Pajunkissa
Näppärä viestien naputtelija
Voit olla oikeassa Ang1. [:)]
Lokakuun leuanlouskutukset
- Ketjun aloittaja Pääskynen
- Aloituspäivämäärä
Outihuraa
Oman äänensä löytänyt
Hyviä uutisia kaikkia! Sain vihdoin ja viimein Kelalta päätökset sekä ÄP että rahatuet. Siis vireillehän laitoin jo kuukausi sitten, mutta henkilön jonka piti meidän työpaikalla hoitaa näitä äitiyslomajuttuja "unohti" jotenkin koko jutun... Että ärsytti, kun soittelin papereitteni perään, mutta kyllä odottaminen kannatti. Nyt ÄP matkalla ja rahajutut on päätetty, että loistavaa!!! [:D][:D][:D]
Kiva juttu toi teidän idea syntyneistä vauvoista! Ehdottomasti olen teidän kannalla, että sellaista pitää ylläpitää! Herranjestas, kun jännittää, että synnyttämiseen on niin lyhyt aika! Jestas!!! [&:]
Eve tosi hienoa, että tällä palstalla on muitakin naisia pariutunut Afrikkalaisen kanssa. Täällä myös! Mietitkö sinäkin joskus, että kummalta lapsi saa enemmän piirteitä? -Isältä vai äidiltä? Minulla on niin nirppanoppa ja taas miehelläni niin lytty. Kumpaakohan lapsi saa ulkonäköä enemmän... Niin ja ihonväri... Ihan hassuja ajatuksia, mutta kyllä niitäkin pitää miettiä! [;)][:D]
Kiva juttu toi teidän idea syntyneistä vauvoista! Ehdottomasti olen teidän kannalla, että sellaista pitää ylläpitää! Herranjestas, kun jännittää, että synnyttämiseen on niin lyhyt aika! Jestas!!! [&:]
Eve tosi hienoa, että tällä palstalla on muitakin naisia pariutunut Afrikkalaisen kanssa. Täällä myös! Mietitkö sinäkin joskus, että kummalta lapsi saa enemmän piirteitä? -Isältä vai äidiltä? Minulla on niin nirppanoppa ja taas miehelläni niin lytty. Kumpaakohan lapsi saa ulkonäköä enemmän... Niin ja ihonväri... Ihan hassuja ajatuksia, mutta kyllä niitäkin pitää miettiä! [;)][:D]
rock^peijpe
Näppärä viestien naputtelija
voi tosi mukavaa että joku ees saa päätöksia noihin raha asioihin.. [:)] mä joudun oottaa marraskuuhun asti.. pakkauksen oon saanu mutta en raha päätöstä ja siit on yli 2 kk ku laitoin ne hakemukset. kelasta vaan sanottiin että on ihan normaali käytäntö..[>:]
niinku HAPPY73 sanoin yöllä tosiaan on ihan hassuu kun makaa toisella kyljellä nii sitten se vauvaki on sillä kyljellä.. [:D] paitsi että kun herään niin herää myös tää maha asukki.. sitten se tekee kuperkeikkaa ja kärrynpyörii mahassa ja yrittää ujuttaa varpaita mun kylkiluitten väliin.. tuntuu melko julmetulta. [;)] vilkas liikkeinen kaveri.
niinku HAPPY73 sanoin yöllä tosiaan on ihan hassuu kun makaa toisella kyljellä nii sitten se vauvaki on sillä kyljellä.. [:D] paitsi että kun herään niin herää myös tää maha asukki.. sitten se tekee kuperkeikkaa ja kärrynpyörii mahassa ja yrittää ujuttaa varpaita mun kylkiluitten väliin.. tuntuu melko julmetulta. [;)] vilkas liikkeinen kaveri.
tättärä
Puuhakas puhuja
Tervehdys täältä taysin 4A-osastolta... Sen verran tässä kierrettiin vierailurajoitusta, että vanhempani kävivät tuomassa minulle uuden miniläppärin, joten yhteyksissä taas.
Eli täällä sitä lojutaan jo... hmmm tuleeko 11 päivää täyteen... Taysissa ja pidetään jalkoja ristissä. Kun tulin tänne silloin 6. päivä tilanne ei vaikuttanut mitenkään hälyttävältä, kohdunkaula oli täysi pehmeä ja vauva niin alhaalla, että tuolla päivystysvastaanotossa lääkäri ei saanut päästä mittoja, MUTTA kanavaa oli jäljellä 2,9cm ja sisäsuu vain pienesti raollaan...
Perjantaina 8.10 ultrassa oli kanavaa jäljellä kahden päivän makoilun jälkeen 22mm ja jäinpä viikonlopun yli lepäilemään ja vielä rauhoittelemaan tilannetta. Viime viikonloppu tuntui rauhalliselta alapäässä ja maanantaina olin valmiudessa lähteä kotiin ottamaan iisisti, kun ajattelin ettei tilanne varmaan ollut perjantaista muuttunut. No, ultra sitten paljasti, että levossa ja ilman supistuksia kohdunkaulakanava oli ottanut ja lyhentynyt 14mm:n pituiseksi... Sitten alkoivat supistelut ja niitä yritetään hillitä astmalääkkeellä suonensisäisesti ja suun kautta verenpainelääkkeillä (tässä näkee, että tällä osastolla noita lääkkeitä kaytetään hieman normaalista poikkeavilla tavoilla...) Torstaina tuli täyteen meidän keskosen syntymäviikot 31+1 ja nyt siis menossa 31+3 ja edelleen koossa, mutta ei toistaiseksi tietoa kotiinpääsystä, kun heti tuppaa supistaa, kun istun ja 130km automatkasta selviäminen tuntuu kyllä vähän kyseenalaiselta.
Tuli omaa napaa vain, mutta en vielä lueskellut teidän viestejänne (6.10 ->), tässä on kyllä aikaa, joten jatkan kommentoimalla myöhemmin...
Eli täällä sitä lojutaan jo... hmmm tuleeko 11 päivää täyteen... Taysissa ja pidetään jalkoja ristissä. Kun tulin tänne silloin 6. päivä tilanne ei vaikuttanut mitenkään hälyttävältä, kohdunkaula oli täysi pehmeä ja vauva niin alhaalla, että tuolla päivystysvastaanotossa lääkäri ei saanut päästä mittoja, MUTTA kanavaa oli jäljellä 2,9cm ja sisäsuu vain pienesti raollaan...
Perjantaina 8.10 ultrassa oli kanavaa jäljellä kahden päivän makoilun jälkeen 22mm ja jäinpä viikonlopun yli lepäilemään ja vielä rauhoittelemaan tilannetta. Viime viikonloppu tuntui rauhalliselta alapäässä ja maanantaina olin valmiudessa lähteä kotiin ottamaan iisisti, kun ajattelin ettei tilanne varmaan ollut perjantaista muuttunut. No, ultra sitten paljasti, että levossa ja ilman supistuksia kohdunkaulakanava oli ottanut ja lyhentynyt 14mm:n pituiseksi... Sitten alkoivat supistelut ja niitä yritetään hillitä astmalääkkeellä suonensisäisesti ja suun kautta verenpainelääkkeillä (tässä näkee, että tällä osastolla noita lääkkeitä kaytetään hieman normaalista poikkeavilla tavoilla...) Torstaina tuli täyteen meidän keskosen syntymäviikot 31+1 ja nyt siis menossa 31+3 ja edelleen koossa, mutta ei toistaiseksi tietoa kotiinpääsystä, kun heti tuppaa supistaa, kun istun ja 130km automatkasta selviäminen tuntuu kyllä vähän kyseenalaiselta.
Tuli omaa napaa vain, mutta en vielä lueskellut teidän viestejänne (6.10 ->), tässä on kyllä aikaa, joten jatkan kommentoimalla myöhemmin...
rock^peijpe
Näppärä viestien naputtelija
kiva kuulla sustakin tättärä ja onneks olet vielä yhessä koossa.. toivotaan että lapsi jaksaa vielä muutamia viikkoja siellä mahassa. [:)] toivotaan että kaikki menee hyvin.
Todellakin kiva kuulla tättärä kuulumisiasi! Ja mukava kuulla, että kaikesta huolimatta vauva on vielä mahassa. Toivottavasti sulla pää jakselee siellä hyvin, voin kuvitella, että vähän rankaksi käy siellä makoilu. Eikö sulla ollutkin tavoitteena päästä juuri noille viikoille ainakin? [:)] Aina pitää jotain positiivista löytää kaikesta [:)] Nyt hurjasti tsemppejä ja jaksamista sinne!!!
Kovasti ja paljon Tättärälle jaksamisia sinne osastolle!!! Tarrasukkia monta paria, toivotaan siis mahdollisimman montaa päivää yhtenä kappaleena!! Vaavilla taitaa kuitenkin kaikki olla hyvin? Kunhan nyt siis malttais viel pysyy kyytillä. Kiva näin meidän foorumilaistenkin puolesta että sait sinne yhteydenpito-/ajantappolaitteen [:)]
Ang1
Näppärä viestien naputtelija
No eipä ainakaan ole pelkoa että tuonne syntyneisiin ei mitään muuta kuin tosiaan syntyneet ilmoitella, nyt jo tuli tekstiä vaikka oli tarkoitus jotain ihan muuta [8|] Mutta eipä siinä, tehdään vaikka uusi sitten [:D]
Hyvä että kaikki on hyvin ja viikot on tosiaan jo tättärä ihan hyvät että varmasti vaikka syntyy voi hyvin, 30 vuotta taaksepäin olisi asia eri. Just eilen muistelin veljen kanssa että hän oli toivoton tapaus kätilöiden mielestä ja manasivat että varmasti tulee menehtymään hetkellä minä hyvänsä.. hän syntyi 34 vuotta sitten ja syntyessään viikkoja täynnä 36 ja painoa loistavasti jne. Nykyään se olisi ihan ok aika synnyttää, eikös se ole alle 34 viikot kun puhutaan ennenaikaisesta, näin mun lääkärit sanoneet mulle.
Hyvä että kaikki on hyvin ja viikot on tosiaan jo tättärä ihan hyvät että varmasti vaikka syntyy voi hyvin, 30 vuotta taaksepäin olisi asia eri. Just eilen muistelin veljen kanssa että hän oli toivoton tapaus kätilöiden mielestä ja manasivat että varmasti tulee menehtymään hetkellä minä hyvänsä.. hän syntyi 34 vuotta sitten ja syntyessään viikkoja täynnä 36 ja painoa loistavasti jne. Nykyään se olisi ihan ok aika synnyttää, eikös se ole alle 34 viikot kun puhutaan ennenaikaisesta, näin mun lääkärit sanoneet mulle.
tättärä
Puuhakas puhuja
Olen todella pahoillani, että menin nyt sotkemaan tuon syntymäketjun, mutta tämä sairaalassa makaaminen on ilmeisesti syönyt aivoni. Enkä enää osaa edes lukea kunnolla. Ja taas on sellainen päivä menossa, että ihan epäilyttää saanko kohta oikeasti korkata ketjun (JOS niin käy niin kuulutan kyllä muualla ja käyn vaikka muokkaamassa tuon hölötykseni sieltä)... Tosin nyt on taas kerran isketty Briganylit suoneen, kärsitty tärinät ja jalkojen alta menemis -tunteet ja tällä erää tilanne taas tuntuu rauhoittuneelta...
Täällä oli ollut puhetta ulkomaisista miehistä ja kulttuurieroista... Itse olen nykyään sitä mieltä, että suurimmat erot löytyvät aina kuitenkin yksilöiden väliltä - kulttuuri kuin kulttuuri niin monenlaisia ihmisiä siihen sopii. Kusipäitä (anteeksi) löytyy kaikista kansalisuuksista näin suoraan sanottuna. Joo, nykyinen mieheni ja näiden neljän nuoremman isä on ihan supisuomalainen ja hienompaa ja perheensä huomioonottavampaa ihmistä en voi kuvitellakaan. Esikoiseni isä (tai siis siittäjä, kun tuo häipyi jo raskausaikana, kun päätti ettei haluakaan lasta ja poika ei ole koskaan tuota tavannut) taas......... Hän oli kiinalainen. Korosti aina miten tärkeä asia perhe onkaan ja miten kovasti lasta haluaisi. Sitten aikanaan kun tulin raskaaksi päättikin olevansa liian nuori isyyteen (hän oli 32, minä 21) ja häipyi kirjaimellisesti toiselle puolelle maailmaa - omien sanojensa mukaan OIKEAN perheensä (äitinsä ja veljensä) luokse... Sieti mennäkin näin jälkeen päin ajatellen. Parempi, että todellinen karva tuli esiin. Loppujen lopuksi kyseessä oli ihminen, joka aina koosti itseään ja mm. kehua retosti sillä, miten monen naisen kanssa olikaan aiemmin harrastanut seksiä (siis ei seurustellut vaan harrastanut lukemattomia lyhyitä suhteita). Jos en olisi ollut niin nuori ja kokematon tavatessamme en varmaan koskaan olisi siihen suhteeseen lähtenyt, mutta........ No sain aivan ihanan hurmaavan pojan, jonka olemassaoloa en todellakaan kadu. Hups... taas jaarittelen ihan jostain off topicista, pitäisi parantaa tapansa. Vielä pitkään sen jälkeen, kun tuo äijä oli jo häipynyt elämästäni muutama sukulaiseni ylisti minulle sitä miten onnekas olenkaan, kun lapsen isä on kiinalainen ja miten hienoja ihmisiä nuo ovatkaan. Jep, yleensä ottaen aika suuri osa ihmisistä tulivatpa he mistä hyvänsä, on varmasti ihania, kotimaa ei kerro kenestäkään millainen hän on yksilönä.
Täällä oli ollut puhetta ulkomaisista miehistä ja kulttuurieroista... Itse olen nykyään sitä mieltä, että suurimmat erot löytyvät aina kuitenkin yksilöiden väliltä - kulttuuri kuin kulttuuri niin monenlaisia ihmisiä siihen sopii. Kusipäitä (anteeksi) löytyy kaikista kansalisuuksista näin suoraan sanottuna. Joo, nykyinen mieheni ja näiden neljän nuoremman isä on ihan supisuomalainen ja hienompaa ja perheensä huomioonottavampaa ihmistä en voi kuvitellakaan. Esikoiseni isä (tai siis siittäjä, kun tuo häipyi jo raskausaikana, kun päätti ettei haluakaan lasta ja poika ei ole koskaan tuota tavannut) taas......... Hän oli kiinalainen. Korosti aina miten tärkeä asia perhe onkaan ja miten kovasti lasta haluaisi. Sitten aikanaan kun tulin raskaaksi päättikin olevansa liian nuori isyyteen (hän oli 32, minä 21) ja häipyi kirjaimellisesti toiselle puolelle maailmaa - omien sanojensa mukaan OIKEAN perheensä (äitinsä ja veljensä) luokse... Sieti mennäkin näin jälkeen päin ajatellen. Parempi, että todellinen karva tuli esiin. Loppujen lopuksi kyseessä oli ihminen, joka aina koosti itseään ja mm. kehua retosti sillä, miten monen naisen kanssa olikaan aiemmin harrastanut seksiä (siis ei seurustellut vaan harrastanut lukemattomia lyhyitä suhteita). Jos en olisi ollut niin nuori ja kokematon tavatessamme en varmaan koskaan olisi siihen suhteeseen lähtenyt, mutta........ No sain aivan ihanan hurmaavan pojan, jonka olemassaoloa en todellakaan kadu. Hups... taas jaarittelen ihan jostain off topicista, pitäisi parantaa tapansa. Vielä pitkään sen jälkeen, kun tuo äijä oli jo häipynyt elämästäni muutama sukulaiseni ylisti minulle sitä miten onnekas olenkaan, kun lapsen isä on kiinalainen ja miten hienoja ihmisiä nuo ovatkaan. Jep, yleensä ottaen aika suuri osa ihmisistä tulivatpa he mistä hyvänsä, on varmasti ihania, kotimaa ei kerro kenestäkään millainen hän on yksilönä.
Voin olla väärässäkin, mutta ehkä maailma eikä edes tämä foorumi kaadu siihen, että on jotain ylimääräistä jossain ketjussa [:)] Ihan relax vaan.
Pyynikin munkit taisivat maistua vauvallekin, ihan selvästi huutaa lisää [:)] (sehän tarkoittaa sitä, että mun on PAKKO syödä niitä tosi monta tässä vielä syksyn aikana)
Pyynikin munkit taisivat maistua vauvallekin, ihan selvästi huutaa lisää [:)] (sehän tarkoittaa sitä, että mun on PAKKO syödä niitä tosi monta tässä vielä syksyn aikana)
Ang1
Näppärä viestien naputtelija
Joo no ei tosiaan maailma kaadu enkä ole sitä edes väittänyt, vai olenko?
Mutta siis kun siinä oli just se ideana että pysyisi selkeänä mutta on nyt aika tod näk että tättärä sen ensimmäisen vauvan saa joten sehän on helppo editoida niin että siinä on vaan ne tiedot mitkä oli ideana, vai?
Joten tosiaan, ihan relax vaan siellä...
Mutta siis kun siinä oli just se ideana että pysyisi selkeänä mutta on nyt aika tod näk että tättärä sen ensimmäisen vauvan saa joten sehän on helppo editoida niin että siinä on vaan ne tiedot mitkä oli ideana, vai?
Joten tosiaan, ihan relax vaan siellä...
Mystis
Näppärä viestien naputtelija
Hyvä että tättärä vielä yhtenä kappaleena[:)] Yritä nyt vielä muutama viikko kasvattaa vauvaa masun sisäpuolella[;)]
Täällä järkyt turvotukset jaloissa,välillä vain oikea jalka ja sormet turvoksissa[&:] Nukkuminen vaikeaa kun jätkälle ei kelpaa ku yks asento,vasemmalla kyljellä,jos olen oikealla kyljellä niin riehuminen jatkuu koko yön..Ja iltaisin tykätään vaeltaa ihan älyttömän korkealle että mun keuhkot menee jotenkin kasaan etten pysty hengittämään kunnolla ja maha on ihan kivikova ja nukkuminen näistäkin syistä hankalaa..
Ja ulos lähteminen hieman haasteellista koska takki ei mahdu kiinni[:D] Joutuu laittamaan päällekäin monia paitoja ja huppareita..Noo mutta onneksi enää ei ole pitkää aikaa[:)]
Täällä järkyt turvotukset jaloissa,välillä vain oikea jalka ja sormet turvoksissa[&:] Nukkuminen vaikeaa kun jätkälle ei kelpaa ku yks asento,vasemmalla kyljellä,jos olen oikealla kyljellä niin riehuminen jatkuu koko yön..Ja iltaisin tykätään vaeltaa ihan älyttömän korkealle että mun keuhkot menee jotenkin kasaan etten pysty hengittämään kunnolla ja maha on ihan kivikova ja nukkuminen näistäkin syistä hankalaa..
Ja ulos lähteminen hieman haasteellista koska takki ei mahdu kiinni[:D] Joutuu laittamaan päällekäin monia paitoja ja huppareita..Noo mutta onneksi enää ei ole pitkää aikaa[:)]
tättärä, kiva kuulla, että olette yhtenä kappaleena siellä. Jokainen päivä kohdussa on vauvan suhteen
voitto [:)]
omaa, yöt menee valvoessa, päivät nukkuessa. Alkaa olemaan tukalat oltavat, täytyy toivoa ettei menisi kovin montaa päivää sitten yli.
Mä en tykkää olla näin kömpelö ja pienestä väsähtävä [:D] Mutta nyt ei ajatellakaan mua [;)]
voitto [:)]
omaa, yöt menee valvoessa, päivät nukkuessa. Alkaa olemaan tukalat oltavat, täytyy toivoa ettei menisi kovin montaa päivää sitten yli.
Mä en tykkää olla näin kömpelö ja pienestä väsähtävä [:D] Mutta nyt ei ajatellakaan mua [;)]
janinamiia
Jostain jotain jo tietävä
Täällä kanssa nukkuminen yöllä melkein mahdoton tehtävä! Pikkuinen vetää masussa ihan kauhiaa rallia alkuyöstä ja sitten ei muuten vaan nukuta! Päivisin väsyttää toki, mutta ei se uni sillonkaan niin helpolla tule. [:@] Noh onneks ei työssä käy enään ni eipä se haittaa vaikka välillä vähän enempi väsyttääkin.. [:)] Kaipa tää on sitä treeniä tulevaa varten!
tättärä
Puuhakas puhuja
Kiitoksia kaikille ja... Kuulkaas nyt, älkää vielä passittako minua tuonne synnytyssalin puolelle. Itseasiassa, kun asiat ovat tällä tolalla on varsin hyvä mahdollisuus siihen, että minä EN ole ensimmäinen, joka synnyttää. Nimittäin muistaakseni noin 85% niistä, jotka hakeutuvat hoitoon uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen takia saa lopulta täysaikaisen vauvan ja minulla on takana ainakin yksi asian todeksi näyttävä kokemus... Kolmatta odottaessanihan makasin täällä muutaman viikon ja kuitenkin vauva syntyi vasta rv37+3. 34 viikkoa on raja sille milloin synnytystä ei enää estellä, mutta vauva on keskonen aina 36 raskausviikon täyttymiseen asti. Synnytys puolestaan on ennenaikainen, jos se tapahtuu ennen täyttä 37:ää raskausviikkoa (esim meidän naapurin 36+4 tapahttunut synnytys oli ennenaikainen, minun 37+0 tapahtunut taas normaali). Jostain syystä nämä rajat ovat tulleet minulle varsin tutuiksi. Yliajalle tuskin tämän kohdunkaulan kanssa mennään, mutta täysaikaisuus ei ole mahdottomuus... Mutta on tämä nyt sitten loppuun asti yhtä jännäämistä, kun tietää, että vauva voi syntyä ihan milloin tahansa ja tulla sitten rytinällä!
Hienoa kuulla sinusta tättärä! Nyt teillä on siellä ainakin hyvä tilanne, että apua on tarjolla koko ajan jos tilanne muuttuu. Hyvä kuitenkin, että noinkin tasainen tilanne. Toivottavasti pääsisitte täysille viikoille. [:)]
Täällä aloitellaan viikkoa väsyneissä tunnelmissa. Miten voikaan väsyttää näin kauheasti... Mun pitäisi tällä viikolla mennä käymään koululla palauttamassa avain ja tekemässä keskeytysilmoitus yms. mutta miten se asia voi tuntua niiiiin vuoren kokoiselta! En millään meinaa edes saada soitettua koululle, saati sitten että jaksaisin lähteä sinne... Ehkäpä helpottaa sitten kun saan tämän itsestäni irti. Torstain neuvolaa myös odottelen kovasti. Kiva päästä "tutun" hoitajan kanssa käymään tilannetta läpi.
Nuo ilmat tuolla ulkona houkuttaa mua valtavasti. Haluaisin napata koiran mukaan ja painua metsään. Kuitenkin tiedän, että 100 m käveltyäni kramppaisi maha jo niin paljon, ettei kävelystä tulisi mitään. Eilen helpotimme miehen kanssa mun "metsävierotusoireita". Pakkasimme kamat ja koiran autoon ja ajoimme metsään sellaiselle nuotiopaikalle, mihin sain auton ihan viereen. Eli mä sain vaan siirtyä autosta siihen nuotiopaikalle istumaan. Koira oli ihan täpinöissään ja mä nautin myös todella. Paistettiin siinä makkaraa ja nautittiin syysauringosta. Oli ihanaa. :)
Täällä aloitellaan viikkoa väsyneissä tunnelmissa. Miten voikaan väsyttää näin kauheasti... Mun pitäisi tällä viikolla mennä käymään koululla palauttamassa avain ja tekemässä keskeytysilmoitus yms. mutta miten se asia voi tuntua niiiiin vuoren kokoiselta! En millään meinaa edes saada soitettua koululle, saati sitten että jaksaisin lähteä sinne... Ehkäpä helpottaa sitten kun saan tämän itsestäni irti. Torstain neuvolaa myös odottelen kovasti. Kiva päästä "tutun" hoitajan kanssa käymään tilannetta läpi.
Nuo ilmat tuolla ulkona houkuttaa mua valtavasti. Haluaisin napata koiran mukaan ja painua metsään. Kuitenkin tiedän, että 100 m käveltyäni kramppaisi maha jo niin paljon, ettei kävelystä tulisi mitään. Eilen helpotimme miehen kanssa mun "metsävierotusoireita". Pakkasimme kamat ja koiran autoon ja ajoimme metsään sellaiselle nuotiopaikalle, mihin sain auton ihan viereen. Eli mä sain vaan siirtyä autosta siihen nuotiopaikalle istumaan. Koira oli ihan täpinöissään ja mä nautin myös todella. Paistettiin siinä makkaraa ja nautittiin syysauringosta. Oli ihanaa. :)
Pajunkissa
Näppärä viestien naputtelija
Voi että, Meemi, tuo metsäreissu kuulosti ihanalta! Mä taidankin tässä joku kaunis päivä pakata myös terrierit autoon ja kaartaa tuonne Pinsiön metsiin. Itse uskallan vielä lähteä yksinkin, mutta en tietysti mene kauas autosta.
Kiva kuulla Tättärästä! Miten siellä sairaalassa toimii netti? Täytyykö olla oma netti mukana vai onko siellä wlan? Mulle tuli tuossa eilen mieleen se, kun joskus keväällä kerroit siitä, ettet ole omille vanhemmillesi vielä kertonut raskaudesta, kun äitisi asenne yhä lisääntyvään lapsikatraaseen oli mitä oli. Miten asiat ovat nyt kehittyneet?
Ja tiedättekö, nyt aion hehkuttaa! [:)] Tuli niin paljon valitettua pahaa oloa ja kaikkia mahdollisia oireita tuonne puoleen väliin asti, että nyt on ihan pakko kertoa, miten helskutin onnellinen olen! Voin niiiiiiiin hyvin! Ei kolotuksia, väsytyksiä, särkyjä tms. Nukun loistavasti, käyn kyllä vessassa ainakin kerran yössä ja toisinaan jään valvomaan pariksikin tunniksi, ehkä käyn jopa syömässä, mutta se ei lainkaan haittaa mua, lillun vain ajatuksissani ja kuulostelen vauvan liikuskelua.
Päivisin olen ottanut rennosti; teen jonkun asian päivässä esim. imuroin tai käyn kävellen kaupassa ja muuten teen mitä lystään. Jotenkin päivät vain hurahtavat sellaista vauhtia, että jos tämä neljäviikkoinen, mitä olen kotona ollut olisi vaikka kesälomaa, niin olisin yhtä kiukkua siitä, että mihinkäs se loma oikein katosi. Olen alkanut epäillä kotimme sijaitsevat jossain aikapoimussa.
Mulla on selkärangassani, toiseksi alimmassa nikamassa 5 mm nikamasiirtymä, joka on tullut joskus kasvuvaiheessa ehkä rajujen voimistelu- tai kiipeilyleikkien seurauksena. Se alkoi vaivata parikymppisenä (n.12 vuotta sitten) kipeyttämällä ristiselän tosi helposti ja pahasti. Selän oireilua olen pelännyt siitä asti, kun maha lopulta alkoi kasvaa. Nyt on iso möllyrä etupainona, muuta ei selkäkipua! Kop kop... Tästäkin jaksan iloita joka päivä.
Maha on siis suuri ja esimerkiksi varrellisia kenkiä on vaikea nyörittää, mutta muuten tunnen oloni varsin notkeaksi ja ketteräksi. Kävelen normaalisti, mitään liitoskipuja tai sen sellaista ei ole ollut. Reippaissa touhuissa tulee supistuksia, mutta sitten hidastan. Onneksi se on mahdollista. Kyllä masu sen verran supistusherkkä on, etten mä töissä pärjäisi sitä kahdeksaa hektistä tuntia kumarrellen, kyykistellen ja touhuten. En varmaan olisi näin hyvässä kunnossa, jos olisin siellä sinnitellyt.
Turvotusta on jaloissa, mutta sekään ei haittaa, kun ei ole niin paljon, että kivistäisi eikä tarvitse jalkojen päällä olla koko päivää. Kotona vain hiihtelen villasukissa ja juon paljon vettä. Aamuisin ja öisin on jalkapohjat hassun arat kävellä, mutta menee pian ohi, kun on vähän aikaa tepsutellut.
Ja mitäs vielä. No hiivatulehdusta tai muutakaan bakteeritulehdusta ei ole ollut kokonaiseen 4 viikkoon! Jeejee! (Koko kesä-syyskuun niitä oli noin 2 viikon välein.)
Eilen täyttelin miehen kanssa perhe- ja hyvinvointineuvolan keskustelukaavaketta, jonka sain neuvolasta. Siinä kyseltiin mm. mielialasta viimeisen kahden viikon ajalta esim: "Olen pystynyt nauramaan ja näkemään asioiden hauskan puolen" tai "Asiat kasautuvat päälleni", ja vastausvaihtoehdoista paras mahdollinen on sellainen, joka viittaa siihen, että asiat ovat yhtä hyvin, kuin ennen raskauttakin ja muut vaihtoehdot sitten ikävämpiä, kuin raskaus olisi jotenkin negatiivisesti vaikuttanut mielialaan. Olisin tarvinnut vaihtoehdon: "Olen iloisempi, onnellisempi, voimakkaampi ja hyvinvoivempi, kuin kertaakaan 10 viime vuoden aikana." [:D]
Noniin. Tulipas omahyväisesti purskautettua onnet pihalle. Sori. [:D]
(Saas nähdä, saanko tästä hehkutuksesta sanktiona heti huomenna kaikki mahdolliset vaivat... Nooh, mutta silläkin uhalla painan lähetä-nappia. [8D])
Kiva kuulla Tättärästä! Miten siellä sairaalassa toimii netti? Täytyykö olla oma netti mukana vai onko siellä wlan? Mulle tuli tuossa eilen mieleen se, kun joskus keväällä kerroit siitä, ettet ole omille vanhemmillesi vielä kertonut raskaudesta, kun äitisi asenne yhä lisääntyvään lapsikatraaseen oli mitä oli. Miten asiat ovat nyt kehittyneet?
Ja tiedättekö, nyt aion hehkuttaa! [:)] Tuli niin paljon valitettua pahaa oloa ja kaikkia mahdollisia oireita tuonne puoleen väliin asti, että nyt on ihan pakko kertoa, miten helskutin onnellinen olen! Voin niiiiiiiin hyvin! Ei kolotuksia, väsytyksiä, särkyjä tms. Nukun loistavasti, käyn kyllä vessassa ainakin kerran yössä ja toisinaan jään valvomaan pariksikin tunniksi, ehkä käyn jopa syömässä, mutta se ei lainkaan haittaa mua, lillun vain ajatuksissani ja kuulostelen vauvan liikuskelua.
Päivisin olen ottanut rennosti; teen jonkun asian päivässä esim. imuroin tai käyn kävellen kaupassa ja muuten teen mitä lystään. Jotenkin päivät vain hurahtavat sellaista vauhtia, että jos tämä neljäviikkoinen, mitä olen kotona ollut olisi vaikka kesälomaa, niin olisin yhtä kiukkua siitä, että mihinkäs se loma oikein katosi. Olen alkanut epäillä kotimme sijaitsevat jossain aikapoimussa.
Mulla on selkärangassani, toiseksi alimmassa nikamassa 5 mm nikamasiirtymä, joka on tullut joskus kasvuvaiheessa ehkä rajujen voimistelu- tai kiipeilyleikkien seurauksena. Se alkoi vaivata parikymppisenä (n.12 vuotta sitten) kipeyttämällä ristiselän tosi helposti ja pahasti. Selän oireilua olen pelännyt siitä asti, kun maha lopulta alkoi kasvaa. Nyt on iso möllyrä etupainona, muuta ei selkäkipua! Kop kop... Tästäkin jaksan iloita joka päivä.
Maha on siis suuri ja esimerkiksi varrellisia kenkiä on vaikea nyörittää, mutta muuten tunnen oloni varsin notkeaksi ja ketteräksi. Kävelen normaalisti, mitään liitoskipuja tai sen sellaista ei ole ollut. Reippaissa touhuissa tulee supistuksia, mutta sitten hidastan. Onneksi se on mahdollista. Kyllä masu sen verran supistusherkkä on, etten mä töissä pärjäisi sitä kahdeksaa hektistä tuntia kumarrellen, kyykistellen ja touhuten. En varmaan olisi näin hyvässä kunnossa, jos olisin siellä sinnitellyt.
Turvotusta on jaloissa, mutta sekään ei haittaa, kun ei ole niin paljon, että kivistäisi eikä tarvitse jalkojen päällä olla koko päivää. Kotona vain hiihtelen villasukissa ja juon paljon vettä. Aamuisin ja öisin on jalkapohjat hassun arat kävellä, mutta menee pian ohi, kun on vähän aikaa tepsutellut.
Ja mitäs vielä. No hiivatulehdusta tai muutakaan bakteeritulehdusta ei ole ollut kokonaiseen 4 viikkoon! Jeejee! (Koko kesä-syyskuun niitä oli noin 2 viikon välein.)
Eilen täyttelin miehen kanssa perhe- ja hyvinvointineuvolan keskustelukaavaketta, jonka sain neuvolasta. Siinä kyseltiin mm. mielialasta viimeisen kahden viikon ajalta esim: "Olen pystynyt nauramaan ja näkemään asioiden hauskan puolen" tai "Asiat kasautuvat päälleni", ja vastausvaihtoehdoista paras mahdollinen on sellainen, joka viittaa siihen, että asiat ovat yhtä hyvin, kuin ennen raskauttakin ja muut vaihtoehdot sitten ikävämpiä, kuin raskaus olisi jotenkin negatiivisesti vaikuttanut mielialaan. Olisin tarvinnut vaihtoehdon: "Olen iloisempi, onnellisempi, voimakkaampi ja hyvinvoivempi, kuin kertaakaan 10 viime vuoden aikana." [:D]
Noniin. Tulipas omahyväisesti purskautettua onnet pihalle. Sori. [:D]
(Saas nähdä, saanko tästä hehkutuksesta sanktiona heti huomenna kaikki mahdolliset vaivat... Nooh, mutta silläkin uhalla painan lähetä-nappia. [8D])
Ihanaa kuulla Pajunkissa!! Niin vaan se aurinko paistaa risukasaankin [:D] Oon melkeinpä kade kun saat olla kotona [;)] Tykkäisin jo ihan kauheesti olla kotona ajattelematta mitään työ- ja koulujuttuja. Olo on hyvä ja jaksaminenkin aika kohillaan, mutta alkaa jo niin tökkiä toi töissä oleminen. Työpäivät menee siinä missä muutenkin, mutta ei enää oikein jaksa kiinnostaa. Pää huitelee niin syvällä vauvajutuissa, ettei jaksa välittää asiakkaiden ongelmista. MUTTA, jäljellä on enää KUUSI työpäivää [:)] Opiskeluista ainakin tuon yhen kirjan käyn tenttimässä, mutta yritän vielä ne kaksi viimeistäkin. Sitten olisi niin hyvä mieli jäädä pois sieltä.
Huomenna voi olla, että tuo meidän luottoauto lähtee uuteen kotiin [:(] Tietysti hyvä, että se ei sitten enää rasita tuota talouspuolta, mutta voi itku jos olisin sen saanut pitää ihan vaan vaikka tuossa pihassa paijattavana [:D] Ehkä ihan hyvä myös, että mahdollinen ostaja ei tule tänne, vaan mies näyttää sitä työmatkansa varrella. Mun ei sitten tarvi vollottaa ostajan edessä [;)] Täytynee tänään silitellä autoa ja istuskella illalla kuuntelemassa musiikkia etupenkillä. On se rankkaa tämä elämä.
Ja nukuin viime yönä viisi tuntia putkeen!! WAU! [:)]
meemille tsemppiä sinne kouluun menemiseen. Tiedän millasta on, kun ihan jotkut arkisetkin asiat tuntuu elämääkin isommilta ekä vaan saa aikaseks. Mutta sitten kun menet sinne ja saat asian hoidettua, niin huomaat, että onnistuitkin siinä ja nyt se on hoidettu! Ja se helpotus kun saa jonkun asian roikkumasta.
Huomenna voi olla, että tuo meidän luottoauto lähtee uuteen kotiin [:(] Tietysti hyvä, että se ei sitten enää rasita tuota talouspuolta, mutta voi itku jos olisin sen saanut pitää ihan vaan vaikka tuossa pihassa paijattavana [:D] Ehkä ihan hyvä myös, että mahdollinen ostaja ei tule tänne, vaan mies näyttää sitä työmatkansa varrella. Mun ei sitten tarvi vollottaa ostajan edessä [;)] Täytynee tänään silitellä autoa ja istuskella illalla kuuntelemassa musiikkia etupenkillä. On se rankkaa tämä elämä.
Ja nukuin viime yönä viisi tuntia putkeen!! WAU! [:)]
meemille tsemppiä sinne kouluun menemiseen. Tiedän millasta on, kun ihan jotkut arkisetkin asiat tuntuu elämääkin isommilta ekä vaan saa aikaseks. Mutta sitten kun menet sinne ja saat asian hoidettua, niin huomaat, että onnistuitkin siinä ja nyt se on hoidettu! Ja se helpotus kun saa jonkun asian roikkumasta.
Melinda
Jostain jotain jo tietävä
tättärälle jaksamisia sinne sairaalaan... siellä kyllä aika käy pitkäks vaikka turvallisin paikka onkin:).. Iteki olin joskus, viikon vaan ja vaikka oli netti ja kaikki nii jossain vaiheessa tuli kuitenkin sellanen fiilis et ois voinu heittää koneen seinään kun siihenkin kyllästyi:D
Ja nimenomaan kirjoitit asiaa tosta että pelkästään kotimaa ei kerro ihmisen luonteesta mitään. Ennakkoluuloja on kuitenkin ja tulee aina olemaan.. mutta on kiva aina välillä saada opetus ettei kaikki mee niinkun stereotypiat antais odottaa. Harmi että noin piti käydä mutta toisaalta taas.. :) jos asiat nyt on mallillaan ja kaikki onnellisia niin ehkä se ei ollutkaan niin paha asia loppujen lopuks..
Pajunkissa Ihanaa lukea että joillain on niin hyvin asiat.. :) Kyllähän nyt siitäkin saa puhua vaikka yleensä ne vaivat on ne joista purkautuu helpommin..
Jossain vaiheessa me kaikki kuitenkin itketään kun vauva on syntynyt että miten nopeesti aika menee joten tää 9kk on todella lyhyt aika elämässä. Varsinkin nää viimeiset kuukaudet. Noin mä ainakin ajattelen kun mietin että voiko tää muka näin helppoa olla, oon ihankun en raskaana oliskaan, voin paremmin ku ennen raskautta kun kaikki epäterveelliset elämäntyylit sun muut on jääny taakse ja saan vitamiineja yms hemoglobiinikin on parempi ku ikinä varmaan:D Mutta sitten kun vauva on syntynyt ja arki on suurimmaks osaks väsymystä ja vauvaa niin ikävä tulee raskausaikaa:D Ja varsinkin kun "pahimmasta " on selvitty jos vauvakuume iskee taas..
mulla on jo mieleen tullut että haluaisin seuraavan lapsen mielellään pienellä ikäerolla.. eihän sitä voi suunnitella mutta musta ois kiva saada toinen lapsi niin että ikäeroa ois 1-2v:D Mut saa nähä, kai tässä kerkee mieli muuttumaan useemmanki kerran:)
Ja nimenomaan kirjoitit asiaa tosta että pelkästään kotimaa ei kerro ihmisen luonteesta mitään. Ennakkoluuloja on kuitenkin ja tulee aina olemaan.. mutta on kiva aina välillä saada opetus ettei kaikki mee niinkun stereotypiat antais odottaa. Harmi että noin piti käydä mutta toisaalta taas.. :) jos asiat nyt on mallillaan ja kaikki onnellisia niin ehkä se ei ollutkaan niin paha asia loppujen lopuks..
Pajunkissa Ihanaa lukea että joillain on niin hyvin asiat.. :) Kyllähän nyt siitäkin saa puhua vaikka yleensä ne vaivat on ne joista purkautuu helpommin..
Jossain vaiheessa me kaikki kuitenkin itketään kun vauva on syntynyt että miten nopeesti aika menee joten tää 9kk on todella lyhyt aika elämässä. Varsinkin nää viimeiset kuukaudet. Noin mä ainakin ajattelen kun mietin että voiko tää muka näin helppoa olla, oon ihankun en raskaana oliskaan, voin paremmin ku ennen raskautta kun kaikki epäterveelliset elämäntyylit sun muut on jääny taakse ja saan vitamiineja yms hemoglobiinikin on parempi ku ikinä varmaan:D Mutta sitten kun vauva on syntynyt ja arki on suurimmaks osaks väsymystä ja vauvaa niin ikävä tulee raskausaikaa:D Ja varsinkin kun "pahimmasta " on selvitty jos vauvakuume iskee taas..
mulla on jo mieleen tullut että haluaisin seuraavan lapsen mielellään pienellä ikäerolla.. eihän sitä voi suunnitella mutta musta ois kiva saada toinen lapsi niin että ikäeroa ois 1-2v:D Mut saa nähä, kai tässä kerkee mieli muuttumaan useemmanki kerran:)