Ensinnäkin, voimia kaikille pienille ja isommillekin sairastelijoille, toivottavasti on suunta jo parempaan päin pikku-Pihlalla ja Manilla! Miten meni muuten Micolla neuvolakäynti?
Kiireistä on täälläkin! Tänään on viimonen äitiyslomapäivä, vaikka ei oikein siltä tunnu. Viime viikkoina on konsertteja riittänyt, ja ensi viikon päätin mukavasta työtarjouksesta huolimatta pysyä kotona Oliverin kanssa. Kumma kyllä, että jaksaa kotonakin paljon paremmin, kun on saanut toteuttaa itseään vähän muutenkin kuin kotiäidin roolissa - vaikka yöunet on vähiin jääneetkin. Oliverin hoidon olen järjestänyt siten, että poika on ollut joko isänsä kanssa kotona tai sitten lastenvahdin kanssa meidän mukana keikoilla. Hyvin on viihtynyt mukana kunhan järjestää sopivaa tekemistä ja pitää huolta päiväuniajoista ja syömingeistä, eikä enää onneksi vierasta niin paljon kuin ennen, edes miehiä.
Oliver on ottanut jo ensiaskelia ilman tukea, tosin vahingossa. Ei aina tunnu tajuavan että oma tasapaino ei ehkä olekaan ihan niin hyvä... [:-] Hirmuista vauhtia se kävelee pitäen kiinni yhdestä sormesta, ja lempipuuhaa on rappusten kiipeäminen ylös ja alas ja ylös ja alas... (onneksi ei ole kotona rappusia!) Päivittäisistä lattiatreeneistä huolimatta ryömimisen ja konttaamisen suhteen ei ole tapahtunut mitään, kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta! Istua tykkää ja siinä asennossa välillä hilaa itseään eteen- ja taaksepäin. Seisomaan on päässyt itse muutaman kerran.
Oliverin lempiharrastuksiin kuuluu tällä hetkellä ulkoilu (metsässä kävely, kiikkuminen, hiekkalaatikolla leikkiminen ym), palikoilla leikkiminen (=tornien kaataminen ja palikoiden viskominen) ja kirjojen lukeminen. Varsinkin sellaset on hirmu kivoja mistä kuuluu ääniä, missä on erilaisia koskettelupintoja tai luukkuja avattavana. Samoin kaikki musiikki ja laulaminen saa pikkumiehen pysähtymään ja kuuntelemaan. Välillä se yrittää itsekin laulaa mukana, tai siltä se ölinä vähän kuulostaa. [:)] "Äitän" lisäksi Oliver sanoo usein "oho" kun lelu tippuu tai jos vastaan tulee hieno auto, ja "nammam" jos saa jotain hyvää ruokaa.
P.S. Tuosta konttaamisesta muuten luin, että se olisi hyvä opettaa lapselle jälkeenpäin, jos ei ole vauvana oppinut. On nimittäin tehty tutkimuksia (en muista lähteitä tähän hätään) että lapsilla jotka eivät konttaa, on havaittu enemmän hahmottamisongelmia ja lukemiseen liittyviä vaikeuksia hieman vanhempana kuin niillä vauvoilla, jotka konttasivat. Tiedä sitten pitääkö asia paikkansa!
