Pakko vielä hehkuttaa meidän erinomaista Lokakuuta

Tai no..
Alkukuu oli ihan kamala.. Stressiä pukkasi päälle aivan joka suunnalta.. Asunnon etsimistä, raha asioiden laskemista uutta asuntoa ajatellen, pankkilainasekoilua. Oltiin tekemässä tarjous asunnosta kun pankki vetikin jo myönnetyn lainan takaisin. Sitten sai hakea uudelleen asunnon hinnan verran josta jo oltiin tekemässä tarjousta kun meillä oli luvattuna paljon suurempi summa jo pankissa.. No loppujen lopuksi asunto saatiin ja kaupat tehdään parin viikon päästä

Ja sai hoidettua omat Kela ja työvoimatoimisto asiatkin.. Nekin vielä samaan kauppaan. Lisänä vielä tytön leikkauksen miettiminen, hotellimajoituksen järjestäminen, raha-asioiden selvittäminen - maksukatot yms.. Kelakorvaukset.. plaah.. Ja kaikki jäi omille harteille kun mies ei ottanut mitään asiaa hoitaakseen..
Keskiviikkona mentiin esikäynnille Helsinkiin lastenklinikalle.. Leikkaukset on siirtymävaiheessa Husukesta lastenklinikalle ja meillä leikkaus oli jo uudessa paikassa.. Saatiin silti Husuken vanhat ohjeet leikkaukseen valmistautumiseen ja nehän eivät sitten pitäneet lainkaan paikkaansa ja pyörittiin huuli pyöreänä sairaalassa ihmetellen mitä tapahtuu ja missä pitää olla.. Ohjelappusessa luki selvästi ja tiesin entuudestaan halkioryhmän kirjoituksia lukeneena, että jo leikkausta edeltävä yö ollaan sairaalassa jo, mies olisi hotellilla.. Esikäynnissä olisi sama kierros kuin jo 6 viikon ikäisenä.. Korvalääkäri, valokuva, hammaslääkäri, kirurgin tapaaminen jne..
Eipäs sitten ollutkaan.. Verikoe otettiin ensin ja sitten siirryttiin odottelemaan muita lääkärihaastatteluja ja tutkimuksia.. Vastassa olikin hoitaja, joka oli aivan yhtä pihalla kaikesta kuin mekin.. Lähinnä me opastimme hoitajaa joka olisi mm. päästänyt meidät samantien tytön leikkauksen jälkeen katsomaan kun Husukessa painotettiin, että jos vain mitenkään mahdollista niin pysytään seuraavaan päivään saakka pois, ettei tyttö kuule vanhempien ääniä ja ala itkemään - hoitajan kanssa rauhoittuu helpommin.. Ja hoitaja meinasi laittaa meidät itse viemään tytön sairaalan kulkuputkia pitkin vuodeosastolle leikkauksen jälkeen

Epäselvyydet siltä osin saatiin kuntoon.. Kyseltiin sitten miten seuraavan yön kanssa.. Ja lopputulos oli, että mies oli soittamassa hotelliin ja tilaamassa huoneeseen matkasänkyä tytölle, koska kaikki jouduttiin yöpymään siellä, ei sairaalalla kuten ohjeessa luki.. Korva- yms lääkäreitä ei nähtykään ja kirurgikaan ei ehtinyt tapaamiseen vaan puhui miehen kanssa vain puhelimessa.
No.. Mentiin sitten hotellille yöksi ja aamulla sairaalaan.. Tyttö sai esilääkityksen ja elämänsä ensimmäisen humalatilan


Heilui ja huojui sylissä, kikatteli ja jokelteli väsyneenä "väyväyväyväy" ja oli kuin olisi pienessä huppelissa

Oli koomista kyllä samalla kun tuleva leikkaus pelotti itseä.. Onneksi esilääkitys rauhoitti tytön niin, että kun laskin sänkyyn ja tyttö vietiin leikkaussaliin niin oli ihan rauhallinen niin pystyi hyvillä mielin jättämään hoitajien hoiviin.. Ja samalla kun sai tytön sylistä sänkyyn taisi kaikki stressi laueta ja iski aivan kamala elämän ensimmäinen migreeni

Siinä meni sen päivän suunnitelmat vähän huilia, pyöriä Helsingissä katselemassa, käydä syömässä ja rentoutua jotta jaksaa sitten taas tytön kanssa..
Onneksi iltaa kohden oma olo alkoi helpottamaan ja tytön kirurgi soitti hyvät uutiset - leikkaus oli sujunut todella hyvin ja se olikin pienempi kuin mitä oletettiin, ei tarvinnut vapauttaa mitään laajemmalta, jotta halkion saa kiinni vaan sen oli saanut suoraan tikattua.. Ja kaikki muutenkin mennyt todella hienosti. Käytiin katsomassa tyttöä ja mentiin hotellille yöksi, jotta saa nukkua rauhassa. Aamulla oli syönyt jo aamupuuron ja perjantaina meitä oli vastassa sama iloinen tyttö kuin aina ennenkin :) Hoitaja kehui, että on esimerkillinen halkiopotilas eikä edes huomaa, että jotain on tehty, eikä kyllä huomaakaan muutakuin siitä, että täytyy pitää käsissä nyt pari viikkoa lastoja, jottei saa mitään laitettua suuhunsa. Hampaiden tulo tosin on huonoon aikaan kun ei voi edes purulelua antaa

Eilen tai tänään olisi ollut kotiutuminen muuten, mutta tyttö oli niin reippaana ja söi hyvin niin päästiin jo lauantaina pois. kotona on maistunut ruoka kyllä ihan hullun lailla

Mutta on kyllä outoa kun voi syöttää purkillisen hedelmäsosetta sellaisenaan, eikä tytölle tee pahaa kun ennen leikkausta kirpeä sose meni nenään ja itku tuli..
Pelättiin nukuttamista ilman tuttia. Olin varma, että työntelen rattaita tuntitolkulla ulkona ja tyttö huutaa pää punaisena ja yöt istun keinuttelemassa olohuoneessa tuolilla. Sovittiin jo miehen kanssa valvomisvuorot, jotta molemmat saa nukkua edes muutaman tunnin yössä.. Mutta, tyttöhän nukahtaa ilman tuttia sänkyynkin jopa

Herää vain muutaman kerran yössä ja nukahtaa takaisin pienellä hyssyttelyllä..
Tästä nyt parisen viikkoa eteenpäin niin saa tytöltä lastat käsistä, elämä palautuu normaaliksi ja meillä on oma ensimmäinen asunto johon aletaan tehdä muuttoa
