Lokapoikasten odottajia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Minsu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Heip!
 
Täällä Turunmaalla yksi lokamamma lisää!
Meille raskausuutinen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Minulla todettiin pcos vuosi sitten keväällä ja sen ajatuksen kanssa elellyt, että hoitoihinhan tässä mennään jahka vauvaa maailmaan alettaisi haluamaan.
 
Toisin kävi ja nyt rv 7+1, eli tositosi alussa mennään. La 26.10 ja perjantaina 12.3 ensimmäinen (ja aikainen) neuvola. Haluavat tädit siellä olla meiningissä mukana niin alusta kun vain pystyvät pco: n vuoksi, ihanaa! [:)]
 
Varhaisultrassa käytiin maanantaina 1.3 selvittääksemme missä vaiheessa raskaus on. Rajusti epäsäännöllisten kuukautisteni vuoksi ei ollut mitään havaintoa (ovulaatio kp33/? !!!!!!)! Rv5+6 tuomio, mittaa pienellä oli 2,5mm ja sykettä ei pystytty toteamaan, joten kontrolliultra viikon päähän.
Maanantaina rv 6+6 sitten pituutta oli jo rutkasti 8,9mm ja syke näkyi selvästi ja äänet oli tasaiset 124 tsukutsuku minuutissa. Olimme mieheni kanssa täydellisen rakastuneita <3
 
Oireita on pahoinvoinnista ja mielialanvaihteluihin (niitähän tosin mulla on ilman raskauttakin ;p). Rinnat kipeytyivät ja turposivat jo viikon 5 alussa ja silloin alkoivat oksentelutkin. Nyt mennään joka aamu ja harvempi ilta tekemään tuttavuutta pöntön kanssa. "Pari viikkoa, enää pari viikkoa" hoen joka reissun jälkeen :D
 
Tuleville kummeille ja minun vanhemmille ja mummilleni ollaan kerrottu. Ensimmäinen reaktio "Eikä! Sä olet niin nuori! Sano ettei ole totta! Eihän se voi olla edes mahdollistakaan!" Nyt kuitenkin jo varovaisia onnitteluja ja varsinkin tuleva muffa on partaa jo kovasti kasvattamassa nyytiä varten :)
 
Perjantaita ja ensitervehdystä neukkutädin kanssa odotellessa!
 
Kuulostaa niin tutuilta tuo pöntölle kumartelu ja nuot kannustavat ajatukset :D No toivottavasti se loppuu muutamassa viikossa (ainakin itse toivon niin). Tsanelma olikin jo kertonut useammalle taholle uutiset, mutta minua mietityttää uskallanko kertoa? Meillä ei tiedä muut kuin minä, mieheni ja minun äiti... mutta mieheni mielestä ei vielä kannata hosua, koska lähipiirissä on koettu niin monta keskenmenoa ensimmäisten 10 vko aikana, että pistää miettimään... Minähän tietenkin olisin kailottamassa koko maailmalle ja sillä uskaltauduin tännekin kirjoitelemaan... Mutta entä jos lähipiirille kertoo ja sitten ei tulekaan mitään? Pelottava ajatus sinänsä, mutta minä olen tämmöinen pienoinen pessimisti...
 
ALKUPERÄINEN: Ensikko87


ikää on tuo 23v. Pelottaa vain tuo vauvan tuleminen, kun muutenkin arki on yhtä kiirettä ja aherrusta, koska meillä on 40 lypsävän lehmän tila, jota kokoajan rempataan jostain päin... Mistähän saan ajan riittämään kaikkeen..? No Onhan ne tietty mammalomat sun muut... mutta ei kotona pääse töistä irtautumaan. Onkohan muita maatalon emäntiä / yrittäjiä samassa tilanteessa?


Moikka- tuolla vauvakuumeisissa, "joko nyt onnistaisi" on Yönsäde, joka miehensä ja neljän lapsen kanssa pyörittää maataloa.
Ja lisää vauvoja toiveissa.
Laitappa sinne viestiä- varmasti saat vinkkejä!
 
Eipä olekaan tullut kirjoiteltua ekojen viestien jälkeen mitään,oon kyllä käynyt lueskelemassa silti teidän keskusteluja.Odotellut tässä,että viikot kuluis,ja eteenpäin onneks mennään koko ajan. [:)]

Kauhee väsymys on vaivannu täällä kyllä jatkuvasti,ja aika rankan vatsataudinkin sairastin tossa pari viikkoo sitten.Luulin ensin,että pahoinvointi vaan pahenee,mutta ei se sitten ihan vaan sitä ollutkaan..

Lohduttavaa kuulla,että muutkaan ei jaksa liikkua samaan tahtiin,kun aiemmin.Itse oon aika himoliikkuja ja nyt on kyllä reenit vähentynyt ihan minimiin,kun ei riitä puhtia ja on heikko olo.Tuntuu aika epätoivoselta välillä,kun on pitänyt itteensä kohtuu hyväkuntosena ja nyt ei jaksaiskaan mitään.Mutta ehkä se kunto nyt ei oo mihinkään karissu kertaheitolla ja täytyy toivoo,että kohta alkaa sitten pirteempi jakso,että pystyy taas nauttii liikunnasta.Lauantaina ois lähtö Lappiin,että siellä sitten ainakin tulee varmasti ulkoiltua niin,et saan varmaan raitisilmamyrkytyksen.[:D]
 
Kiitos Kaika vinkistä :) Ja Tuulienkeli: josko sitä sitten jo tohtisi kertoa, kun tuo naapurissa asusteleva anoppikin kuulemma jo epäilee jotain.. olen kuulemma niin huonovointisen näköinen :D Enkä kyllä yhtään epäile ettenkö olisi.. Täälläkin on ollut hyvä päivä potemisen osalta.

Hemmettti Nyt siite alko tämä vollottaminen ihan repeatilla... no onneksi ukko on Viron reisulla vielä pari päivää, ettei nyt ihan kaikkea ole näkemässä :D

Kiitos teille ihanille ihmisille, jotka jaksavat aina piristää toisten huonojakin päiviä :D Taidan ottaakin ihan tavaksi täällä foorumilla lojumisen [:D]
 
Tuulienkeli: ei meilläkään muuten olis Anopille kertomista mitään vastaan, mutta tuntien sen armottoman hössöttämisen tarpeen (siis usko vaikka huviksesi, niin se menee jo liiallisuuksiin), päätimme isännän kanssa yrittää ainakin lykätä asian keromista muutamalla viikolla, että sais ensin totutella itse ajatukseen vanhemmuudesta. Kun ensi "shokin" jälkeen alkaisi armoton varottelu (se varmaan käärisi minut kuplamuoviin kun nousisin sängystä tj.) ja siitä yli päästyään se jakelisi armottomat ohjeet miten minun PITÄÄ toimia, tai muuten en ole ollenkaan äiti... Meidän anopilla on taito olla mielestään paras kaikessa, eikä kukaan luonnollisestikaan osaa mitään. Nämät luonteenpiirteet on valitettavasti tulleet erittäin tutuiksi [:)]
 
heipsan[:)]
 
itse olen lykännyt vanhemmille ja kaikille muillekin kertomista.
en jaksa sitä hössötystä..
ajatus siitä että kellään ei ole enää mitään muuta puhuttavaa tai kysyttävää kuin raskaudesta
ahdistaa..
en muutenkaan ole koskaan ollut mikään lapsi ihminen, siis sellanen joka rupeaa lässyttämään kun näkee vauvan...enkä osaa enkä voi muuttua sellaiseksi..
kai se on omalle äidille ensimäisen ultran jälkeen kuitenkin kerrottava, tiedän miten innoissaan hän kuitenkin on, varsinkin kun olen viimeinen keneltä tätä osataan odotettaa
..muita ihmisiä vielä mietin millon olisi aika...
 
millonkohan pitäisi töissä kertoa??
 
 
ALKUPERÄINEN: Jna

chaos74
Miten sulla nyt jo on se sokerirasitus? Mä menin tyhmä eilen neuvolassa sanoo, et isällä on todettu aikuisiän diabeettes. Ei oo kellään ikinä suvussa sitä ollu aiemmin, että se on tullu ihan tasan vaan elintapojen mukaan, ku liikaa painanu töitä eikä liiku ja syö epäterveellisesti yms. Mut nii ihanaa ku menin mainitsee nyt sen nii ne pistää mutki sit sokerirasituksee, mut vast vk 22, et siks ihmettelin et miten noi aikasin joudut =)?


Hei Jna...tääläpäin käydään kaks kertaa tossa rasituksessa...oli ensimmäisessä raskaudessa sokerirasituksen mukaan raskausajan diabetes,mutta arvot pysy koko raskauden ajan ihan normaalina kun mittailin ja poika oli ihan normaalin kokoinen kun syntyi eikä mitään häikkää ollut...ilmeisesti tämä menee nyt niin että jos tässä sokerirasituksessa näkyy jotain niin sitten mennään uudestaan rasitukseen suurinpiirtein samoilla viikoilla kun sulla on...en kyllä huolissani noista sokereista ole kun nytkin on arvot ollu tosi hyvät...mutta tuo itse sokerirasitus oli aika rasittava keikka...oli tosi huono olo ja hirmuinen väsy kun joutu tyhjään mahaan heittää tollasen annoksen sokeria[:'(]
 
Onnea uusille tulijoille! Ihanaa, että meitä on näin valtavan paljon tässä porukassa!
 
Kuten jo aiemmin taisin jo kirjoitella, niin me kyllä pyritään pitämään asia salassa mahdollisimman pitkään omilta suvuilta. Kahdelle läheiselle ihmiselle ollaan kerrottu kuitenkin. Toki on helpompaa pitää asia salassa, kun asuu kaukana kotipaikkakunniltaan.
 
Löysin se minäkin tieni tänne, olen juttujanne jo lueskellut aika alusta asti ja nyt ajattelin tunkea mukaan, jos vaan huolitte..  Joten tervehdys kaikille! [:)] Täällä siis neljäs lapsukainen tulossa, jos niin pitkälle päästään. Vuosi sitten olin siis myös lokakuisissa odottajissa, mutta poika halusikin tulla jo syyskuussa maailmaan viikolla 35+3. Kaksi vanhempaa ovat jo koululaisia, tyttö ja poika.

Täällä oli muistaakseni joku toinenkin(ainakin) jolla on suht pieni vauva ja odottaa, olinko oikeassa? Olis kiva kuulla fiiliksiä.. Itse olen ainakin aika pöllämystynyt tästä odotuksesta, vaikka päivä päivältä se alkaa enemmän ja enemmän hyvältä tuntumaan.

LA olis 3.10 ja voitte vaan arvata, että tässä raskaudessa se aika menee hujauksessa, kun on jo pieni vauva ja kaksi vanhempaa lasta. Nyttenkin kauhistelin, että voi LUOJA, ENÄÄ 29 ja rapiat viikkoja jäljellä, liian vähän, liian vähän!! [:D] Mutta kun on vielä niin tuoreessa muistissa tuo edellinen raskaus, niin ei mene kauaa, kun alkaa tuskailu. [8D]

Mutta onnea minunkin puolesta kaikille odottajille ja kovasti jaksamista matkaan. [:)]
 
Hei taas kaikille!

Nyt alkoi minullakin oksentelu oikein kunnolla: aamupäivät kuvottaa ja heikottaa ja kolmena aamuna/aamupäivänä olen sitten oksentanut mahani ihan tyhjäksi. Tyhjennyksen jälkeen on maistunut nuudeli [:D]. Iltapäivät on onneksi ollut vähän parempi olo. Maha on niin turvoksissa että raskaus näyttää olevan jo tosi pitkällä, vaikka viikkoja vasta 6+4. Ei vain vielä huvittaisi paljastaa uutista... Teen töitä yrittäjänä kotona, ja nyt on kyllä ollut tosi vaikea saada hommat tehdyksi kun melkein puolille päivin on ollut niin järkkyttävän huono olo -täytyyköhän siirtää työpäivä 12-20. Tilasin pahoinvointirannekkeet netistä, toivottavasti tulevat tänään ja pääsee testaamaan -jos vaikka auttaisivat.
Ja lohduttavaa on lukea, että monen pahoinvointi on loppumassa. Saa itsekin muistutuksen ettei tämä ikuisesti kestä.

Joku (en enää muista kuka) kirjoitti kärsivänsä selkäkivuista... oletko kokeillut joogaa? Mä aloitin sen syksyllä ja en ole sen jälkeen edes huomannut selkääni, kun kaikki kivut ovat poissa. En etukäteen uskonut mutta vieläkin hämmästelen kuinka paljon auttaa. Myös pilateksesta on kuulemani mukaan ollut monelle apua erilaisiin selkävaivoihin.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!
 
Tervetuloa Riikka!

Nyt meitä on sitten ainakin kaksi, joilla on riski ennenaikaisiin lapsukaisiin (mun edelliset syntyneet viikoilla 33+6, 38+0 ja 35+0). Miksi sun poikasi syntyi niin aikaisin? (jos saa olla utelias...) Mä olen ollut joka kerta herkkä supistelemaan ja kohdunsuu on sitten sen vuoksi alkanut aueta aika aikaisin. Tosin esikoisen synnytyksen käynnisti lopullisesti raju oksennustauti. Ja sitten oli synnytyskin aika raskas, kun ei ollut puoleentoista vuorokauteen syönyt mitään niin oli energiat aika vähissä. Mut se on toinen tarina...
 
Moikka, surullisia uutisia...jätän nyt teidät... Eli eilen ja tänään ultrassa... kasvua ei ollut tapahtunut ja sykettä ei havaittavissa... sain lähetteen aamulla keskussairaalaan ja sieltä antoivat keskeytys pillerin...=( sanoin kuvailematon tuo tunne ku jouduin pillerin ottamaan... niin surullista....=( en tiedä miten tästä....luultavasti oli kyseessä tuulimuna raskaus =(
Mutta teille kaikille voimia ja jaksamisia masujenne kanssa =) kyllä se elämä vielä voittaa...=)
 
-henrika-
 
Voi Henrika, olen todella pahoillani!

Voimia tuleviin paiviin ja onnea uuteen yritykseen sitten kun tunnet olevasi siihen valmis!
 
henrika - kovasti jaksamista sinne ja voimia suruusi.

Tiiti - Ei tietoa miksi syntyi ennenaikaisesti... Olin jo viikko tolkulla ravannut äitiyspolilla ultrassa supistusten takia, mutta kaikki oli joka kerta kuten pitikin. Lekuri sanoikin, että kun on kaksi täysiaikaista raskautta takana on epätodennäköistä, muttei mahdotonta, että syntyisi ennenaikaisesti. Neuvolassa kyselin juuri tätä, että kuulunko riskiryhmään ja en kuulu, vaikka olin toisin ymmärtänyt. Aika sen näyttää....

Minkä ikäiset sun lapset on? Neljäs teillekin tulossa... [:)]
 
Pahoittelut Henrika!
Mietin pitkään, että kirjoitanko mitään muuta kuin voimia ja jaksamista. Koska niitä oikeita sanoja ei ikinä ole.
Ja tiedän, että tämä ei nyt lohduta kauheasti, mutta kun olet valmis uuteen raskauteen, niin onnistuu keskenmenon jälkeen usein todella helposti.
Jos mahdollista pyydä lääkäriltä Foolihappo-resepti, minulle määrättiin ensimmäisen keskenmenon jälkeen, kun sydänäänet eivät koskaan kuuluneet (en tiedä onko tuolla merkitystä, mutta ei se pahastakaan ole).
 
Jaksamista, ja yritä nauttia seuraavasta raskaudesta. Sillä usein keskenmenon kokenut ei osaa nauttia uudesta raskaudesta, vaan pelko kalvaa aina mieltä. Itseäni auttaa ajatus: että keskenmenoille ei mitään voi: vaan minun pitää yrittää nauttia raskaudesta ja ottaa päivä kerrallaan.


7+2
 
Ensikko87: Minusta oli ihanaa jakaa ilouutinen perheen kanssa, varsinkin kun näin ns. mahdottomasta tehtävästä kyse. Mies minullekin sanonut stoppia moneen otteeseen, yli-innokkaana kun haluaisin kaupan kassallakin ollessani näyttää kassaneideille ultrakuvaa pankkikortin sijaan ;)
Mahdollisten suru-uutisten kertominen painaa mieltä ja kysymyksiä heittelehtii päässä, miten kerron, onko tämä minun vikani, mitä tein väärin. Mutta yritän pahoinvoinnista, kuvotuksesta sun muista huolimatta nauttia jokaisesta päivästä, miettimättä mitä ikävää VOI tapahtua. Se stressaa turhaan itseä ja pientä...
Tottakai ymmärrän jos suvussa on ollut monia keskenmenoja, niin tulee varmasti mietittyä, mitä jos meillekin. Nyt haluan sanoa, että heitä se ajatus nurkkaan! Nauti, fiilistele, rakasta ja iloitse jokaisena päivänä! :)
Ja TuuliEnkeliä kompatakseni on ihanaa että ympärillä on ihmisiä ketkä tietävät ja välittävät ja joille voi jakaa ilot ja surut :)
 
Aurinkoista päivän jatkoa kaikille lokamasuille!
 
 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top