Lokapoikasten odottajia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Minsu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Uusia nimiä on tullu taas kovasti, onnea kaikille tasapuolisesti!! :)

Eli tänään oli sitten neuvola, mikä piti alunperin olla viikko sitte.
Kyllä niillä hitsi on jo ultrat neuvoloissa, aivan mahtavaa! Niin tyhjä kun olo on, niin sielä näkyi sydän lyövän lujaa ja liikuttiin kovasti hengissä on ja vielä elämääkin sisälläni on!! ja näillä näkymin vastais tuota n. rv 10 [:)]

TuuliEnkeli: Hieman kateellinen mutta silti ilonen sun puolesta tosta ultrasta :) Täytyy käydä huomenna lukemassa että mitäs näkyi ja miten meni :)

Lenita: Aivan totta [:D] Tuntuu vain että toisen tulokkaan aikana meillä mies ei enää muista/ymmärrä miksi raivotaan, miksi nukutaan koko ajan, miksi miehen pitää imuroida useimmin ja olla enemmän apuna kotitöissä..ei taida enää vain ansiomerkit auttaa, pitäisköhän siihen lisätä vaikka joku namupala jolla innostais tekemään enemmän tai pyytämättä..hmm [:)]
 
Voih kun oliskin tuo mies kotona auttamassa, mutta meilläpä tuo tekeekin reissuhommia ja siitäkös mä nyt voinkin sitten raivota kun hormonit heittää aivan häränpyllyä, heräilen öisin kolmisen kertaa pissalle ja uni kun keskeytyy on aamulla väsymys mitä kamalin.....nyt alkaa tuntua siltä ettei enää jaksa kun itkettää raivotuttaa ja väsyttää kaikkia niitä koko päivän. Onko teillä muilla tällaista?
 
tinztinz - normaalilta kuulostaa, vaikkei niin mukavalta. Mä kans ramppaan pissalla, ihan koko ajan. Joten yöt on tosi katkonaisia ja sitten tuo poika ei kauheasti päikkäreitä nuku, joten ei tule päivisinkään nukuttua. No tämä on valmistautumista siihen tulevaan, tuskin unta tulee siinä vaiheessa, kun vauva syntyy, tämänkään verran.

Sun kannattaa yrittää asennoitua siihen, että miehesi on reissuhommissa ja yrittää mukautua siihen, eikä harmitella sitä ettei hän ole kotona. Varmasti vaikeaa, mutta ihan omaksi parhaaksi se kannattaa... [:)] Raskausaika ei muutenkaan tule olemaan välttämättä kovinkaan herkkua, vaikka alkupahoinvoinnit ohi olisikin. Tunteet menee vuoristorataa, vatsan kasvaessa tulee kaikkea muuta "vastoinkäymisiä", ei toki kaikille.


Tsemppiä kovasti kaikille tässä hormoonimyrskyssä..... [:)]
 
No näinhän se on....pitäis vaan yrittää sopeutua, mutta omalla tavallaan pelkää jo sitä aikaa kun lapsi syntyy että jaksanko sitten enää yksin.

Hauskempiin aiheisiin....kerron nyt tässä ehkä omalla tavallaan mua piristämään ja ehkä muitakin.....Meidän koiruus päätti nyt myöskin aloittaa valeraskauden:D....kylläkin jälleen kerran mutta aika osuvaan aikaan:D Nyt me talon molemmat naiset ollaan sitten tiiviisti raskaana, tai ei tuota ainakaan sovi koiruudelle kertoa että ei siellä mitään ole sillä:D Naurattanut mua niin kovin pari viime päivää.

Ens tiistaina olis meillä sit eka "kunnon" ultra, kävinkin jo kyllä alkuraskauden ultrassa kun en vaan meinannut uskoa tätä koko hommaa.Saa mieskin tulla sinne mukaan josko se pikku hiljaa rupeais ymmärtämään sen että meille on tulossa lapsi tai sais jotain näkyvää silmiensä eteen, kun tuntuu ettei se sitä vielä oikein ole tajunnut.
 
Minusta tuntuu itsestäkin tämä raskaus vielä niin uskomattomalta. Oireita on mutta maha ei ole juuri vielä kasvanut. Ulkopuoliset eivät vielä ainakaan huomaa yhtään mitään. Saa vielä mennä ainakin kuukauden kaksi ennen kuin huomaavat, luulisin ainakin. No kyllä se oma mies sen vielä huomaa kummasti kesän aikana, että vaimo on raskaana muutakin kuin puheissa.
Nyt pitää jatkaa töitä, kiva käydä täällä piipahtamassa ja lukemassa viestejä...
 
tinztinz: Voimia kovasti!
Meidän isäntä on yleensä viikot tienpäällä, v.loppuisin tulee käymään kotona ja välillä on vapaa päivä sielä täällä.
Itse en ole koskaan sopeutunu siihen täysin, kun saan arjen rullaamaan tytön ja koiran kanssa niin mies tulee kotiin ja sekottaa kaiken :D
Harmittaa se usein, mutta töitä on tehtävä. Itselläni on kuitenki lähellä sisaruksia, kavereitä, oma äiti jne.
Onko kuitenkin itselläsi jotain tukijoukkoa lähellä?
Ja hienoa että sielä on kaksi raskaana olevaa :D :D

TuuliEnkeli: Kyllä kaikki hyvin menee, pitelen peukkuja :)
 
Tinztinz: voimia ja jaksamista. Meillä on vähän sama tilanne. Mieheni tekee todella pitkiä työpäiviä. Minä taas teen normaalia työaikaa, joten töiden jälkeen on paljon ”vapaa-aikaa”: aikaa omille harrastuksille, opiskeluille ja kavereille. Olen jo sopeutunut tilanteeseen, ja osittain nautinkin siitä. Viikonloput hän on toki kotosalla ja ne vietämme lähes 24h yhdessä. Ja kun lapsia ruvettiin suunnittelemaan, niin asiasta jo alustavasti keskusteltiin. Sovimme että mieheni pyrkii hakemaan tarhasta kerran viikossa, minä tai äitini muina päivinä (minulla siis apuna äitini ja muita sukulaisia, jos tuntuu että en jaksa itse kaikkea). En siis vaadi häneltä enempää, joten riitojakaan emme tästä toivottavasti saa aikaiseksi. Tiedän, että hänellä ei ole resursseja enempään nykyisessä työssä.
 
Mutta keskustelemalla asiat selviävät, ainakin meillä. Toki tuen ja nauttisin, jos mieheni jonain päivänä vaihtaa työpaikkaa, ja työajat olisivat normaalimmat (lähinnä hänen itsensä kannalta, rankkaa tämä on hänellekin).
 
Monelle miehelle tuo isäksi tuleminen konkretisoituu vasta sitten kun se käärö on siinä kädessä. Mieheni tulee mielellään ultriin, ja varmasti asiasta tulee hänellekin todellisempi kuin alkaa tuntea lapsen liikkeet.  
 
Riikka33 ja Tinztinz: täällä ongelmana myös nuo öiset vessassa käynnit. Herään melko helposti, ja heti kauhea vessa hätä, vaikka juuri siellä ehkä kävin (en katso yöllä kelloa, etten rupeasi stressaamaan).
 
Onnea  kaikille ultriin!

8+1 (vai oliko 8+0)
 
Aamulla piipahdettiin np-ultrassa ja siellä meidän pieni veitikka kovasti jumppaili, kun aloitettiin. Kaikki mahdollinen näkyi ja oli ihan oikein. Sitten kaveri päätti ottaa sikeät ja käänsi meille selkänsä. Melkein kymmenen minuuttia ultraaja tökki ja poukotteli kaveria hereille, kunnes minun täytyi hieman "heilutella lanteita". Veikka siitä heräsi uudelleen ja antoi kuvata vielä vähän lisää aktiivista itseään. Nyt vielä odotellaan veriseulan tulokset ja toivotaan, ettei sekään hälyttäisi.
 
Tunne on sanoinkuvaamaton. Onni tuntuu tihkuvan joka solusta. Aivan mahtavaa!
 
ihanaa minsu <3 ihana kuulla kaikilta tuollaisia uutisia, mutta varsinkin sieltä sun suunnalta! =)
 
Käpy ....meillä tuo mies toimii niinkin ihanassa ammatissa kuin rekkakuski:D...ei vaimokkeen kannalta parempaa ammattia voi ollakaan...tai sitten vois.
Minä tosiaan muutin tänne miehen asuinpaikkakunnalle noin vuosi sitten ja minullahan jäi perhe ja ystävät yms kaikki sinne helsingin lähettyville. Onhan tuossa toki nuo miehen vanhemmat, mutta ei se ole sama asia pyytää heiltä apua kuin esimerkiksi omilta vanhemmilta.

Päivitetäänpä myös koiran tilannetta, näin aamun jälkeen meille näköjään syntyi pentuja...vaaleanpunainen gorilla pehmolelu ja sohvatyyny:D...ja ne kun sain piilotettua tuo pöljä etsi niitä lenkillä ihan kaikista pukista:D
 
^Ihanaa tinztinz, vaaleanpunainen gorilla ja sohvatyyny :D Onneksi meillä tuo narttu on leikattua eikä varmaan muutenkaan ole mikään "äitikoira" luonteeltaan joten meillä ollaan valeraskauksilta vältytty.

Ihana kuulla ultra kuulumisia. Hassua ajatella että pötkö sielä touhuaa ja jumppailee.
Minä olin hieman kummissani kun mulla oli se ultra rv7 niin seuraava ultra olisi ollut vasta joskus reippaasti yli rv20 jos ei oltaisi menossa niskapoimuun...?
Me mennään niskapoimuun vaikka tietostetaan jo se että mihinkään toimiin ei ryhdytä vaikka siinä näkyisi jotain. Ihan kiva jo se ultranki takia mennä siihen :)
Mun mielestä voitaisiin ultrata ja katsella pötkön touhuja vaikka joka neuvolakäynti
 
tinztinz: Minulla nuo yöpissajuoksut helpotti kun pahoinvointikin helpotti. Ilmeisesti aineenvaihdunta vähän rauhoittui. Nyt on sitten alkanut jo kohtu painamaan virtsarakkoa, en sitten tiedä alkaako yöheräilyt sitten uudestaan jossain vaiheessa.

Vedin tänään ekaa kertaa mammafarkut jalkaan, no oli pakko kun ei nuo normifarkut suostuneet menemään kiinni, minkäs teet.[;)] En ole vaa`an mukaan juurikaan lihonut, mutta maha vaan on tupannut jostain syystä paisumaan. Ajattelin että tähän ei vielä mentäisi vielä vähään aikaan, vastahan sitä plussasi.
 
tinztinz: meillä isäntä tekee myös reissuhommia.. Yleensä pisin aika on kuukausi, jos on kotimaassa ja sitten tulee muutamaksi päiväksi kotia, mutta jos ulkomailla, on ollut melkein 3 kuukauttakin pois yhtäaikaa [&:] MUTTA kyllä kaikkeen tottuu ja kaikkea tekemistä pystyy soveltamaan.. Pahinta on aika oikeestaan se ensimäinen viikko poissaoloa [:(]

Asumme maalla, jossa on lämmitettävänä 2 taloa ja iso piha hoidettavana, mutta kummasti sitä jaksaa ja pystyy tekemään vaikka välillä on käyrä tosi korkeella [:D] Esikoista odottaessa puut toin pulkalla tai potkurilla lähemmäksi taloa, kun ei pystynyt enää kantamaan painavia tavaroita.. oikeastaan muut olivat kauhuissaan, miten pystyn kaikkeen yksin, mutta niin se vaan on että pystyy kaikkeen kun on pakko [&o]

Aika yksinhuoltaja fiiliksellä välillä mennään ja jos totta puhutaan esikoista odottaessa oli ero todella lähellä, itselle kun oli niin uusi tilanne ja olin niin yksin, että se meni ihan hirveäksi tappelluksi aina kun oltiin kotona yhdessä... avauduin AINA IHAN turhasta [&o] Sitä kun ei viittiny puhelimessa kiukutella, niin sitten se oma yksinäisyys purkautu kun oltiin yhdessä..

Nyt kyllä mennään tosi alussa raskaudessa, mutta ei yhtään ole samanlainen olo kun esikoisella.. nyt sitä tietää mitä odottaa ja osaa jo käsitellä varmaan omia tunteenpurkauksia ihan toisellalailla, että ihan rauhallisin mielin on menty [:D] Toivotaan että jatkossakin pysyy tämä rauhallisuus.. olin meinaa aivan varma, että mies ei toista lasta halua ihan hetkeen, mutta aika kultaa muistot [:D]
 
Mikäs toi niskaturvotus arvon haitari oli(mikä liian pieni ja mikä liian iso)? Ku en muista.. Ei meillä vissii mitää hätää ollu, mein viuholla nt oli 0.9.


Hyvä TuuliEnkeli että kaikki oli kunnossa! Ihan hassua, ku pitää jo nyt niitä herätellä :DD oli varmasti aivan ihanaa nähdä, kuinka se siellä polskutteli! <3

..itestäkin oli kovin suloista, kun meillä kätilö ultrasi ensiksi vatsanpeitteiden päältä, josko silleen jotain näkyisi.. Hassua kyllä, siellä näkyi jo se mein pieni yllättävän hyvinkin :) meilläkin pikkuruinen nukkui vielä siinä vaiheessa, tai ainekin kölli paikoillaan..oli sydäntä lämmittävän suloinen näky, kun se siinä kohdunseinää vasten lekotteli, näytti siltä kuin pieni olisi makoillu kuun sirpillä :D nyt vasta tänään alkaa muistua asioita eiliseltä, eilinen oli jotenkin niin shokeeraava <3
 
Minsu ja TuuliEnkeli: Oi,oi, kuulosti niin ihanalle!! Olin melkein mukana näkemässä nuo pikkuiset :D
Ja tuosta masukahvilasta, olisi itekki hienoa päästä tommoseen, mutta eipä taida täällä korvessa semmosia olla..

tinztinz: Kuin myös..samoissa hommissa [:D] viikot yh ja v.loppuisin saa nauttia vapaa ajasta ja käydä vaikka kiertelemässä itekseen kauppoja [:)]
Tosi harmillista, mutta kannattaa apua niiltä pyytää jos sitä tarvii, varmasti ymmärtävät. Vaikka totta se on että helpompaa se on omalta äidiltä pyytää.
Nauroin tuolle gorilla ja sohvatyyny jutulle ihan vääränä [:D]

jenna09: Täytyy sanoa että tuossa on jo kestämistä [&:]
 
Lenita: Lienenkö kuullut tuon kysymyksen vähän ärsyyntyneenä, sillä tosi on, etten oo montaa kertaa hoitanu alle 2 vuotiasta lasta ja vaippoja en oo vaihtanu koskaan. Mutta kai tässä saa haaveilla omasta nyytistä vaikkei konkari olekkaan. :) Töissäkin mä kohtaan yli 6-vuotiaita lapsia, aina tuonne kahteen kymppiin asti olevia nuoria.. Kai se sitten terkkarille kelpas että ukkokulta on hoitanu pienempiä sisaruksia aikoinaan jo vauvoina.

Paha olo on ja tajusin että se on tuo metallinmaku suussa koko ajan. Syöminen helpottaa jonkun verran oloa, mutta ei aina. Masu ei oo vielä mitenkään erikokoinen kuin normaalisti, painokin on siinä missä se on viime aikoina muutenkin heilunut. Pitäisi vielä päästä monta viikkoa eteenpäin ennen kuin voisi puhua mitään esim. töissä. Monta saunareissua vielä työnpuolesta ja se kai on vedettävä vaan vatsa sisään jos se alkaa pullottaa. [:D]

Taitaa suomeen syntyä ihan hyvällä vauhdilla lapsia kun täälläkin on jo niin monta äitiä. Luetteko/käyttekö muilla foorumeilla?
 
JOU JOU JOU OOL MAI LEIDIIS!

Pitkästä aikaa kirjoitellaan ja TIETENKIN heti omasta (turvonneesta) navanympäryksestä.
Pahoinvointi oli ja meni. Kuolema taisi olla hyvinkin lähellä [:'(] ja verenpaineet laski hälyttävän matalalle. Elin kaksi viikkoa vaakatasossa. Mutta nyt on jo palattu töihin ja elämä alkaa olla ihan mallillaan. Ensimmäinen ultra on VASTA 6.4., koska väliin mahtuu meidän häät ja häämatka. Ihanaa on kyllä ollut (vaikkakin vihreänä kateudesta!) käydä katsomassa tuolla jo eräiden ultrakuvia.

Ja tietenkin kun oon nyt lueskellut näitä teidän juttuja niin porattua on tullut niin ilosta kuin surusta, eli onnea uusille ja osanotot niille, joiden unelma ei TÄLLÄ kertaa toteutunutkaan.

Niin, ensimmäinen neuvola ja lääkäriaikakin oli ja meni. Lääkäri totesi kohdun olevan sen tuntuinen kun sen kuulukin näillä viikoilla olla. Sokerirasitukseen joudun minäkin kun on tota ylipainoo ja sukurasituksena diabetes. Mutta semmostahan se elämä on. Kun niitä vanhempiaan ei voi oikein valita :)
Mutta onneksi oli omat sokerit ok.

Tänään tein syntiä ja kävin jo ostaas äitiysvaatteita :D :D ostin semmosen välikappaleen housuihin, että voin pitää farkkuja eikä tarvi joka päivä käyttää kulahtaneita verrareita. Ja masutuubiinkin sijoitin. Että semmosta. Onko muut jo uskaltautunu tai onko ollut edes tarvetta?

Kumma miten tämä kevät vai onko se raskaus kun on nyt oikeasti hyvä mieli. Ihan niin että itkettää :D

Ai niin joo, onko kellään muuten mahdollisuutta monikkoraskauteen? 
 
Hei kaikille keskeltä viikkoa!

Sellasta olisin kysynyt että tarvitseeko np-ultraan jotenkin etukääteen valmistautua? Siis onko väliä onko tyhjä virtsarakko vai täysi? Haittaako jos mahalaukku ja suoli on täynnä aamupalaa? Hassuja kysymyksiä, joihin en löytänyt vastauksia neuvolan papereista.

Oletan että kun alakautta tehdään, ei ole väliä varmaankaan mahalaukun tai suolen sisällöllä ;) Toisaalta en yllättyisi jos näihinkin olisi jotain kivoja ohjeistuksia niinkuin kaikkeen muuhunkin tuppaa olemaan...
Ultran jälkeen otetaan kai jotakin verikokeita? Kovasti sen suuntaisia lomakkeita olen ainakin täyttänyt. Eli niihin täytynee varata aikaa ultraamisen jälkeen?

Ja sitten vielä... niin tuota... että mitä ajattelette siistiytymisestä ennen gyneä, ultraamista ja vastaavia? Pitäisi kai illalla antaa höylän heilua, jotta on mukavampi huomenna kätilön työskennellä? Inha sänkihän siitä on sitten tiedossa, mutta kai sen kärsii. Tämä on tietysti mielipideasia, mutta ajattelinpahan kysyä. Tiedän että ennen synnytystä jotkut ainakin näitä pohtii. Minä pohdin nyt, etten niitä vakavampia koko ajan...

Huomista jännittäen, Ulpu
 
Hei! Vieläkös tänne mahtuu mukaan uusi lokavauskin odottaja? En taida tosin osata edes käyttää tätä, mutta yritetään ;) Itsellä siis jo -06 syntynyt tyttö ja toista lasta odotellaan näillä näkymin syntyväksi 11.10.2010. Molemmat icsi-raskauksia. Ultrassa ei olla vielä käyty, mutta parin viikon päästä päästään sellaseen (kunnolliseen). Neuvolan vanhalla ultralla kokematon lääkärini ei eilen löytänyt yhtään mitään, josta jäi vähän epävarma olo. Oireet kuitenkin puhuvat puolestaan, joten eiköhän kaikki ole hyvin.
Asumme siis Lahdessa ja Phks tulee olemaan synnytyssairaalamme..nyt mennään viikoilla 10+2. [:)]
 
Onnea utrassa olleille, kiva niitä lueskella ja kuvia katsella.


Magneta: ei taida olla alarajaa. Tuo yläraha on riippuvainen raskausviikoista eli tarkka aika pitäisi tietää, mutta taitaa vaihdella 2,2-3 mm välillä. Kertovat kyllä ultrassa, jos pitää huolestua, muuten kaikki hyvin.


Maamukka: onnea häihin ja hyvää matkaa. Lähdettekö pitkällekin? Häät ovat aina ihania, tosin vielä ihanammat kun ovat omat.


Tuulienkeli:on varmasti kiva käydä masukahvilassa, monella paikkakunnalla sellainen taitaa olla (kannattaa kysellä neuvolasta tai katsella siellä ilmoitustaululle, jos sellaiseen haluaa mennä).


Ulpukka77: ei tarvitse valmistautua, tai ultrauksen vieressä on usein vessa eli voi sitten käydä jos vaikka rupeaa jännittämään. Itse usein siistiydyn, mutta eipä ole pakko. Uskon, että ultraajat näkevät päivän aikana melko erilaisia tapauksia. Labra toimii vuoronumerolla sen jälkeen kun olet käynyt ultrassa (mutta ensin siis ultraan ja sitten vasta labraan): näin ainakin Kättärillä ja Naistenklinikalla.


Äitiysvaatteita en ole ostanut, enkä varmaan vielä vähään aikaan tarvitse. Käytän sukkahousuja ja legginsejä sekä erilaisia hameita/mekkoja: tai jakkupukuja, jotka vielä mahtuvat. Myös yhdet farkut mahtuvat, mutta jotenkin tuntuvat kiristävän koko ajan.


Huomenna neuvolaan, saa nähdä kuuluuko jo sydänäänet.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top