Idapa!! Vau; tsemppiä verikokeiden tuloksiin! :) :) ♡
Kirjoitit kuin mun suusta ton ihastumisjutun!
Mulla oli siis just ennen tätä nykyistä miestäni yks "heila", jonka kanssa aika säännöllisen epäsäännöllisesti nähtiin parin vuoden ajan. On ikisinkku, tyhmä pelimies, mut taisin olla häneen joskus jopa rakastunutkin. Nooo, kävin viihteellä tuossa kolmisen viikkoa sitten ja tietty vakibaarissa tapasin tän pelimiehen. Juteltiin niitä näitä ja kyselin kuulumisia. Oli vasta saanut pakit joltain mimmiltä ja häntä harmitti se. No mää että voi voi, en voi auttaa :D Tarras olkapäistä kiinni, katso suoraa silmiin ja sanoi että Mitä hän menettikään pari vuotta sitten kun ei halunnut enempää ja minä törmäsin sit tähän nykyiseen. Tuli aika muikee fiilis! :) Olin myöskin otettu. Mielessä hän kyllä on, olihan meil aikoinaan hienoja hetkiä. Mutta kyllä oma rakas kultani on sellainen timantti, etten kehenkään vaihtaisi! Onneks saan olla kaveri tälle pelimiehelle ja kaveruudeks se saakin jäädä.
Mitäs muuta. Enpä ole pojan syntymän jälkeen paljoo täällä käynyt :D Koneella kun en jaksa istua ja puhelimella ei tänne ole nopia kirjoittaa :)
Poitsuhan on nyt siis 3kk1vko (6.12).
Kovasti kasvaa, tällä viikolla neuvolas ja tuplannut ja roimasti ylittänyt juuri syntymäpainonsa (s.3408, 2kk 6000, 3kk 7230). Nukkuu Syö ja Kakkaa, perus vauva :D Menee korviketta niin paljon et aloitellaan pikkuhiljaa kiinteille.
Elämä muuten rulaa hyvin, paitsi babyblues meinaa iskeä - erityisesti iltaisin masentava fiilis, varsinkin parhaan ystäväni, rakkaan kuopukseni isän ollessa poissa. Varattu huomiselle hänen kanssaan hetki kahden, jotta voidaan keskustella näistä minun fiiliksistä rauhassa. Tiedä mitä hänelläkin päässään pyörii, mutta kun kerroin näistä oloista, niin itse kaivoi meille aikaa. Ensin toki säikähdin, kun sanoi vain, että meidän täytyy jutella. Siinä alkaa päässä pyörimään jos jonkinmoista. Mutta ihanaa on se, että hän kertoo välittävänsä ja haluaa auttaa :)
Minäpä koetan hieman useammin käydä ttäälä edes piipahtamassa! :)
