Aika jännä että Bofinkillä jo tulee tisseistäkin tavaraa - Luin aiemmin, että ihan normaalia, mutta koko asia on unehtunut, kun ei ole itsellä tullut.
Itellä 80m2 yksin koirien kanssa ja justiinsa sopivasti mahtuu pinnasängyt ja muut, mutta oon asunut hyvinkin ahtaasti aiemmin ja nämä on niitä sopeutumisjuttuja: Jos on 20m2 niin sen saa riittämään, jos 100m2, niin riittää yhtä lailla. Vähempi tila opettaa olemaan ostamatta turhaa krääsää kämpän täytteeksi. Silti tsempitän Kressidan haasteita: pikkuperheelle varmasti ok tuo tila miten päin vain, mutta aika haaste saada isompi poppoo siihen niin, että siellä olisi mahdollista myös rauhoittua silloin kun on sen tarvis. Lykytystä sen aso-asunnon saamiseen!
Nyt on jo tovin ilmennyt nivusissa hävyn (häpyn?) alueella arkuutta ja kipua - samaa kuin Sadepilven mainitsemat liitoskivut? Itselläni tuntuu kuin häpyluut haluaisi levitä kahtia oikealle ja vasemmalle häpyliitoksesta. Näin kuulemma tapahtuukin (osa sitä "lantion leviämistä" raskaudessa), mutta itselläni kipu on pahentunut, jos yritän juosta metriäkään tai edes kävellä ripeästi. Fysikaalisessa sanottiin, että jos kipuja tulee, kannattaa juoksu tai kipua aiheuttava tekeminen lopettaa, koska se kipu oikeasti on merkkinä siitä että nyt levitään. Fyssa sanoi, että kipuja voi yrittää välttää tavallisen leveän vyön avulla laittamalla vyö suurinpiirtein samaan kohtaan kuin sellainen tukivyö tulisi ja kiristämällä tiukalle. Tällöin koko lantioluiden rakenne tavallaan pysyy paremmin kasassa ja estäisi sitten häpyliitostakin liikkumasta. En ole käyttänyt vyötä, koska vaavi on niin alhaalla, että tuntuisi pahalta rutistaa se kasaan jollain vyöllä... Joten siis kärsitään.
Murtui sitten viikonloppuna elämäni ensimmäisen kerran hammas - vielä yläetuhammas, jeee... Voisko tää olla sitä, että syöpöttelen vähän väliä ja eikös joku vanha sanontakin ole, että vauva vie hampaat suusta? Puraisin siis haarukkaa ja yllättävän helposti raksahti pieni palanen purentapinnasta. Aaarrrgh, tuli itku. Oli kuitenkin sen verran pieni kappale, ettei kiille ollut mennyt läpirikki, joten hioivat ja kiillottivat murtuneen alueen ja nyt eletään sen kanssa - on taas astetta rumempi hymy :(
Ja tätä närästyksen määrää! Ihan sama mitä syö ja miten vähän, nykyään aina närästää. Jos syö tukevan (normi-ihmisen) aterian verran illalla, on takuu varmaa, että heräilee yökkäilemään happoja vielä kahdelta yölläkin. Hyiiiiii. Ruokatorvi on jo ihan aran tuntuinen. Vinkkejä (muita kuin tableteilla hoitoa)?
Kymysys päivätyössä käyville: Miten pitkät unet otatte ja miten pitkien unien koette riittävän, että olo pysyy päivän virkkuna? Ok, yöllä massussa möyritään ja käydään pisibreikeillä, mutta lähinnä sitä, että paljon aikaa käytätte siihen, että pyllähdätte sänkyyn aina siihen hetkeen asti kun herätyskello herättää? Otatteko päivänokosia töiden jälkeen, kuinka pitkiä?