Voi voi. Käytiin tänään katsomassa asumisoikeusasuntoa, joka on kivalla alueella ja oli pohjaltaan meille yllättävän sopiva - ja edullinen! Mutta ollaan jonotusnumeroltamme vasta neljäs kärjestä, joten ei kyllä ole käytännössä mitään toivoa, että tämä asunto saataisiin ja kuulin siellä vähän sen suuntaista juttelua että ainakin yksi meitä edellä olevista ihan varmasti olisi asunnon ottamassakin.
Mutta hyvä puoli käynnissä oli se, että kuultiin siitä pois muuttavalta, millaisella jonotusnumerolla HÄN puolestaan oli saamassa uutta asuntoa, rivitaloa, Helsingistä, ja kuulosti siltä, että kyllä meilläkin on mahdollisuuksia parin, kolmen vuoden päästä jos sinne asti jossain sinnitellään.
Meinataan nyt sinnitellä ensi viikonlopusta eteenpäin kaikki yhdessä asunnossa, eli kumppanini muttaa tähän asuntoon jossa minä olen asunut lapseni kanssa kahdestaan 7 vuotta: 53 neliötä 2 h + kk. Joo kyllähän ME tähän mahduttaisiin, mutta puolen aikaa meillä tulevat asumaan myös kumppanini neljä lasta iältään 5-14. Ja tammikuussa syntyy vauva. Eikä siinä vielä kaikki: asunnossa ei ole käytännössä lainkaan sisäovia vessaa lukuunottamatta: kaikki on samaa joskin vähän sokkeloista tilaa, ja kaikki kuuluu.
No, helpotuksena on, että asunnossa on suuri parvi johon kolme vanhinta lasta mahtuvat asumaan, saavat sieltä ikäänkuin omaa tilaa - tämä parvi ei ole mukana tuossa 53 neliössä. Mutta kyllä saadaan ahtaasti olla ja minua huolettaa miten pian meiltä aikuisilta menee hermot kun ollaan molemmat vähän ääniherkkiä, tosin eri tavoilla: minä en kestä musiikkia tai telkkarin taustahälyä jos yritän tehdä jotain, mutta keskustelu- ja leikkimeteliä kestän ainakin korvatulppien kanssa. Kumppani taas ei kestä kiljumista eikä jalkojen töminää ollenkaan.
Ollaan vaihdettu huonekalujen paikkoja, olen pakannut kirjojani ja heittänyt valtavasti vaatteita, kirjoja ja leluja roskikseen ja iso kasa on menossa kierrätykseen, jotta saadaan tänne tilaa. Silti en tajua mihin kaikkien heidän vaatteensa saadaan mahtumaan, ja kylpyhuoneessa tulee todella ahdasta pyyhkeiden kanssa!
MUTTA olen älyttömän onnellinen, että loppuu kahden kämpän pyöritys. Aina oli tavarat väärässä paikassa, ja vaikeuksia saada omat hommat tehtyä kun puolen aikaa oli 'kylässä' muualla. Ja ennen kaikkea: tästedes me nukutaan joka yö yhdessä!