Hienoa, Möllimöykky, että otit tän seksiasian esille! Se kuitenkin mietityttää ainakin mua[8|].
Meillä on seksielämä melkolailla kuollutta. Ollaankohan kerran kaksi edetty hommiin saakka koko raskauden aikana. Aloitteen tekeminen on jotenkin hankalaa, kun ei spontaanisti haluta ollenkaan, eikä niitä sopivia hetkiäkään tule jotenkin itsestään. Minä sammun kuin saunalyhty aikaisin illalla ja mies taas on kovin unista kauraa aamulla. Siinä välissä sitten se päivä aina livahtaa ilman, että sekstailu tulisi mieleenkään.
Musta tuntuu, että meillä ei taida haluta oikein kumpikaan. Tavallaan on tietysti kiva, ettei tule paineita, mutta toisaalta se, että joku haluaa saa usein meitsinkin sitten haluamaan (ainakin ennen vanhaan, tiedä siitäkään nyt sitten...).
Alussa oltiin varovaisia, kun on keskenmeno takana ja lisäksi oli aika kenkku olo. Nyt ainakin mulla todellakin tämä vartalon muuttuminen vaikuttaa asiaan. Ihan kuin ei olisi omassa kehossa ollenkaan. Ja kaikki huomio menee mahaan ja sen suloiseen asukkiin, joten kaikki muu ruumiillisuus on ikään kuin pois päältä kytkettyn.
Kaikenlainen runsaus kehossa ja eteenkin raskaustissit saa mut myös tuntemaan itseni jotenkin sellaiseksi vanhaksi matamiksi, joka pahoinpitelee pientä miesparkaa [&:] Tai sitten vaan yksinkestaisesti lihavaksi.
Oon ottanut välillä asiasta paniikkia "...miten meidän suhteen käy...???" ja sitten ollaan vähän taas kumpikin yritelty, mutta hyvin pian taas ollaan samassa pattitilanteessa. Ei sitä oikeen väkisinkään kannata vääntää.
Unissa libido nostaa silloin tällöin päätä mukavan rajustikin [:D], mutta eipä siitä tähän seksilukkoiseen suhteeseen ole paljon ollut apua[:o].
Ehkä pitää vaan hyväksyä tää näin, ehkä kesään mennessä tilanne on muuttunut, I hope! [:D] Onnittelut vaan niille siskoille, joille raskaus on parasta sessyaikaa! Nauttikaa!
