Mä en oo taas kerenny pitkään aikaa käydä täällä... :( Mutta johonkin täytyy nyt päästä purkamaan sekä hyviä että huonoja fiiliksiä, kun ei oo oikeen ketään muutakaan kelle kertoa..
Meillä oli tänään eka neuvola, mies ja poika 1v 8kk olivat myös mukana :) tosin ne lähti vähä aikaisemmin pois sieltä. Jos oltais tiedetty että siellä kuunnellaan sydänäänet, niin ne ois varmasti jääneet myös kuuntelemaan, harmitti kun ne ei kerenny kuulla niitä. :( kyllä se terkkari joutu aika pitkään niitä hakemaan, onhan se niin hurjan pieni käärö kuitenkin vielä. Mutta lopulta ne sydänäänet kuitenkin löytyi, onneksi! ja hurjasti se siellä sykkikin.. mä olin niin helpottunu ja onnellinen. Olin kuitenki valmistautunu siihen, ettei niitä välttämättä vielä kuulu ja ei silti tarvi stressata.. Mut ois ollu kyllä pitkä aika odottaa sinne np-ultraan, että saa tietää onko siellä masussa yleensäkään ketään ja jos on niin onko elossa.. nyt tiedän että on.
ja uskallan ihan hyvillä mielin kertoa parin viikon päästä mun vanhemmille ja muille lähimmille ihmisille, että meille on tulossa pikkuinen.. :) Kun menen tosiaan parin viikon päästä käymään mun vanhempien luona toisella puolen Suomea ja haluan kertoa ehdottomasti asiasta kasvotusten. :)
Tosiaan, kun tulin neuvolasta kotiin ja kerroin miehelle innoissani että sieltä kuului pikkuisen sydänäänet... niin tuli ihan sellainen olo, niin kuin olisin sanonut vain että ostin kaupasta maitoa. Oikeesti.. ihan kun se ei ois liikuttanu ollenkaan. ja mä kun olin niin onnellinen ja helpottunu, kun nyt tietää että siellä oikeasti on elävä ihmisenalku.. no toivottavasti sen "reaktio" johtui vaan väsymyksestä.. ihan haluttu ja toivottu tämä toinen lapsi on kuitenki alun perin ollu molemmille, että mistää sellasesta ei oo kyse.. kai ne miehet, ainakaan kaikki, eivät vaan oikeesti tajua tätä juttua ennenkun näkevät ja kuulevat sen siellä ekassa ultrassa.. tai sitten kun masu alkaa näkyä.. tai viimestään sitten kun vauva syntyy.
Tuntuu vaan että oisin niin yksin tän asian kanssa.. mikä tietenki osittain johtuu siitä kun ei me olla kerrottu vielä kenellekkään tästä raskaudesta. Mutta ei mulla toisaalta ole ketään ystävää täällä lähiseudulla, kenen kanssa muutenkaan jutella mistään.. kaikki parhaat kaverit asuu eri kaupungeissa, täällä on vaan lähinnä työkaverit ja naapurit... sitten vielä tuon yksinäisyyden tunteen päälle tuo järkyttävä väsymys ja nälkä...ja lapsikin on vielä kipeenä just nyt.. huoh. Ehkä tämä jossain vaiheessa sit helpottaa...
Ja nyt tuli sitten jo huono omatunto tuosta kaikesta valittamisesta, kaikki asiat on kuitenki loppujen lopuksi ihan hyvin. Ihana lapsi, mies, koti, työpaikka ja masuvauvalla sydän sykkii <3
??! Mä en nyt yhtään muista, ootko kertonut mitään tämän raskauden taustastasi, niin pakko kysyä, että oliko tää ihan normaali hedelmöityksellä?? Mitäs sun miehesi?
