tosi monella on jo liikkeitä, mulla ei oo mitään. Tätä on jo ihan ihmeteltykin (ihmiset kyselee vähän väliä, että joko potkii), koska tää on kuitenkin mun kolmas raskaus ja 16.viikko on loppusuoralla. Mullakin on lopultakin neuvola keskiviikkona tulossa - tähän mennessä on ollu vain se eka, jossa kirjattiin ylös kaikki perusasiat, otettiin verikokeet ja laitettiin lähetteet labrakokeisiin (pissakokeet ja seulaan tarvittava verikoe). Mutta tätä tää taitaa olla, kun on kolmatta kertaa raskaana, ei paljon enää neuvolaa kiinnosta. Oli jo edellisessä raskaudessa vähän samaa, neuvoloita oli tosi harvoin ja lääkärineuvoloitakin vaan yksi. Sitten kun mulla todettiin raskaushepatoosi, neuvola dumppasi mut kokonaan äitiyspolin asiakkaaksi. Oli vähän kummallista ruveta sitte synnytyksen jälkeen soittelee neuvolaan aikaa vauvan ekaan tarkastukseen (jonka ainakin täällä tekee äitiysneuvolan terkka): "No terve, viimeks nähtiin kaks kuukautta sitte, tää olis tää vauva nyt sitte syntyny..."
Esikoisella oli eilen 6-vuotissynttärit, ja hänelle pidettiin ihka ensimmäiset kaverisynttärit perjantai-iltana. Bileet oli tarkoituksella hyvin yksinkertaiset ja simppelit, koska mä oon kova repimään stressiä vähän kaikesta, mutta kyllä mä onnistuin nytkin stressitasot pilviin nostamaan. Näitä juhlia järjestäessä mä myös tajusin, että ensi keväänä, kun tuolla toisella lapsosella on synttärijärjestelyt edessä (ja samaan syssyyn on myös mun synttärit, koska meillä on vain neljä päivää syntymäpäivien välissä), mulla on noin kolmiviikkoinen vauva, jos kaikki sujuu loppuun asti ja tämä syntyy laskettuna aikana. Ja se tarkoittaa sitäkin, että pitäisi samaan aikaan järjestää kaiketi myös jonkinsortin nimiäiset tai jotakin. Yhtenä yönä näin jo painajaistakin siitä, miten sukulaiset ja kaverit kärttää vuoronperään, koskas juhlitaan mun synttäreitä ja entäs sitten pojan synttärit, ja milloinkas ne nimiäiset sitten on, ja minä vaan yritin selittää, etten oo vielä edes selvinnyt synnytyksestä enkä pysty enkä kykene, eikä kukaan kuunnellut. Kamalinta oli todeta herätessä, että tämä se tilanne varmaan tulee ihan tosielämässäkin olemaan, eli ihmiset vinkuu multa juhlia, muttei tarvi edes kuvitella että joku niistä tulisi esimerkiksi avuksi niitä järjestämään. Eikä miehestäkään oo mihinkään varsinkaan tämmösissä asioissa, nähty ja kokeiltu on. Toistaiseksi paras mun keksimä keino välttyä tilanteelta on muuttaa hyvin vähin äänin kellekään kertomatta esimerkiksi Sumatralle tai jollekin autiolle saarelle, mut jos jollain muulla tulee jotain hyviä ideoita mieleen niin otetaan vastaan :)
Mulla on paino noussu jo ihan huolella, 7 kiloa näiden viimesen 9 viikon aikana :D Taatusti tulee neuvolassa sanomista, mutta sitä nyt varmaan tulis ihan ilman painonnousuakin. Esikoisen raskausaikaan tuli sanomista painonnoususta ja vähän kaikesta mahdollisesta, tuon toisen raskausaikaan puolestaan siitä kun paino ei noussut "tarpeeksi" (en tiedä mikähän sellainen määrä sitten oikeasti olisi) ja vähän kaikesta muustakin mahdollisesta. Eiköhän sitä tässäkin raskaudessa saa taas kuulla yhtä ja toista, ei neuvola oo tähänkään asti mikään tukea ja turvaa tarjoava paikka ollut.