Lokakuun löpinät

Onnea rouvautumisesta! Ja taatulle tsemppiä uudelle alulle.

Täällä odotellaan kuumeisesti rakenneultraa, niin monta kertaa on tehny mieli ostaa pikkuisia vauvanvaatteita mutta vielä olen jättänyt ne kauppaan ja koitan jaksaa odottaa että tietää kumpi sieltä tulee. Tytön kans ollaan vähän alettu pakkailemaan tulevaa muuttoa varten, vaikka onhan tässä vielä aikaa. Meinaa issias vaivata ihan kunnolla, varsinkin jos koko päivän on jalkeilla ja touhuaa - illalla sen sit mukavasti tuntee! Ei auta ku pakkailla pikku hiljaa niin ei aivan sänkypotilaaksi joudu..

Liikkeitä tuntuu joka päivä mukava määrä joten niiltä osin ainakin kaikki kunnossa. Niin, ja todella outoa, mulla on huonontunut näkö raskauden aikana eikä optikko suosittele vaihtamaan laseja. Välillä on päiviä et näkö haittaa normaalia elämää ja välillä taas sitä ei muistakkaan. Kuulemma kuuluu raskauteen.. Mä taas taidan kuulua niihin jotka ei kauheesti nauti raskaudesta, mutta siitä pienestä tuhisijasta kyllä senkin edestä :)

 

Nunnu81, voin kertoa, että itelläki pelkästää mahtava kokemus oas:sissa synnyttäminen. Hoitajat oli tosi ammattitaitosia ja hoiti niin yksilönä. Jotenki aatellen tosi kotosta siellä ja inhimillistä, ei semmosta massatoimintaa ollenkaa niiku esim. kaveri kokenut oulussa.

Lisäksi kun oltiin kaks yötä perhehuoneessa ja mun piti vielä normi potilashuoneessa olla yksi yö vauvan kaa niin itkin (maito nousi ja olin tosi huonossa kunnossa itse rankan ja kriittisen synnytyksen jälkeen) koko ajan ja sanoin, että jos miehen pittää lähteä yöksi kotiin niin lähen minä ja vauvakin. Kysyttiin saisko mies jäähä yöksi mun luokse, kun olin huoneessa yksin, kun päivällä lähti huonekaveri pois. Iltahoitajat lupas, että tottakai ja toivat miehelleni paarit ja mies, minä ja vauva nukuttiin kolmestaan siinä tavallisessa kahden hengen potilashuoneessa. Toivat miehelle vielä iltapalaakin. TODELLA ihanaa kohtelua mun mielestä!<3 Niin hyvät muistot on ja joka asiassa siellä kuunneltiin ja otettiin toiveet huomioon kivunlievityksessä ja kaikissa muissakin asioissa.

Vaikka sairaala onkin pieni kaikki valmiudet siellä on auttaa kriittisessäkin tilanteessa niinkuin minunkin kohdalla. Pystyin täysin luottaan heidän (lääkäreiden ja kätilöiden) ammattitaitoon, kun tilani synnytyksen jälkeen romahti pahasti. Tosi hyvin sain myös ohjausta lasten hoidossa ja imetysasioissa. Hoitajilla oli aina aikaa, kun soitin kelloa ja tarvittiin apua, lisämaidon antamisessa ei nuukasteltu, jos tarvi sitä niin sai vauvalle.

Siis ainoastaan positiivisia kokemuksia mulla ja kaikilla tutuilla, jotka siellä synnyttänyt! :)
Innolla kyllä ootan jo tään tulevan syntymää ja kun saan mennä oasiin synnyttämään.

Omaa napaa sen verran, että täällä jännätään eelleen kumpi tulossa, ma tiedetään sitten! :)
 
Kiva kuulla noin hyvästä synnytyskokomuksesta TsN, vaikka en olekaan sinne päin menossa synnyttämään! :)

Mä menin lainaamaan työkaverilta kotidopplerin, kolme tuntia yritin ettiä niitä sydänääniä, enkä löytänyt. Liikkeitäkään en oo tuntenut vielä ollenkaan, vaikka sillon kerran jo hehkutin, että olin jotain tuntevinani. :( Uskon kyllä, että Pienellä on kaikki hyvin, ei oo ollut mitään vuotoja eikä outoja kipuja, mitä nyt ihan samaa, mistä muutkin on täällä kirjoittaneet. Mutta iskihän se epäluulo sen verran, että oli tänään pakko soittaa neuvolaan, josko saisin sinne mennä kuuntelemaan niitä sydänääniä kun oikeeseen neuvola-aikaan (tokaan käyntiin) on vielä yli kaksi viikkoa. Viimeksi oon siis ollut ultrassa ja siitäkin on jo yli kuukausi, nyt mennään viikoilla 16+1. Onneksi sain neuvolasta ajan tänään 10.45, niin ei tarvii koko viikonloppua pohtia, että onko Pieni kunnossa. :) Toivotaan, että tuun sieltä helpottuneena takaisin...
 
Inkivääri: Kokeilitko kuunnella ihan alhaalta..? Silloin kun ekaa kertaa yritin kuunnella sydänääniä niin yritin aivan liian korkeelta jolloin ei kuulunut mitään..
Luinkin jostain että niin alhaalta kun mahdollista ja sieltähän ne sitten löyty!
Toivottavasti sultakin ne sieltä löytyy! :)

Mä pidän peukkuja ja tulehan kertomaan tänne hyviä uutisia!

*halaus*
 
Henskumaija: Kiitos tsempeistä! Se laitteen omistaja käski kanssa kokeilla ihan alhaalta. No mä sitten tosiaan vietin kolme tuntia sen dopplerin kanssa, eli tuli kyllä kokeiltua ihan joka kohdasta. :D Mutta nyt siis neuvolassa käyty, täti löysi vahvat sykkeet heti. :) Kokeilin ite vielä ihan samasta paikasta, ensin se laite löysi ihan hitaan sykkeen, joka oli samaa luokkaa mun oman kanssa, ja sitten ei mitään. Löysin kyllä omani sieltä monesta kohtaa eilen, eli voi hyvin olla, että olin löytänyt myös vauvan, mutta se laite rohisi niin paljon, että sieltä tunnisti vaan osan lyönneistä, joten siksi en tajunnut, että ne voisi olla vauvan. Ja sekin voi vaikuttaa, että mulla ei ollut sitä oikeeta geeliä, vaan normaalia rasvaa. Laitteen ohjeissa kyllä sanottiin, että rasvakin käy. No pääasia, että Pieni on menossa mukana! :) Voi olla, että doppleri kyllä palautuu pian omistajalleen, mun mielenterveys taitaa sittenkin kestää paremmin, jos vaan ootan neuvoloita ja ultria ihan normaalisti. :) Tietty ne liikkeetkin varmaan alkaa kohta tuntua, niin sitten helpottuu tääkin homma.
 
Mullekin jäi mukavat muistot viime synnytyksestä Kyssissä vaikka jouduinkin olemaan lähes viikon siellä. Tytölle jouduttiin antamaan antipiotti kuuri kun oli saanut ilmeisesti lapsivettä keuhkoihinsa synnytyksessä, ei onneks mitään sen vakavempaa, mutta meni se aika sielläkin vaikka kova halu olisi ollu kotiin,. Vähän väliä oli ruokaa tarjolla ja hvyää sellasta. Sitä valmista ruokaa nenän eteen jäin kaipaamaan kun kotiin tultiin. :D Nyt jo odotan vähän innolla synnytystä. outoa? :o 

inkivääri minunkin oli tänään pakko soittaa neuvolaan ja kysästä joutaisiko jossain välissä kuuntelemaan sydän ääniä, olin koko viime viikonlopun ja tän viikon miettiny onko kaikki hyvin ja nyt oli pakko soittaa et saan viikonlopuks jonkun mielen rauhan. Kävin sitten klo 10 neuvolassa ja niin vaan siellä pienen sydän löi niin ihanasti, että kaikki huolet katosi siltä seisomalta ja nyt voin hyvillä mielein alottaa viikonlopun vieton ja odottaa seuraavaan viralliseen neuvolaan kahen viikon päähän. 
Masuasukista on tullu mulle jo älyttömän rakas ja oon ollu huolissani tästä enemmän kuin esikoista odottaessa. Esikoista odottaessa kaikki meni tosi hyvin synnytykseen asti. Ehkä nyt jotenkin alitajunnassa pelkään ettei tämän toisen kanssa voi mennä yhtä hyvin... Mutta nyt on taas niin valosat näkymät tulevaisuuteen tuon neuvola käynnin jälkeen. :)
 
Itsekin viikko takaperin hehkuttelin, et liikkeitä tuntisin mut viime aikoina on myös epätietoisuus iskenyt et onko kaikki sittenkään hyvin. Miten se on niin vaikea uskoa et mahassa olisi joku pieni? Pientä pistelyä ollut alavatsassa, muuten ei mitään oireita. Pakko oli perjantaina myös minun varata aika neuvolaan sydänäänten kuunteluun. Sain ajan vasta keskiviikoksi ja nyt tuntuu et hulluus iskee ennen sitä!!!
Viikkoja nyt 17+5, kai sen huomaisi jotenkin jos keskenmeno tässä vaiheessa tulisi? Vai?
 
Mä luulen, että mä tunsin ensimmäiset liikkeet tänään! Niitä vaan tuntu niin paljon ja pitkän aikaa, etten oo varma oliko ne sittenkään liikkeitä, vai vaan jotain muuta. Eli vaikka miten joka paikka onkin tulvillaan sitä väitettä, että uudelleen synnyttäjät tunnistaa liikkeet aikaisemmin ja tietävät, mitä odottaa, niin minä en kyllä ainakaan. Nyt on rv 18 menossa jo, enkä tod ole varma, oliko ne liikkeitä vai ei... Ja tää on mun neljäs raskaus kuitenkin (lapsia on silti vasta kaksi, eli kolmas tulossa, yksi raskauksista on aikoinaan päättynyt kohtukuolemaan rv 28). Kaikesta huolimatta, jos vanhat merkit paikkansa pitää, täältä on loppujen lopuksi tulossa sellainen yli 4-kiloinen jötikkä, että viimeisinä kuukausina vaan ketuttaa, kun sen pitääkin potkia niin lujaa ;)

Ensi viikolla on Jyväskylässä syyslomaviikko, mikä tarkoittaa sitä, että mä teen koko viikon 10-tuntista työpäivää. Vähän huolettaa oma jaksaminen, mutta oon yrittänyt ajatella, että se on vaan 5 päivää - kesällä tein 10-tuntisia päiviä ensin 3 viikkoa putkeen ja sitte 3 viikon tauon jälkeen 2 viikkoa.
 
Noista liikkeistä nyt on vkoja 18+1.....Kun mähän en oo varma että oonko mä tuntenu niitä liikkeitä vai en. Kun mulla toi maha muutoinkin aina ollut hyvin kupliva ja potkiva.....Että mua saa kyllä varmasti potkasta sillain, että sen näkee. :) Ennen, ku uskon, et se potkii. :D Ukko on ihan hermostunu, ku mä aina välillä oon sitä mieltä, että nyt se heittää kuperkeikkaa ja sitte taas sitä mieltä, et se oliki vaa jotai ilmaa mahassa. :D kaks viikkoo rakenneultraan viel...
 
Mä olen vähän pettyny mun äitin suhtautumiseen tähän mun raskauteen. Muutama viikko takaperin kun kerrottiin uutinen vanhemmille että meijän tytöstä tulee isosisko maaliskuussa niin äitini sanoi vaan Aijaa... Eikä kyselly mitään tarkasta lasketusta ajasta tai voinnista tai muustakaan... Ei sillä että odottasin mitään paapomista keltään, mutta jotenkin tuli olo ettei häntä vois vähempää kiinnostaa.. Vaikka ihan mielellään on leikkiny meijän esikoisen kanssa aina hänet nähdessään...
Tänään äitini kävi hakemassa sisarukset jotka oli meillä kyläilemässä yhden yön.. Mulla oli päällä vaatteet joista maha selvästi erottu ja näyttää jo kunnon vauvamahalta. Äiti ei kertaakaan sanallakaan maininnut mitään raskauteen liittyvää.. Jotenkin tuli taas kauheen kurja olo ettei häntä vaan kiinnosta yhtään tuleva lapsenlapsi.. Olen päättäny etten aijo itekään puhua aiheesta jos ei hän aloita, jääköön laskettu aikakin salaan. Oli pakko päästä johonkin tilittämään tunteita tästä aiheesta.. Ihanaa kun on tämä palsta olemassa ja te. :) 
Muuten tänään on ollu mukava päivä ja jotenkin olen tänään todella onnellinen raskaudestani ja masussa kasvavasta pienestä.
 
milla: Ei se mitään kerro välittämisestä vaikka vaikuttaakin välinpitämättömältä.
Esimerkkinä mun äiti, joka jaksaa puljata mun lasten kanssa vaikka ja kuinka, mutta joka suhtautu raskauksiin melkeinpä kylmästi. Minäpä aikuisena ihmisenä kysyin häneltä, että miksi on noin kylmä vaikka tässä on sun tyttäresi raskaana...vastaus oli, että (hänen maailmassaan) onnittelu ennen syntymää tuo huonoa onnea ja eipä sitä tarvi kaikesta vouhottaa.
Jospa kysyisit äidiltäsi hänen käytöksensä motiiveja?
 
Meillä myös minun isäni sekä mieheni isä eivät ole kumpikaan onnitellut, saati edes kysynyt mitään raskauteen liittyen. He tosin ovatkin sen luontoisia etten edes odottanutkaan :) Oma isäni oli soitellut äitilleni työpaikalta monta kertaa kun olin synnyttämässä esikoista ja käski vielä illalla laittaa viestiä kun ei vieläkään ollut syntynyt, itse se ei tosin sitä ole myöntänyt eikä tule myöntämäänkään - sana kiertää muualta :) Vauvasta he molemmat ovat haltioissaan, kumpikaan ei kyllä vastasyntyneenä uskaltanut/halunnut pitää sylissä.. Nyt tyttö on molemmille oikea kultakimpale, suu lakritsissa lähes joka kerta kun tullaan mummoloista kotiin..
 
Milla: mulla on vähän samanlainen tilanne. Kerroin heti kun tein testin ja en saanut oikein minkäänlaista reaktioo. Samaten mun isä eikä sisko ole sanoneet sanaakaan koko raskaudesta. Ei tosiaan edes sitä onneksi olkoon. Ainoastaan veli onnitteli ja sanoi, että hieno juttu. Mutta oon nyt päättänyt jättää koko perheen omaan arvoonsa, kun en vaan enää jaksa. Mun äidin piti tulla viikoksi meille, mutta soitin sitten maanantaina, että onko tulossa, kun mitään ei oo kuulunut ja sanoi vaan, että ei ole rahaa. Kiva, kun viitsi ilmoittaa, kun on varmaan useamman viikon tiennyt ettei tule. Ei tuo nyt niin pahalta kuulosta, mutta jos tietäisitte meidän taustat niin ymmärtäisitte, että oon tosi pettynyt. Mun äiti ei vaan ikinä pidä lupauksiaan eikä sillä ole pokkaa kertoa totuutta. Itse olen siihen tottunut, mutta en vaan suostu, että sama meno jatkuu mun lasten kohdalla. Jos heille jotain luvataan niin ne lupaukset pidetään tai annetaan edes hyvä syy, miksei lupausta voitu pitää.

Hups mitä valitusta :D mutta täällä päässä on ollut hiljaista, kun oltiin melkein viikko toisessa mummulassa eli anoppilassa. Onneksi oon saanut sieltä "kakkosperheen", jonka kanssa on ihana viettää aikaa niin ei tunnu niin pahalta, että oma perhe on mitä on. Esikoinenkin viihtyy mummulassa niin hyvin, ettei meitä vanhempia siellä varmaan tarvittaisi ollenkaan. Nytkin kotona vaan ihmettelee, missä mummu on :)

Raskauden suhteen ei mitään uutta. Vatsa on lakannut kasvamasta, niin välillä mietityttää, että onko kaikki ok. Mutta vauva potkii kovasti ja vatsa kasvoi viimeksikin niin hitaasti, että ei varmaan ole mitään vialla :) maanantain ultrassa selviää sitten varmasti.
 
Täällä on muutto ohi ja nettikin vihdoin ja viimein toimii! :)
Asuntoki alkaa näyttä pikkuhiljaa kodilta, mitä nyt tuleva vauvan huone on täynnä varastoon meneviä tavaroita. Miehellä ollu tenttiviikko, niin kodin laittaminen on jääny mun vastuulle kokonaan. Ja enhän mä nyt ite saa noita painavia laatikoita raahattua varastoon.. 

Tänään saadaan kylään anoppi ja miehen veli viikonlopuks, saas nähä miten menee :) Ensimmäinen kerta näin päin että ne vierailee meillä.

Muuton lisäks ei oikestaan mitään uutta tai ihmeellistä, masu kasvaa ja pikku myyrän liikkeet tuntuu aina iltaisin. 
Mies hössöttää ja huolehtii välillä vähän liikaakin.. Välillä tekis mieli ärähtää :D 
Maanantaina neuvola ja 2.11 ultra, sit selviää että oonko oikeessa et poika ois tulossa :) 
 
Mä olen ollu koko viikon aivolomalla ja hommaa on ollu enemmän ku tarpeeksi.
Pyörähdettiin anoppilassa pohjanmaalla ja tänään on laitettu paikkoja taas kuntoon.
Laitoin vihdoin kuraeteiseen kaikille lapsille oman naulakon, jotta ei tarvi lattialle heittää rotseja, "ku ei tohon naulakkoon mahu". Ja nyt on pipoille, lapasille, kaulaliinoille tasan omat paikat. Niin kuin kaikelle muullekkin. Siinä sitten intouduin laittamaan uuteen uskoon toisen eteisen kaapit kenkiä myöten ja alakerta kans järkkään ja mitäs vielä..
Kävin uimassa anoppilareissulla, ku kerranki itsekseen pääsi ja pulokoin toisena päivä 1500m ja toisena 2000m :-O. Tänään olenkin sitten (jos tota siivousriehumista ei lasketa) ottanu rennosti ja herkutellut.
Mitäs muuta meille...no eipä muut aku arkeen takas ja joululomaan tarvis jaksaa yhtä kyytiä! Huh ja hah, saas nähä.

Mukavaa viikon alkua näin etukäteen itse kullekkin!
 
Heippa kaikille!

Täällä on vihdoinkin alkanut tuntua pientä liikettä masussa. :) Ihanaa, vaikka kovin hentoa vielä onkin. Perhevalmennuksessa myös käyty, ihan positiiviset fiilikset jäi siitä. Joulukuussa olisi seuraava tapaaminen. Sitä ennen kuitenkin neuvola reilun viikon päästä ja ultra kahden viikon päästä. Ihan innolla odotan jo, että taas päästään katselemaan Pientä. <3 Ensi viikko onkin väliviikko yliopistolla, mutta töitä onkin sitten kolmena päivänä normaalin kahden sijaan, joten en nyt ihan lomailemaan pääse.

Hyvää viikon alkua kaikille toivottelevat myös Inkivääri ja Pieni rv 17+3! :)
 
Täälläpä edelleen saikulla, neljäs viikko alkamassa. Niska-hartiaseutu ei juurikan ole kohentunut fysioterapiasta huolimatta ja lisäkivana on alaselkä ihan julmetun kipeä. Fyssarin mukaan SI-nivelet paukkuu ja aiheuttavat kivun. Edessä lienee siis SI-vyön hommaaminen ja siihen totuttelu. Seuraava lääkäriaika on 8.11., jolloin ratkennee, että menenkö töihin enää ollenkaan loppuraskauden aikana. Hirveästi ei neuvolan terkka tai fyssari kyllä toiveita nostaneet töihin paluun suhteen, joten hiljaista ajatustyötä kotona olemisen suhteen tehty täällä viimeisen kolmen viikon ajan..

No mukavampiakin juttuja on :) Eilen saatiin maalattua loppuun Pojulle oma huone. Ihan piti herkistyä, kun lopputulosta katseli ja mietti, että tämä on ihan oikeasti Meidän Lapsen huone! Hyvä tuli ja pikkuhiljaa pitää alkaa kalusteita sinne hommaamaan. Pinnasänkyä tuskin sinne laitetaan, koska eiköhän ukkeli nuku meidän makkarissa aika pitkään :)
 
Ompas täällä palstalla ollut hiljanen viikonloppu. Päinvastoin taas meillä, muutto lähenee ja pakkaaminen piti alottaa lauantaina. Nyt täällä sit onki sellanen sekasorto että.. eikä sitä tavaran määrää käsitä, muutaman tunnin pakkailun jälkeen piti istahtaa ja miettiä et mistä ihmeestä se tavara on tullu, hiki hatussa pakattu eikä se näy vielä yhtään missään.. Käytännössä koko pakkaus on mun harteilla, mies kun kysyis kokoajan "tarviiko tätä, mikä tämä on, voiko heittää menemään, hei kato täällähän tämä oliki.." joten parempi hoitaa tämä osa itse!:) Tänään pidetäänki tytön kans vapaapäivä ja mennään 1,5v lääkärineuvolaan rokotettavaksi. tietää siis todellla kiukkuista iltaa..

Tuli mieleen ku täällä on paljon kakkosen odottajia ja reilu vuoden ikäiset esikoiset, meinaatteko opettaa lapset pois pinnasängystä ennen vauvan syntymää? Meillä tyttö on siis 1v 10kk ku vauva syntyy ja on nukkunut 11kk iästä yöunet käytännössä heräämättä.. Yöunille neiti menee yksin unilelun kans, aikansa juttelee ja laulelee, välillä istuu välillä jopa saattaa käydä seisomassa ennenku nukahtaa - eli miten sen saa sit pysymään sängyssä jossa ei ole laitoja.. Joskus herää öisin ja nousee laitaa vasten seisomaan ja menee sit kohta taas nukkumaan, sitäki oon miettiny jos laitaa ei olis, lähtiskö se sit vaeltelemaan ympäriinsä ja leikkimään keskellä yötä! Viereenkään ku ei nukahda ikinä..

Mukavaa alkavaa viikkoa täältäki kaikille! Ja Nunnu81, hurjasti tsemppiä ja voimia!
 
Just mäkin muka tein sokkitestin ja tänään siltikin jo 20+0 eli PUOLIVÄLI! Huomenna ultraan aamulla 9.30.. Viimeyönä näin taas unta (toinen kerta tässä raskaudessa), että iso vehje paljasti tulokkaan olevan poika muttamutta.. edelleen on tyttöolo, josko uni siis tarkottaisi päinvastaista? Toki oli mulla Ronistakin tyttöolo ja kuinkas kävi? :D Huomenna se  siis selvinee ??

Olo on normaali, ei oireita. Tissit alkaa olemaan vaan mun makuun jo liian isot (siinäki mulla ongelma) :D Kovasti tuo potkii ja pyörii, en edes muistanu miten jopa epämukavalta nuo muljahtelut tuntuu välilä! Tuolla lantioluun vieressä tai jos istuu kasassa niin kylkiluitten alla.. hhyyyii.. Mutta silti kivaa tietää että elossa se on edelleen -kaikesta ressistä ja päänvaivasta huolimatta!

Miehellä on nyt ollu viime tiistaista asti eri osoite, että saan kelasta ajoissa päätöksiä ja voitteko kuvitella, kelalla NOPEAA toimintaa!! Vein viime ma aamuna kelaan asumistuki-, lapsilisän yh-korotus- ja kotihoidontuen hoitolisä-hakemukset, niin jo viime ja samaisen viikon pe näin PÄÄTÖKSEN hoitolisästä kun kirjauduin nettipankkitunnuksilla kelan sivuille!! Siis 5 päivässä käsittely ja päätös!! No, asumistuesta ja lapsilisän yhkorotuksesta ei sitten olekaan tullut vielä mitään, näkyi että "saapuneet"..

Ensi viikon tiistaina 1.11. Timo sitten muuttaa fyysisestikin pois. Naapuritaloon :D Mutta onpahan pojan kannalta lähellä. Meillä menee jo nyt paremmin kun on henkisesti erottu, ei oo enää mitään parisuhdepaineita eikä odotuksia toista kohtaan! 
Tänään käytiin sosiaalityöntekijällä/ lastenvalvojalla kirjaamassa elatusmaksut ja tapaamishommelit mustaa valkoiselle. Sen jälkeen tuli kyllä itku, kun tajusi todellisuuden iskevän.. 

Oho, tulipahan tekstiä! :)) Hyviä vointeja kaikille!

Niin ja milin, mä oon aatellu että hommaan isojen lasten sängyn kun vauva syntyy, jolloin poitsu ois sen 1v9kk, mutta voishan toki nukkua siihen 2v asti pinniksessä, vauva kun menee esim vaunukopassa.. Meillä kyllä kans nukahdetaan nätisti ja nukutaan 13h heräämättä, mutta tuo kloppi oppi avaamaan ovia vkl aikana nii en tiiä uskaltaako jos se herääkin aamulla niin etten kuule, avaa huoneensa oven ja lähtee tekemään pahojaan :DD
 
Meillä on tarkotus tässä ennen joulua opettaa tuo meijä esikoinen isompien sänkyyn. Tyttö tulee kohta 1 ja 4kk ikään. Käytii tuossa viime viikonloppuna hakemassa käytetty jatkettava sänky ja oon sitä tuolla autotallin puolella hionu ja nyt siirryin kodinhoitohuoneen puolelle maalaamaan sitä. Kunhan saan sängyn valmiiks nii varmaan jo aletaan siirtämään tyttö siihen. Saa nähä mitä tulee nukkuuko kiltisti siinä yöt vai alkaako karkailla sängystä.. Tässä on vielä sopivasti aikaa opetella uusia asioita ennen vauvan tuloo nii ei tuu kerralla nii kauheita elämän/arjen muutoksie...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top