Mun hyvän ystävän esikoinen oli oikein koliikkinen, ja se oli kyllä aika eri touhua se - saatiin esikoiset samoihin aikoihin eli vertailukohtaa oli. ikävää näissä ruokarajoitusjutuissa mun mielestä oli tuossa tapauksessa se että eritäin tunnollinen tuore mamma sai hirveitä itsesyyllistämiskohtauksia omista syömisistään-ja vältti ihan kaikkea. ajan kanssa vauva parani, mutta kyllä se syvät haavat jätti äitiin, toinen lapsensa ei ollut koliikkinen, mutta voi arvata mitä stressiä veti ruuasta siitä huolimatta-masennusta puski.
se ylitunnollisten äitien syyllistäminen syömisasissa on mun mielestä niin harmillista

, syyllistetään mieluummin vaikka autolla ajosta, es väsyneenä..(ja tätäkin pakonedessä harrastan, tunnustan)
itse taas vältän hysterisointia tässä "mihin itse voi vaikuttaa" - ei se elämä mun käsissä ole kuitenkaan.
yksi vauva menetettiin saatuani sytomegaloviruksen, ehkä maaperästä voisi kuvitella(??), kovana puutarhassa tonkijana se ei olisi ihme..mutta en siitä huolimatta muuttaisi elämääni iloa tuovia asioita kuten puutarhan/eläinten hoitoa. Koska ei se varmuutta toisi siihen että eläviä terveitä lapsia saisin.
alkoholiaa/tupakkaa ei mielestäni voida laittaa samalle linjalle vältettävien ruoka-aineiden kanssa, ne on kuitenkin puhdasta myrkkya sikiölle.