Lokakuun lätinät

Mä kanssa paatuneena pessimistinä olen saanut viime päivinä huomata sen että loppujen lopuksi elämä on aika vähän omissa käsissä ja vaikka kuinka murehtii ja märehtii ei voi ikinä tietää mitä tapahtuu. Miksi siis käyttää arvokas oma aikanasa huonojen fiilisten kanssa kun voisi vaan yrittää nauttia hetkestä. Opettelu pois pessimistisyydestä on todellakin käynnissä :)

Mulla raskaus tällähetkellä aavistuksen vaakalaudalla, mutta mitä ikinä tuleman pitää, siihen en voi vaikuttaa, voin vain pitää huolen itsestäni ja mielen virkeänä. Aika näyttää mitä eteen tulee ja aijon käyttää oman aikani johonkin muuhun kuin murehtimiseen :)

Miksi ajattelet, että raskaus on aavistuksen vaakalaudalla, onko ollut vuotoja tms.? Toivottavasti en kysele liian tungettelevasti ja toivottavasti kaikki on hyvin!:Heartred:smiley-angelic003
 
Mul
Onnea työpaikasta! Kerrohan miten suhtautuivat kun kerroit asiasta ja tsemppiä! Mulla tilanne se, että olen vasta hakuprosessissa mukana, ja mietin kovasti sanonko itse asiasta rehellisyyden nimissä, mutta epäilen että sitten eivät valitse. Toisaalta ikävä jos saisi sen paikan, niin ensimmäisenä ilmoittaa että ai niin, ehdin tässä pari kuukautta olla ja sitten äitiyslomalle... tosi inhottavia tilanteita! Eihän se raskaus saisi vaikuttaa valinnassa eikä sen perusteella voi koeajallakaan työsuhdetta päättää (tai ainakin se tulee kalliiksi) mutta uskon että kyllähän se työnantajalla jollakin lailla vaakakupissa painaa jos on vaikka kaksi muutoin tasaveroista hakijaa.

Mulla jäi viime rakkaudessa työpaikka saamatta raskauden takia. Eihän sitä tietenkään voida todistaa, mutta puhelimitse mulle jo käytännössä luvattiin paikka, ja haastattelun piti olla vaan muodollisuus. Haastattelussa kuitenkin kerroin raskaudesta, ja sen jälkeen ilmeni ettei paikka aukeakaan. Painin asian kanssa pitkään, että kerronko vai en, mutta lopulta en pystynyt olemaan kertomatta. Raskaus tais olla n. 2,5 kk pitkällä, ja ajattelin että tuntuisi liian karulta marssia työpaikalle maha pitkällä. :D Sepä sitten kostautui, mutta ainakin olin rehellinen.
Tuo on kyllä vaikea paikka.
 
Mä viime odotuksessa kirjotin tokalla kuulla sopparin joka jatku äippiksen alun jälkeen. Siitä tuli sanomista kun en kertonu ehin kuitenkin reilu puol vuotta olla et 4 kk vaille. Työsuhde kesti yhteensä reilun vuoden. Pelkäsin et menee toiselle määräaikaselle vaikka mulle oltiin suullisesti luvattu. Toista kymmentä vuotta oon ollu alalla ja aina pätkiä ei koskaan oo ollu 4 viikon kesälomaa. Työpaikkakin on joku 23. järjestysnumerolla. Siinä siis mukana kesätyöt, mainostenjakelut ym. opiskeluihin liittyvät harjottelut jne.
 
Mä sain pari päivää sitten omalta työpaikalta vakituisen paikan, olen ollut siellä sijaisena reilu 2 vuotta.

Raskaudesta en ole kertonut esimiehelle, 3 työkaveria tietää. 1 on itsekin raskaana ja hänen kanssaan on ihanaa kun pääsee jakamaan asioita. Kahdelle muulle olen kertonut pakon edessä työtehtävistä johtuen.

Hetken yritän vielä pitää salassa.
 
Moikka, siirryn tuolta Huhtikuisten puolelta tänne :) Viime torstaina oli nt-ultra, jossa selvisi että vauva onkin yli viikon pienempi ja laskettu siirtyi toukokuun puolelle (8.5.) Mittojakaan ei saatu vielä otettua, joten uusinta ultra on heti marraskuun alussa. Ihana, vilkas tyyppi siellä ultrassa kuitenkin näkyi :Heartred
 
Mitä vitamiineja muuten syötte? Käytättekö omega-3:sta? Oon saanut ristiriitaista tietoa sen suhteen, syödäkö vai ei.
 
Mitä vitamiineja muuten syötte? Käytättekö omega-3:sta? Oon saanut ristiriitaista tietoa sen suhteen, syödäkö vai ei.

Joo käytän. Syön normaalistikin niitä, kun en ole kalan ystävä. Useampi, jolta olen kysynyt, sanoi että noi rasvat on esim. tosi tärkeitä vauvan aivojen rakennusaineita. Sitte loppuraskaudesta niitä ei enää saa syödä, kun ohentavat verta, ettei tule mitään riskiä vuotoihin tai synnytykseen.
 
Mulla Orionin Multivita raskaus -vitamiini käytössä. En ota mitää muuta..
 
Moikka, siirryn tuolta Huhtikuisten puolelta tänne :) Viime torstaina oli nt-ultra, jossa selvisi että vauva onkin yli viikon pienempi ja laskettu siirtyi toukokuun puolelle (8.5.) Mittojakaan ei saatu vielä otettua, joten uusinta ultra on heti marraskuun alussa. Ihana, vilkas tyyppi siellä ultrassa kuitenkin näkyi :Heartred
Hei, eikös me oltu yhtä aikaa 2016 heinäkuisten -porukassa? :greet025 Tai en tiiä muistatko mua. Neuvolalääkäri heitti arvauksen mun mahdollisesta uudesta lasketusta, että olisi myös tuo 8.5. Aika hauska. Viikon päästä maanantain nt-ultra, siinä varmaan varmistuu ja noille hujakoille luultavasti joka tapauksessa siirtyy.
 
Miksi ajattelet, että raskaus on aavistuksen vaakalaudalla, onko ollut vuotoja tms.? Toivottavasti en kysele liian tungettelevasti ja toivottavasti kaikki on hyvin!:Heartred:smiley-angelic003
Et yhtään tungettele. Nukutus, leikkaus, päiviä todella korkealla olleet tulehdusarvot, kovat kivut, lääkkeet yms ovat aina pieniä riskejä. Sairaalassa ollessani sikiön tilaa ei seurattu koska jos jotain kävisi niin sille ei näillä viikolla mitään voi tehdä.

Tänään vihdoin pääsin kotiin. :) Tulehdus arvot vielä 187, mutta oli tippunut niin reilusti eiliseltä, että uskalsi siirtää mut kotiin toipumaan.

Tuli mieleen että ennen leikkausta kun mut ultrattiin niin istukka oli kohdunsuun päällä, sitä en muista oliko ihan täysin vai vähän, mutta ae selvinee sitten myöhemmässä vaiheessa että minne liikkuu.
Luin oman leikkaus kertomuksen ja siinä kuvattiin että kohtu on jo reilusti pulleana :)
 
Et yhtään tungettele. Nukutus, leikkaus, päiviä todella korkealla olleet tulehdusarvot, kovat kivut, lääkkeet yms ovat aina pieniä riskejä. Sairaalassa ollessani sikiön tilaa ei seurattu koska jos jotain kävisi niin sille ei näillä viikolla mitään voi tehdä.

Tänään vihdoin pääsin kotiin. :) Tulehdus arvot vielä 187, mutta oli tippunut niin reilusti eiliseltä, että uskalsi siirtää mut kotiin toipumaan.

Tuli mieleen että ennen leikkausta kun mut ultrattiin niin istukka oli kohdunsuun päällä, sitä en muista oliko ihan täysin vai vähän, mutta ae selvinee sitten myöhemmässä vaiheessa että minne liikkuu.
Luin oman leikkaus kertomuksen ja siinä kuvattiin että kohtu on jo reilusti pulleana :)

No on kyllä hurjan kuuloista :wideyed: Tsemppiä sulle kovasti ja pikaista paranemista!! :Heartpink Eiköhän teidän pikkusisu koettelemuksista huolimatta ole täydellisessä voinnissa!:happy: Kiitos, kun selvensit tilannetta (ehkä oletkin aiemmin kertoillut täällä) :happy: Tsemppiä viel :Heartpink
 
Hei, eikös me oltu yhtä aikaa 2016 heinäkuisten -porukassa? :greet025 Tai en tiiä muistatko mua. Neuvolalääkäri heitti arvauksen mun mahdollisesta uudesta lasketusta, että olisi myös tuo 8.5. Aika hauska. Viikon päästä maanantain nt-ultra, siinä varmaan varmistuu ja noille hujakoille luultavasti joka tapauksessa siirtyy.

No niin taidettiin olla! :) Kiva, että vielä täältä löytyy "vanhoja tuttuja" :D
 
Äh, lapseni on tainnut saada enterorokon päiväkodista. Nyt tietysti iski huoli vauvasta, vaikka neuvolasta sanoikin, ettei ole mitään vaaraa sikiölle. Päätän uskoa sitä, enkä kaikkea mitä netistä löytyy.
 
Usko sitä neuvolan tätiä vaan!! Täälläkin on kovasti enteroa liikentees, eikä oo tullu ees mielee vauvan takia sitä pelätä oon ymmärtäny et parvorokko oo ainoo sellanen rokko, jota oikeest voi jo vähä jännäilläki, jos se iskee.
 
  • Tykkään
Reaktiot: M3L
Mä kerroin nyt esimiehille töissä, kun oli kehityskeskustelu, jotenkin tuntui että asia on tässä hyvä tuoda esille, onpahan heilläkin hyvin aikaa varautua tarvittaessa (jos siis en vaihda työpaikkaa ennen sitä). Toki heti sitten tuli sellanen olo, että liian aikaista kertoa mitään, ja alkoi kaduttaa.. oon tieten niin taikauskoinen, että mietin heti että liikaa jos asiasta kertoo niin varmana jotain sattuu :sorry:

Ihan ristiriitaista muutenkin tuon kertomisen kanssa, toisaalta tekis mieli kertoa heti kaikille ettei tarttis enää miettiä sanomisiaan ja toisaalta ei haluais kertoa yhtään kenellekään ennen kuin on ainakin se eka ultra käytynä. Mutta sinne on niin tuhottomasti vielä aikaa että ei taida jaksaa odottaa sinne asti :shifty:
 
Tänään kerroin lähiesimiehelle, jotta saa palkan noiden lääkärikäyntien osalta. Muilta yritän pitää mahdollisimman pitkään salassa, koska on sopimus katkolla.
 
Nyt se entero taisi saavuttaa mut. Yli 38 kuumetta ja olo on aivan hirveä. Lisäksi tavanomainen kuvotus tuntuu pahimmalta koskaan. Ei tee mieli syödä mitään, eikä ole helppoa nyt. :sad001
 
M3L: Tsemppiä!! Nyt vaan rauhaksiin ja omia oloja kuunnellen. Mä olen maannut koko viikon vuodelevossa ylähengitystieinfektion kourissa ja on kyllä tylsää.. Varsinkin just kun vielä vähemmän mikään maistuu.. Toiv. pääset enterosta nopeasti eroon.
 
  • Tykkään
Reaktiot: M3L
Täällä on kans entero kahdella pojalla. Esikoisella alkoi viikko sitten ja nyt kipeitä rakkuloita käsissä, jaloissa ja suussa. Nuorimmalla nousi vasta edellispäivänä kuume, hänen kanssaan oon nyt ollut 2 päivää kotona.

Edelleen on niin pahaolo 24/7 että vaan ihanaa kun saa voida huonosti kotona. Odotan vaan milloin saan ite sen enteron kun kerran jo kuumeessa ollut alku raskaudessa.
 
Takaisin
Top