaan muutto pois alta ja päästään uuteen kotiin. Koulukiireitä riittää, mut nyt mulla jopa on vähän energiaakin, että pitää koettaa tehdä mahdollisimman paljon ennen h-hetkeä. Siihen ei kyllä enää kauaa ookkaan!

Ajateltiin sitten uuden kodin kunniaksi järkätä tuparit nyyttärimeiningillä ja samalla viettää vähän baby shower -tyyppistä juhlaa, tosin ilman lahjoja, ohjelmaa, vaippakakkua yms (jotka on kyllä ihania, mutta ei meidän tyyppisiä). Tosin kutsuvieraat koostuu vaan miehen kavereista, mun omat kun asuvat pk-seudulla ja täältä en monen vuoden jälkeenkään oo oikein onnistunut hengenheimolaisia löytämään.

No mut, mies onkin hoitanut tähän mennessä kaiken, niin nää juhlat voiski olla mun tapa vähän antaa jotain takaisin & miehen kaverit on kyllä tosi kivoja. Monet heistä ovat nyt muuttoapuna, niin voi samalla sitten heitäkin kiittää.
 
^ Olen kyllä, ja joka päivä kiitollinen. Mies on lisäksi paras ystäväni, tuntee minut paremmin kuin kukaan, enkä keksi ketään muuta, johon luottaisin niin kuin häneen. Aiemmista parisuhteista löytyy niin paljon virhevalintoja, itkua, ahdistusta ja hammastenkiristystä, että tätä osaa todella arvostaa. Pidin aiemmin nykyisenkaltaista parisuhdetta lähinnä harhana ja ihmisten liioitteluna, mutta nyt olen joutunut myöntymään siihen tosiasiaan, että hyviä ja onnellisia parisuhteita ON olemassa. :D Aiemmin (eri suhde) olin iloinen, mitä vähemmän mies oli kotona, nyt taas odotan, että pääsen taas (nykyisen) miehen seuraan. Olemme tunteneet n. puolet elämästäni ja silti ilahdun hänen seurastaan joka päivä ja opin uutta.
 
Mulla mies ihmettelee lähinnä kun häärään ja väännän, mut pakko se on ku ei sekään niitä tee, mut ei sitä ääneen viitsi sanoa kun tietää mikä sota syttyisi asiasta.
Just kirosin eri palstalle meidän tiskikoneesta! Oon sanonut asiasta ihan suoraan vaikka kuinka monesti. Eli meidän tiskikone tahtoo tulla ulos kolostaan ja sillon sieltä tulee kaikki astioita myöten lattialle.
Se on vaan yksinkertaisesti vaarallinen!
Itse en tiedä noista mitään, ja mies todennut ettei hän tiedä mitä tekisi asialle. Nyt on todennut et mulle ihan helvetin sama mitä tehdään sillen, kunhan tuo loppuu! Taapero saa vielä sen päällensä tai vauva!
Nyt loppu mun tiskaus tähän kunnes kone korjataan! Ihan helvetin sama kuinka väsynyt mies on töistään (jossa joutuu tiskaamaan) mut saa luvan tiskata kotona jos haluaa puhtaita astioita eteensä!
 
iitu90: meil on tiskikoneessa siinä ylhäällä etureunassa reijät mistä se kuuluis kiinnittää ruuveilla tasoon jonka alla se on :) ehkä teil olis sama homma.
 
Mekin saatiin hyviä uutisia talo asiassa :) Eli voipi olla että päästäänkin muuttamaan jo 15.4 jälkeen eikä vasta 25.4 !! :angelic:
Olis kyllä niin hieno juttu jos kerettäis ennen kun vauva tupsahtaa kuvioihin (LA on 28.4):rolleyes: Nyt sit pitäis alkaa varmaan jo pakkaamaan ettei jää kaikki kiireen keskelle.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top