Tervehdys kaikille! Uutena ilmoittaudun joukkoon :). Mulla laskettu aika 26.10 ja tässä siis rv 7+3 menossa. Olen ehtinyt itse hiukan jo mielissäni "maistella" tätä raskausuutista ennen kuin tohdin jonon jatkoksi tulla. Olen kyllä kovasti käynyt monien päivityksiä tässä jo jokusen aikaa katselemassa ;).
Suru puserossa ja tippa linssissä olen joutunut näitä keskeytymisuutisia lukemaan. Todella rankkaa varmasti heille ja paljon jaksamista. Eipä niihin osaa mitään lohduttavaa sanoa. Aika parantaa, sanotaan, mutta eipä taida paljon lohduttaa tässä vaiheessa.
Omaa napaa:
Eilen oli jo ensimmäinen neuvola. Hassua, kun niin monilla se tuntuu olevan vasta joskus rv10 tietämillä. Mulle laitettiin jo lähete äitiyspolille np-ultraan ja painotettiin, että jos ei pääsiäiseen mennessä ole kuulunut aikaa, niin sitten yhteys sinne. Toista neuvola aikaa ei vielä sovittu, vaan soittelen ja varaan sitten ensimmäisen ultran jälkeen. En siis ole menossa varhaisultraan.
Eilen oli samalla jo ensimmäinen lääkärikäynti. Näin aikaisin, sillä mulla on e-pillerit aiheuttaneet vähän maksa-arvojen nousua kun ensimmäisessä raskaudessa oli hepatoosi, jonka takia käynnistettiin. Niin siis toinen raskaus tämä minulla. Esikko täytti juuri 2v. Lääkäri tunnusteli kohdun kokoa. Ensin tuumasi, ettei varmaankaan vielä ole havaittavissa mitään kasvua, mutta kokeillessaan tuntui itsekin hämmästyvän suurentunutta kohtua. Kysyi varovasti, että minkälaiset olivat viimeiset kuukautiset: niukat? Ajatteli, että raskaus saattaisi olla jo pidemmälläkin. Kuunteli sitten sydänääniä, ja sanoi, ettei kuuluisi kuulua mitään vielä näillä viikoilla, mutta jos kuuluu, niin on todennäköistä, että raskaus onkin jo pidemmällä kuin kuukautisista laskettuna. No eipä kuulunut sydänääniä. Itsellä heräsi tietysti nyt epäilys kahdesta sikiöstä. jaiks. Tuo np-ultra sai nyt vielä uutta jännitettävää. Lisäksi oireet on ollut paljon selvemmät kuin ekassa raskaudessa ja vatsa on jo mielestäni turvonnut. Ekassa raskaudessa saatiin pidettyä raskausuutinen salassa tuonne viikolle 19 saakka. Nyt ei taida onnistua. Tarkoitus oli, että äitienpäiväkorttiin voisi merkitä yhdeksi onnentoivottajaksi papun, mutta saattaa kyllä tällä paisumisella paljastua jo pääsiäisenä. Nälkä on jatkuvaa. Voisin syödä koko ajan, eikä todellakaan mitään pieniä annoksia. Väsymys on ennenkuulumatonta. Mitään en saa aikaiseksi. Tuo entinen lempijuomani, kahvi, saa minut voimaan pahoin. Kuitenkin sitä väkisin lipitän töissäkin, etten vielä jäisi kiinni raskaudestani. Olen oppinut kulkemaan kuppi kädessä ja välillä kaatamaan kahvia salaa viemäriin ;) Hoopoa puuhaa, tiedetään. Iltaisin vatsaa turvottaa niin, että on vaikeaa olla ja nukkua. Etova olo on alkanut jo vähän helpottaa. Taidan olla siinä suhteessa aika onnekas. Ensimmäisessä raskaudessa ei ollut niin mitään raskausoireita, ei niin yhden yhtäkään oiretta. Kuinka onnekas silloin olinkaan ;)
No tulipa melkoinen romaani näin ensimmäiseksi viestikseni. Hyvät viikonloput kaikille!