Lokakuun lätinät

[Nannu79]

Saatiin kyllä synnytyksen jälkeen keskusteluun aikoja, että puitiin tätä synnytystä, mutta ei se poista sitä tosiasiaa, että jotenkin jäi sellainen olo että kovin olis tarvinnut alakautta synnyttää keinolla millä hyvänsä, tutkimatta myöskään fyysisiä faktoja, jotka sitten eteen tulivat väkisin. Eli vauva annettiin kasvaa liian isoksi ja olisihan ammattilaisten pitänyt osata miettiä mun koostakin jotain, että oliskohan siellä vähän isompi tulokas :O Itse muistan kokoarvio keskustelusta, että sanoin et voisko olla niin kookas, ettei onnistu alakautta, niin vakuuttelivat että tulossa on korkeintaan 4kg ja mahtuu :P Toisin kuitenkin kävi ja nyt kyllä osaan eritavalla itsekin vaatia asioita tulevassa synnytyksessä. Kyllä se vaan niin hurjalta tuntuu, että kilon arvioheiton vuoksi sitten vauva joutuu kovaan synnytysrääkkiin ja lopulta sitten kiireelliseen hätäsektioon sykkeiden hävittyä ja kaikki tämä oltaisiin voitu välttää. No tästä viisastuneena ja kiitollisena kuitenkin terveestä lapsesta <3 .

 

[Jonalei85]

Miten etenkin teidän esikoisodottajien miehet ovat ottautuneet mukaan odotukseen?
Täällä mies on jäänyt väkisinkin ulkopuoliseksi enkä oikeen saa nyt hänestä irti tuntoja kun ollaan toistaiseksi satojen kilometrien päässä toisistamme. Olen yrittänyt kysyä että tunteeko olonsa ulkopuoliseksi ja on väkisin pitänyt avata keskustelua että pitäisi tähän perhe-elämään kasvaa jo raskauden aikana ja tällä hetkellä se ei vielä onnistu, vasta kun hän tulee kotiin. En tiedä onko tämä vain omaa hormoniajattelua ja teen kärpäsestä härkästä jos hän kerran sanoo olevansa ok ja minä panikoin kun ei vielä voida odottaa yhdessä. Aargh!

 

[Mira83]

Monesti miehelle odotus konkretisoituu vasta kun maha kasvaa, tuntee liikkeet mahan päältä ja tietty ultrassa kun näkee vauvan ja sen liikkeet. Mies käsittelee isäksi tuloa varmasti omalla tavallaan. Naisille odotus on niin fyysistä et miehelle vasta syntymän jälkeen tulee enemmän konkreettista muutosta.

 

[Mörkö]

Oonkohan väärä vastaamaan kun ei oo miestä vaan vaimo, mutta vastaampa silti

Vaimo on ihan innoissaan ja luottaa mua enempi tähän, mä oon semmonen realistinen pessimisti ja vaimo taas ei aattele, että mitään pahaa vois enää käydä. Koittaa siis pidätellä muakin pinnalla heikkoina hetkinä

Tänään se linkkas mulle jonkun kaukalon, mikä olis kuulemma ihan yberhyvä ja hän nyt haluis sen Ja toisessa viestissä luki, että voin kuulemma odottaa hammastahnamaista valkovuotoa seuraavaks Lukee Jodelissa (kirjotetaan se edes noin, mulla ei sitä oo enkä ees oikeen tiiä mikä on..) jotain "Raskaana" - kanavaa Sieltä tulee aina vähän väliä jotain faktaa

On siis todellakin messissä! Oli jokaikisellä klinikkakäynnillä mukana ja nyt ollut neuvolassa mukana ja kolmesta ultrasta kahdessa (yks oli pakko ottaa sellaseen ajankohtaan ettei sopinu hälle, koska vuoto ja piti tsekata nopeesti) .

 

[Dristiina]

Meilä mies on innoissaan. Eihän se hänestä päälle päin näy, mutta lähes päivittäin kyselee miltä "Väpä" tänään näyttää ja onko ollut huono olo. Ja on myös jo miettinyt mitä pitää hankkia. Mulla on hyvä ja turvallinen olo kun tunnen, että hän välittää ja huolehtii. Enpä vois parempaa toivoa. [emoji173]️ Ei hänestä ehkä päällepäin uskoisi, mutta kyllä tuon karvaisen korpisoturin alta löytyy omalla tavallaan odottava isä [emoji7]

 

[ejams]

Me kerrottiin appivanhemmille tänään. Appiukko onnitteli oikein sydämellisesti muut vaihtoi sit heti muihin aiheisiin. Anoppi vaivihkaa onnitteli, sit totesi että noin aikaisessa, eihän sitä vielä sit tiedä mitä käy. Ja että sitten herkästi sairaslomalle, jos vaan mitään tulee, heti jos verenpaine nousee. He on niin ..... appivanhemmat.

 

[M3L]

Mä kerroin kans eilen mun vanhemmille. Ne oli aidosti yllättyneitä, jopa hölmistyneitä. Mä kun luulin, että äiti on varmasti jo epäillyt kaikista mun ongelmista. Mutta ei sitten :D. Totta kai olivat iloisia ja onnellisia myös.

 

[the_catana]

Me kerrottiin omille vanhemmille jo muutama päivä plussan jälkeen. Tiedetään, et oli aikasta ja riskit isoja, mutta ainaki sitte oisivat tienneet mistä kiikastaa, kun ois varmasti ollut kova kolaus, jos ois mennyt (tai jos menee) kesken.

 

[Nuppu22]

Mun mies on ihan innoissaan ja tänään just puhui että täytyy kotitöitäkin alkaa tehdä enemmän. Silittelee ja pussailee jo mahaa ja odottaa kovasti että se kasvaa On itselläkin kiva ja turvallinen olo kun tietää että toinen on tukena ja odottaa kovasti isäksi tuloa

 

[MinnaV]

Mun mies on ottanu nyt jotenkin paljon enemmän huomioon kuin aikasemmin. Vähän harmittaa kun hänen kaikki hereilläoloaika menee firman pyörittämiseen niin ei siinä pakostakaan ehdi kauheasti raskautta fiilistella. Mutta tarkoitus olisi yrittää siirtää muille vastuuta, niin että kun vauva syntyy niin ehtisi sitten olla kunnolla kotona. Mutta enemmän se on ollut mukana kuin olisin osannut odottaa ja ihan hirveen hyvin jaksanut näitä mielialanvaihteluita, väsymystä ja pahoja oloja mitä tässä on tullut.

 

[_Lapanen_]

Me kerrottiin kans melko pian plussan jälkeen molempien vanhemmille ettei tarvi piilotella pahaa oloa ja selitellä miehen vanhemmille miks en ollu töissä, mutta poika kuitenki päivittäin hoidossa. Appivanhemmat oli aivan onnessaan, mutta omalta äitiltä nyt tuli aika typerää kommenttia.

Mies on onnessaan raskaudesta. Ei kuitenkaan vielä oo hirveen "kiinnostunu" asiasta, ettäkö vauvasta puhelis juurikaan. Hyvin kyllä jeesii ja ymmärtää jos on kovin huono olo. Neuvolakäynnistä oli kyllä kiinnostunu ja odottaa innolla ekaa ultraa. Esikoisen kohalla oli monessa neuvolassa mukana ja ekan kolmanneksen jälkeen tais enempi alkaan se vauva sitä vauva tätä vaihe :)

 

[7aimen]

Salaiselle puolelle jo kirjottelikin tästä, mutta täällä sitä maataan meilahden osastolla umpparileikkauksen jälkeen. Oireet pistin alkuun raskauden piikkiin, ruokahaluttomuus, lamaannuttava väsymys, vatsan turvotus, vatsa ja selkäkivut. Sitten kun oireet vaan voimistui niin hakeuduin pivystykseen tänään ja siitä sitten eteenpäin. Melkoinen päivä siis takana. Mutta ultrattiin tänään vauvaakin ja varmistettiin ettei kivut liity raskauteen. Masussa mylläs menemään hyvin voiva, täysin viikkoja vastaava 11+6 viikkoinen pieni <3 nyt vaan toivotaan, että pieni kesti hyvin nukutuksen ja itse toivun hyvin ja pikaisesti!

 

[Eetla]

Onko kaikki muut salaisella puolella paitsi mä? :)

 

[Nannu79]

Onko kaikki muut salaisella puolella paitsi mä? :)

Mä en oo vielä, mutta en taida vielä täyttää kriteerejä, joten oottelen jospa tässä sinne myös pääsisi :)

 

[Poppy82]

Minäkin pääsin vasta viime perjantaina, kun tuli tuo 1 kk ehto täyteen. :)

 

[the_catana]

Onko kaikki muut salaisella puolella paitsi mä? :)

Mäkään en oo vielä. Noin viikko ni sit tulee kuukausi täyteen ja pääsen sinne.. :)

 

[Simsalabim]

Miten etenkin teidän esikoisodottajien miehet ovat ottautuneet mukaan odotukseen?
Täällä mies on jäänyt väkisinkin ulkopuoliseksi enkä oikeen saa nyt hänestä irti tuntoja kun ollaan toistaiseksi satojen kilometrien päässä toisistamme. Olen yrittänyt kysyä että tunteeko olonsa ulkopuoliseksi ja on väkisin pitänyt avata keskustelua että pitäisi tähän perhe-elämään kasvaa jo raskauden aikana ja tällä hetkellä se ei vielä onnistu, vasta kun hän tulee kotiin. En tiedä onko tämä vain omaa hormoniajattelua ja teen kärpäsestä härkästä jos hän kerran sanoo olevansa ok ja minä panikoin kun ei vielä voida odottaa yhdessä. Aargh!

Meillä ekassa raskaudessa mies lähti kunnolla mukaan vasta lapsen syntymän jälkeen. Kyllä hänelle jo mahan kasvun myötä alkoi asia konkretisoitua, mutta vasta kun baby tuli maailmaan, syttyi se valtava rakkauden ja kiintymyksen katse hänen silmissään. En unohda sitä ikinä. <3

Nyt hän ei ole vielä myöskään kauheasti mukana ollut tässä, toki kyselee onko huono olo jne., mutta uskon että kiintymys pieneen tulee taas hiljalleen.

 

[Daiya]

Miten etenkin teidän esikoisodottajien miehet ovat ottautuneet mukaan odotukseen?
Täällä mies on jäänyt väkisinkin ulkopuoliseksi enkä oikeen saa nyt hänestä irti tuntoja kun ollaan toistaiseksi satojen kilometrien päässä toisistamme. Olen yrittänyt kysyä että tunteeko olonsa ulkopuoliseksi ja on väkisin pitänyt avata keskustelua että pitäisi tähän perhe-elämään kasvaa jo raskauden aikana ja tällä hetkellä se ei vielä onnistu, vasta kun hän tulee kotiin. En tiedä onko tämä vain omaa hormoniajattelua ja teen kärpäsestä härkästä jos hän kerran sanoo olevansa ok ja minä panikoin kun ei vielä voida odottaa yhdessä. Aargh!

Meillä myös tilanne se, että arki pyörii eri paikkakunnilla, joten ei varmasti samalla tavalla koe tätä alkuaikaa. Toki kyselee miten olo jne, mutta vähän on sellainen fiilis että kaikki panikointi on minun puolella, ja hän vain lähinnä odottelee levollisesti mitä tuleman pitää.. Ja puhelimessa nyt ei aina niin häävi ole tällaisia asioita selvitellä. Vähän tuntuu jopa epäreilulta, että hän näkee tässä vaan kaikki positiiviset puolet ja minä näen (ja etenkin koen) ne negatiiviset... Olisi tietysti mukavampi kun voisi tätä pahaa oloa ym. tuskastella naamatusten toiselle osasyylliselle

 

[kivmii]

Tulin just ensimmäisestä ultrasta ja kaikki on hyvin! Löytyi pieni tyyppi, jonka sydän sykki ja yhdistelmäseulan tulos oli, että riskikerroin on matala. Nyt on tosi helpottunut olo.

 

[Eetla]

Mulla piti tänään olla ultra, mut jouduin päällekäisten menojen takia siirtämään aikaa. No, onneks sain uuden ajan jo perjantaille.