Meneekö kenelläkään muulla hermo yli-innokkaisiin sukulaisiin ja tuttaviin? Jos joudun vielä kuuntelemaan yhdenkin synnytyskertomuksen tai toisten vauvojen kakankoostumuksen muistelua, tuun oikeasti hulluksi. Koen myös aika tungettelevaksi erinäiset kysymykset omasta kropasta ja voinnista, samoin kaikenlaiset pyytämättä tulevat "hyvät" neuvot.
Hyväähän ihmiset tarkoittaa, joten kamalalta tuntuu ärsyyntyä tällaisesta. Mitenhän sitä kauniisti ilmaisi, että ei kiitos mitään vauvajuttuja kahvipöydässä, maailmassa tapahtuu muutakin :)