minä kans oon kyllä glögiä juonut ihan rauhassa, inkivääristä huolimatta. Ite tuota inkivääriasiaa selvittelin tarkemminkin silloin raskauden alkupuolella, niin kaiketi ja käsittääkseni koko inkivääri on työnnetty kiellettyjen listalle alunperin siitä syystä, että nykypäivänä on noussut suosioon suureen kaikenmoiset inkiväärivalmisteet, joita sitten valmistetaan vähän missä milloinkin, eikä aina todellakaan voida olla ihan varmoja niiden todellisista aineksista. Mutta tosiaan näin mitättömästä syystä koko inkivääri, joka itsessään on monessa suhteessa todella hyvä ja terveellinen aines, on kieltolistalla. Tosin ei inkivääriä muutenkaan suositella suuria määriä jatkuvasti käytettäväksi, koska pitkään ja runsaasti käytettynä se alkaa kuormittaa munuaisia.
Musta tuntuu, että tohon kieltolistalle joutuu jatkuvasti ihan ihmeellisiä aineita ihan ihmeellisistä syistä. Kun mä olin viimeksi raskaana kolmisen vuotta sitten, glögi oli silloinkin kieltolistalla: koska siinä on myös kanelia, ja silloin kanelista oli vastikään löydetty jotakin ainetta, jota ei kuulemma suositeltu raskaana oleville eikä lapsille. Sinä jouluna äidit vauhkosi riisipuurojensa kanssa, että miten he nyt sitä voivat syödä ja mitä tässä pitäisi tehdä, kun ei lapsillekaan voi riisipuuroon kanelia laittaa, vaikka eihän se mikään joulupuuro sitten enää ole :D Sittemmin kaneli vapahdettiin tältä myrkkylistalta, kun selvisi, että sen aineen pitoisuus on niin pieni, että suhteutettuna siihen käyttömäärään, jota ihmiset kanelia noin keskimäärin ottaen käyttävät, määrä jää niin pieneksi, ettei sillä ole mitään merkitystä.
Tohon isänpäiväjuttuun sanoisin, että jos tuntuu luontevalta muistaa jopa jo tulevaa isää, muistakaa ihmeessä! Mun mielestä mikään syy jättää juhlimiset ja muistamiset väliin ei oo kyllin hyvä, vaan aina saa ja ehkä jopa pitää ilahduttaa itseä ja toisia. Toki, jos se muistaminen tapahtuu enemmän itseä varten, tyyliin ostaa isille isänpäivälahjaksi omasta mielestä söpöjä vauvan vaatteita vaikka isiä ne ei ehkä nappaa yhtään, voi toki miettiä sitäkin että jos kuitenkin vaan suosiolla ostais sittenkin itselle sen lahjan - miksei, tulevina vuosina äitinä todellakin tarvii sitä taitoa, että osaa antaa itelleenkin luvan ostaa ja tehdä jotain kivaa ihan itse ja vain itseä varten, ilman lapsia jne.
Meidän perheessä on käytännössä jäänyt isän- ja äitienpäiväjutut pitkälti "lasten vastuulle", eli se mitä lapset, käytännössä toistaiseksi esikoinen, tekee kerhossa/eskarissa näitä päiviä varten, on se mitä isä saa. Ite muistin isänpäiviä kolme ekaa vuotta, mutta kun ton toisen lapsen syntymän myötä silloin tajusin, ettei tuo mies vaivaudu edes syntymäpäiväkorttia mulle tekemään, lopetin itekin moisen hässäilyn niin isänpäivinä kuin miehen syntymäpäivinä. Kuulostaa ehkä tylyltä, mutta mulle olis tärkeetä myös se vastavuoroisuus, ja kun sitä ei oo, ollaan sitten ilman, muutkin kuin minä. Tosiaan keskimmäisen lapsen kohdalla kävi niin, että synnytystä alettiin käynnistää kaksi viikkoa ennen LA:ta raskaushepatoosin takia, ja olin 4 päivää sairaalassa ennenkuin mun käskettiin mennä pitkäksi viikonlopuksi kotia lepäilemään. Kotiinpaluupäivä sattui olemaan mun syntymäpäivä, ja kotona mies selitteli, miten ei ollu kakkua, lahjaa eikä edes korttia hankkinut, "koska sä olit siellä sairaalassa". Minusta todella huono syy, koska vähintään kortin olisi voinut ihan hyvin jopa sairaalaan tuoda, jos olisi vaan viitsinyt. Lapsille sit oon taas yrittänyt siirtää "perinnettä" juhlia kaikkea mahdollista, oli sitten iso tai pieni syy - on pidetty lettukestit irronneen maitohampaan takia, ja kun taapero on juossut ensimmäistä kertaa ihan itse potalle pissalle, on pyöräytetty omenapiirakka ja vaniljakastike pöytään, ja kun kerrottiin lapsille tulevasta pikkusisaruksesta, sekin tehtiin täytekakun kera. Myöskin ensimmäisiä potkuja juhlittiin käymällä syömässä, vaikka kukaan muu kuin minä ei niitä potkuja vielä tunnekaan. Kunhan muutkin alkaa niitä tuntea, keksin taas jonkun tavan sitä juhlistaa.
