Loppuraskaus olot ja tilat!

[otuski]

Minua jotenki alkanu pelottaa hirveesti et tää synnytys menee yhtälailla pieleen just tarjontavirheen takia niinku esikoisestakin.

Nyt ainaki tuntuu et vauva ois selkä omaani kohti eli juurikin ihan väärin päin synnytystä ajatellen. Pitkään se pötkötteli selkä oikeaa kylkeäni kohti mikä ei sekään mikään suotavin asento vissiin ole.

Huh, en vaan halua samanlaista pitkittynyttä avautumisvaihetta mitä esikoisesta..

 

[Charmant]

Onko jollain muulla tätä loppuraskauden pahoinvointia?!
Siis yäk! Tosi monesti oksettaa ja yököttää, tulee ihan alkuraskaus mieleen... hyih!!!
On ollut niin paljon tuntemuksia mahassa ja vauva on ollut rauhallinen, voisiko kuitenkin alkaa enteillä synnytystä... *toiveikas*

 

[Awsedr]

Onko jollain muulla tätä loppuraskauden pahoinvointia?!
Siis yäk! Tosi monesti oksettaa ja yököttää, tulee ihan alkuraskaus mieleen... hyih!!!
On ollut niin paljon tuntemuksia mahassa ja vauva on ollut rauhallinen, voisiko kuitenkin alkaa enteillä synnytystä... *toiveikas*

Täällä tulee pahoinvointi aaltoina. Ei jokapäivä, mutta välillä. Hyyh, ällöttävää tosiaankin.

 

[lokakuunlumo79]

Täällä on välillä ollut taas pahoinvointia, ei mitään kauheen pahaa onneks. Pientä etomista yleensä ruoan jälkeen. Hetkittäin saattaa olla kyllä pahempaakin kuvotusta.
viime torstaina oli viiminen ultra ja gynetutkimus, kohdunkaula normimitoissa vielä ja puolikiinteä. Kohdunsuuta se ei päässy kokeileen, vauvan pää oli niin alhaalla, en ymmärrä miten se haittaa, joten ei osannu sanoa onko kiinni vai auki, ja vauveli oli vissiin vähän pienemmän puoleinen, arvioi silloin painoks 2529g, joten sais se nyt tieten hetken pysyä kyydissä, vaikka tonne loppuviikolle asti ainaki. Ehtis mun vanhemmat tänne sieltä mantereen puolelta tota kuopusta vahtiin. Mä alan kyllä kans oleen jo melko kypsä lähteen synnärille. torstai-perjantaiyönä jo melkein luulin, ett lähtö tulee, mutta ei sitte kuitenkaan. Nyt en enää jaksa vahdata kaikkia tuntemuksia, hajoo pää muuten. Supistuksia kun on ollu jo viikkotolkulla, mutta mitään ei oo tapahtunu. Koitan ottaa hetken kerrallaan. Jos vaikka ehtis neuloo vauvalle sen aloittamani neuleen valmiiks. Kunhan vaan ei mikään lentsu nyt iskis tähän väliin, kurkussa meinaa vähän tuntua siltä.

 

[Troll]

Täällä on pahoinvointia jälleen Ollu jo viikon verran... Raskaus on kyllä niin oikea kutsumanimi tälle olotilalle...

 

[Charmant]

Täällä meinaan kuvottaa ajottain niin pahasti että joudun ottamaan pahoinvointilääkkeen jota alkuraskaudessa sain!
Kyllä, raskaus on osuva nimi etenkin tälle loppuvaiheelle! Harva sitä haluaisi varmaan kiljuen kivusta kärsimään mutta Mä oon aivan valmis synnyttää vaikka sattuis miten ja kovin
Mutta ihana että on moni muukin kenen kanssa jakaa näitä oloja! Tuntuu ettei lähipiiri ymmärrä ihan mitä tarkoittaa kun valittelee olojaan

 

[Awsedr]

Joo, raskaus on nimensä veroista kyllä. Ja on jännä, miten alussa ei haittaa odottaminen yhtään, mutta loppumetreillä ei sit enää kestäkään yhtään ylimäärästä päivää  tänään vihdoin kaivoin esikoisen vanhat vauvan vaatteet ja nappasin sieltä muutamat tälle seuraavalle. Enää pitäis pestä noi kaikki vaatteet ja petivaatteet, laittaa pinnasänky valmiiks ja siirtää sairaalakassin sisältö pinnasängystä johonkin kassiin. Kyllä tää valmistelu tästä... en mä mitenkään viime tipassa näitä sähellä - laskettuaikahan on vasta torstaina

 

[Charmant]

Haha
Meillä on sänky valmiina, vaatteita valmiina, sairaalakassit tanassa mutta vissiin olin liian ajoissa kun tyyppi nauttii kolmiostaan ihan rauhassa! Mulla kuulemma kolmion verran tilaa tuolla mahassa
Mut kyllä olo on sellainen että hetkenä minä hyvänsä saattaapi joutua lähteen jos esikoiseen vertaa mutta tosiaan tässä lopussa jokainen päivä tuntuu JULMETUN pitkältä...

 

[Minnie89]

Mulla myös nyt pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. Tosi masentavaa, koska ruoka on vaan niin ihanaa! Mies alko jo huolestua ku ei onnistu ees herkuilla houkuttelee mua syömään
Osaltaan tietty vaikuttaa tää närästys josta tulee se palan tunne ruokatorveen ja yskiminen joka saa mut oksentamaan useamman kerran päivässä. En oo kyl ikinä ennen oksentanut yskimisestä mut on noi vatsalaukut sun muut vissiin nyt niin pienessä sykerössä tuolla et helpommin ärtyy tässä kauheassa yskässä.

Mä alan kyllästyä tarkkailee näitä oireita toiveikkaasti kun joka päivä jotain, mut mitään ei tapahdu! Toisaalta mulla vasta viikot 37+5 mut kipeitä suppareita ollut jo pitkälti toista kuukautta niin on jo mielessään ollut lähtökuopissa hyvän tovin. Nyt haluis vaan unohtaa koko raskauden ja havahtua sit ku pitää lähtee synnyttämään.

 

[Charmant]

Niin tiedän mistä puhut!!
Talviunille siks aikaa että pääsee synnyttää!! Sehän se kun esikoista en edes odottanut syntyväksi ilman apuja koska ei ollut mitään oiretta tai ennakoivaa toimintaa. Nyt kun on, niin ei silti näy kaveria

 

[Troll]

Mites te muut saatte hoidettua nämä aiemmat lapset? Mua ahdistaa, kun tuntuu, ettei musta oo mihinkään ja tarttis heidänkin kanssa pystyä jotain tekemään. Esimerkiksi olisi kiva mennä pulkkamäkeen mutta kun puuskuttaa jo ihan kenkien laitosta lähtien niin ei oikein houkuta Saati, et joutuisi vetämään pulkassa nuoremman ylös asti niin ei vain onnistu enää :/ Meillä on viime päivinä katottu niin paljon telkkaria, et ihan hävettää! Vielä olis kolme päivää noiden kanssa yksin päivät ja sen jälkeen "pääsee" sektioon. Kuinka se voikin pelottaa niin paljon, vaikka kaksi kertaa sen on jo läpi käynyt? :arghh:

 

[Charmant]

Älä pode huonoa omaa tuntoa telkkarin tuijotuksesta! Meillä on esikoinen saanut pelata ja katsella telkkua PALJON! Oon sanonut ettei totuttele oloonsa mutta nyt kun äiti ei vaan pysty samalla tavalla tekemään niin on tehty kompromisseja! Toki meillä esikoinen on 6v ja käy mun kanssa tallitöiden ajan ulkona ja pulkkailee itsekseen, mutta en silti pysty kaikkeen mihin ennen kykenin
Pääset sektioon!!! Ota ilon kannalta! Vatsa lähtee ja haavakaan ei ole loputtomiin kipeä vaikka se ensimmäinen aamu onkin karmea :)
Pidetään sulle peukkuja!!
Nimimerkki; olisin aivan valmis leikkauspöydälle

 

[hannaka]

Mites te muut saatte hoidettua nämä aiemmat lapset? Mua ahdistaa, kun tuntuu, ettei musta oo mihinkään ja tarttis heidänkin kanssa pystyä jotain tekemään. Esimerkiksi olisi kiva mennä pulkkamäkeen mutta kun puuskuttaa jo ihan kenkien laitosta lähtien niin ei oikein houkuta Saati, et joutuisi vetämään pulkassa nuoremman ylös asti niin ei vain onnistu enää :/ Meillä on viime päivinä katottu niin paljon telkkaria, et ihan hävettää! Vielä olis kolme päivää noiden kanssa yksin päivät ja sen jälkeen "pääsee" sektioon. Kuinka se voikin pelottaa niin paljon, vaikka kaksi kertaa sen on jo läpi käynyt? :arghh:

Mulla vasta esikikoinen tulossa, joten sen enempää en osaa neuvoa miten yhdistää loppuraskaus ja aikasemmat lapset. Mut pystyisitkö esim pelailemaan lautapelejä tai askartelemaan, maalaamaan, muovailemaan muiden kanssa. Ne ois ainaki ehkä sellasia rauhallisempia ja vois tehdä sisällä pöydän ääressä. Eikä hengästyttäis (riippuu tietty kuin paljon lapset innostuu :D) ja ei munkaan mielestä tota telkkarin kattelua tarvii hävetä, eiköhän se lapsiki mielummin kato äitin kanssa telkkua yhdessä sohvalla vaikka koko päivän ku se et teette tunnin jtn ahkerana pihalla ja sit oot loppupäivän aivan poikki etkä jaksa mitään :)

 

[Awsedr]

Meillä mies on ollu aivan korvaamaton ja ihana esikoisen kanssa touhuillessa! Ite en kans todella selviäis mistään pulkkamäestä, niin mies on hoitanu nyt sitä puolta :angelic: leikkiminen sohvalla, juurikin piirtely, muovailu ja kirjojen selaamlnen onnistuu onneks vielä multakin. Toki meilläkin telkkaria kattellaan päivittäin, kun mies kaipaa happee itelleen ja jos mulla sattuu myös oleen levon tarve käsillä.. En voi muuta, ku hattua nostaa kaikille, jotka yksin arjestaan selviää - ootte supersankareita! <3
Itteenikin jännittää, et jos sektioon joudun uudelleen, että kuinkas mä sitten kotona selviän. Onneks mies jää vauvan synnyttyä kotiin (ensin viikko vuosilomaa ja sitten se kolmisen viikkoo isyyslomaa) ja esikoinen jatkaa päikyssä 10päiväläisenä, mutta silti jännittää! Ja tietty muutenkin, et millanen vauva täällä masussa on kasvanu, onko hän mussa ihan kovasti kiinni vai onko ihan perustyytyväinen pieni ihminen. Täytyy koittaa järjestää säännöllisesti aikaa myös esikoiselle niin, että isi hoitaa vauvaa sen aikaa. En halua, että esikoinen joutuu paitsioon vauvan syntymän takia.. Paljon on mietittävää ihmisellä

 

[Annulii]

Mites te muut saatte hoidettua nämä aiemmat lapset? Mua ahdistaa, kun tuntuu, ettei musta oo mihinkään ja tarttis heidänkin kanssa pystyä jotain tekemään. Esimerkiksi olisi kiva mennä pulkkamäkeen mutta kun puuskuttaa jo ihan kenkien laitosta lähtien niin ei oikein houkuta Saati, et joutuisi vetämään pulkassa nuoremman ylös asti niin ei vain onnistu enää :/ Meillä on viime päivinä katottu niin paljon telkkaria, et ihan hävettää! Vielä olis kolme päivää noiden kanssa yksin päivät ja sen jälkeen "pääsee" sektioon. Kuinka se voikin pelottaa niin paljon, vaikka kaksi kertaa sen on jo läpi käynyt? :arghh:

En minäkään jaksa isompien kanssa juuri touhuilla. Tietty nuo ovat jo sen isoja, että riittää kun vähän perään kahtoo, mutta aktiviteetit jääny melko vähälle. Onneksi kuitenkin näin alkutalvesta vauvan tulo niin on kevät aikaa käydä pulkkamäessä yms. :)

Ja minulla sama tilanne tuon sektion kansa, perjantaina olis leikkuupäivä ja kolmas kerta. Nyt oon ruvennu öisin miettimään ja stressaamaan kun kuitenkin iso toimenpide ja vaikka edellisistä toipunut hyvin, niin eihän sitä koskaan tiedä. Mutta eipä se miettimällä mikskään muutu, joten toivotaan parasta! Tsemppiä sullekkin! :)

 

[Naks]

Mä jaksan ihan kohtalaisesti 1,5-vuotiaan esikoisen kanssa touhuta. Ihan viime aikoina vasta on alkanut ulkoilu väsyttää niin, että loppupäivä menee istumiseksi/makoiluksi, jos on esim. vetänyt pulkkaa pihalla. Enemmän huolettaa, miten sitten riittää aika ja energia, kun vauva syntyy... rv 38+5

 

[Desiree84]

Mulla kans pahoinvointia taas ajoittain, yleensä aamulla ennen aamupalaa niinkuin alkuraskaudessa. :-/
Mä kaipaan itsekin ulkoilmaa niin paljon, että oon pakottanut itseni ulos meidän tyttöjen kanssa. Oon jopa laskenut siellä pulkkamäessä, että vauva alkais syntyy! :-D mut oon minäkin onnellinen, jos iskä tai isovanhemmat jne. vie lapsia joskus vähän vauhdikkaampaan ulkoiluun. ;-)
Troll, sulla on onneks jo päivä tiedossa milloin vauva syntyy, vaikka uskon että jännittää... :-) onhan se iso leikkaus kuitenkin.

 

[Ipa86]

Mä eilen illalla itkua tihrustin miehelle ku on niin huono omatunto ku ei jaksa esikoisen kans olla juuri yhtään. Eilen aamulla lapsi aiheutti vesi/saippuakaaoksen kylppärissä ja huusin sille Ei sais huutaa. Tän räkätaudin takia en oo nukkunu nyt viimiseen neljään yöhän juuri lainkaan - päivisin hyvä jos puolen tunnin tirsat oon saanu otettua ja siks pinnaki kireellä. Tietty lisäks kaikki hormonihöyryt... :banghead: Sit ku esikoisella pahin uhmaikä, ni kaikesta saa sanoa useamman kerran ja siltikään ei mee perille ennenku korotan ääntäni. Ihan niinku se odottais että saa äitin huutamaan ennenku käytös muuttuu tai jonkin typerän asian tekeminen loppuu Ehkäpä tässä vaan pitää peiliin kattoa - jos se hölmöily on siitä johtuvaa ettei saa riittävästi syliaikaa ja en puuhaa sen kans riittävästi. Telkkaria meilläki katotaan ihan liikaa nykyään ja seki sitä että ite koomaan piirrettyjen ajan. Pulkkamäkeen mun ihan turha yrittääkään. Pitäs kokeilla repiä energiaa vaikka piirtämiseen tai värittämiseen tms..

 

[jensan]

Mä odotan esikoistani, joten en osaa kans sanoa mitään noihin muiden lasten kanssa puuhasteluihin. Mutta mun koira on mulle se lapsi, ja olen pyrkinyt lenkillä käymään sen kanssa päivittäin. Lisäksi käydään toinen ulkoilukerta lähimaastossa ja sitten iltapissatus kierrellen hiukan laajemmin. Mut kans vaivaa huono omatunto, että pitäisi enempi tehdä ja touhuta sen kanssa. Varsinkin nyt, kun sillä ei ole enää koirakaveria
Mun koirani sai eilen illalla pahan epilepsiakohtauksen, yöllä sitten toisen tavallisen ja nyt aamulla kolmannen tavallisen kohtauksen. Pelottaa, miten tästä kohtausten kierteestä päästään nyt yli?!? Ei olisi paukkuja enää vastoinkäymisille, niitä kun mulla on tämän raskauden aikana ollut enemmän kuin koskaan ennen yhteensä....eikö jo riittäisi???
Hiukan on huonovointisuutta alkanut olla itselläkin, olletikin silloin, kun ehtii nälkä iskeä. Ja kamalaa on tosiaan se, ettei tahdo saada kenkiä jalkaan, kun ei vaan enää taivu tuonne alas. Tässä vaiheessa ollaan tosiaankin RASKAANA. Mutta kaikki menee ja käy, kunhan nuo elämän muut vastoinkäymiset loppuisivat jo ja rakas koirani palautuisi kohtauksista, jotka saisivat olla taas tällä erää tässä!

 

[natskuli]

Meillä onnex jo 6 ja 9 vuotiaat niin pärjäävät hyvin ilman äidin keksimää tekemistä ja ulkona voivat olla keskenään ja mennä kavereille ym.. sinänsä helppo tilanne... ja aina on hoplop jos tulee tylsää... :)