Onneksi me saatiin olla tuossa äitiysloman alussa joulun ja loppiaisen väli 2 viikkoa mummulareissulla, niin siellä poika 3,5v pääsi kolmesti kylpylään, kertaalleen hoploppiin, monta kertaa pulkkamäkeen ja vaikka mihinkä touhuun neljän isovanhemman kanssa. Se oli itsellekin lomaa. Nyt kotona on kuitenkin itsestäkin tuntunut, ettei jaksa esikoisen kanssa mitään. Itse keskittyy henkisesti paljon muualle ja liikkuminen on täyttä tuskaa. Vein esikoisen tänään päiväkotiin ja sinne hän hävisi aika nopeasti ulos leikkimään. Tää on kyllä pelastus itselle, vaikka samalla tuntuu, että yhdessä vietetyn loman jälkeen on ikävä. Luulen et poika alkaa kuitenkin käymään vaan neljänä päivänä viikossa päiväkodissa vaikka viihtyy tosi hyvin. Jossain vaiheessa (kun vauva on parin kuukauden ikäinen) haluaisin alkaa käymään esikoisen kanssa kahdestaan viikoittain uimassa vapaa-päivänä yhteisenä harrastuksena.
Tosiaan itselläni alkanut olo tuskastua todenteolla vasta viikon sisällä. Vauva vietti viime viikon alussa pari päivää hiljaiseloa, jonka jälkeen alkoi kamala myllertäminen, liitoskivut, runsastunut valkovuoto jne. Oma liikkuminen on muuttunut todella tuskaiseksi kun koko lantiota särkee ja jo valmiiksi supusrusherkkäkohtu supistellut vieläkin enemmän. Luulen, että vauva on saattanut laskeutua, kun tuntuu niin kuin keilapallo hankaisi tuolla alhaalla liikkuessa. Levossa on kuitenkin ihan hyvä olla ja minulla mahdollisuus levätä, joten ihan rauhallinen on mieleni vielä 37+3. Toisaalta alkanut hieman ajatella, että saisi tulla jo mut toisaalta tuntuu, että henkisesti voisin valmistautua vielä hetken. Jäänyt kaikki valmistelut pitkän joululoman takia ihan viimetippaan kun vasta eilen sain puhdasta vaatetta vauvalle viikattua lipaston laatikkoon ja otettua sairaalakassin esille. Nyt pitäisi ainakin vielä kassi loppuun pakata ja pari kaappia tekisi mieli käydä läpi ja kuskata ylimääräistä tavaraa varastoon.