Lokakuun löpinät

Keskustelun 'Laskettu aika maaliskuussa 2012' aloitti Inkivääri, 1 loka 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Kaika Rakastunut foorumiin

    Meillä tehdään samoin ku tehtiin poikien kanssa;
    isojen lasten sänky laitetaan pinnasängyn kans samaan tilaan ja aikas pian (luultavasti) kömpii isojen tyttöjen sänkyyn nukkumaan.
    Vauva uinuu kuitenkin kehdossa syntymän jälkeen, joten eipä tuota kiirettäkään ole.
    Tosin meillä tyttönen osoittaa jo nyt kiinnostusta isojen petiin.
    Nii- poikien kanssa tein samoin ja hyvin hän siellä sängyssä pysy. Plussana se, että herättyään usein alkoi leikkimään leluillaan ja ei tarvinu heti olla nousemassa ylös :D.
  2. milin Peruskäyttäjä

    Nii minäki oon vähän ajatellu et joulun jälkee viimestään aletaan opettamaan omaan sänkyyn. Vielä en raaski laittaa omaan huoneeseen, opetellaan uuteen sänkyyn samassa huoneessa ja sit ku hyvin menee nii eri huoneeseen.. Säälittää vaan laittaa toinen yksin nukkumaan, itkeeköhän se siellä et äiti ja isi on hylänny sen.. Ja yks yö näin painajaisiakin et tyttö oli avannu ulko-oven aamulla ja lähteny harhailemaan rappuun ja naapuri sit palautti karkulaisen! :D
    Meillä nukutaan yleensä kymmeneen, joskus puol 11 aamuisin joten se ei haittais vaikka neiti alkais heräilemään aikasemmin omaan huoneeseen siirrettyä.. Joskus aivan hävettää ku ollaan niin aamu-unisia! :)
  3. milin Peruskäyttäjä

    Ja se vielä et jos joku tietää mistä saa ostettua vauvan ensisänkyjä niin kertokaa.. Huutonettiä päivitetty ahkerasti eikä mistään tunnu löytyvän..
  4. Ksmirre Peruskäyttäjä

    Meil on siirtynyt molemmat, sekä tyttö että poika, isojen sänkyyn jo vuoden iässä, tyttö jo 10-kuisesta. Neiti kun rupesi tulemaan laidan yli, ensimmäisen kerran tuli 8-kuisena, mutta sillon me vaan hankittiin sellainen vanhanaikainen matkasänky, jossa oli niin korkeet laidat ettei raukka saanut edes silmiään sen laidan yli :) Mutta siinä parissa kuukaudessa tuo ehti purkaa rei´än sen sängyn kylkeen (joka oli semmosta kudottua verkkoa), ja ryömi sieltä sit pois. Niinpä me kannettiin varastosta miehen omasta kämpästä seuranneen mutta käyttämättömäksi jäänyt runkopatjasänky, ja alkuun tyttö nukkui siinä niin, ettei sängyssä ollut jalkoja. Ei ollut niin pitkä matka pudota, tosin eipä tuo siitä putoillut. Sitten kun hän kiipesi ihan sujuvasti meidän sänkyyn, ja poiskin sieltä, laitettiin vaan jalat sängyn alle.

    Poika taas ei ollut noin aikainen liikkeissään, mutta kun hän sitten 11-kuisena lopulta lähti liikkeelle, hän alkoikin sitten tehdä kaiken yhtä aikaa. Saman päivän aikana hän lähti kävelemään ilman tukea ja kiipesi itse pinnasänkyyn, joka oli siihen asti ollut lähinnä koristeena, kun poika nukkui käytännössä meidän vieressä. Miehen kanssa todettiin, että jos poika pääsee pinnasänkyyn itse, pääsee se sieltä poiskin, mikä taas on yöllä väsyneenä puolinukuksissa toikkaroidessa turvallisuusriski. Pinnasänky siirtyi varastoon samantien, ja poika sai pariksi päiväksi patjan lattialle meidän sängyn viereen. Tytölle ostettiin parvisänky, johon tyttö muutti silloin 4,5-vuotiaana, ja poika peri siskonsa runkopatjasängyn - ensin lattialla ilman jalkoja, sitten jalkojen kera. Pojalla on kyllä tapana hiippailla edelleen öisin meidän viereen (nyt on 2,5v), ja miehen kanssa on mietitty, pystyisikö pojan jotenkin opettamaan tästä pois. Keinoa ei olla keksitty, koska ei meistä kumpikaan edes herää siihen, kun poika sänkyyn kömpii, joten ei onnistu sekään että kärsivällisesti vain kantaisi omaan sänkyyn. Luulen, että hälle tepsii sama kikka kuin siskollensa aikanaan, joka vauvan syntymän jälkeen jonkun aikaa halusi nukkua meidän kanssa samassa sängyssä: hän totesi itse, että tässä sängyssä on niin ahdasta nukkua että hän nukkuu mieluummin omassa sängyssä.

    Meillä suurempi haaste opetella sekä meidän aikuisten että lasten kohdalla on se, että pikkutilpehöörit, sakset, mustekynät yms. tavarat pitää oikeasti kerätä pois lattialta, koska vauvan syntymään on loppujen lopuksi enää vähän aikaa, ja ihan yhtä äkkiä vauva on jo niin iso, että pistää kaiken suuhunsa.
  5. Madie Ihastunut foorumiin

    Mekin aiotaan vuoden alussa alkaa opettaa esikoista lastensänkyyn, kun ei olisi oikein mitään järkeä ostaa pinnasänkyä, kun ei 1,5v kuitenkaan kauaa enää sitä pinnasänkyä tarvitsis. Ja hyvissä ajoin ajateltiin aloittaa, ettei poika sitten saa mitään mustasukkaisuuskohtausta siitä, että uusi vauva vie hänen sänkynsä. Varmaan muutenkin mustasukkaisuutta tulee riittämään :/

    Sellaista asiaa ajattelin kysyä, että onko monelle tullut rakenneultrassa yllätyksenä vauvan sukupuoli? Ja jos on niin muuttuiko olo heti siksi oikeaksi tyttö/poikaoloksi? Mun on jotenkin tosi vaikea alkaa ajatella, että meille tulee toinen poika, kun kroppa vaan sanoo toista. Ja kun toinen poika ei edes ole varsinaisesti mikään pettymys, vaan olin vaan niin varma siitä tytöstä :D No kai mä saan sisäistettyä tän asian viimeistään sitten, jos poika sieltä syntyy. Kun ei kai ne yleensä erehdykään, jos poikaa arvaillaan.
  6. Kaika Rakastunut foorumiin

    Madie: Mulla oli ihan sama tokan pojan kanssa - olin ihan varma, että tyttö tulee, mutta poikahan sieltä.
    Ja kaipa ne kuitenkin ovat harvinaisuuksia, että sanovat ultrassa väärän sukupuolen, kun kuitenkaan eivät saa sanoa, jos tieto ei ole tosi varma , esim. tyttöä "luvatessa" on ultraajan kuulemma paikannettava varmasti klitoris. (näin mulle sanoi ultraaja viimeisimmän kanssa).
  7. Artemis Aloittelija




    Kivaa viikoloppua kaikille! :)

    Terkuin,
    nimim. Saisko jo pikku hiljaa synnyttää?
  8. milin Peruskäyttäjä

    Meille esikoisesta sanottiin et ehkä tyttö mut en lähtis osteleen kaikkee vaaleenpunaista, joten toisin sanoen ei tiedetty. Nyt lupailtiin myös tyttöä mut tällä kertaa nähtiin miehen kans itsekkin että siellä tosiaan ei voi olla muu kuin tyttö, sen verran selvästi näkyi. Oon kuullu montakin tarinaa jossa on aivan selvästi sanottu sukupuoli, mutta onkin syntynyt sitten toinen.. Joten sataprosenttista luottoa ei löydy ainakaan täältä :)

    Vihdoinkin se kuun viimenen päivä tuli ja päästään muuttamaan kunhan mies tulee töistä. Monen säätämisen jälkeen se sit viimein tapahtuu.. Tyttö saa koko alkuviikon hyvää hoitoa isovanhemmilta päivisin nii saa rauhassa purkaa tavaroita yksinään.

    Mukavaa viikkoa kaikille, voikaa hyvin! :)
  9. henskumaija Aloittelija


    Esikoisen odottajat: vietättekö jo tänä vuonna isänpäivää? :)
  10. Inkivääri Tuttu foorumilla

    Henskumaija: Me ei varmaan sen kummemmin vietetä, mutta tietty jos löydän vaikka jonkun sopivan kirjan isäksi tulemisesta, niin voisihan sellaisen ostaa. :) Joidenkin mielestä tollanen etukäteen juhliminen voi tuottaa huonoa onnea, mutta en kyllä oo ite sitä mieltä. Eli kyllä täällä tuleva isä ainakin onnittelut saa, jos ei muuta, mitä sitä iloa turhaan pihtailemaan. :) Tosin päähuomio nyt joka tapauksessa menee omille isille ja isoisille, niin kuin tähänkin asti.
  11. Thilduska Tuttu foorumilla

    Annoin miehelle esikoisesta isyyspakkauksessa kirjan: Vauvan omistajan opas. Luin sen myös itse ja siinä oli syntymänkin jälkeen monta hyvää ja riittävän yksinkertaista neuvoa.

    http://www.booky.fi/kirja/borgenicht_louis/vauva_omistajan_opas/9789512345007
  12. Artemis Aloittelija

    Mä ajattelin ainakin, että juhlistetaan isänpäivää jollain tavalla.
    Onhan mies jo isä, vaikka lapsi onkin mahassa. Ei mitään isompaa, mutta vien ainakin aamupalan sänkyyn ja koitan keksiä jotain muuta pientä.
  13. henskumaija Aloittelija

    Kun minäkin ajattelen juuri kuten sinä Nella^ että kyllä mieheni on jo Isä vaikka vauva ei ole syntynyt.. ja minä koen olevani Äiti!
    Mutta kuitenkin mietin että vietetäänkö kuitenkin vasta ensi vuonna ensimmäistä isänpäivää vai miten..

    Joku tuollainen opas-kirja vois olla kuitenkin aika kiva. :)

    Mulla alko muuten eilen tekemään ihan kauheasti mieli glögiä.. alkoholitonta tietty. :)
    Mutta sitten ennenku join niin ajattelin vielä varmistaa ettei kuuluu "kiellettyjen" listalle (vaikken hysteerinen näissä jutuissa olekkaan).
    Niin siellähän se on.. inkiväärin takia. Joten tänään uudestaan kauppaan katsomaan jos löytyis glögiä jossa ei ole inkivääriä. :)

  14. Madie Ihastunut foorumiin

    Mitäh.. Ei oo edes käynyt mielessä, ettei glögiä voisi juoda. Kummassakin raskaudessa olen juonut ja edellisestä syntyi ainakin täysin terve lapsi. En usko, että yhdestä mukillisesta silloin tällöin on kamalasti haittaa, kun inkiväärin pitoisuus ei varmaan niin suuri siinä ole :)

    Isänpäivästä sen verran, että varmaan minäkin jotenkin muistaisin vaikka esikoista meille odoteltaisiinkin. Sain itsekin äitienpäiväkukkia silloin, kun esikoinen oli vielä vatsassa :) Äitejä ja isiähän me odottajatkin ollaan.
  15. Ksmirre Peruskäyttäjä

    minä kans oon kyllä glögiä juonut ihan rauhassa, inkivääristä huolimatta. Ite tuota inkivääriasiaa selvittelin tarkemminkin silloin raskauden alkupuolella, niin kaiketi ja käsittääkseni koko inkivääri on työnnetty kiellettyjen listalle alunperin siitä syystä, että nykypäivänä on noussut suosioon suureen kaikenmoiset inkiväärivalmisteet, joita sitten valmistetaan vähän missä milloinkin, eikä aina todellakaan voida olla ihan varmoja niiden todellisista aineksista. Mutta tosiaan näin mitättömästä syystä koko inkivääri, joka itsessään on monessa suhteessa todella hyvä ja terveellinen aines, on kieltolistalla. Tosin ei inkivääriä muutenkaan suositella suuria määriä jatkuvasti käytettäväksi, koska pitkään ja runsaasti käytettynä se alkaa kuormittaa munuaisia.

    Musta tuntuu, että tohon kieltolistalle joutuu jatkuvasti ihan ihmeellisiä aineita ihan ihmeellisistä syistä. Kun mä olin viimeksi raskaana kolmisen vuotta sitten, glögi oli silloinkin kieltolistalla: koska siinä on myös kanelia, ja silloin kanelista oli vastikään löydetty jotakin ainetta, jota ei kuulemma suositeltu raskaana oleville eikä lapsille. Sinä jouluna äidit vauhkosi riisipuurojensa kanssa, että miten he nyt sitä voivat syödä ja mitä tässä pitäisi tehdä, kun ei lapsillekaan voi riisipuuroon kanelia laittaa, vaikka eihän se mikään joulupuuro sitten enää ole :D Sittemmin kaneli vapahdettiin tältä myrkkylistalta, kun selvisi, että sen aineen pitoisuus on niin pieni, että suhteutettuna siihen käyttömäärään, jota ihmiset kanelia noin keskimäärin ottaen käyttävät, määrä jää niin pieneksi, ettei sillä ole mitään merkitystä.

    Tohon isänpäiväjuttuun sanoisin, että jos tuntuu luontevalta muistaa jopa jo tulevaa isää, muistakaa ihmeessä! Mun mielestä mikään syy jättää juhlimiset ja muistamiset väliin ei oo kyllin hyvä, vaan aina saa ja ehkä jopa pitää ilahduttaa itseä ja toisia. Toki, jos se muistaminen tapahtuu enemmän itseä varten, tyyliin ostaa isille isänpäivälahjaksi omasta mielestä söpöjä vauvan vaatteita vaikka isiä ne ei ehkä nappaa yhtään, voi toki miettiä sitäkin että jos kuitenkin vaan suosiolla ostais sittenkin itselle sen lahjan - miksei, tulevina vuosina äitinä todellakin tarvii sitä taitoa, että osaa antaa itelleenkin luvan ostaa ja tehdä jotain kivaa ihan itse ja vain itseä varten, ilman lapsia jne.

    Meidän perheessä on käytännössä jäänyt isän- ja äitienpäiväjutut pitkälti "lasten vastuulle", eli se mitä lapset, käytännössä toistaiseksi esikoinen, tekee kerhossa/eskarissa näitä päiviä varten, on se mitä isä saa. Ite muistin isänpäiviä kolme ekaa vuotta, mutta kun ton toisen lapsen syntymän myötä silloin tajusin, ettei tuo mies vaivaudu edes syntymäpäiväkorttia mulle tekemään, lopetin itekin moisen hässäilyn niin isänpäivinä kuin miehen syntymäpäivinä. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta mulle olis tärkeetä myös se vastavuoroisuus, ja kun sitä ei oo, ollaan sitten ilman, muutkin kuin minä. Tosiaan keskimmäisen lapsen kohdalla kävi niin, että synnytystä alettiin käynnistää kaksi viikkoa ennen LA:ta raskaushepatoosin takia, ja olin 4 päivää sairaalassa ennenkuin mun käskettiin mennä pitkäksi viikonlopuksi kotia lepäilemään. Kotiinpaluupäivä sattui olemaan mun syntymäpäivä, ja kotona mies selitteli, miten ei ollu kakkua, lahjaa eikä edes korttia hankkinut, "koska sä olit siellä sairaalassa". Minusta todella huono syy, koska vähintään kortin olisi voinut ihan hyvin jopa sairaalaan tuoda, jos olisi vaan viitsinyt. Lapsille sit oon taas yrittänyt siirtää "perinnettä" juhlia kaikkea mahdollista, oli sitten iso tai pieni syy - on pidetty lettukestit irronneen maitohampaan takia, ja kun taapero on juossut ensimmäistä kertaa ihan itse potalle pissalle, on pyöräytetty omenapiirakka ja vaniljakastike pöytään, ja kun kerrottiin lapsille tulevasta pikkusisaruksesta, sekin tehtiin täytekakun kera. Myöskin ensimmäisiä potkuja juhlittiin käymällä syömässä, vaikka kukaan muu kuin minä ei niitä potkuja vielä tunnekaan. Kunhan muutkin alkaa niitä tuntea, keksin taas jonkun tavan sitä juhlistaa.

Jaa tämä sivu