Mä kävin kummipojan kanssa aikanaan välillä vauvauinnissa. Puhumaan opittuaan se aina supatti, että voidaanko mennä kahdestaan leikkimään altaan toiseen päähän, kun hän ei niin piittaa tästä ohjatusta toiminnasta. Siitä jäi mieleen, että jos lapsi tykkää läträtä vedessä, niin sitähän voi tehdä myös ilman mitään varsinaista ohjelmaa... Luulen, että vapaampi oleminen vauvan kanssa sopii mulle paremmin kuin aikataulutetut harrastukset. Jos lapsi isompana osoittautuu aikatauluihmiseksi, niin sopeudun kyllä siihen.
Oon eniten toivonut sitä, että meillä riittäisi jaksamista ja aikaa liikkua lapsen kanssa tosi paljon luonnossa. Että sille syntyisi pienestä pitäen hyvä suhde metsiin ja rantoihin. Lapsi, joka on tottunut olemaan paljon ulkona eri säissä, löytää kyllä myöhemmin itselleen sopivat liikuntaharrastukset (tai jos päättää olla kirjatoukka, niin sopiihan sekin – on ainakin saanut mahdollisuuden tutustua ulkomaailmaan.)
Oon eniten toivonut sitä, että meillä riittäisi jaksamista ja aikaa liikkua lapsen kanssa tosi paljon luonnossa. Että sille syntyisi pienestä pitäen hyvä suhde metsiin ja rantoihin. Lapsi, joka on tottunut olemaan paljon ulkona eri säissä, löytää kyllä myöhemmin itselleen sopivat liikuntaharrastukset (tai jos päättää olla kirjatoukka, niin sopiihan sekin – on ainakin saanut mahdollisuuden tutustua ulkomaailmaan.)
