Lokapoikasten odottajia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Minsu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tuulienkeli...puhut kyllä totta tuosta että jos liikaa stressiä niin väsymys palaa...ollaan miehen kanssa paljon puhuttu siitä kuinka ihana suhde meillä on ja kuinka me tosissaan ollaan onnellisia ja kiitollisia toisistamme...mut meidän suhteen alusta asti on sitten ulkopuolelta tullut kaikenlaista pahaa osaksemme...välillä vähemmän ja välillä enemmän...no tietystihän nuo kaikki lujittaa suhdetta entisestään, mut nyt kyllä tosiaan on ollu taas tuota ulkopuolelta tulevaa stressiä...kummipoikani elämä on hieman sekaisin ja poika on 17 v...eikä ota mitään vastaan...siis neuvoja tms.Kaiken huippu oli kun meni ottamaan 1-vuotiaan uroskoiran joka oli asunut elämänsä ulkotiloissa muiden koirien kanssa ja vaikk yritin puhua pojalle järkeä ettei ota, koska mitä luultavammin koira ei sopeudu kerrostaloelämään vaan voi sielä huonosti ja varmasti yksinjäädessään haukkuu niin että naapurit häiriintyvät niin ei voinut poika uskoa....Poika käy tukityössä ja oli eilenkin töissä kun menin tarkastamaan missä kunnossa tuo koira asunnossa on....avasin oven ja meinasin pyörtyä...kaikkialla oli ulosteita...koira oli purrut paristoista lähtien kaiken hajalle eikä koiralla ollut edes vettä...siltä seisomalta otettiin entiseen omistajaan yhteyttä ja hän onneksi tuli hakemaan tuon koiran heti pois...itse olen hyvinkin eläinrakas ja tuo miten tuo siskonpoikani oli koiraa kohdellut sai kyllä mut raivostumaan ihan totaalisesti...no tuo raivoaminen ei tehnyt mulle hyvää kun sitten illan makasin maha pinkeänä ja oli hirmuinen väsy ja heikko olo...vaikka oma perhe voi hyvin niin aina on sitten tuota ulkopuolelta tulevaa huolta ja stressiä...[:(]...Olipahan vuodatus...no jatkan perjantaipuuhiani ja yritän olla liikaa stressaamatta...[;)]
 
maamukka: Oikein paljon onnea :)

sormustin: Oikein paljon voimia, voin vain kuvitella tuota tuskaa, koitahan jaksaa pienen vuoksi :/

Ellis: Itselläni nousi paino älyttömästi ensimmäisen aikana, vaikka mieli halut olivat hedelmiin päin, nyt puntarin mukaan paino olisi vieläkin suht samoilla, olo on toki erimieltä. Sitä painoa tulee jos on tullakseen. Kyllä ne lähtee aikanaan pois :)

TuuliEnkeli: Löydän varmaan tekstistäs savon murretta kun kuulosti mukamas niin tutulta(tosin itse en puhu sitä) :D

chaos74: Voi, ei kuulostanu yhtään hyvälle tuo tapaus :( Koitahan tosiaan ottaa rennosti, mutta eipä noita ressaamisia voi aina välttää.
 
TuuliEnkeli: Tuohon oli pakko kommentoida vielä.
Tottakai lähipiiri yrittää puollustaa sua ja varmasti haukkuu tämän miehen täysin, mutta kukaan ei ota huomioon että sinä et voi vaan lopettaa välittämästä jos tunteita on.
Saattaa se olla että mies ei lasta nimiin halua mutta haluaa kuitenkin jollainlailla lähellä olla..
Miltä susta itestä tuntuu parhaalta toimit niin, vaikka se ei kaikkia miellyttäisikään, jos nyt ei kuitenkaan vaaraksi tulevalle vauvalle ole niin pidä lähellä vain :)
 
hyvää perjantaita kaikille!

Ihana kuulla teidän np-ultrista. Itselläni se on vaan vielä niiin kaukana, se on vasta kuukauden päästä!!. voi kun olisinkin samoilla viikoillaa kuin suurin osa teistä. Koht5a suurin osa teistä on päässyt jo kriittisen ajan ohi tai ainakin 12. viikko alkamassa.

Sormustin, paljon jaksamista sulle. Ero on rankkaa muutenkin puhumattakaan kun on raskaana, jolloinn tunteet heittelee muutenkin. Täällä on kuitenkin vastassa sellainen porukka joka haluaa olla tukiverkkonasi ja tsempata koko raskauden ajan. Tietysti sehän ei ole sama kuin fyysinen tuki, mutta toivottavasti auttaa jollain tasolla.

omaa: mikään ei ole muuttunut, mut tämä viikko on mennyt suht.koht. nopeasti. Vähitellen täytyy alkaa uskoa että kuulun siihen pieneen joukkoon jolla ei ole väsymystä tai pahaaoloa. tämä on tätä samaa paasausta niin kuin aikaisemmin, mutta nyt tästä alkaa vähitellen nauttimaan. Ihan kun ei olisi raskaana ollenkaan, vain rinnat kipeät [:D] . tiedossa on vain monen viikon odotus ultraan, eipä tässä kummempia.

ihanaa viikonlopun alkua teille ihanaisille-mammoille. Yritetään nauttia elämän pienistä iloista ja YRITETÄÄN tressata vähemmän elämän epäkohtia.
 
Kovasti on erilaisia odottajia täällä. Erilaisia ihmiskohtaloita ja silti jokin ihana meitä kaikkia yhdistää.
Toivon hirmuisesti teille "yksin"-odottajille vain kovasti jaksamisia. Onneksi teillä on varmasti sitten sitä tukiverkkoa ympärillä vaikka miestä ei vierellä olekaan. Ja mä olen ollu kuitenkin aina sitä mieltä että loppujenlopuksi se on melko samantekevää onko lapsella kaksi eri sukupuolta tai samaa sukupuolta olevaa vanhempaa tai yksi vanhempi joka antaa kahden edestä sitä rakkautta ja substraalia. Eikös se sillai oo että tärkeintä on olla se riittävän hyvä vanhempi. :)
miehen tai naisen tms. malleja lapsi ehtii elämänsä aikana kuitenkin saamaan NIIIIIIIN erilaisia.
 
Mutta joo. Kiitos onnittelijoille! Jännittää niin pirusti. Huomenna viimeiseen hääpuvun sovitukseen. Meneeköhän enää vatsan kohdalta MUAHAHHHHHHHAAAAAA [:D]
 
Summergirl: tervetuloa
Annie74: minäkin kaipaan kampaajalle. Ehkä maltan odottaa vielä kuukauden/pari sitten hankkia vaikka raitoja. En tiedä johtuuko talvesta vai raskaudesta, mutta hiukset rasvoittuvat todella nopeasti.

Sormustin: tässä samaa mieltä jo muiden kirjoittajien kanssa, tsemppiä.

TuuliEnkeli: kiitos että olet jaksanut koota listaa. En nyt kovin syvällisesti tunne tilannettasi, mutta voihan olla että mies päättääkin haluta olla mukana lapsen elämässä (siis mitään turhia odotuksia en halua synnyttää). Itse tiedät, mikä on sinulle parasta, ulkopuolisen vaikea tulla neuvomaan tai arvostelemaan. Pidä lähellä niin pitkään kun hyvältä tuntuu…


Maamukan kanssa ihan samaa mieltä: tärkeintä on se rakkauden antaminen ja olla hyvä vanhempi.
Maamukka: ihanalta kuulostavat suunnitelmat (vedät sitten vatsan sisään kun laittavat vetoketjun kiinni: ei se puku repeä, kunhan kiinni vain mahtuu). Minua oikeasti jännittää puolestasi. Muistan vieläkin sen tunteen kun astelin alttarille, ja kuinka siellä jalat tärisi koko seremonian ajan. Chaos74: ihanat olivat teidänkin häät. Häät ovat aina erilaiset ja aina hääparin näköiset: siksi niin ihanat.Taidan olla häähullu, tai sitten johtuu vain tunnetilasta (vekkaan jälkimmäistä). Itken välillä ihan hysteerisesti televisio-ohjelmille ja elokuville.

Ellis: onnea, ihanaa että kaikki hyvin.
Verinäytteistä: minulta testaavat myös vasta-aineita eli olen Rh-(mieheni Rh+, ja lapsi voi olla Rh- tai Rh+). Käyn pari kertaa raskauden vasta-ainetesteissä.
 
Hei taas mammukat[:)]...Tuulienkeli...mulla oli vähän samanlainen tilanne silloin kun rupesin poikaa odottamaan...eli 5-vuotias poikani ei ole nykyisen aviomieheni biologinen lapsi...silloin kun rupesin odottamaan niin olimme jo pojan isän kanssa eronneet ja raskaus oli todellinen yllätysraskaus...olin itsekin alkuun sitä mieltä etten "velvoita" pojan isää mihinkään koska raskaus ei ollut suunniteltu...raskauden edetessä kuitenkin ajatusmaailma muuttui ja tulin siihen lopputulokseen en itseni enkä lapsen isän vaan syntymättömän lapsen takia, että jokaisella lapsella on oikeus isään...oli suhde millainen tahansa.Se on kuitenkin lapsen etu eikä siihen voi omat mielipiteet vaikuttaa.Asiat sujuivat muutaman vuoden ihan hyvin...isä tapasi lastansa melkein säännöllisesti kunnes reilu kaksi vuotta sitten mies solmi uuden suhteen ja tämä nainen ei voinut sietää poikaani joka vei mieheni huomiota ja tilanne kärjistyi lopulta niin että nainen oli ilkeä pojalleni ja poikani isä ilmoitti ettei tahdo enään tavata poikaansa...ja sen jälkeen he eivät ole olleet missään yhdeydessä...poika ei ole puhunut isästään mitään yli kahteen vuoteen,kunnes viikko sitten kysyi että voimmeko käydä sielä...nämä ovat hankalia asioita ja minullakin oli aikoinaan kovat itsesyytökset kun muutin mieltäni tuossa lapsen oikeudesta tietää/tuntea isänsä.Älä siis moiti itseäsi jos päätät kuitenkin niin että haluat isän kuuluvan jollakin tavalla lapsen elämään.Näitä asioita ei voi kukaan neuvoa, ne pitää itse punnita ja mietiskellä, mutta omalla kohdallani tuo oli oikea ratkaisu että isä tunnusti poikansa ja toivon että tulevaisuudessa kuitenkin olisivat tekemisissä toistensa kanssa jollakin tavalla....tulihan taas tekstiä...tsemppiä kaikille jotka painivat vaikeiden asioiden kanssa...ja niinhän se on että asioilla on tapana selvitä vaikka olisivat kuinka monimutkaisia[:)]
 
TuuliEnkeli: Minäkin olen sitä mieltä että tee sen miehen kanssa niin kuin parhaalta tuntuu: jos saat häneltä läheisyyttä jota kaipaat, niin anna mennä vaan (muiden, varmaankin suojelevista, mielipiteistä välittämättä). Voihan olla että hänen ajatuksensa lapsesta muuttuvat ajan kanssa tai sitten ei, mutta tulevaisuutta on turha murehtia etukäteen - parempi vain nauttia jokaisesta päivästä sellaisena kuin se eteen tulee.
Sormustin: Voimia ja jaksamista. Yritä ajatella positiivisia asioita elämässäsi, kuten vauvaa. Ja ehkä voit myös ajatella että tämä saattaa olla uuden, paremman alku: kun yksi ovi sulkeutuu, edessä aukeaa yleensä monta uutta!
Ehkä mun tarinasta on jotakin lohtua: Mun oma edellinen raskaus oli myös melkoisen myrskyisää aikaa: tuli ero lasten isästä, mutta syttyi myös uusi rakkaus. Niinpä nyt 4-vuotias tyttäreni on alusta asti elänyt kahden 'isän' kanssa: arkea minun ja uuden mieheni kanssa, ja viikonloppuja isänsä kanssa. Läheinen ja hyvä suhde on molempiin. Sain itsekin silloin kaikenlaisia hyvää tarkoittavia neuvoja, mutta lopulta jokaisen on tehtävä omat päätökset sen mukaan kuin parhaalta tuntuu.

Eilen kävin ekassa neuvolassa, aikaa kului puolitoista tuntia, ja terveydenhoitaja oli ennestään tuttu ja aivan ihana. Nyt sitten np-ultraa odotellaan. Pahoinvoinnin suhteen viikonloppu ja alkuviikkokin sujui oksentamatta, mutta eilen tuli taas pari kertaa ja tänään olen tyhjentänyt mahan jo kolme kertaa aivan mahahappoja myöten. Olo oli jo pahimmillaan kuin vatsataudissa, niin kovaa kouristi. Ja hirveä vilu oksentamisten jälkeen. On muuten aika jännä miten sitä syömistä valitessaan pohtii, että mitä mieluiten oksentaisi... toiset ruoat maistuvat takaisin tullessaan paljon paremmita kuin toiset ;) Onnistuin pari päivää sitten tukkimaan viemärinkin kun en ehtinyt pytylle asti vaan oksensin meidän bidee-istuimeen (siinä samankokoinen viemäriputki kuin pesualtaissa), ja sinne johonkin mutkaan jäi mandariini kiinni. Onneksi tukos on taas poissa, mutta aika ikävää tämän huonon olon kanssa on olla.
Työteho on lähes nollassa ja tällä hetkellä toivoisin olevani palkkatöissä (voisi saada sairaslomaa) mutta kun on yritys niin on vain yritettävä pärjäillä, ja tehtävä töitä aina kun vähänkin pystyy, mutta ikävästi alkavat projektit viivästyä. No, onneksi olo helpottaa muutaman viikon päästä.

Ne pahoinvointirannekkeet on olleet testauksessa, mutta valitettavasti en ole huomannut niiden auttavan yhtään.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Itse toivon jaksavani touhuilla vähän pihalla, vaikka pensaiden ja puiden leikkaushommiin ei vielä lumen takia pääsekään.
 
[:)] Tänään oli lääkäri ja niinkuin ajattelinkin, varmistivat siellä raskauden ja 2,5 cm pikkunen siellä kölli <3 Oon niin iloinen [:)]

Nyt on sitten kerrottu parille ihmiselle taas uutiset ja edelleen hiukan haukkovat henkeä uutisen kuultuaan [:D]

Loistava päivä ollut, mutta eilen illalla aloin oksentamaan ja yölläkin myös, mikään ei pysynyt sisällä [:'(] En tiiä sitten johtuko jännityksestä vai mistä, kun ei oikein taudilta tunnu, kun pahaolo alko silloin kun heräsin... Esikoinen valvoi myös yöllä ja juoksin sen sängyn ja vessan väliä pari tuntia[&:] Nyt sitten neiti äsken oksenti seinän, sohvat, ym ja toivon kovasti ettei ole tosiaan mitään tautia, että oli vaan muuten tällainen ilta.. neitillä kun on taipumusta tuohon oksenteluun muutenkin melko usein :(
 
Huomenta tänne! [:)]

En tiedä kärsiikö teistä monikin tukkoisesta nenästä... itse ainakin olen siitä kärsinut joka raskaudessa. Nyt sitten päätin hommata nenäkannun(epäilyksistä huolimatta) ja aaaah, se jeesaa. Eli kannattaa kokeilla, maksoi vajaa 15 euroa ja siis apteekkikamaa. Kaikille ei varmaankaan ole apua, mutta kannattaa ehkä testata.
 
Riikka33 Mä ainakin kärsin tukkosesta nenästä, kiitos vinkistä täytyy kokeilla [;)]
Ootko muuten huomannu kasvaako mahas nopeemmin tätä toista odottaessa??!! Mulla jo nyt tuntuu että housut kiristää, vaikka viikkoja on noin vähän, vaikka on tässä tullu kyllä herkuteltuakin, mut ei kaikki kiristys varmasti siitä johu[:)]
'Kohta saa jo kaivaa äippävaatteet esiin.. just vasta tuli ne pakattua vintille [:D]
 
Huomenta, pitkästä aikaa täällä. Luin taas pitkästi kaikkien kuulumisia. Voimia kaikille vaikeissa tilanteissa oleville ja ihanaa, että monella menee myös hyvin!

Mulla tää raskaus ei vieläkään oikein realisoidu, kun oireita on niin vähän. Pissallakin käyn vähemmän kuin normaalisti.. Ihanaahan se tietysti on, ettei ole ollut huonoa oloa. Nyt pitää vaan katsoo selkeesti tarkemmin, mitä ja miten usein syö. Makeesta tulee heti ällö olo, samoin kahvista ja vettä pitää juoda paljon. Noita kun seuraa niin olo on hyvä, mitä nyt väsyttää edelleen ihan käsittämättömän paljon. Tissit mulla ei oo kasvanu vieläkään yhtään, sitä kovasti täällä odotellaan (he), mut eiks nyt pitäis jo jotain tapahtua...?

No, palailen omilta osin asiaan kun on jotain kerrottavaa. Sillä välin lueskelen vaan teidän vaiheitanne.. [;)]
 
jenna -  mun vauvamaha ei ihan hetkessä varmaan näy, kun on tätä makkaraa vielä jäljellä edellisestäkin... [&:] mutta totuushan on se, että maha tulee nopeammin näkyviin, kun kohtu on jo "venähtänyt".. toki varmasti myös aika yksilöllistä. Mulla on kyllä ollut aika iso kohtu jo alkuvaiheessa... tokassa raskaudessa lekuri epäili, että on tuplaraskaudesta kyse, kun oli niin iso kohtu pienillä viikoilla. Nyt viime raskaudessa myös kohtu oli lekurin mukaan huomattavan suuri, mutta en enää ollut siitä moksiskaan.

Olen ollut tuntevinaan pientä elämää mahassani, mutta sitten ajattelen ettei nyt vielä voi... mutta kai se kohta on uskottava, kun se on niin samanlaista tunnetta joka ilta. [:)]
 
Mä kävin eilen ostaan uudet rintsikat...C -> D-kuppiin vaihdoin suosiolla. Rinnanympäryskin on kasvanut ilman rintsikoita mitattaessa jo 5 cm!!!
Muuten ei ole onneks paino eikä muut mitat kasvaneet [:)]
 
Riikka On sitä makkaraa täälläkin jälellä [:D] Itseasiassa mä oon kans tässä viikon verran tuntenu jotain joka ilta, mut en tiiä mitä lie, tuskin nyt vielä voi tuntua... Olin jo siinä luulossa että oon pitemällä odotuksessa, mut enpä sitten ollutkaan [;)]
 
jenna - on nuita kertomuksia ainakin ollut, että jo 10+ viikoilta on tuntenut jotain... taitaa mulla olla vaan pieru hukassa. [:D]
 
Hurjasti on tullut tänne tekstiä viikon aikana! Nyt ei kyllä muista edes mitä piti kommentoida...
Perjantain nt-ultra on nyt onnellisesti ohi. Jännitti ja pelotti kun käveltiin sairaalaan pihaan. Mutta voi sitä tunnetta kun näki pikkuisen! Kaikki vaikutti olevan niin kuin pitääkin.
Tosin viikon päästä on uusi käynti sillä pikkuinen oli millin liian pieni mittauksia ja seulontoja varten. Johtuen lasketusta ajasta joka siirtyi nyt viikolla eteenpäin. Eli kuten varhaisultrassa jo epäiltiin niin ei olla niin pitkällä kun neuvolassa laskettiin. Ihanaa että nähdään pieni ensi viikolla uudestaan mutta olisihan se ollut hienoa saada jo nyt kaikki testit tehtyä ja näin ollen olisi lähempänä tuloksiakin. Nyt kun otettiin takapakkia niin taitaa myös pahoinvointikin vielä jatkua hetken aikaa...

Niin ja tällä viikolla postista tuli myös tilaamamme doppleri! Onko teillä muilla kokemusta kyseisestä laitteesta? Koskakohan sydänäänet alkaisi varmasti kuulumaan sillä?

Osaisikohan joku vielä vastata seuraavaan... Eli kun 12 viikkoa on se tietynlainen rajapyykki keskenmenoille yms. Niin onko kyse tosiaan tuosta viikko määrästä vai siitä että silloin on yleensä ensimmäinen ultra jossa nähdään onko kaikki hyvin? Haen siis takaa sitä että pystyisikö tässä hengittämään yhtään helpommin kun ollaan nyt viikolla 10+2 nähty että sydän lyö ja kaikki näyttäisi olevan hyvin? Vai onko tuo 12 viikkoa kuitenkin se kriittinen raja? Toivottavasti joku sai tästä nyt jotain tolkkua [:D]
 
Tervehdys pitkästä aikaa ja terveiset Vietnamista!

Kahden viikon lomailu takana ja vatsakin pumpsahti siinä ajassa melkoisesti. Jopa niin paljon että tänään oli pakko käydä hakemassa äitiysfarkkuja että on jotain päälle pantavaa huomiseksi työpäiväksi [:D] Onneksi kaikki pahoinvointioireet hävisivät sopivasti lomaksi ja pääsin nauttimaan ruuista ja auringossa oleminenkaan ei tehnyt huonoa. Verensokeri vaan laski aika-ajoin yhtäkkiä, syödä piti siis kokoajan, runsas vedenjuonti tietysti vielä poisti suoloja ropasta entistä enemmän.

Viestejä oli kahen viikon aikana tullut valtava määrä, en jaksanut kaikkia tarkkaan kahlata läpi mutta mukana oli sekä hyviä että huonoja uutisia...

Ensinnäkin tervetuloa kaikille uusille tulokkaille! Meitä lokakuisia on jo todella paljon! Erityisesti lämpimiä ajatuksia IVF ja ICSI -raskautuneille, itsellä PAS-asukas matkassa [:)]

Sydämen pohjasta pahoittelut elianille ja henrikalle, En voi edes kuvitella surunne määrää...

Onnittelut iloisia ultrauutisia saaneille odottajille!

Sukupuolen ennakkoon tietämisestä keskusteltiin, olemme tulleet tulokseen että kysymme sitä kyllä mutta emme paljasta sitä kellekään. Se on meidän oma pikku salaisuus sitten [;)]

Jemppi, minulle ainakin varhaisultran tehnyt lääkäri sanoi että kun sydämen lyönnit ovat löytyneet, on keskenmenon riski enää todella pieni. Itse siis uskalsin hengähtää sen jälkeen jo.
 
Hei,
Oltiin ultrassa torstaina ja tässä vähän kätilön kommentteja. Liittyvät täällä käytyihin pohdintoihinkin...

"Kaikki näyttää hienolta, olette rv 11+1. Keskenmenon riski enää häviävän pieni eli 0,5%".

"Istukka on kiinnittynyt kohdun seinämään mahapuolelle ja vaimentaa jonkin verran sikiön liikkeitä ulospäin. Ei siis kannata huolestua, jos ei rv17 vielä tunne sikiön liikkeitä."

Tuossa kätilön kommentit niin suoraan kun muistan ne. On siis ilmeisesti merkitystä silläkin mihin kohtaan kaveri on tarrautunut. On tosi hienoa, että hoksasi sanoa tosta. Ihan varmasti olisin jo rv17 hätääntyneenä tunnustellut, että missä kaverin potkut. Keskenmenoa en jaksa enää murehtia, vaan yritän alkaa jo nauttimaan raskaudesta varsinkin kun vointi on ollut niin hyvä.

Tänä viikonloppuna kerrottiin tulokkaasta kaikille tuleville tädeille, sedille, enoille ja isovanhemmille. Vastaanotto oli hyvä. Ultrakuviakin tietysti esiteltiin.
Kiva joskin raskas viikonloppu.

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille.
 
Cassandra - ehkä hoitsun mielestä se on hyvä aika, sillä jos viikkoja onkin liikaa ei sitä np-ultraa voida tehdä tai toki ultraus voidaan tehdä, mutta se mittaus ja seula on tehtävä just tietyillä viikoilla. Parempi mennä liian aikaisin, kuin liian myöhään. Ultraan vaan sitten uudestaan, en usko että sanovat siellä, että: "sikiö oli liian pieni mitattavaksi, ei voida enää uutta aikaa antaa..." [:D] 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top