Meidän esikoinen syntyi 42+3, ja on kyllä jäänyt hieman takaraivoon tuo synnytys kokonaisuudessaan hieman mörköilemään. Olin hirmuisen iso, suorastaan jättiläinen mahani kanssa ja mut laitettiin kotiin odottelemaan synnytyksen käynnistymistä, jota ei ikinä tapahtunut, kuin vasta sitten usean päivän käynnistelyjen jälkeen. Meni todella pitkään, että voitiin laittaa oksitosiini. Sitten vihdoin päästiin synnytyssaliin, mutta vieläkään ei järkyn kipeistä supistuksista huolimatta, supistuksilla ei ollut mitään vaikutusta synnytyksen etenemiseen. Lopulta kätilö totes, tuntien jälkeen kun oltiin kaikki imukupeista lähtien otettu käyttöön ja loppu kaikki mahdolliset kivunlievitysmahdollisuudet, että hupsista täällä onkin hieman isokokoisempaa kaveria tulossa, ei tsäänssiä alakautta syntyä. Samassa vauvan sykkeet katos ja siitä sitten vauhdilla hätäsektioon. Oli siellä todella tukalasti ja tiukassa ollut ja painoarvio silleen kilolla pieleen. Arvio oli 4kg ja lapsi 4,990kg. Siellä hän oli keuhkot täynnä vihreää puuroa, kun hieman yliaikaisena kakannut lapsivetensä puuroksi. Onneksi pojalla oli hyvät ja vahvat keuhkot ja varmasti valmiit :P Tulevasta pienokaisesta toivoisin suunniteltua sektiota ja sairaalalle tämän kokemuksen valossa menossa vkolla 38, ja takasin kotiin en suostu menemään,jos näyttää/tuntuu yhtä valtavalta ja raskaalta kun esikoisesta ;D
